Nyt ammutaan isolla pyssyllä kärpästä, - Patriaa.

Olen seurannut mielenkiinnolla uutisoitia Ugandassa kuolleena löytyneestä suomalaisesta, liikemiehestä. Kun hänen laukustaan löydettiin Patrian esitteitä, hänet yhdistettiin välittömästi Patria´n sotatarvikekauppiaaksi. Olihan siinä perääkin, että Patria´lta oli myönnetty hänelle oikeus toimittaa esitteitä omille asiakaskontakteilleen Uganda´ssa ja muuallakin. Mitään kaupallista sopimusta ei kuitenkaan ymmärtääkseni oltu tehty, -ehkä vain keskusteltu joistakin ehdoista, mikäli hänen toimestaan varsinaisia kauppoja syntyy. Ihan tyypillistä suomalaisissa yrityksissä.
Kuitenkin julkisuudessa, MinisteriLintilä`ä myöten Patria´n katsotaan ”syyllistyneen” ko. henkilön kuolemaan, vaikka tutkimuksia ei oltu edes ehditty aloittaa. Samalla 3 Patria´n alemman tason johtajaa sai potkut ja 2 muuta omasta pyynnöstä joutunut eroamaan.
Ennen kuulumatonta, mutta tämäkin täällä Suomessa normaalia.
Ensiksi: Tuon ”kaupustelijan” itsensä olisi ollut arvioitava mahdolliset riskit toiminnoissaan. Sotatarvikekauppa maailmassa on vain ”ammattilaisten” hommaa. Siihen ei ole syytä ryhtyä, ellei tiedä, millä ehdoilla siinä toimitaan, ketä ollaan ”kykenevä” tapaamaan ilman suomalaista ”ovien avaajaa”, ex-ministeri Suvi Linden´iä. Tuskinpa hänellä menneisyytensä CV´llä on ”suurten ovien avaimet” käytössä.
Toiseksi: Sotatarvikekauppa maailmassa on todellakin ”ammattilaisten” homma. Heidän on kyettävä näkemään ”miinat”, jotka kilpailijat ovat asentaneet kauppoihin johtaville ”poluille”. Täysin amatöörin ei ole syytä heidän kanssaan ryhtyä kilpailemaan, -olisi parempi edetä ”oppipoikana” heidän rinnallaan. Noinhan siinä voi todellakin käydä, jos ei osaa pitää varaansa ja arvioida toimintaan liittyviä riskejä oikein.
Kolmanneksi: Kuolemansyytutkimuksissa verestä on löytynyt kokaiinia ja hyönteismyrkkyä ja suusta jotakin tähän mennessä tunnistamatonta ainetta, joilla on ollut tappava vaikutus. Kukahan noita aineita olikaan hänelle suuhun ”mättänyt”, ja vieläpä riittävän suuret annokset, jotta kuolema oli varma. Tuskinpa kukaan muu, kuin hän itse. Kysymys, mistä ko. aineet olivat peräisin ja kenen seurassa hän oli niitä nauttinut. Olisikohan sattunut käymään niin, että varomattomuudessa hän tai hantä oli lähestynyt tahot, jotka eivät syystä tai toisesta pitäneet hänen ”puuhasteluistaan”.
Neljänneksi: Suomalaisen, ”pätevän” myyntimiehen tapoihin yleensä kuuluu kehuskella, varsinkin oudossa seurassa kehuskella (tutuillehan hänen tuskin ei enää tarvitsekkaan, - hänethän jo tunnetaan), olevansa ”kova äijä näillä markkinoilla”. Muutahan ei tarvita, jos porukkaan sattuu jokin paikallisen ,"mafian" henkiolö, - juuri se ”oikea kontakti” sotatarvikkeita hankkiviin piireihin.

Itse olen 20 v toiminut ulkomailla, aloittaen Nigeria´sta ja sieltä Argentiina´an, Chile´en, Kolumbia´an ja sen jälkeen USA´sta käsin 23´ssa Latinalaisen-Amerikan maassa.
Juuri siksi tiedän mistä puhun.
Olen itsekin kantanut ja jaellut useiden suomalaisyritysten esitteitä potentiaalisille asiakkaille.
Olenpa kerran joutunut jopa painostuksenkin kohteeksi erään merkittävän suomalaispoliitikon taholta, kun en suostunut lähtemään hänen ”kuriiriksi” noutamaan Ecuador´n Sotaministeriltä shekkiä hänen kaupoistaan Venäjä´ltä Unkari´n kautta Ecuador´iin myydyistä sotatarvikkeista. Samaan aikaa vielä Ecuador oli rajasodassa Peru´n kanssa. Palkkiotarjouskin oli varsin merkittävä.
Olisinkohan tätä kirjoittelemassa, jos olisin alistunut tuohon painostukseen,-” Sinä olet velvollinen tekemään niin kuin minä sanon. Tiedät hyvin, mikä on minun asemani”. Tiesin varsin hyvin, mutta se ei millään tavalla minua ”hetkauttanut”. Hän tiesi myöskin minulla olevan hyvät suhteet ko. ministeriin, joten saattoihan olla, että heidän kesken näin olikin sovittu, -en tiedä, eikä edes kiinnosta tietää.
Koko toimikauteni ajan jouduin arvioimaan mahdollisia tilanteita, ja ottamaan jopa kohtuuttomiakin riskejä, mutta, kun loppu hyvin, niin kaikki hyvin, - voin vaan todeta.
Edes pahinta riitapukariani tai vihamiestäni en kuitenkaan lähettäisi samalle matkalle, minkä tuon 20 v:n aikana tein.

Raimo Kehusmaa