Kaverillani taitaa olla palsta-ätmin tyyppinen mies. Miehellä on asperger. On kyllä puitteiltaan ihan "kunnollinen", mutta ihmissuhdetaidot ovat todella huonot, ei osaa ottaa huomioon perheenjäseniä, ei tajua lapsipsykologiasta mitään... En ole varma, miksi päätyivät yhteen, mutta ainakaan nainen ei ottanut hyvännäköistä ja sosiaalisesti lahjakasta miestä. No, nyt hän sitten itse kärsii siitä, kun yhteiselämä on yhtä takkuamista. Nainen käy itse pariterapiassa (yksin), jotta jaksaisi olla suhteessa ja "ymmärtäisi" miestään paremmin.
Toki itsekin ihmettelen, miksi nainen vaan ei lähde, ja se on tietysti hänen valintansa ja mahdollisesti virheensä. Mutta niille palstamiehille vaan, jotka valittavat siitä, että naiset eivät ryhdy suhteeseen jos ei mies ole sosiaalinen ja osaa jutella ja flirttailla - no, se kääntöpuoli voi sitten olla se, että kun menee yhteen asperger-miehen kanssa, ei sitten mistään tule mitään ja parisuhde ei koskaan toimi niin hyvin kuin se toimisi muunlaisen miehen kanssa.
Olen itse jutellut tuon miehen kanssa esim. kun olen ollut heillä käymässä, ja keskusteluissakin hän on tosi hankala - saattaa jumittua johonkin aiheeseen, ei tajua milloin pitäisi antaa suunvuoroa toiselle, saattaa puhua puolisonsa asioista (esim. terveys, raha, sukulaisten asiat) tajuamatta, mikä on sopivaa ja mikä ei. Ja sitten taas välillä ei heille voi mennä käymään, koska mies ahdistuu sosiaalisista tilanteista. Koko sen perheen elämä menee sen mukaan, että yrittävät selviytyä aikuisen miehen aspergerin kanssa. Ei ole houkuttelevaa.
Toki itsekin ihmettelen, miksi nainen vaan ei lähde, ja se on tietysti hänen valintansa ja mahdollisesti virheensä. Mutta niille palstamiehille vaan, jotka valittavat siitä, että naiset eivät ryhdy suhteeseen jos ei mies ole sosiaalinen ja osaa jutella ja flirttailla - no, se kääntöpuoli voi sitten olla se, että kun menee yhteen asperger-miehen kanssa, ei sitten mistään tule mitään ja parisuhde ei koskaan toimi niin hyvin kuin se toimisi muunlaisen miehen kanssa.
Olen itse jutellut tuon miehen kanssa esim. kun olen ollut heillä käymässä, ja keskusteluissakin hän on tosi hankala - saattaa jumittua johonkin aiheeseen, ei tajua milloin pitäisi antaa suunvuoroa toiselle, saattaa puhua puolisonsa asioista (esim. terveys, raha, sukulaisten asiat) tajuamatta, mikä on sopivaa ja mikä ei. Ja sitten taas välillä ei heille voi mennä käymään, koska mies ahdistuu sosiaalisista tilanteista. Koko sen perheen elämä menee sen mukaan, että yrittävät selviytyä aikuisen miehen aspergerin kanssa. Ei ole houkuttelevaa.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ei ole mikään ätmi vaan jännämies jos kerran nainen ei uskalla erota. Jännämiehestä nainen ei eroa kärsimättä. Ätmistä pääsee eroon teksti viestillä.
Ei ole kyse siitä, ettei uskaltaisi erota. Pariskunnalla on lapsia, mikä taitaa olla suurin syy, miksi suhde jatkuu. Ei tuo mies mikään väkivaltainen tai uhkaava ole.
Tämä oli ilmeisesti taas vihjaus siihen, että naisen on "parempi yksin kuin huonossa suhteessa"? Kun kaikille ei kuitenkaan riitä niitä sosiaalisesti lahjakkaita miehiä.
"En ole varma, miksi päätyivät yhteen, mutta ainakaan nainen ei ottanut hyvännäköistä ja sosiaalisesti lahjakasta miestä."
Mielenkiintoisesti tässä niputettiin yhteen komeus, sosiaalinen lahjakkuus ja kelvollisuus kumppanina.
