Miltä tuntuu olla jättäjä erossa

Siinä oli ne jättäjän vaiheet kerrottuna vaan, eri aikajanalta päätyen eroon.

Muutit uuden rakkaan tykö joka oli jo valmiina? Ex vielä vittumainen kun tuhkat pesästä jne? Hmmm. No miltä luulisit näin ulkopuolisen näkemänä tilanne? Kuka on se typerin teidän kuviossa? No ehkä nyt tuo uusi ei ole niin vittumainen että veisi tuhkat pesästä. Eihän sitä usko kukaan itä kerrot ex? Sulla kun sopivasti oli uusi tilattu. Ikävää että tuosta uudesta puhutaan niin pahaa. Kakkosen rooli on säälittävä. No hyvä kun pääsit vottumaisesta puolisosta eroon.

Naiset ei oo tässä asiassa yhtään samassa asemassa kuin miehet. Miehet kattelee pääosin nuorempia, niille merkkaa ulkonäkö. Itelle ei koskaan ulkonäkö oo ollut tärkein juttu, kyllä se jonkin verran merkkaa tietty. Mutta en mä mitään "nallemaisen" lihavaa haluis, kun en itekään oo ja tykkään liikkua. Mutta en mitään narsisti salipelleäkään. Mulle toi ei oo kuitenkaan ongelma, sillä oon hyväksyny jo itekseen loppuelämän olemisen. Välillä kirpasee, kun näkee onnellisia pariskuntia, mutta pääosin oon rauhan tunteen saavuttanut, kun oon yksin. Voin jutella ihmisten kanssa ja tykkäänkin siitä, mutta muutoin vetäydynkin mielummin nykyään yksinäisyyteen ja erilleen. Kaikki äänisaaste ja melukin on ruvennut ärsyttämään. En jaksa välittää.

kaikkeentottuukyl kirjoitti:

Naiset ei oo tässä asiassa yhtään samassa asemassa kuin miehet. Miehet kattelee pääosin nuorempia, niille merkkaa ulkonäkö. Itelle ei koskaan ulkonäkö oo ollut tärkein juttu, kyllä se jonkin verran merkkaa tietty. Mutta en mä mitään "nallemaisen" lihavaa haluis, kun en itekään oo ja tykkään liikkua. Mutta en mitään narsisti salipelleäkään. Mulle toi ei oo kuitenkaan ongelma, sillä oon hyväksyny jo itekseen loppuelämän olemisen. Välillä kirpasee, kun näkee onnellisia pariskuntia, mutta pääosin oon rauhan tunteen saavuttanut, kun oon yksin. Voin jutella ihmisten kanssa ja tykkäänkin siitä, mutta muutoin vetäydynkin mielummin nykyään yksinäisyyteen ja erilleen. Kaikki äänisaaste ja melukin on ruvennut ärsyttämään. En jaksa välittää.

Lue lisää

"Miehet kattelee pääosin nuorempia, niille merkkaa ulkonäkö"

Mitenköhän tämä liittyy mihinkään? Jos joku mies katselee nuorempia, niin mitä väliä? Itselläni on nuorempi mies, mutta ei sekään mihinkään liity. En ole hänen kanssaan siksi, että hän on nuorempi, vaan siksi, että meillä synkkaa yhdessä.

Oletko ymmärtänyt että sinun tilanne oli varmasti melko poikkeuksellinen, eikä normaali.
Olisi hyvä tietää vähä enemmän, ettei muut ymmärrä että sinun kertoma tilanne, on yleistä miesten käytöstä. Tällaiset vääristävät asioita jos ei kerrota hiukan enemmän.

Mitä se sulle kuuluu, kerrotaan mitä halutaan.

y15 kirjoitti:

Oletko ymmärtänyt että sinun tilanne oli varmasti melko poikkeuksellinen, eikä normaali.
Olisi hyvä tietää vähä enemmän, ettei muut ymmärrä että sinun kertoma tilanne, on yleistä miesten käytöstä. Tällaiset vääristävät asioita jos ei kerrota hiukan enemmän.

Lue lisää

"sinun tilanne oli varmasti melko poikkeuksellinen, eikä normaali."

Ei ole sinun päätettävissä mikä tilanne on poikeuksellinen tai normaali. Ja mitä merkitystä sillä, toisten eroilla on sinun kannaltasi? Tai edes sen kannalta, jolla on ollut ko. "tilanne". Tilanne on aina henkilökohtainen kokemus, ei muiden arvioitavissa sen enempää kuin arvosteltavissakaan.

Minun "tilanne" erossa oli erittäin paljon samankaltainen kuin angelP:n. Monet ystävät ovat kertoneet samaa. Ero tapahtuu yleensä aina silloin, kun suhteesta on tullut kaikkea muuta kuin normaali, vaikka kaikkea on yritetty (tai ainakin toinen on yrittänyt - ja yksin taas on mahdoton olla parisuhteessa). Siinä ei toimi mikään millään tasolla, pelkkää energian tuhlausta ja kärvistelyä. Sehän ei ole normaalia. Siksi juuri erotaankin, kun normaalista tasavertaisesta suhteesta on tullut epänormaali. Esim. toinen koheltaa ja tekee mitä huvittaa, toinen haluaisi paremman oikean parisuhteen. Näin on tuskin koskaan ollut suhteen alussa. Itsekin erosin 27v kestäneestä liitosta. Se mies, josta erosin ei ollut ollenkaan sama kuin se jonka kanssa aikoinaan menin naimisiin. Oikeastaan ihan vastakohdakseen muuttui hän. Toki muutoshan on ainoa täysin varma asia elämän varrella. Yhtään vain ei tiedä ennalta mihin suuntaan muutokset käy. Tämä puolestaan on normaalia, ei poikkeuksellista.

auts kirjoitti:

"sinun tilanne oli varmasti melko poikkeuksellinen, eikä normaali."

