Toivoisin pohdintaa tästä aiheesta. Alla lainaus Siirtolaisuusinstituutin viime vuonna kokoamasta tutkimuksesta "Monikulttuuriset avioliitot sillanrakentajina"
Demography-lehdessä 1993 julkaistun tutkimuksen mukaan mormoni-avioliitoista viiden
vuoden jälkeen 13 % oli ajautunut karille sekä mormonien ja ei-mormonien välisistä liitoista
jopa 40 %. Vastaavasti juutalaisista avioliitoista 27 % päätyy eroon, kun taas juutalaisten
liitoista ei-juutalaisten kanssa 42 %. (Mims 1999). Kristityistä eroavat eniten ns. uudestisyntyneet,
joiden eroprosentti on 27 % korkeampi kuin muiden kristittyjen. Eroprosentti on
yllättäen pienin ateistien ja agnostikkojen kohdalla. Kyselyyn oli osallistunut 3 854 aikuista
48 osavaltiosta. (Barna Research Group 1999).
Saman uskontokunnankin eri kirkkojen välisistä liitoista (intra-faith-liitot) päätyi eroon
20 %, jos kumpikin puoliso jatkoi kuulumista eri kirkkoihin, ja 14 %, kun pariskunta oli
mukana samassa kirkossa avioparina. Sen sijaan eroprosentti oli kuusi, jos puolisot olivat
alunperinkin saman kirkon jäseniä. (Interfaith Marriages Lead...1999).
http://www.migrationinstitute.fi/db/articles/pdf/webreports2.pdf
Demography-lehdessä 1993 julkaistun tutkimuksen mukaan mormoni-avioliitoista viiden
vuoden jälkeen 13 % oli ajautunut karille sekä mormonien ja ei-mormonien välisistä liitoista
jopa 40 %. Vastaavasti juutalaisista avioliitoista 27 % päätyy eroon, kun taas juutalaisten
liitoista ei-juutalaisten kanssa 42 %. (Mims 1999). Kristityistä eroavat eniten ns. uudestisyntyneet,
joiden eroprosentti on 27 % korkeampi kuin muiden kristittyjen. Eroprosentti on
yllättäen pienin ateistien ja agnostikkojen kohdalla. Kyselyyn oli osallistunut 3 854 aikuista
48 osavaltiosta. (Barna Research Group 1999).
Saman uskontokunnankin eri kirkkojen välisistä liitoista (intra-faith-liitot) päätyi eroon
20 %, jos kumpikin puoliso jatkoi kuulumista eri kirkkoihin, ja 14 %, kun pariskunta oli
mukana samassa kirkossa avioparina. Sen sijaan eroprosentti oli kuusi, jos puolisot olivat
alunperinkin saman kirkon jäseniä. (Interfaith Marriages Lead...1999).
http://www.migrationinstitute.fi/db/articles/pdf/webreports2.pdf
Vastaukset 18
Vanhimmat
Selasin tutkimuksen kiireessä, mielenkiintoiselta vaikuttaa vaikka aika vähän tästä uskontoteemasta. Mutta enpä uskonut että ne avioeroprosentit noinkin isoja on, kun sitä on kuullut ja luullut ihan jotakin muuta. No, aina oppii jotakin uutta, eipä mennyt hukkaan tämäkään päivä.
Luulisi että hän osaa kääntää posentit jotenkin hyvänlaatuisiksi tilastoiksi.
luuleet?
Ei minulla ole mitään halujakaan kääntää tätä tilastoa positiiviseksi. Se näyttää hyvin toteen että kulttuurien väliset avioliitot eivä toimi, tai paremminkin vain HARVA toimii.
Olen hyvinkin läheltä seurannut mormonien ja ei mormonien avioliittoja ja havainnut että vaikka kuinka on rakastunut, on usein jomman kumman annettava peroksi.