Olen törmännyt tähän ennenkin.
Naisella on huonoja kokemuksia lyhyen ja ruman Aspergerin kanssa = "en enää ikinä ota lyhyttä ja rumaa miestä!"
Naisella on huonoja kokemuksia pitkän ja komean narsistin kanssa = "en enää ikinä ota narsistia!"
Yhtä lailla esimerkiksi voisi ottaa sosiaalisesti lahjakkaimman tuntemani miehen. Pyöritti panorinkiä parikymppisten naisten kanssa kun vaimo oli vielä raskaana, ja pian sen jälkeen kodin leikkiminen sai jäädä. Perhe-elämä ei sitten sopinutkaan sosiaaliselle miehelle, joka kaipasi sosiaalisia tilanteita ja naisten viettelemistä. Jos Asperger-miehen kanssa ei aina suju, niin eipä tämäkään tapaus mikään suuri menestystarina ollut.
Ei liene yllättävää että ääripäiden kanssa tulee helposti vaikeuksia. Mielenkiintoisin kysymys on millainen mies kiinnostaa naista ennen perheestä haaveilemista, ja millainen mies sopii parhaiten perheenisäksi? Ovatko ne sama mies, vai onko toinen näistä sosiaalisempi ja menevämpi kuin toinen?
Ei kun mainitsin ulkonäön sen takia, että muuten kaikki olisivat tulleet kommentoimaan jotain, että "mies on komea". Ei ole - ihan tavismies on (ei komea, ei ruma). Eli ei ollut tarkoitus "niputtaa yhteen" mitään, vaan koska palstalla on aina esitetty, että vain sosiaalisesti lahjakkaat ja hyvännäköiset saavat naisia, ja sen takia palsta-ätmit eivät saa, niin tässä oli nyt esimerkki siitä, mitä tapahtuu kun oikeasti ottaa jonkun sosiaalisesti kyvyttömän.
"Mielenkiintoisin kysymys on millainen mies kiinnostaa naista ennen perheestä haaveilemista, ja millainen mies sopii parhaiten perheenisäksi? Ovatko ne sama mies, vai onko toinen näistä sosiaalisempi ja menevämpi kuin toinen? "
Perheenisäksi sopii parhaiten fiksu, sopivan aktiivinen, reipas, sosiaalisesti osaava mies. Lasten kanssa nimittäin tarvitaan tunneälyä, tilannetajua, nopeaa ajatuksenjuoksua, rohkeutta (esim. rohkeutta puolustaa lasta vaikka koulukiusaamistilanteissa, rohkeutta vaatia terveyskeskuksessa tutkimuksia, jos epäilee sairautta, rohkeutta tutustua lapsen vanhempien kavereihin ja jutella mukavia vanhempainilloissa - no, tämä ei ole pakollista, mutta helpottaa elämää)... No, tottakai moni sellainenkin mies voi olla ihan hyvä isä, jonka kohdalla kaikki nämä ominaisuudet eivät täyty, mutta kun kysyit, millainen sopii PARHAITEN, niin tässä oli vastaus siihen. Niin, ja myös täytyy jaksaa olla kiinnostunut muiden asioista - lapsen piirustuksista, harrastuksista, ajatuksista, kaverisuhteista, kiinnostuksenkohteista. Ja täytyy ymmärtää lapsen ikätasoinen kehitysvaihe. Moni lapsi haluaa käydä lastentapahtumissa, leikkipuistoissa, huvipuistoissa, harrastuksissa - olisi kiva, että vanhempi on sen verran aktiivinen, että edes jonnekin jaksaa viedä, ja pystyisi vaivattomasti menemään tällaisiin paikkoihin eikä esim. arkaile muita ihmisiä.
Jos naista kiinnostaa ennen perheen perustamista fiksu, aktiivinen ja reipas, mukava ja sosiaalisesti taitava mies, niin eiköhän tuo ihan hyvin voi olla se sama tyyppi. Sen sijaan, jos nainen kiinnostuu jostain epäsosiaalisesta töksäyttelijästä, niin tämä ei ehkä ole ihanteellinen vanhemmaksi, ellei opettele vähnä toisenkinlaisia toimintatapoja. Tosin joskus aikuissuhteissa itsekeskeiset ja ärsyttävät voivat olla vanhempana ihan erilaisia, samoin kuin aikuisten kanssa hyvin toimivat voivatkin olla lasten kanssa kädettömiä. Aika sitä vanhemmuutta ei pysty niin hyvin ennustamaan.
