Olen 27-vuotias nainen, joka ei ole ikinä ollut parisuhteessa. En ole harrastanut seksiä, en suudellut, en mitään. En ole uskonnollinen tai ole odottanut 'sitä oikeaa ihmistä'. Perheeni, varsinkin äitini, on melko vanhoillinen. He kannattavat aika lailla heterosuhteita ja lasten hankkimista. Olin teininä melko poikatyttö ja äitini teki selväksi, kuinka hän häpesi mm. pukeutumistani.
Olen aina tiennyt, etten halua lapsia, mutta seksuaalisuuteni on ollut minulle ongelma kymmenisen vuotta. Olen ollut ihastunut tyttöön kerran tai pari, mutta en ole koskaan tunnustanut sitä kenellekään. Tulen miesten kanssa toimeen (esim. työasiat tms), mutta en pysty päästämään heitä ns. henkilökohtaiselle alueelle eli kaikki on hyvin pinnallista. Pelkään läheisyyttä, mutta olen aina pitänyt naisia viehättävämpänä kuin miehiä. Pelkään mahdollisen biseksuaalisuuden myöntämistä itselleni ja vielä enemmän muille ihmisille.
Kysynkin samasta sukupuolesta kiinnostuneilta ihmisiltä, että miten olette tulleet kaapista ulos ja miten olette käsitelleet asiaa itsenne kanssa?
Olen aina tiennyt, etten halua lapsia, mutta seksuaalisuuteni on ollut minulle ongelma kymmenisen vuotta. Olen ollut ihastunut tyttöön kerran tai pari, mutta en ole koskaan tunnustanut sitä kenellekään. Tulen miesten kanssa toimeen (esim. työasiat tms), mutta en pysty päästämään heitä ns. henkilökohtaiselle alueelle eli kaikki on hyvin pinnallista. Pelkään läheisyyttä, mutta olen aina pitänyt naisia viehättävämpänä kuin miehiä. Pelkään mahdollisen biseksuaalisuuden myöntämistä itselleni ja vielä enemmän muille ihmisille.
Kysynkin samasta sukupuolesta kiinnostuneilta ihmisiltä, että miten olette tulleet kaapista ulos ja miten olette käsitelleet asiaa itsenne kanssa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kun kerroin ystävilleni rakastuneeni toiseen naiseen, he sanoivat arvelleensa jo pitkään minun olevan gay. Ihan hyvällä he sen ottivat, toisin kuin äitini....ei olla pahemmin oltu tekemisissä sen jälkeen...
Musta on hyvä vaan sanoa suoraan miten asiat on. Jos ne ihmiset rakastaa sua niin ne hyväksyy sut sellasena ku oot. Mut ensin sun pitää hyväksyä ite itsesi. :)
Itse kun synnyin, niin isä oli todennut "tulihan se hintti sieltä". En tiedä mitkä ennustajan lahjat isälläni on, mutta pesunkestävä homo olen ollut koko elämäni.. ei ole pahemmin tarvinnut kaappeilla, kun asia ollut selvä jo alusta lähtien..