Kaveri mieheni harkitsee itsemurhaa :(

Jos elämän suurin ongelma on naisettomuus, niin antaa mennä vaan. Turha uhoaminen, itsarillakin, on naurettavaa, kannattaa ihan kaikessa hiljaisuudessa vaan ottaa nirri pois, niin loppuu kurjuus.

Mutta tuon aloitustekstin mieshän sai naisia.

Itsemurha on varmaan kai sitten helpompi vaihtoehto kuin sen selvittäminen, miksi ne omat suhteet eivät kestä, ja olisiko mahdollista tehdä jotain sen hyväksi, että ne eivät aina loppuisikaan.

Nainen39vee kirjoitti:

Mutta tuon aloitustekstin mieshän sai naisia.

Itsemurha on varmaan kai sitten helpompi vaihtoehto kuin sen selvittäminen, miksi ne omat suhteet eivät kestä, ja olisiko mahdollista tehdä jotain sen hyväksi, että ne eivät aina loppuisikaan.

Lue lisää

Sinähän oletkin oikea asiantuntija itsemurhakysymyksissä. Olethan tuon tuosta kehoittanut yksinäisiä miehiä päättämään päivänsä oman käden kautta.

Nainen39vee kirjoitti:

Mutta tuon aloitustekstin mieshän sai naisia.

Itsemurha on varmaan kai sitten helpompi vaihtoehto kuin sen selvittäminen, miksi ne omat suhteet eivät kestä, ja olisiko mahdollista tehdä jotain sen hyväksi, että ne eivät aina loppuisikaan.

Lue lisää

Sinä ja NAL ansaitsisitte toisenne.

Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti...

Nainen39vee kirjoitti:

Mutta tuon aloitustekstin mieshän sai naisia.

Itsemurha on varmaan kai sitten helpompi vaihtoehto kuin sen selvittäminen, miksi ne omat suhteet eivät kestä, ja olisiko mahdollista tehdä jotain sen hyväksi, että ne eivät aina loppuisikaan.

Lue lisää

"Itsemurha on varmaan kai sitten helpompi vaihtoehto kuin sen selvittäminen, miksi ne omat suhteet eivät kestä, ja olisiko mahdollista tehdä jotain sen hyväksi, että ne eivät aina loppuisikaan.
"

Ei ole mitään merkitystä selvitellä miksi ei saa naista.
Suomessa on kaikissa alle 54v ikäluokissa huomattavasti enemmän miehiä kuin naisia.
Kaikissa nuorissa, esim 20-30 ikäluokissa ero on noin 20%.
Eli 20% miehistä jää aivan pakosta naisettomiksi, koska puolisoa ei vaan ole olemassa. Ihan puhdas matemaattinen fakta!

Jos tuo mies skarppaa, ja saa hankituksi naisen itselleen, joku toinen mies jää ilman.
Ei se tilanne siitä miksikään muutu, naisia on vaan niin hirveän vähän suomessa.

Annat hänelle reilusti viinaa että sammuu ja unohtaa paskan.

elämänpeli1 kirjoitti:

Jos elämän suurin ongelma on naisettomuus, niin antaa mennä vaan. Turha uhoaminen, itsarillakin, on naurettavaa, kannattaa ihan kaikessa hiljaisuudessa vaan ottaa nirri pois, niin loppuu kurjuus.

Lue lisää

Jotkut hallitsevat kumppaneitaan nimenomaan puhumalla ja uhkailemalla itsemurhalla. Jos nainen kertoo eroavansa miehen väkivaltaisen käyttäytymisen johdosta, mies alkaa vetoamaan sääliin tai siihen haluun itsemurha jos vaimo lähtee pois yhteisestä kodista.
On ihan tavallista parisuhteissa joissa mies kontrolloi ja hallitsee kaikkea.
Näin epäterve suhde ja vallankäyttö saa jatkua vuosikausia.
On muistettava että aikuinen päättää elämästään eikä kenenkään velvollisuus ole uhrata omaa hyvinvointiaan ja terveyttään sen vuoksi että toinen ei kestä elää ilman sitä vallantunnetta ja vallankäyttöä joka suhteeseen littyy.
Jos uhkailee, antaa uhkailla mutta nainen tai mies poistukoot suhteesta. Tapahtui sen jälkeen sitten mitä tahansa.

Mä oon vanha mummo jo

No vaikutti olevan tosissaan. Oli kai viilellyt myös itseään. Sanoi että etsii vaan sitä elämän rakkautta mutta kaikki naiset antaa pakit niin ei huvita enää mikään /elä ä :(

tätäsanoiii kirjoitti:

No vaikutti olevan tosissaan. Oli kai viilellyt myös itseään. Sanoi että etsii vaan sitä elämän rakkautta mutta kaikki naiset antaa pakit niin ei huvita enää mikään /elä ä :(

Lue lisää

Sano sille, että tuut hautajaisiin itkemään, jos hän tekee itsarin eikä vain kerjää säälipisteitä.

tätäsanoiii kirjoitti:

No vaikutti olevan tosissaan. Oli kai viilellyt myös itseään. Sanoi että etsii vaan sitä elämän rakkautta mutta kaikki naiset antaa pakit niin ei huvita enää mikään /elä ä :(

Lue lisää

Jos esitteli muka viilleltyjä ranteitaan todisteena sinun olisi tosiystävänä pitänyt neuvoa viiltämään pitkittäisuunnassa poikittaissuunnan sijaan niin olisi edes jotain mahdollisuuksia onnnistua. Älä vaan missään nimessä tee sitä virhettä että kovinkin myötätuntoisena kuuntelet ja myötäelät, on narsismiin taipuvaisia ihmisiä jotka käyttää sellaista hyväkseen ja imee voimat siitä myötätuntoisesta joka uskoo niiden tarinoihin.