Ettehän vain ole keksineet miehen aspergerista olkikkuoa? Ikävää, jos miehen kaikki "vääränlaisuus" menee diaģnoosin piikkiin, vaikka esim lapsipsykologia ei kiinnosta oikeasti kovin montaa ihmistä ja sosiaalisen vuorovaikuttamisen tyylitkin vaihtelevat. Mies on sentään vilpitön! Ymmärtäisin, jos kusipäisyys haittaisi, mutta että liian hidas puheenaiheen vaihtaminen...
Naiselle olisi kaikkein eniten apua siitä, että hän vihdoin opettelisi omat rajansa. Assia on turha mielistellä, koska hän ei tunne samaa "kemiaa" kuin mitä normi-ihminen. Hän ei ala tulkita suupielten kiristymisiä, pätkivää katsekontaktia tai voisitko-ehkä-kenties -puheita, ei koskaan. Assi ei tule virittymään sille aaltopituudelle, vaikka muuten olisikin vilpitön ja hyväntahtoinen persoona. Jos haluaa, että mies löytää naisen rajat, niin illoin assi on väärä kumppani.
Toinen edelliseen liittyvä syy ongelmille on se, että nainen itse on uupunut. Eihän mies ollut kaksin eläessä vääränlainen?! Pikkulapsivaiheessa jokainen äiti haluaa vähäsen eroon miehestään. Mies - normimieskin - on aivan ulkona äidin ja lapsen välisestä symbioosista. Olen nähnyt tusinoittain äitejä, joiden silmäpussit läpsyvät polvissa, ruokavalio koostuu vain kofeiinista ja sokerista ja jotka silti sanovat "kyllä mä itse jaksan, mutta miehessä on vikaa, anopissa on vikaa, omissa vanhemmissa on vikaa, päiväkodin täti on ikävä ja...". Kyllä me kaikki tiedämme tämän mantran. Juurisyy ei ole äitiä ympäröivissä ihmisissä vaan äidin väsymyksessä! Perheen onģelmat eivät korjaannu sillä, että äiti alkaa "korjata" lähipiirinsä ihmisiä vaan sillä, että mamma relaa hiukan. Usein nämä samat ihmiset tekevät, tarkoittamattaan, auttamisestaan ikävää hommaa. Se on ikävä kierre, jossa potkaistaan elämästä pois niin tuttavia, ystäviä kuin se oma kumppanikin. En minäkään halua auttaa ihmistä, joka on kiukkuinen ja väsynyt, mutta joka ei osaa sanoa millaista apua tarvitsisi. Olen minäkin lentänyt yhden yh:n elämästä pois, koska hän ei halunnut nähdä kuin lapsenhoidon merkeissä ja minä tein sen aina väärin. Kukaan muukaan ei osannut tehďä mitään oikein ilman alituista tarkkailua, nälvimistä ja valittelua :Ď Kyseinen ihminen kertoo nykyään tarinaa siitä, kuinka turvaverkosto petti, kun talouteen tuli lapsi. Todellisuudessa tämä äiti hylkäsi oman turvaverkostonsa. Hän ei luottanut enää kehenkään muuhun kuin itseensä, ja epäluuloisuuttaan sekä loppuunpaloi että muuttui varsin myrkylliseksi kaikille muille paitsi jälkeläiselleen.
En tiedä kuinka vaikeita miehen asperger-piirteet ovat. Ilmeisesti vaikeammat kuin èräällä alaisellani, joka on mainio ja suora mies. Me olemme kuitanneet tietynlaisen putkiaivoisuuden ja sosiaalisten taitojen puutteen leikkimielisesti "hypermaskuliinisuutena". "Se ei ole vika, vaan ominaisuus." Samoista piirteistähän nillitetään naisten palstoilla aina, oli mies kuinka normaali hyvänsä.