Mikäli mormoni antaa peroksi alkaa usein omatunto soimata ja hän alkaa käyttäytyä halveksivasti mormoneja kohtaan koettaen täten vakuuttaa itsselleen toimintojensa oikeutusta, näin aiheuttaen tuskaa läheisilleen. Usein hänen sielussaan on ainainen ikävä, aiheuttaen elämään surumielisyyttä ja toivottomuutta. Usein henkilö voi kääntyä antien puoleen uskoessaan, ettei paluuta ole. Mikäli asianosaisella on sisaruksia hän tuntee tulleensa syrjityksi, koska automaattisesti kirkon takia niillä sisaruksilla, jotka ovat kirkossa on enemmän koketusta vanehempiinsa. Luultavastsi tällaisessa tapauksessa aviopuoliso ei edes halua kyläillä anoppilassa sen tähden, että he ovat mormoneja.
Mikäli toinen osapuoli antaa peroksi ja rupeaa mormoniksi hylkää tämän suku usein koko perheen aiheuttaen sisäistä tuskaa nuorelle parille. Mikäli asianomainen liittyy vain koska toinen haluaa, ei siitäkään hyvä seuraa ja jossain elämän vaiheessa tilanne saattaa luisua käsistä ja ero olla kuitenkin edessä. Useimmiten tämä joka liittyi vain, koska toinen halusi, muuttuu vähintään epäaktiiviseksi.
Mikäli toinen on täysin välinpitämätön uskonnon suhteen saattaa liitto kestää MIKÄLI mormoni voi jättää kaikki toiveensa ikuiseta yhdessäolosta Herran huomaan.
Kyllä se niin on että onnellinen se joka löytää kumppanin oman kirkonpiiristä, ei välttämättä siihen syntyneen, mutta siihen oman vakaumuksensa tähden liittyneen.
Jos vakaumus ei ole sama on liitolla vähemmän mahdollisuuksia onnistua.
En susittele sekaavioliittoja.
Ihan rehellistä ja kaunistelematonta puhetta aiheesta, hyvä! Mutta kyllä minäkin ihmettelen noita isoja prosentteja. Miten on Suomessa, erotaanko täälläkin jo noin ahkerasti? (siis eihän ne luvut olleet edes ihan tuoreita mutta USAsta peräisin) Ei kai se nyt sentään ole kovin yleistä, että suku hylkää eikä tule edes kyläilemään jos liittyy mormoneihin? Tai päinvastoin että mormonisukulaiset ei pidä yhteyttä lapseen joka menee naimisiin kirkon ulkopuolisen kanssa? Kummin päin tahansa, minusta se on surullista ja väärin. Kyllä perhesiteiden, varsinkin vanhempien ja lasten välisten siteiden, pitäisi olla vahvemmat kuin uskonnollinen jääräpäisyys. Sellaiseksi sitä sanon enkä miksikään muuksi, jos sen takia välejä poikki pistellään. Tämähän ei ole mitenkään erityisesti tai edes ensisijaisesti mormoniyhteisön ongelma, tietääkseni vielä paljon pahempaa voi olla muiden liikkeiden piirissä. Tuo mitä sanot jomman kumman periksiantamisesta lopulta varmaan on totta. Mormonismi on niin kokonaisvaltainen elämäntapa, että ei siinä paljon yhteistä aikaa eikä muutakaan jää, jos toinen on ja toinen ei. Tässä suhteessa taas monet muut uskonnolliset liikkeet ei muuta elämäntapaa ja ajankäyttöä niin totaalisesti.
Unehtuikin sanoa että ons se samoin muidenkin sekaliittojen kohdalla.
Tiedän jopa liitoista, joissa toisen entinen aviosiippa kieltää lastensa viemisen kirkkoon, mormoni kirkkoon. Tämähän tekee uuden yhteiselämän jo aivan mahdottomaksi. Tiedän tapauksia joissa kirkkoon kuulumaton aviopuoliso haukkuu kirkkoa ja kertoo kauhukertomuksia kirkosta jo pienille (alle 10) lapsilleen jotta he eivät "retkahtaisi".