Harmaaritari kirjoitti:

Jos esitteli muka viilleltyjä ranteitaan todisteena sinun olisi tosiystävänä pitänyt neuvoa viiltämään pitkittäisuunnassa poikittaissuunnan sijaan niin olisi edes jotain mahdollisuuksia onnnistua. Älä vaan missään nimessä tee sitä virhettä että kovinkin myötätuntoisena kuuntelet ja myötäelät, on narsismiin taipuvaisia ihmisiä jotka käyttää sellaista hyväkseen ja imee voimat siitä myötätuntoisesta joka uskoo niiden tarinoihin.

Lue lisää

Minulla viillellyt ranne tein sen satuuttakseni itseäni näin vain kuin henkisessä kivussani, en tuntenut käden viiltelyä ja aukesivat liitoksistaan kuin lihat olisivat tarvinneet tikit mutta ovat kuintekin henkisistä kivuista jäljet.

en uskaltanut 14 vuotta sitten tappaa itseäni johtuen siitä etten halunnut satuttaa minun pois menemisellä rakkaita siskon lapsia ja saada pois heitä raiteiltaan elämästään.

Minua on pysäyttänyt lapset monesti mielessä jos lapsia, ei olisi ei minuakaan.

Ensimmäisen kerran yritin tappaa itseni 15vuotiaana kun minut jätettiin vain köyhyyteni takia koska välimatkamme oli pitkä jouduin kävellään 2kilometriä koska minulla oli kaupunki puhelin ja vasta silloin oli kuuluvuutta isolla puhelimella.

Jouduin käveleen lapsenlikaksi 14kilometriä että pääsin hoitamaan ruokapalkalla ja tupakka-aski palkalla.
rahaa en saanut, viikkoraha oli tupakka-aski 15vuotiaana.

Lopetin tupakan 22vuotiaana ja aloitin 14vuotiaana.

valtakunta kirjoitti:

Minulla viillellyt ranne tein sen satuuttakseni itseäni näin vain kuin henkisessä kivussani, en tuntenut käden viiltelyä ja aukesivat liitoksistaan kuin lihat olisivat tarvinneet tikit mutta ovat kuintekin henkisistä kivuista jäljet.

en uskaltanut 14 vuotta sitten tappaa itseäni johtuen siitä etten halunnut satuttaa minun pois menemisellä rakkaita siskon lapsia ja saada pois heitä raiteiltaan elämästään.

Minua on pysäyttänyt lapset monesti mielessä jos lapsia, ei olisi ei minuakaan.

Ensimmäisen kerran yritin tappaa itseni 15vuotiaana kun minut jätettiin vain köyhyyteni takia koska välimatkamme oli pitkä jouduin kävellään 2kilometriä koska minulla oli kaupunki puhelin ja vasta silloin oli kuuluvuutta isolla puhelimella.

Jouduin käveleen lapsenlikaksi 14kilometriä että pääsin hoitamaan ruokapalkalla ja tupakka-aski palkalla.
rahaa en saanut, viikkoraha oli tupakka-aski 15vuotiaana.

Lopetin tupakan 22vuotiaana ja aloitin 14vuotiaana.

Lue lisää

On se ollut sinullakin rankka elämä, että ihan köyhyyden takia on jätetty. Just just....

elämänpeli1 kirjoitti:

On se ollut sinullakin rankka elämä, että ihan köyhyyden takia on jätetty. Just just....

Juu sen vuoksi että oli pitkä matka.
Vuoden yhteiselon vuoksi nähtiin vain koulussa ja n 26km nuorena matka.
Jätti minut koulun päättäjäisissä 2 vuotta yhteiselon jälkeen jona aikana nähtiin noin 5kertaa koulun ulkopuolella ja yksi Vappu vietettiin yhdessä.

Olin yksinäinen ja liian pienet piirit ei ystäviä koulun ulkopuolella ja sekä paljon poissa oloja koulusta lapsen likka tehtävissä ja ensimmäinen suhde eikä tiivistä yhteiseloa loukkaantui siitäkin kun siistin kulmakarvat häneltä olisi pitänyt kysyä lupaa. Suuttui todella😁en ikinä olisi uskonut.😂

Koulussa olin suosittu tyttö
Kerran ollaan nähty vahingossa aikuisiässä mutta ei sanaakaa vaihdettu olisi.

Mulla olisi ollut poikaystävä tyrkyllä mutta enhän minä voinut ketään siskolleni ottaa vaikka kuinka oli vaikea tilanne varsikin kun olin suhteessa ja taas sen pojan isä oli just kuollut.

Sellaista se oli jokainen päivä kun yksin sitä oli yksi, en Sinäänsä ollut kuin suhteessa tietoisesti.
Noh hän jätti nettitytön takia minun näkemyksen mukaan koska kyselin hänen kaveriltaan ja halusi yrittää myöhemmin ja selitti silloin syyn olevan pitkänmatkan en vain enää pystynyt siihen suhteeseen.

Noh sellaisia epäluotettavia pojat on.

elämänpeli1 kirjoitti:

On se ollut sinullakin rankka elämä, että ihan köyhyyden takia on jätetty. Just just....

Elämän rankkuudesta on monenlaista kuin minulla ei ollut pysyvää kotia kun koskaa en viihtynyt isän uuden parisuhteen vuoksi kotona aina löytyi valitettavaa kuin se että harjoittelin tekemään kirjasta ruokaa ja oli sit viimeinen kerta vaikka ongelma minusta oli enemmän se että harjoittelin ruuanlaittoa ja sain valituksia että olen uuniin käyttänyt.