Tähän en ehkä osaa kommentoida - en nyt tiedä heidän asioitaan niin hyvin, että osaisin alkaa analysoida noin tarkkaan. Mutta ei ole siis enää kyse pikkulapsiperheestä. Voihan se toki olla, että kaikki hankalat piirteet eivät johdukaan siitä aspergerista. Minusta kyllä välillä kuulostaa melkein siltä, että tuo kaverini antaa miehelle sen aspergerin vuoksi anteeksi sellaisiakin asioita, joita en esim. itse sietäisi puolisossa. Esim. että jotain asiaa ei muka "osaa" tai "voi" tehdä, tai että jokin arkinen asia (kuten kaupassa käyminen" alkaa "ahdistaa". Ja toisaalta paikkaile vaikka lapsille tyyliin "ei isi tarkoittanut".
Tuollainen nainen pitäköön turpansa kiinni ja olkoon onnellinen että joku suostuu vielä häntä katselemaan.
Aika moni neurotyypillinen ihminen ärsyyntyy, jos joku ei käyttäydy juuri sillä periaatteellisella tavalla kuin hän itse käyttäytyy. Kannattaa muistaa, että sosiaalisuuden yksi osa on suvaitsevaisuus ja muiden huomioon ottaminen. Uskon, että asperger pyrkii rajoitteidensa puitteissa useammin ottamaan muunlaiset ihmiset huomioon kuin nämä tietyt NT-ihmiset, jotka ovat niin epäsosiaalisia, että ärsyyntyvät kohdatessaan tarpeeksi "erilaisen" ihmisen. Juuri näiden ärsyyntyjien takia on niin paljon eripuraa ja kahnauksia yms. eri ihmisten välillä. Ja ne ärsyyntyjät ovat yleensä juurikin näitä tavallisia NT-ihmisiä. Sitten on erikseen näitä mukavia tyyppejä, jotka siis ovat oikeasti sosiaalisia, eivätkä vain moottoriturpia, ja jotka kuuntelevat erilaisia ihmisiä ja "hyötyvät" heidän seurastaan kuuntelemalla sitä mistä pitävät ja päästämällä korvien ohi kaiken "turhan".
"Nainen käy itse pariterapiassa (yksin), jotta jaksaisi olla suhteessa ja "ymmärtäisi" miestään paremmin."
Miksi yksin? Mitäs järkeä tuossa on? Vaikuttaa siltä, ettei edes halua millään tasolla ymmärtää miestään, vaan miehen pitäisi vain ymmärtää häntä. Hitusen narsistista käytöstä buustata omaa agendaansa käymässä itkemässä terapiassa yksin ja olla kuuntelematta miestään.
"no, se kääntöpuoli voi sitten olla se, että kun menee yhteen asperger-miehen kanssa, ei sitten mistään tule mitään ja parisuhde ei koskaan toimi niin hyvin kuin se toimisi muunlaisen miehen kanssa."
Ei tässä kyllä olla kerrottu millä tavalla se juttu ei toimi. Jos nainen ei jousta yhtään, niin sitten ei vissiin. Jos taas mies on aperger, niin hän kyllä ihan varmasti suostuu joustamaan, jos ei ihan cuckiksi sentään joudu. Jos taas mies olisi sellainen sosiaalisesti taitava ja taipumaton narsisti, niin sitten vasta nainen pulassa olisikin!
"Olen itse jutellut tuon miehen kanssa esim. kun olen ollut heillä käymässä, ja keskusteluissakin hän on tosi hankala"
Onneksi sinussa itsessäsi ei ole mitään vikaa. Kaiken keskustelun pitäisi mennä kuten sinä ahdasmielinen NT-juntti haluat prikulleen.
"Ja sitten taas välillä ei heille voi mennä käymään, koska mies ahdistuu sosiaalisista tilanteista. "
Ehkä mies vaan ahdistuu sinun vittumaisesta ja ahdasmielisestä käytöksestäsi. Ei kai kukaan tuollaista valittajaa jaksa katsoa. Eiköhän se sinun ahdasmielisyytesi näy heti jo kasvoiltasi kun "sosialisoit" sellaisen henkilön kanssa, jonka kanssa et osaa olla asiallinen.
