Minua on jo pitkään vaivannut eräs asia, joka koskee ''kaveriani''. Hän on ihmisenä erittäin mukava ja olemme tunteneet kolmisen vuotta, mutta hänessä on jokin todella pahasti pielessä. Jos hän tuntee minut, eikä meillä ole mitään ongelmia, niin miksei hän ota minua kaverikseen facebookissa tai seuraa instassa? Tämä voi tuntua teistä hassulta, mutta minua tuo jotenkin loukkaa. Jos hän on livenäkin kiva, niin miksi hän tekee netissä noin? Joskus tuntuu, että hän ignooraa minut.
Lisäksi hän tykkää olla aina huomion keskipisteenä, loistaa somessa, puhuu paljon itsestään, ei näköjään tajua miltä minusta tuntuu ja vaikuttaa joskus kylmältä. Pitäisikö minun jättää tällainen kaveri vai ei? Päätös on vaikea, mutta kärsin jatkuvasti hänen käytöksestään, eikä se ole mielestäni oikein. Tuntuu, etten riitä hänelle tai ole tarpeeksi hyvä kaveriksi. Lisäksi tulee aina huono olo, jos olemme nähneet. Onko samoja kokemuksia?
Lisäksi hän tykkää olla aina huomion keskipisteenä, loistaa somessa, puhuu paljon itsestään, ei näköjään tajua miltä minusta tuntuu ja vaikuttaa joskus kylmältä. Pitäisikö minun jättää tällainen kaveri vai ei? Päätös on vaikea, mutta kärsin jatkuvasti hänen käytöksestään, eikä se ole mielestäni oikein. Tuntuu, etten riitä hänelle tai ole tarpeeksi hyvä kaveriksi. Lisäksi tulee aina huono olo, jos olemme nähneet. Onko samoja kokemuksia?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuulostaa tutulta. Minulla oli ystävä joka alussa vannotti minulle, että pidäthän varmasti minuun yhteyttä. Enää hän ei ota juurikaan yhteyttä, jos minä en ota. Hän puhui minulle ikäänkuin minulla olisi paljon ongelmia eli "onko sinulla ketään ystävää jolle voit kertoa huoliasi." Outoa tässä on se että hän puhui koko ajan itsestään ja kun minun vuoroni oli puhua hän ei keskittynyt kuuntelemaan. Ei hän minun ystävyyttä tarvinnut, hän kehui kuinka oli tavannut taas uusia tuttavuuksia. Vanhat tippuu kyydistä kun heitä ei enää tarvita.
Jos tapaamisen jälkeen tuntuu pahalta, kaikki ei ole hyvin. Mitätöinti ja ignooraaminen ei ole ystävyyttä.
En tiedä some seuraamisista tai peukutuksista, koska arvostan erityyppistä ystävyttä, etten osaa ottaa kantaa. Ei pysty sanomaan onko joku narsisti. Joskus omat kokemukset vaikuttaa siten että tulkitsee asioita omalta fiilis pohjalta ja näkee niitä toisessa. Tunteena se, etten ole tarpeeksi riittävä on ikävä eikä tunnu ystävyydeltä. Itse en haluaisi olla ystävänä toiselle se ressukka joka on mukana riippuvana marionettenukkena, vain kun tarvitaan esiliinana.