En siis ymmärrä ainut keino oli tekemättä mitään pihaa aurasin talvisin että pihaan pääsivät ajaan kun väki ilmestyi vasta lähempänä seitsemään mihinkään ei uskaltanut koskea.

Sama juttu. Aiemmin elin siinä utopia maailmassa että hyvällä tahdolla ja toisista positiivista ajattelemalla saa hyvää myös takaisin. Ei saanu. Opettelin vuosia sitten tunteettomaan ja kylmään elämäntyyliin enkä nykyään välitä pätkääkään muista kuin itsestäni. Kieltämättä paljon parempi ja ilmeisesti siksi suosiossa oleva tapa elää koska on helpompi. Ei kanna muiden huolia niskoillaan vaan ne omat ja se oma elämä.
Tällaisille itsesääli itsari miehille ainoa tapa on kertoa miten se tehdä ja lopettaa ulina. Uhlailijat ja "yritin itsaria" ihmiset eivät sitä halua oikeasti vaan herättävät sillä pelkkää huomiota. Oikeasti itsaria haluavat eivät yritä he onnistuvat.

vitunmarmattajat kirjoitti:

Sama juttu. Aiemmin elin siinä utopia maailmassa että hyvällä tahdolla ja toisista positiivista ajattelemalla saa hyvää myös takaisin. Ei saanu. Opettelin vuosia sitten tunteettomaan ja kylmään elämäntyyliin enkä nykyään välitä pätkääkään muista kuin itsestäni. Kieltämättä paljon parempi ja ilmeisesti siksi suosiossa oleva tapa elää koska on helpompi. Ei kanna muiden huolia niskoillaan vaan ne omat ja se oma elämä.
Tällaisille itsesääli itsari miehille ainoa tapa on kertoa miten se tehdä ja lopettaa ulina. Uhlailijat ja "yritin itsaria" ihmiset eivät sitä halua oikeasti vaan herättävät sillä pelkkää huomiota. Oikeasti itsaria haluavat eivät yritä he onnistuvat.

Lue lisää

Oikeastaan asiat voivat joskus mennä niin päin helvettiä, ettei ihminen kykene itse löytämään ratkaisua ongelmiinsa ja silloin se itsemurhakin voi käydä mielessä. Mielestäni ihan ok, että siitä avautuu, jos sattuu tuntemaan ihmisen, joka haluaa auttaa. En suoraan sanottuna ymmärrä ihmisiä, jotka marmattavat siitä, että joku ihminen sattuu olemaan niin hukassa, ettei kykene löytämään itse ratkaisua. Mitä hittoa se on teiltä pois, kun ette niitä kaikkein ymmärtävämpiä kuitenkaan ole? Sinähän itsekin oikeastaan toteat kuinka elät vain itsellesi, mutta sitten sinua tuntuu häiritsevän kun joku toinen kaipaa ongelmaansa ratkaisua ja on epätoivossa, kun ei ole sitä löytänyt. Oikeastaan toteat olevasi itsekeskeinen, mutta jostain syystä sinua häiritsee, että se joku toinen toivoo elämäänsä jotain muutakin kuin vain sitä yksinoloa. Oletko oikeastaan yhtään sen parempi kuin se esittämäsi itsesäälinen ihminen? Siinä olet toki minunkin mielestä oikeassa ettei sillä hyvällä tahdolla välttämättä tässä maailmassa onnistu. Se, että itsemurha käy mielessä ei tarkoita sitä, että sen haluaa toteuttaa. Kyllä minullakin monesti tämän helvetin keskellä on käynyt itsemurha mielessä, kun asiat menevät aina ivallisesti päin helvettiä, mutta ei se tarkoita, että haluaisin sen tehdä. Se ajatus vain on ainoa jota kykenee ajattelemaan lopullisena ratkaisuna, kun pelkältä pilkalta tuntuu kaikki. Aloittajan mainitsemalla miehellä varmasti täysi syy tunteisiinsa, ja toivoisi, että joku pystyisi auttamaan, mutta tämän helvetin keskellä todennut, että elämä voi lyödä loputtomiin päin näköä eikä se sääli ja suosi kaikkia tasapuolisesti. Sad but true.

vitunmarmattajat kirjoitti:

Sama juttu. Aiemmin elin siinä utopia maailmassa että hyvällä tahdolla ja toisista positiivista ajattelemalla saa hyvää myös takaisin. Ei saanu. Opettelin vuosia sitten tunteettomaan ja kylmään elämäntyyliin enkä nykyään välitä pätkääkään muista kuin itsestäni. Kieltämättä paljon parempi ja ilmeisesti siksi suosiossa oleva tapa elää koska on helpompi. Ei kanna muiden huolia niskoillaan vaan ne omat ja se oma elämä.
Tällaisille itsesääli itsari miehille ainoa tapa on kertoa miten se tehdä ja lopettaa ulina. Uhlailijat ja "yritin itsaria" ihmiset eivät sitä halua oikeasti vaan herättävät sillä pelkkää huomiota. Oikeasti itsaria haluavat eivät yritä he onnistuvat.

Lue lisää

Minun ukkoseni olisi onnistunut jos ei olisi tehnyt silmieni edessä, en pystynyt vain viemään itseltäni henkeä ja katsomalla että hän tappaa itsensä. Minun oli vietävä hänet sairaalaan kun olin 18vuotias.