Piti kommentoida tähän ketjuun jotain, mutta olet niin hienosti osannut kiteyttää, mitä ajattelen ja paljon vielä siihen päälle, että tyydyn komppaamaan. Itsellä ei asperger-piirteitä ole testien mukaan "riittävästi", mutta symppaan as-piirteisiä kovasti ja tunnistan heistä jotain itsestäni. Omalla alallani heitä on tietyissä erityistehtävissä, ja ei voi kuin ihailla perehtyneisyyttään omaan alueeseensa. On outoa että aspergerista on tehty haukkumasana, ainakin tällä palstalla, vaikka itse voisin ottaa sen kehuna, jos minua joku assiksi luulisi. Miksi joku voi häiriintyä toisen ahdistuksesta ja ominaisuuksista? Yhtä hyvin voisi sanoa, että häiriinnyn, koska sinulla on tuon värinen iho tai liian matala ääni.
Eli sinusta asperger on normaali ja kivempi osapuoli? Okei, olkoon sitten niin. Mutta joka tapauksessahan se tarkoittaa sitä, että tuollainen suhde ei toimi.
Ja kun ihmettelit, miksi nainen käy yksin pariterapiassa - no, mies ei kuulemma halua tulla sinne. Nainen olisi alunperin halunnut mennä yhdessä. Miehellä tottakai on oikeus olla menemättä, jos ei halua.
Jos kerran aspergerit ovatkin niitä joustavia ja sosiaalisissa taidoissaan muita taitavampia, niin miksi heillä on diagnoosi, mutta muilla ei? Jos ihminen voi pahoin aspergerin kumppanina, niin eikö se kuitenkin tarkoita sitä, että suhde ei toimi eikä ole onnellinen - olkoon se syy sitten kummassa osapuolessa tahansa?
Niin no en usko kenenkään häiriintyvän asperger-ihmisten ominaisuuksista sinänsä, mutta jos parisuhteessa toista ahdistaa vaikka tunteista puhuminen, niin saattaahan se häiritä sitä osapuolta, joka kokee että tunteistakin pitäisi voida puhua. Tai kuten tuon kaverini mies, joka ei oikein osaa käsitellä lapsia, niin kyllä se perheessä voi vähän välejä kiristää.
Työssä ja omalla alallaan he varmasti ovat mahtavia. Mutta ainakin tuo kaverini tuntuu olevan miehensä takia aika loppu.
Ja jos se puhumattomuus ei rajoitu pelkästään tunteisiin vaan puhumiseen yleensäkin niin sellainen elämä on rankkaa. Tietenkään ei koko ajan tarvitse puhua ja jos on joku yhteinen harrastus niin se voi olla hyvä tilaisuus "sanoittaa" itseään.
Aika mielenkiintoista, että nainen on silti mennyt yhteen aikoinaan sellaisen kanssa, jolla on jo tuolloin ollut tuo ominaisuus, puhumattomuus. Onko arvellut, että voisi muuttaa miestä? En tarkoita, että puhumattomuus olisi hyvä juttu, eikä sitä tarvitse hyväksyä, jos itse on puhuvaista sorttia, mutta virhe on luulla, että ihminen ajan myötä muuttuu. Kyllä ne "tehdasasetukset" pysyvät, ehkä jopa "pahenevat". Se ei ole kaikkien asperger-ihmisten piirre, puhutaanhan autismin kirjosta. Ei asperger myöskään ole sairaus, vaan ominaisuus, kuten vasenkätisyys.
"Tietenkään ei koko ajan tarvitse puhua ja jos on joku yhteinen harrastus niin se voi olla hyvä tilaisuus "sanoittaa" itseään." Tämä on totta.
"... tuo kaverini tuntuu olevan -- aika loppu."
Elämäntilanne on muuttunut, mutta mies ei ole muuttunut. Todennäköisesti naisen "tunteista puhuminen" on väsymyksen valittelua, yksinäisyydestä ja voimattomuudesta vihjailua, epämääräistä huokailua ym. En ole koskaan kuullut yhdenkään naisen valittavan siitä, että hänen onnensa ja ilahtumisen tunteitaan "ei kuunneltaisi" :D Sen sijaan "tunteista puhuminen" tarkoittaa usein epämääräistä vihjailua, valittamista ja avuttomaksi heittäytymistä ja tarjotusta avusta kieltäytymistä (tai sen mitätöimistä, kuten minulla). Myrkyllisen ihmisen käyttäytymistä.