Tunnen monia jotka suku on enemmän tai vähemmän hylännyt heidän liityttyään kirkkoon. Usei ajan myötä tällainen hieman hiipuu ja nykyään se on onneksi vähenemässä, mutta ei ole koknaan poissa kuvioista.
Jos lapsi menee kirkon ulkopuoleisen kanssa naimisiin niin usein katkeaa kaikki ystävyyssuhteet entisiin ystäviin, ainakin jos on kysymys tytöstä. Tytön on usein hyväksyttävä elämä pojan ehdoilla tai ilman häntä varsinkin jos on kyse kirkon ulkopuoleiseta pojasta.
Moni sydän vuotaa verta tällaisten sydämettömyyksien tähden.
Ihmetelin aikanaan kun vävypoikani ei koskaan ollut meillä yötä, vaan vanhempiensa luona ja tyttäreni oli meillä. Olen tullut siihen tulokseen, että se johtui kahdesta asiasta. Ensinnäkin hän ja hänen sukunsa ei välitänyt uskostamme. Toiseksi tyttäreni häpesi uskoamme ja uskoa johon hänet oli kasvatettu. En KOSKAAN sanonut halaistua sanaa hänelle kirkosta. Pidimme kyllä ruokarukoukset, iltarukoukse ym. kuten talossamme on tapana.
Sanot oikein mormonismi on elämän tapa, ei ainoastaan uskonto ja nykyaikana se on erilainen elämäntapa.
Kyllä mormonismi todellakin on niin totaalinen elämäntapa - ei pelkästään uskonto - että kyllä seka-avioliitoissa tulee suuria törmäyksiä hyvin suurella todennäköisyydellä.
Ensimmäinen törmäys tulee todennäköisesti perheen rahankäytöstä ja seuraava siitä että MAP-kirkon jäsenenä olevan puolison vapaa-ajasta suuri osa kuluu erilaisissa kirkon tehtävissä.
Tätä on ei-jäsenelle kova pala nieltäväksi! Siippa maksaa tuloistaan 10% kirkolle sekä paastouhrirahat päälle ja viipottaa kaiket ajat jossakin 'tärkeissä' kirkon tehtävissä.
Sitten seurakunnasta vierailee porukkaa omassa kodissa vähän väliä kotiopetuksen tms. merkeissä.
Näinhän se käytännössä menee.
Myöhemmin tämä ei-jäsen saattaa vielä ruveta ihmettelemään koko homman mielekkyyttä mikäli ei ole tarpeeksi nöyrä pitämään aivonsa tyhjäkäynnillä. Koko MAP-kirkko ja sen oppi on niin ristiriitainen, sekava ja täynnä valehtelua ja kaunistelua ettei siitä taida ottaa enää pirukaan selvää.
Mutta kaikki kriittinen ajatteluhan onkin häneltä peräisin sekä kaikenlainen epäily ja faktojen vertailu suoranaista mormonien vainoa. :-)
Kyllä se todellakin on kaikille parempi että MAPpilainen menee naimisiin toisen MAPpilaisen kanssa eikä sotkeennu kuraverisiin. MAP-kirkko on toki MAPpilaisen paras paikka.
tuosta tekstistä. Miksi olet niin kielteinen ja vihaat ei-mormoneja noin syvästi?
Yleistät myös rankasti, miksi niin? Etkö juuri sinä ja jossu ole haukkuneet muita jotka eivät edes yleistä, nyt syyllistyt itse siihen syntiin niin että paukkuu?
Noita pulmiakin voisi suhteuttaa toisiinsa. Eivätköhän alkoholin käyttöön ja uskottomuuteen liittyvät pulmat ole toista suuruusluokkaa kuin uskonnolliset? Toiseen uskontoon kuuluneen kanssa naimisissa ollut nainen erosi, koska mies oli juoppo. Mies ja nainen kuuluivatr eri uskontoon. Nainen meni mormonin kanssa naimisiin. Ortodoksituttava nainen sanoi hienosti mormoniavioimiehestä: "Ei se ainakaan juopottele." Sittemmin nainen liittyi MAP-kirkkoon.