Siitä ihmisestä yritin erota kun teki sairaaksi minuakin valheilla ja oli epäluotettava ja uhkasi itsemurhalla kun eroan tappaa itsensä.
Lopulta erosin uskoen että vain jättää yritykseksi mutta yritti tappaa itsensä eli jouduin viemään teholle, en pystynyt itseäni tappaa kun uhkasin myös hengelläni jos yrittää tappaa itsensä. Tästä on aikaa melkein 15v

Minua vihasi hänen sukunsa minua syytettiin mutta sen vuoksi emme ole niihin tekemisissään koska miehen mukaan heitä ei pysty muuttamaan heidän mielipidettä minusta vaikka eivät tunteneet minua emmehän ollut vasta kuin muutaman kuukauden yhdessä. nyt olemme olleet kohta 15vuotta yhdessä.

Kultaiseni ei edes äitinsä kuolinvuoteella käynyt eikä edes haudalla eikä edes suurentunut äitiänsä.

valtakunta kirjoitti:

Minun ukkoseni olisi onnistunut jos ei olisi tehnyt silmieni edessä, en pystynyt vain viemään itseltäni henkeä ja katsomalla että hän tappaa itsensä. Minun oli vietävä hänet sairaalaan kun olin 18vuotias.

Siitä ihmisestä yritin erota kun teki sairaaksi minuakin valheilla ja oli epäluotettava ja uhkasi itsemurhalla kun eroan tappaa itsensä.
Lopulta erosin uskoen että vain jättää yritykseksi mutta yritti tappaa itsensä eli jouduin viemään teholle, en pystynyt itseäni tappaa kun uhkasin myös hengelläni jos yrittää tappaa itsensä. Tästä on aikaa melkein 15v

Minua vihasi hänen sukunsa minua syytettiin mutta sen vuoksi emme ole niihin tekemisissään koska miehen mukaan heitä ei pysty muuttamaan heidän mielipidettä minusta vaikka eivät tunteneet minua emmehän ollut vasta kuin muutaman kuukauden yhdessä. nyt olemme olleet kohta 15vuotta yhdessä.

Kultaiseni ei edes äitinsä kuolinvuoteella käynyt eikä edes haudalla eikä edes suurentunut äitiänsä.

Lue lisää

Siis eikä suurentunut äitiään ja isäänsä en edes koskaan ole nähnyt.

vitunmarmattajat kirjoitti:

Sama juttu. Aiemmin elin siinä utopia maailmassa että hyvällä tahdolla ja toisista positiivista ajattelemalla saa hyvää myös takaisin. Ei saanu. Opettelin vuosia sitten tunteettomaan ja kylmään elämäntyyliin enkä nykyään välitä pätkääkään muista kuin itsestäni. Kieltämättä paljon parempi ja ilmeisesti siksi suosiossa oleva tapa elää koska on helpompi. Ei kanna muiden huolia niskoillaan vaan ne omat ja se oma elämä.
Tällaisille itsesääli itsari miehille ainoa tapa on kertoa miten se tehdä ja lopettaa ulina. Uhlailijat ja "yritin itsaria" ihmiset eivät sitä halua oikeasti vaan herättävät sillä pelkkää huomiota. Oikeasti itsaria haluavat eivät yritä he onnistuvat.

Lue lisää

Joskus ne uhkailijat ottaakin sen ratkaisevan askeleen ja onnistuu. Sinälläänhän uhkailu on asia johon kyllä kannattaa reagoida. Lapsuudessani isällä oli muutama mies puolinen kaveri. Hyviä kavereita, kävivät kylässä ja kyllä ne kuppiakin ottivat.

Kumpikin mies aika ajoin puhui itsensä tappamisesta ja näytti kiikun paikkaa, yms. Eikä kukaan kai sitten ottanut ihan tosissaan niitä tai koki etteivät kykene auttamaan, sanomaan oikeita sanoja tms. Tai ajatteli, että kyllä ne siitä ylös nousee, kunhan aikansa ovat murheissaan.

Mutta kyllä ne kumpikin sitten tappoikin itsensä. Toinen hirtti itsensä asuntoonsa ja toinen otti lääkkeitä ja viinaa, meni autoonsa ja käynnisti autonsa. Pakoputkesta oli ohjannut pakokaasut autoon sisään ja hengitteli pakokaasut sisuksiinsa. Molemmat oli perheellisiä miehiä, jotenkin kuitenkin raiteiltaan suistuneita ja epäonnistuneeksi elämänsä kokeneita.

Kyllä meilläkin vanhemmat mietti, että mitä helvettiä olis voitu tehdä toisin. Ne itsarit pysäytti, muistan toiset hautajaisetkin missä olin minäkin mukana. Kuulin aikuisien puhuvan itsemurhasta hautajaisista pois kävellessä. Mutta en ymmärtänyt siitä mitään, olin niin pieni.

Ihmeseltä voi luhistua kaikki elämänhalu, tuntua niin tyhjältä ja tuhanpäiväiseltä, kärsimykseltä koko tallustelu telluksella. Että näkee elämänsä päättämisen ainoana lohdullisena tekona. Vaikka sitten elämässä kiinni roikkuvat ihmiset taas näkee niitä ilonlähteitä ja mahdollisukksia kääntää kelkan suuntaa toisella tavalla, niin tyhjän päälle tippunut ei semmosta välttämättä nää ollenkaan.

Eikä usko mahdollisuuksiin nousta, ainakaan ominavuin. Toivottomuus on helposti kohtalokasta. Siinä vaiheessa, kun itsarista vielä puhutaan ollaan pisteessä, että jonkun apu voi sysätä vielä elämän puolelle. Onhan ne itseäälissä rypevät ihmiset usein rasittavia, tiedän. Semmosia ihmisä on minunkin elämässä ollut mukana muutamia. Mutta niistäkin elämä on rasittavaa...ja jatkuva epäonnistuminen.

