Ruotsissa jo palavat kirjaroviot

Aftonbladetin hauskaan listaan lisäisin vielä seuraavat

-Kaikki Asterix - sarjakuvat. Rasistisia, vanhentuneita ja stereotyyppisiä hahmoja.
-Kilon poliisi - koululaisvitsit. Rasismia afrikan hädänalaisten kustannuksella.
-Ahmed-ahne sarjakuvat. Rasistisia, vanhentuneita ja stereotyyppisiä hahmoja.
-Jan Lööf. Esittää stereotyyppisen mustan jazz-bandin New Yorkissa.
-Haggard, Wallace, Conan Doyle, Kipling, kaikki teokset. Älä kysy miksi, rasisti!
-Nalle Puh. Kuvaus ei sovi nykyiseen monikulttuuriseen yhteiskuntaan.

Puhdistakaa vanhan maailman kuona tulella!

Tuollaisten kirjojen kirjottelijat pitää hirttää.

Mielestäni Suomessa Aku Ankan taskukirjojen uusintapainoksissa tämä asia on hoidettu järkevimmällä tavalla. Niistä ei ole lähdetty sensuroimaan kokonaisia tarinoita, vaan ainoastaan kielenkäyttöä yksittäisten sanojen kohdalla on päivitetty puhekupliin (taskukirjojen alkuperäispainoksista löytyy nimittäin sen ennen muinoin neutraaliksi mielletyn n-alkuisen lisäksi ainakin kertaalleen myös sanan rumempi 5-kirjaiminen versio).

Jos taas koko tarina on sisällöltään vanhanaikainen ja stereotypioita vilisevä, eli Aku ja pojat esimerkiksi uhkaavat päätyä Afrikassa lannevaatteisten ja luunenäisten alkuasukkaiden pataan, tarinan yhteyteen on lisätty toimituksen huomautus, että vanha tarina heijastelee aikansa asenteita ja nykyisin Ankkalinnan sankarit eivät tällaisissa tilanteissa esiintyisi. Samantyyppistä kommentointia on Disneyn lisäksi käyttänyt myös Warner Bros. julkaistessaan vanhoja piirrettyjä lyhytelokuviaan: sensuurin sijasta tiedostetaan materiaalin historiallisuus ja kommentoidaan sitä.

Väitän, että tällainen on paljon parempi tapa toimia rasismin vastustamiseksi kuin sensuroida ja teeskennellä, ettei nykykäsitysten mukaan sopimatonta kuvastoa olisi koskaan ollutkaan. Eivät lapsetkaan ole tyhmiä, vaan osaavat kyllä verrata vanhojen tarinoiden maailmankuvaa omaan monikulttuuriseen todellisuuteensa. Samalla siinä myös oppii historiasta ja menneen maailman asenteista.

Kaikista parasta on jättää kirjallisuus alkuperäiseen muotoonsa ja ilman selityksiä. Kirjallisuuden hienous on juuri siinä että mikäli se jätetään ilman selityksiä ja tulkintoja, voi lukija itse ymmärtää miksi se on sellainen kuin on.
Selitellyn teoksen lukeminen ei ole minkään arvoista. Kirjallisuuden tehtävänä ei ole toimia rasismin poistajana tai mielipiteiden muokkaajana. Se on aikansa ja tekijänsä näköinen kuvaus.

Kirjaroviot ovat aina alku sekasorroille, mellakoille, kahtiajakautuneisuudelle, väkivallalle ja lopulta sodalle. Ihmiskunta ei ikinä opi. On vain narsistinen ajattelutapa. "kaikki mistä minä en pidä pitää kieltää" Näin kun ajattelee useampi ihminen, ihmisryhmät, kansat jne niin avot mikä pohja väkivallalle. Maailma on jo nyt muutenkin siinä tilassa että bensa on jo levitetty mutta kipinä puuttuu.