Normaaleilla sosiaalisilla taidoilla varustettu ihminen osaisi vuodattaa tuntemuksensa ystävilleen (ja saisi heiltä asiaankuuluvaa sympatiseerausta sekä palautetta) ja jos elämäntilanteen kuvaukset ovat pelkkää neggistelyä, niin tekisi itse sille elämäntilanteelleen jotain. Ja tämä ei tarkoita ei-ajatuksia-lukevien-ihmisten poistamista lähipiiristä, vaan konkreettisesti avun pyytämistä ja vastaanottamista. Sen takiahan tämä nainen urputtaa - mies ei osaa auttaa häntä oma-alotteisesti naisen omien oikkujen mukaan. Mies on vähän liian flegu ja nainen pikkiriikkisen liian kontrollifiikki. Mitä enemmän elämään on haalittu sälää ja sisältöä, sitä enemmän nainen on alkanut kitistä. Oma aika ja omat voimat eivät riitäkään oman unelmaelämän ylläpitämiseen.
Koska siis - ystäväsihän on loppu. Jos loppuunpalaminen olisi miehen (tai minkään muunkaan yksittäisen ihmisen pl. nainen itse) vika, niin nainen olisi urvahtanut jo kaksin elämisen aikana. Niin ei kuitenkaan tapahtunut, joten kokonaisuus mättää.
T: Se ystävä, joka tuli potkituksi ylisuorittavan marttyyriäidin elämästä.
Vaikka sinun exäsi oli ylisuorittava marttyyri niin se ei tarkoita että kaikki parisuhteissaan väsähtäneet olisivat.
Kai sinä hyvänä ystävänä olet kysynyt, mihin ystäväsi aikoinaan miehessä ihastui ja rakastui?
On hän siitä ihan oma-aloitteisesti kertonut.
Ja vastaus oli?
Kuulemma häntä kiehtoi se miehen outous jollain lailla. Mutta tämä on tietysti se, mitä hän kertoi. Ei ole niin läheinen ystävä, etteikö voisi myös jättää jotain kertomatta. Kuulemma vähän vaikeaa on ollut alusta asti, mutta ilmeisesti ennen lapsia tilanne ei ollut niin paha, koska silloin oli helpompi ottaa etäisyyttä toiseen ja toisaalta arjen kuormitus oli ihan eri tasoa kuin lasten synnyttyä. Eli ilmeisesti ristiriidat pahenivat ajan mittaan.
Ja en suinkaan väitä, etteikö tässä naisessa voisi myös olla jotain vikaa ongelmien synnyssä. Mutta pointti onkin se, että liian erilaisten ei ehkä kannata perustaa perhettä. Eli jos nainen antaa pakit jollekin sosiaalisesti kädettömälle miehelle, niin se voisi joskus olla ihan fiksua - tulevaisuutta ajatellen. Vaikka mies haluaisikin saada suhteen, niin välttämättä siitä suhteesta ei pitemmän päälle saa kukaan sitä, mitä haluaisi, jos siinä suhteessa on vaikea olla.
Ehkä liian erilaisten ei kannata perustaa perhettä, mutta mun mielestä vielä vaarallisempaa on ulkopuolisten analysoida suhteita, joita ei itse elä. Se, että mies haluaa suhteen, tuskin riittää ihastumiseen tai rakastumiseen, vaan naisellakin on tässä valinnassa oma osuutensa ja silloin kun on vaikeaa, on se oma osuus - taikka ne toisen hyvät puolet johon rakastui - helppo unohtaa.
Ihan hyvä Kommentti.. Ja Oma osuus on aina.. Olkoot se vaikka ItsePetoksen Soppa, joka on tehty ViisaudenPuutteesta, SiniSilmäisyydestä, Uskosta, Toivosta Yms.. ;P
Toki.. Näissä tapauksissa se toinen on monesti Tiedostaen "harhauttanut".. Monin eri tavoin.. Tuollaista Tyhmeliiniä.. ;D.. Mut joo.. Tilanne voi olla ja usein varmaan onkin TodHankala jne. sen Tyhmeliini kannalta, jos tälläinen Skenaario käy toteen.. ;P