Helppo sanoa tee mitä lystäät ja unohtaa, ota vastuu elämästäs jne. Kaikkia ei pysty auttamaan, eikä kaikkia rehellisesti jaksa auttaa...ei repee jokapaikkaan. Mutta jos joku läheinen on apua vailla, niin ei se nyt ole varmaan ihan mahdotonta ees koittaa tsempata elämän syrjään kii.

Nicitönnä kirjoitti:

Joskus ne uhkailijat ottaakin sen ratkaisevan askeleen ja onnistuu. Sinälläänhän uhkailu on asia johon kyllä kannattaa reagoida. Lapsuudessani isällä oli muutama mies puolinen kaveri. Hyviä kavereita, kävivät kylässä ja kyllä ne kuppiakin ottivat.

Kumpikin mies aika ajoin puhui itsensä tappamisesta ja näytti kiikun paikkaa, yms. Eikä kukaan kai sitten ottanut ihan tosissaan niitä tai koki etteivät kykene auttamaan, sanomaan oikeita sanoja tms. Tai ajatteli, että kyllä ne siitä ylös nousee, kunhan aikansa ovat murheissaan.

Mutta kyllä ne kumpikin sitten tappoikin itsensä. Toinen hirtti itsensä asuntoonsa ja toinen otti lääkkeitä ja viinaa, meni autoonsa ja käynnisti autonsa. Pakoputkesta oli ohjannut pakokaasut autoon sisään ja hengitteli pakokaasut sisuksiinsa. Molemmat oli perheellisiä miehiä, jotenkin kuitenkin raiteiltaan suistuneita ja epäonnistuneeksi elämänsä kokeneita.

Kyllä meilläkin vanhemmat mietti, että mitä helvettiä olis voitu tehdä toisin. Ne itsarit pysäytti, muistan toiset hautajaisetkin missä olin minäkin mukana. Kuulin aikuisien puhuvan itsemurhasta hautajaisista pois kävellessä. Mutta en ymmärtänyt siitä mitään, olin niin pieni.

Ihmeseltä voi luhistua kaikki elämänhalu, tuntua niin tyhjältä ja tuhanpäiväiseltä, kärsimykseltä koko tallustelu telluksella. Että näkee elämänsä päättämisen ainoana lohdullisena tekona. Vaikka sitten elämässä kiinni roikkuvat ihmiset taas näkee niitä ilonlähteitä ja mahdollisukksia kääntää kelkan suuntaa toisella tavalla, niin tyhjän päälle tippunut ei semmosta välttämättä nää ollenkaan.

Eikä usko mahdollisuuksiin nousta, ainakaan ominavuin. Toivottomuus on helposti kohtalokasta. Siinä vaiheessa, kun itsarista vielä puhutaan ollaan pisteessä, että jonkun apu voi sysätä vielä elämän puolelle. Onhan ne itseäälissä rypevät ihmiset usein rasittavia, tiedän. Semmosia ihmisä on minunkin elämässä ollut mukana muutamia. Mutta niistäkin elämä on rasittavaa...ja jatkuva epäonnistuminen.

Helppo sanoa tee mitä lystäät ja unohtaa, ota vastuu elämästäs jne. Kaikkia ei pysty auttamaan, eikä kaikkia rehellisesti jaksa auttaa...ei repee jokapaikkaan. Mutta jos joku läheinen on apua vailla, niin ei se nyt ole varmaan ihan mahdotonta ees koittaa tsempata elämän syrjään kii.

Lue lisää

Sitten kuitenkin taas toisaalta, itsekin olen joskus ollut aika hajalla ja lohduton. Joskus paljon aiemmin, kuin nyt...ja mietin, että oikeastaan jokaisella on kuitenkin mun mielestä myös oikeus kokemuksiinsa. Ja siihenkin tunteeseen, ettei elämä anna yhtään mitään.

Tavallaanhan se on itsekästä ajattelua, mutta niinhän koko elämä on. Elämänhalu kun nyt pitkälti perustuu juuri siihen, että elämän kokee mielekkääksi ja matkan tarpeelliseksi. Jos se koko paletti on ihan tyhjä ja olo että mikään ei oo mitään...ja mikään ei hetkauta mitenkään, niin se on ihan helposti olotilassa, että elämä tais olla tässä. Toisaalta myös mikä kukaan on sanomaan toiselle, että sun pitäs haluta elää...ei se mee niin että pitäs. Pitäs ja pitäs...mutta kun se elämä pitäs tuntua elämänarvoiselta. Ihan sama mitä ne asiat on mitkä sen arvokkuuden tunteen siihen tekee...ja sen tarpeen tunteen elämälle.

En mäkään välttämättä kaikissa olosuhteissa haluis elää.

Oon jo vuosia rukoillut jeesusta, että tulis ja tappais mut. Eipä oo näkynyt hemmoa. Vaikka elän täysin itsetuhoisesti piittaamatta mistään, niin henki näyttää olevan sitkeässä. Loppuispa jo tää sonta ja sais vaikka eutanasian, kuten sivistyneissä maissa on tapana.

miks jeesus tappais sut. eikai jumala vihaa omaa kättensä työtä, ei ennenku määrä aika kuluu umpeen joka on meillä kaikilla

d123d123d12312d3 kirjoitti:

miks jeesus tappais sut. eikai jumala vihaa omaa kättensä työtä, ei ennenku määrä aika kuluu umpeen joka on meillä kaikilla

Niin ja sitten kun aika loppuu, ihmiset valittaa taas sitä, kun ei saanut elää pidempään. Mikään ei ole hyvä valittajille.

