Minä ja aviovaimoni päädyimme asumuseroon jo joku aika sitten. Näin oli parasta meille molemmille. Olemme silti yhteisellä päätöksellä pysyneet naimisissa. Asumme erillämme parin kilometrin päässä toisistamme, ja soittelemme ja tekstailemme päivittäin ja tapailemme noin kolmen, neljän päivän välein.
Exäni on samaan aikaan myös nyxäni. Rakkaus on syventynyt tämän järjestelyn myötä. Kun tapaamme, halaamme, suutelemme, ja... harrastamme kaikkea mukavaa yhdessä. Käymme myös sukujuhlissa edelleen yhtenä pariskuntana, vaikka sukulaiset tietävät asumuserostamme.
Muistan, kuinka siihen aikaan kun me menimme naimisiin, oli hetkellisesti muotia, että avioparit naimisissa ollessaankin pitivät oman asuntonsa, mutta asuivat vuoron perään kummankin asunnossa. Sitä kehuttiin mm. City-lehdessä ja Imagessakin trendikkäänä, uutena avioliiton asumismuotona.
Silloin me emme olleet siihen valmiit, mutta nyt olemme olleet jo tovin verran - ja se toimii hyvin. Meillä kummallakin on taustalla ajatus, että kun kerran on avioliittoon lähdetty, niin siinä sitten myös pysytään. Tämä on kuin uutta seurusteluaikaa; unohdetaan menneisyys, otetaan hiukan etäisyyttä ja tutustutaan toiseen uudella tavalla.
Tänään rakkaani kutsui minut kotiinsa/ kotiimme, koska hän oli leiponut minua varten pullaa. Huomenna minä kutsun rakkaani katsomaan yhdessä elokuvaa leffateatteriin. "Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa. Ja kun lentää siivin valkein niin kuin joutsen." (T.R.)
Exäni on samaan aikaan myös nyxäni. Rakkaus on syventynyt tämän järjestelyn myötä. Kun tapaamme, halaamme, suutelemme, ja... harrastamme kaikkea mukavaa yhdessä. Käymme myös sukujuhlissa edelleen yhtenä pariskuntana, vaikka sukulaiset tietävät asumuserostamme.
Muistan, kuinka siihen aikaan kun me menimme naimisiin, oli hetkellisesti muotia, että avioparit naimisissa ollessaankin pitivät oman asuntonsa, mutta asuivat vuoron perään kummankin asunnossa. Sitä kehuttiin mm. City-lehdessä ja Imagessakin trendikkäänä, uutena avioliiton asumismuotona.
Silloin me emme olleet siihen valmiit, mutta nyt olemme olleet jo tovin verran - ja se toimii hyvin. Meillä kummallakin on taustalla ajatus, että kun kerran on avioliittoon lähdetty, niin siinä sitten myös pysytään. Tämä on kuin uutta seurusteluaikaa; unohdetaan menneisyys, otetaan hiukan etäisyyttä ja tutustutaan toiseen uudella tavalla.
Tänään rakkaani kutsui minut kotiinsa/ kotiimme, koska hän oli leiponut minua varten pullaa. Huomenna minä kutsun rakkaani katsomaan yhdessä elokuvaa leffateatteriin. "Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa. Ja kun lentää siivin valkein niin kuin joutsen." (T.R.)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Koomista :) erossako se parisuhdeongelma katoaa.
Ei tuu kestämään, näi se vaan menee.
Ei mitään koomista. Me olemme olleet yhdessä vajaat 40 vuotta ja nyt on tilanne se, että kumpikin haluaa erilaista asumismuotoa (omakotitalo, kerrostalo) nykytilanteessa, jolloin lapset on maailmalla. Emme halua erota vaan olla pari edelleenkin mutta kaipaamme omaan elämämäämme muutosta, molemmat.
On varmasti aivan uutta ja erilaista kun ei ollakaan koko ajan saman katon alla vaan deittaillaan niin kuin joskus aikoinaan. TOisaalta saa "olla rauhassa" omassa asunnossaan. Ei tama mikään harvinainen ratkaisu ole nykyaikana.
Varmasti moni tekisi tällaisen ratkaisun, jos se olisi mahdollista. Ja emme tosiaankaan elä minkään laisilla tuilla vaan kummallakin tulee olemaan ihan omistusasunnot.
Siinäkin mielessä hyvä järjestely, et kun ilmoittaa Kelaan asuvansa erillään välien rikkoitumisen vuoksi, saa molemmat kaikki tuet. Naimisissa olessa ja yhdessä asuessa, jos toinen on esim. työtön, hän ei saa mitään muuta kuin sen vaivaisen työttömyyskorvauksen. Tätä erillään asumisjärjestelyä on käytetty jo kauan sosiaalietujen saamiseksi. No onhan niitä poikkeuksiakin:), jotku asuu erillään rakkaudesta.
Mää niin inhoon elättää sosiaalipummeja.
Kun en enää koskaan todennäköisesti asu samassa osoitteessa kumppanin kanssa, mutta naimisiin voisin sen oikean kanssa mennä, niin tämähän kuulostaa hyvältä! Onnea teille myös jatkossa.
Et ole ensimmäinen joka luulee uuden yrityksen johtavan parempaan lopputulokseen.
Ikävä kyllä, harvoin ne eron syyt poistuvat taustalta.
Mikäs sen parempaa, olla avioliitossa ja asua erillään. Voi mennä kylillä, tapailla muita ihmisiä rauhassa kun toinen ei ole vierellä koko aikaa kyttäämässä. Ja voi olla yhdessä ja ottaa siitä kaikki hyvät asiat. Ilman muuta olisin valmis tuollaiseen avioliittoon näin 34:sena jo kuin ap.
Toimii minä 58v, nainen avioiduin mieheni kanssa ,me ei yksinkertaisesti voida muuttaa vielä yhteen ,minulla vakityö jo yli 35 v ,en voi muuttaa työttömäksi mieheni paikkakunnalle ,minulla oma talo täällä ja oma elämä ,mutta ei lapsia.
Miehelläni myös vakityö omalla paikkakunnalla ja lisäksi sukutila ,jota hoitaa työnsä lisäksi ja yksi alaikäinen lukiolainen.
Olemme yhdessä viikonloput ja lomat , muutamme yhteen vasta sitten kun päästään eläkkeelle.