En nyt ymmärrä kommenttisi pointtia. Tässä keskustelussa ei kukaan ole puhunut erityisesti alkoholiin liittyvistä pulmista. Mikai vedät sen tähän? Tarkoitatko vihjata että kaikilla muilla kuin mormoneilla olisi alkoholiongelma? Voin kertoa, että ei ole. Alkoholi tosin on hyvin yleinen ongelmien pahentaja parisuhteissa, mutta on myös muita ongelmakohtia. Luitko edes tutkimusta johon aloituksessa viitattiin? Erilaisista uskonnollisista lähtökohdista tulevilla pariskunnilla on kyllä suurimmat ongelmat varmasti ihan muilla alueilla kuin erilaisessa alkoholinkäytössä. Sitä paitsi se, että sanoo miehestään ettei se ainakaan ole juoppo, ei ole minusta vielä kovin paljon sanottu. Voisin keksiä omasta puolisostani paljonkin parempia tunnustuksia.
...monimutkainen ja vaikea asia jo ilman ylimääräisiä kiviä kengässä.
Tietenkin uskottomuus ja alkoholismi ovat perustavaa laatua olevia ongelmia mutta ei MAP-kirkko ole takuu siitä etteikö niitä esiintyisi.
Varmasti alkoholismi, uskottomuus, huumeiden käyttö ja tupakointi on huomattavasti vähäisempää MAPpilaisten keskuudessa kuin muualla. Omat ongelmansa se MAP-kirkon jäsenyys kuitenkin tuo.
Kymmenyksistä puhuttaessa Tapanin ensimmäinen reaktio aina on se, että ei se käytännössä laske omaa elintasoa koska ohjataan vaan juopotteluun, tupakointiin ja huoraamiseen käytetyt rahat kymmenyksinä MAP-kirkolle. Jo tästä elämäntapamuutoksesta on seurauksena se että rahaa jää jopa enemmän käteen ja terveys paranee.
Jos tämä on todellinen tilanne niin kipinkapin MAP-kirkon jäseneksi. Tällaiselle ihmiselle se kannattaa jo pelkästään terveydellisistä syistä!
Kuitenkin suurin osa ei-mappilaisista on aivan normaaleita ihmisiä jotka eivät ole päihderiippuvaisia tai muutenkaan päättömiä elämässään. Tällaiselle ihmiselle MAP-kirkon jäsenyys on melkoinen taloudellinen rasite. Ei ole mitään 'ylimääräisiä' menoja josta kymmenyksiin tarvittavat rahat kompensoitaisiin.
Siinä häviää 10% bruttotuloista sekä noin 80% entisestä vapaa-ajasta. Tämä on todellinen ongelma siinä missä uskottomuus tai päihderiippuvuuskin.
suomalaiset käytävät n. 14 % tuloistaan haitallisiin aineisiin. En ole ihan varma pitääkö tämä vielä paikkansa, koska tulotaso on noussut ja alkoholin hinta alentunut, mutta niin oli joitakin vuosia sitten. Siispä voidaan puhua näin yleisellä tasolla. Yksilöllisiä eroja tietenkin on. - Ainakin minulta jää vielä säästöön entiseen elämääni verrattuna.
Se oli pointtini. Jos paisutellaan uskonnon parisuhteelle aiheuttamia ongelmia, niin saatetaan unohtaa paljon suuremmat ongelmat, joita kenties esiintyisi, jos uskonto ei olisi vaikuttamassa.