Nyt sainkin vastauksen rukouksiini. Mulla diagnosoitiin diabetes. Lääkäri meinasi suuttua, kun sanoin, etten tarvii mitään hoitoja paitsi mahdollisen kivun lievityksen. Yritti vielä länkyttää jotain käymisestä psykiatrilla, mutta sanoin, ettei mun mielenterveydessä ole mitään vikaa. Näköjään ne rukoukset kuultiin ja jumala tosiaan rakastaa luomaansa!

fghtdhy kirjoitti:

Nyt sainkin vastauksen rukouksiini. Mulla diagnosoitiin diabetes. Lääkäri meinasi suuttua, kun sanoin, etten tarvii mitään hoitoja paitsi mahdollisen kivun lievityksen. Yritti vielä länkyttää jotain käymisestä psykiatrilla, mutta sanoin, ettei mun mielenterveydessä ole mitään vikaa. Näköjään ne rukoukset kuultiin ja jumala tosiaan rakastaa luomaansa!

Lue lisää

Jes hyvä! Jo toinen jalka haudassa. Mäkin aloin tupakoimaan että saisin keuhkosyövän.

Jos ei olen ihan ruma, niin kai sitä silloin aasialaisen naisen voi saada.
Olen itse niin ruma mies, ettei edes aasialainen nainen minua huolisi, tiedän sen ja olen sen myös joutunut kokemaan.
Jokainne voi ajatella omalle kohdalleen tilannetta, että sinua ei yksikään nainen halua, vaan kohtalosi on yksinäisyys kuolemaan saakka.
Moni ei sitä kestäisi, ei todellakaan, jos elämän ainoa tarkoitus on löytää elämänkumppani.
Jos olet niin ruma, ettei kukaan nainen sinua halua, niin silloin on vaan totuttava elämään yksin ja keksittävä elämään muuta sisältöä ja ajateltavaa.
Kaupungilla liikkuessa on tosi raskasta nähdä rakastavaisia miehiä ja naisia, jotka kulkevat käsi kädessä, halaavat toisaan ja suutelevat, kun tietää, ettei tuollainen ole omalle kohdalle koskaan mahdollista, eikä totta.
Lisäksi, kun vastaan tulee naisia, niin sekin on raskasta, koska tietää, ettei vastaantuleva nainen koskaan huolisi minua, koska olen niin ruma mies.

Elämä on pelkkää yksinäisyyttä, nouset yksin aamulla, vietät päivät yksin ja menet illalla yksin nukkumaan. Kai siihen on jo tottunut, mutta välillä kyllä on tosi raskasta.
Yksi hyvä puoli asiassa on, kukaan ei kaipaa, kun ruma mies kuolee, koska kukaan ei rumaa miestä rakasta, eikä jää kaipaamaan.

Kyllä muuten paranee. Itse olen aina suhteessa onnellinen ja yksin ollessani masentunut.

Entäpä jos siellä taivaassa onkin tusinan neitsyitä odottamassa? Eikä muka kannata, mitä?

Voitko perustella miksi itsemurha ei kannata?

Se arvottomuuden tunne on tosiaan yksi merkittäviä tekijöitä. Toinen on se, että ei ihminen ole luonnostaan mikään erakko (tai ainakaan kaikki). Sen mitä olen aikuisikäni yksin asunut, niin tajuaa sen, kuinka ajattelu ja kommunikointitaidot kärsivät siitä ettei ole sellaista luonnollista ja säännöllistä keskusteluseuraa. Esimerkiksi kotona ja vapaa-aikana ollessa arvottomuuden tunne on kaikkein pahimmillaan ja saattaa vaikeuttaa esimerkiksi nukahtamista ja aamuheräämisiä. Esimerkiksi seurassa ollessa herääminenkin on paljon helpompaa kun on keskusteluseuraa ja kokee päivänsä heti aamusta tarkoitukselliseksi.

Ennen kuin kukaan tulee tähän marmattamaan, ettei ihminen pidä kokea itseään merkitykselliseksi kenenkään toisen kautta vaan itse rakentaa merkityksensä, niin totean, että joidenkin ulkoisten asoiden kautta ihminen joka tapauksessa elämänsä merkityksen muodostaa. Oli se sitten työ tai mikä tahansa, niin aina niihin liittyy ihmiset tai jokin ihmisestä itsestään riippumaton asia tavalla tai toisella.

riippumattomaat kirjoitti:

Se arvottomuuden tunne on tosiaan yksi merkittäviä tekijöitä. Toinen on se, että ei ihminen ole luonnostaan mikään erakko (tai ainakaan kaikki). Sen mitä olen aikuisikäni yksin asunut, niin tajuaa sen, kuinka ajattelu ja kommunikointitaidot kärsivät siitä ettei ole sellaista luonnollista ja säännöllistä keskusteluseuraa. Esimerkiksi kotona ja vapaa-aikana ollessa arvottomuuden tunne on kaikkein pahimmillaan ja saattaa vaikeuttaa esimerkiksi nukahtamista ja aamuheräämisiä. Esimerkiksi seurassa ollessa herääminenkin on paljon helpompaa kun on keskusteluseuraa ja kokee päivänsä heti aamusta tarkoitukselliseksi.

Ennen kuin kukaan tulee tähän marmattamaan, ettei ihminen pidä kokea itseään merkitykselliseksi kenenkään toisen kautta vaan itse rakentaa merkityksensä, niin totean, että joidenkin ulkoisten asoiden kautta ihminen joka tapauksessa elämänsä merkityksen muodostaa. Oli se sitten työ tai mikä tahansa, niin aina niihin liittyy ihmiset tai jokin ihmisestä itsestään riippumaton asia tavalla tai toisella.

Lue lisää

Eikä masentunut ihminen pysty miettimään aina kaikkea järkevästi. Ei tänäänkään auttanut yhtään kun mietin että olen ihan normaalin näköinen mies. Ahdisti ihan jatkuvasti ja tunsin itseni rumaksi ja mitättömäksi. Sitten kun vielä lukee tai kuuntelee naisten pinnallisia typeryyksiä niin kierre alkaa olla valmis. Olen ruma joten kukaan ei ole kiinnostunut minusta. Sitten kun kukaan ei ole kiinnostunut minusta (olipa syy mikä hyvänsä) niin saan vahvistuksen ajatukselleni. Eihän tällaisesta pyörteestä pysty uimaan omin voimin pois.

Totta, olen myös käynyt läpi samankaltaisia ajatuksia. Eikä siihen auta, että on joitakin kertoja kuullut myönteisiä kommentteja naisilta. Lapsuuden ja nuoruuden ilkeät kommentit ja haukut eivät helposti katoa mielestä, kun tietää, että ulkonäkö on oikeasti poikkeava, ja elämä on monin tavoin mitattuna mennyt pitkälti hukkaan ja epäonnistunut totaalisesti keskivertoon verrattuna. Ei siitä kierteestä helposti pääse pois omin avuin, kun ei ole mitään mihin tarttua. Onnistuminen tuo mukanaan lisää onnistumisia ja epäonnistuminen vie uuteen epäonnistumiseen, pitää pitkälti paikkansa.

Tässä hyviä työpaikkoja sinulle:

http://www.te-palvelut.fi/te/fi/

Noniin, ja sitten vaan ahkerasti hakemaan töitä niin kuin reippaan kansalaisen pitääkin tehdä. Vai mitä?

super-atm kirjoitti:

Tässä hyviä työpaikkoja sinulle:

http://www.te-palvelut.fi/te/fi/

Noniin, ja sitten vaan ahkerasti hakemaan töitä niin kuin reippaan kansalaisen pitääkin tehdä. Vai mitä?

Lue lisää

Kävi ilmi, että ne työpaikat eivät olleetkaan minulle vaan jollekin ihan muulle ihmiselle.

outsider1 kirjoitti:

Kävi ilmi, että ne työpaikat eivät olleetkaan minulle vaan jollekin ihan muulle ihmiselle.

Jopas oli "yllättävä" vastaus.

Nuo ovat täysin oikeutettuja ja normaaleja ajatuksia. Ihminen tarvitsee kosketusta eikä jatkuva yksinäisyys tee hyvää, onhan näitä asioita ihan tutkittukin. Aina vaan kuitenkin ilmestyy jostain joku, joka yrittää selittää, että ihminen joka kaipaa seuraa olisi jotenkin toisista riippuvainen tai jotain sinne päin. Olen huomannut sekä tällä foorumilla että arkipäivän elämässä monia ihmisiä, jotka hakeutuvat uuteen suhteeseen edellisen päätyttyä sen takia etteivät halua tai osaa olla yksin vaan tarvitsevat aina jonkun seurakseen. Ihmettelenpä sitä omituisuutta, että täällä haukutaan vuosikausia yksin eläneet ihmiset riippuvaisiksi vain siitä syystä että kaipaavat elämäänsä sisältöä kumppanista. Jotenkin tuntuu siltä, että koko yhteis- ja ihmiskunnan epäonnistumisesta halutaan asettaa sijaiskärsijät muutamista yksilöistä, joilla ei ole mitään tekemistä alkuperäisen ongelman kanssa. Muistan erään naisen joskus vuosia sitten tokaisseen ja valitelleen jollakin palstalla sitä, että naiset kollektiivina kostavat nyt joillekin miesyksilöille sitä vuosia kestänyttä taakkaa, että miehet ovat alistaneet ja kohdelleet naista väärin historian saatossa vaikka nykyään vähemmän. Tämä valveutunut nainen valitti sitä, että naiset ovat vain valinneet kohteensa väärin, sillä nämä miehet, joita he nyt sortavat ja syrjivät, eivät millään tavoin ole syyllisiä siihen vääryyteen, jota naissukupuoli on aikojen saatossa kokenut.

Riippumattomaat kirjoitti:

Nuo ovat täysin oikeutettuja ja normaaleja ajatuksia. Ihminen tarvitsee kosketusta eikä jatkuva yksinäisyys tee hyvää, onhan näitä asioita ihan tutkittukin. Aina vaan kuitenkin ilmestyy jostain joku, joka yrittää selittää, että ihminen joka kaipaa seuraa olisi jotenkin toisista riippuvainen tai jotain sinne päin. Olen huomannut sekä tällä foorumilla että arkipäivän elämässä monia ihmisiä, jotka hakeutuvat uuteen suhteeseen edellisen päätyttyä sen takia etteivät halua tai osaa olla yksin vaan tarvitsevat aina jonkun seurakseen. Ihmettelenpä sitä omituisuutta, että täällä haukutaan vuosikausia yksin eläneet ihmiset riippuvaisiksi vain siitä syystä että kaipaavat elämäänsä sisältöä kumppanista. Jotenkin tuntuu siltä, että koko yhteis- ja ihmiskunnan epäonnistumisesta halutaan asettaa sijaiskärsijät muutamista yksilöistä, joilla ei ole mitään tekemistä alkuperäisen ongelman kanssa. Muistan erään naisen joskus vuosia sitten tokaisseen ja valitelleen jollakin palstalla sitä, että naiset kollektiivina kostavat nyt joillekin miesyksilöille sitä vuosia kestänyttä taakkaa, että miehet ovat alistaneet ja kohdelleet naista väärin historian saatossa vaikka nykyään vähemmän. Tämä valveutunut nainen valitti sitä, että naiset ovat vain valinneet kohteensa väärin, sillä nämä miehet, joita he nyt sortavat ja syrjivät, eivät millään tavoin ole syyllisiä siihen vääryyteen, jota naissukupuoli on aikojen saatossa kokenut.