Ongelmien suhteellisuus näkyy monissa muissa asioissa. Tämän päivän Hesarissa mainittiin, että vuosittain kuolee Suomessa tupakkasairauksiin 5000 - 6000 henkilöä. Heistä keuhkosyöpään kuolee n. 2000. Se on n. 16 henkilöä päivässä. Jos noita lukuja vertaa vaikkapa suomalaisten tsunamin uhrien määrään, niin ongelmien suhteellisuus hiukan valkenee. Tupakkakuolleisuudesta ollaan vieläkin varsin hissukseen verrattuna tsunamin uhreihin.
Ilmankos vedät viinan niin usein näihin keskusteluihin. Keskivertosuomalainen ei kuitenkaan ole alkoholisti vaikka monet ovat kaltaisiasi. Ne tapaukset eivät kuitenkaan sovi esimerkeiksi.
...kuukaudessa 10 Euroa alkoholiin ja tupakkaa en polta.
Tiedän että tarkoitat "haitallisilla aineilla" myös kahvia ja teetä - mikä nyt sinänsä ei pidä paikkaansa - mutta ne saan ilmaiseksi työpaikan kahvihuoneesta.
Sinä tarvitsit MAP-kirkkoa selkänojaksi päästäksesi eroon alkoholismista joten omalla kohdallasi kirkon jäsenyydestä olikin jopa taloudellista hyötyä terveysnäkökohdista puhumattakaan. Sinun kohdallasi jäsenyys oli käytännölliseltäkin kannalta hyvä asia.
Itse sain jäsenyydestä lähinnä harmaita hiuksia. Toki sieltä tuli myös erittäin hyviä ystäviä jotka eivät ole vieläkään hävinneet mihinkään.
Itse olen suhteellisen läheltä seurannut temppelimormonin alkoholisoitumisprosessia.
Aviopuolisot olivat molemmat mormoneita ja kaikki lapset on kastettu mormonikirkkoon.
Ulkoisesti avioliitto näytti onnelliselta, kirkon malliavioliitolta. Sisäisesti puolisot olivat syvästi onnettomia sekä kirkossa että keskenään.
Toinen heistä turvautui alkoholiin lievittääkseen sisäistä jännittyneisyyttään ja tuskaansa alkoholilla. Molemmat alkoivat myös tupakoida, myöhemmin toinen heistä lopetti nikotiinipurukumien voimalla. Turvauduttiin piispaan, tarvittiin psykoterapiaa, saatiin lääkitystä, toinen puolisoista on yhä alkoholisti, tuli avioero, lapset erosivat kirkosta...
Mormonismi ei ole takuu mistään. Mormonien parissa on paljon henkistä hätää ja onnettomuutta, josta ei tämä maailman ainoaksi oikeaksi uskonnoksi mainostettukaan pysty pelastamaan. Suurimman hädän hetkellä mormonismista ei ole tukea, vain Jumala voi auttaa, ei mormonismi.
Tiedät tilastotiedettä lukeneena, että antamasi luku 14% keskimäärin ei kerro konkreettista tilannetta.
Niillä, jotka tupakkaa, päihteitä ja muuta käyttävät, nämä menot kasaantuvat.
Kun suurkuluttajat ja absolutistit ynnätään yhteen, saadaan lukuja, jotka eivät kerro todellista tilannetta.
Itseltäni ei mene senttiäkään rahaa alkoholiin tai tupakkaan. En silti halua maksaa kymmenyksiä mormonikirkolle. Annan mielelläni hyvään tarkoitukseen aikaa ja rahaa, käyn verenluovutuksessa, teen vapaaehtoistyötä - ilman mitään toiveta taivaspaikasta tällaisen "hyvyyden" ansiosta. En ole hyvä, hoidan vain oman osuuteni ihmiskunnan yhteisestä taakasta edes miten kuten pystyn.
mitä "keskimäärin" tarkoittaa. Sitä ei saa sovletaa kuten vanhassa vitsissä todetaan: On keskimäärin hyvä olla, kun jalat ovat tulikuumassa uunissa ja pää pakkasessa.