Lue lisää

Kerrankin joku jolla on täällä ihan aito ja vilpitön mielipide ja joka ymmärtää asian ytimen. Plussaa siitä. Olen itsekin ihmetellyt että millä perusteella täällä on joillain varaa tulla sanomaan esim koko elämänsä yksin eläneille miehille jotka kaipaavat parisuhdetta ja edes sitä halausta naiselta että "olet vain läheisriippuvainen ja et osaa elää yksin"
Ihminen joka on vuosia tai vuosikymmeniä elänyt yksin sen myös osaa. Ja kai sen jokainen tajuaa että sehän on vain ilkeää piikittelyä ja tarkoituksellista mielenpahoittamista. "ei osaa elää yksin" on pikemminkin verrattavissa henkilöön joka suhde suhteen perään vaihtaa kumppania ja edellisen päätyttyä uusi on viikon päästä rinnalla tai vaikka seuraavana päivänä. Sellainen ei osaa elää yksin. Ei se tarkoita että kaiket ajat yksin elävä ei sitä osaisi.

Toi kosto mentaliteetti on katkeruutta. Sellaista katkeruutta jonka kierre ei koskaan lopu jos järki ei voita. Naisen tarve kostaa edellisten sukupolvien virheet olisi sama kuin alkaisimme sodan venäjää vastaan koska silloin veitte isoisiemme ja äitiemme maat ja se nyt kostetaan teille uudestaan. Samanlainen ikuinen ja koskaan päättymätön katkera sotatilahan riehuu näissä islamistisissa maissa. Eli kun päähän ei mahdu järki vaan sana kosto ikuisuuksien ajan ei mikään pääty ellei sitä asteroidi päätä.
Jos naisella on tarve valtaan päästyään alkaa kostamaan menneisyyttä se ensiksikin sahaa omaa oksaansa ja on niin päättymätön katkeruuden suo että se ei rämpimällä lopu ja se asettaa vaan enemmän hankaluuksia sukupuolten välille.

Yksinäisyyteenkin oppii. Vuosia elin yksin. Joskus sain masennuskohtauksia, join lärvit ja ryvin itsesäälissä. Useimmiten kuitenkin vietin rauhallisia iltoja elokuvan tai kirjan parissa. Tykkään myös laittaa asuntoani, se tuo nautintoa. Kaipasin toki sitä läheistä, kaipasin kovasti, mutta yritin nauttia siitä mitä minulla oli.

Sitten tapahtui ihme, tapasin vanhan tuttavani ja neljä kuukautta olemme kulkeneet yhdessä. Eihän se mikään yletön aika vielä ole, mutta olen kovin onnellinen, toivon suhteen kestävän ja toivotan kaikille sitä omaa halattavaa :)

Pitäisi perustaa myös eutanasian edistämiskeskus. Aika usein kuulee sanottavan, että ihminen katuu kuolinvuoteellaan sitä, minkä jätti tekemättä. Varmaan aika moni katuu siis sitä, ettei lähtenyt täältä silloin, kun oli mahdollisuus vaan jäi kitumaan loppuelämäksi. Se on siis vahva perustelu eutanasian puolesta.

Ehkä ei hetken huumassa kannata itseään tappaa, mutta jos on asiaa miettinyt jo vuosia, niin siihen olis ratkaisuna eutanasia. Tarjoamalla tuollainen palvelu voidaan myös ehkäistä näitä läheisten traumoja, kun kaikki voidaan toteuttaa harkitusti ja siististi.

Sitä paitsi itsemurhien ehkäisy ei ole kansantaloudellisesti järkevää, koska se ei ole edes parhaimmillaan taloudellisesti tuottavaa toimintaa.

Itsemurhaan ajaa monasti sekin että kuoleman jälkeen saa edes arvostusta jota elävänä ei saa. Tuo on säälittävää mutta totta. Tuttavapiirissäni on kaksi itsemurhan tehnyttä. Kun he olivat elossa heitä haukuttiin milloin miksikin juopoiksi, luusereiksi, velkaisiksi kusipäiksi ja yllätys yllätys lapsettomiksi vätyksiksi joilla ei muuten naista ollut ja tiedän ainakin toisen kohdalta että hän ei yrityksistään huolimatta naista koskaan saanut. Kun nämä päättivät päivänsä alkoi surkuttelu ja voivottelu ja krokotiilin kyyneleitten valuttelu ja oltiin olevinaan niin pahoillaan. Miksi heidän elämästä ei oltu kiinnostuneita kun olivat elossa vaan vasta sitten kun kuolivat?
Samaa olen ihmetellyt joidenkin sukulaisten tai tuttavien hautajaisissa jotka ovat ihan normaali olosuhteissa kuolleet. Ne samat ihmiset tulevat muka surullisina kukkalaitteineen hänestä puhumaan hyvää vaikka vielä viikkoa ennen kuolemaa haukkuivat ja puhuivat paskaa minkä ennättivät. Tällaiset kaksinaismoralisti kusipäät pitäisi niskaperseottein heittää hautajaisista pihalle.
Vinkki. Arvostakaa ihmisiä kun he ovat elossa älkää vasta silloin kun ovat kuolleet ja näyttäkää se arvostus. Jos ette arvosta pysykääkin poissa hautajaisista.

Ei se kyllä ole luuseri juttu...
Ja minkä sille voi jos tollei käy kun tarkoituksella rikotaan ja leikitään vaik tietää että on lähes kärkipaikalla im tilastoissa toinen diagnoosillaan sekä traumoillaan mitä ei ole itse aiheuttanut.
Öitä.

Ps törmäilen muuten mäkin...
Ja kaikkea muutakin...