Ei ole sinun päätettävissä mikä tilanne on poikeuksellinen tai normaali. Ja mitä merkitystä sillä, toisten eroilla on sinun kannaltasi? Tai edes sen kannalta, jolla on ollut ko. "tilanne". Tilanne on aina henkilökohtainen kokemus, ei muiden arvioitavissa sen enempää kuin arvosteltavissakaan.

Minun "tilanne" erossa oli erittäin paljon samankaltainen kuin angelP:n. Monet ystävät ovat kertoneet samaa. Ero tapahtuu yleensä aina silloin, kun suhteesta on tullut kaikkea muuta kuin normaali, vaikka kaikkea on yritetty (tai ainakin toinen on yrittänyt - ja yksin taas on mahdoton olla parisuhteessa). Siinä ei toimi mikään millään tasolla, pelkkää energian tuhlausta ja kärvistelyä. Sehän ei ole normaalia. Siksi juuri erotaankin, kun normaalista tasavertaisesta suhteesta on tullut epänormaali. Esim. toinen koheltaa ja tekee mitä huvittaa, toinen haluaisi paremman oikean parisuhteen. Näin on tuskin koskaan ollut suhteen alussa. Itsekin erosin 27v kestäneestä liitosta. Se mies, josta erosin ei ollut ollenkaan sama kuin se jonka kanssa aikoinaan menin naimisiin. Oikeastaan ihan vastakohdakseen muuttui hän. Toki muutoshan on ainoa täysin varma asia elämän varrella. Yhtään vain ei tiedä ennalta mihin suuntaan muutokset käy. Tämä puolestaan on normaalia, ei poikkeuksellista.

Lue lisää

"sinun tilanne oli varmasti melko poikkeuksellinen, eikä normaali."

Ei ole sinun päätettävissä mikä tilanne on poikeuksellinen tai normaali. Ja mitä merkitystä sillä, toisten eroilla on sinun kannaltasi? Tai edes sen kannalta, jolla on ollut ko. "tilanne". Tilanne on aina henkilökohtainen kokemus, ei muiden arvioitavissa sen enempää kuin arvosteltavissakaan.
KUN KIRJOITAT TÄNNE SEN ETKÄ KERRO MITÄ OIKEASTI TARKOITAT, SE YMMÄRRETÄÄN TÄÄLLÄ ETTÄ TILANNE ON NORMAALI, ILMAN ETTÄ KUKAAN KYKENEE TIETÄMÄÄN MITÄ EDES ITSE TARKOITAT

Minun "tilanne" erossa oli erittäin paljon samankaltainen kuin angelP:n. Monet ystävät ovat kertoneet samaa. TIETÄVÄTKÖ YSTÄVÄT OIKEASTI MITEN TE ELITTE, EI VARMASTI, KAIKKI TIETO TULI PELKÄSTÄÄN SINULTA, KUVITTELETKO ETTÄ SINÄ OLET AINOASTAAN OIKEASSA Ero tapahtuu yleensä aina silloin, kun suhteesta on tullut kaikkea muuta kuin normaali, vaikka kaikkea on yritetty MIKÄ ON NORMAALIA JA MIKÄ ON EPÄNORMAALIA, JOS SITÄ EI KERROTA ON HAHDOTON SANOA ASIASTA MITÄÄN (tai ainakin toinen on yrittänyt - ja yksin taas on mahdoton olla parisuhteessa). Siinä ei toimi mikään millään tasolla, pelkkää energian tuhlausta ja kärvistelyä. Sehän ei ole normaalia. Siksi juuri erotaankin, kun normaalista tasavertaisesta suhteesta on tullut epänormaali. Esim. toinen koheltaa ja tekee mitä huvittaa, toinen haluaisi paremman oikean parisuhteen. MITÄ KOHELTAA VAI ONKO SE SINUN OMA ITSEKÄS TUNNE Näin on tuskin koskaan ollut suhteen alussa. Itsekin erosin 27v kestäneestä liitosta. Se mies, josta erosin ei ollut ollenkaan sama kuin se jonka kanssa aikoinaan menin naimisiin. MIKÄ AIHEUTTI SEN ETTÄ KUMPPANI MUUTTUI, OLETKO OIKEASTI TÄTÄ MIETTINYT Oikeastaan ihan vastakohdakseen muuttui hän. Toki muutoshan on ainoa täysin varma asia elämän varrella. Yhtään vain ei tiedä ennalta mihin suuntaan muutokset käy. Tämä puolestaan on normaalia, ei poikkeuksellista. KUKAAN EI VOI HAUKKUA TOISTA, JOS EI YMMÄRRÄ OMAA OSUUTTAAN ASIOISSA. JOS TÄTÄ EI YMMÄRRÄ ON MELKO HUKASSA OMASSA ELÄMÄSSÄ.

Mitä väliä y15 sillä on mitä ystävät tai ylipäätään ihmiset tietävät jonkun/joidenkin ihmisten erosta. Jokainen normijärkinen voi itse suodattaa ystävänsä kertomasta, että tämä on hänen näkökulmansa ja hänen kokemuksensa. Tottakai toinen osapuoli voi kokea ja monesti kokeekin asiat eri tavoin. Mitä väliä sillä on? Yhdessä on hyvä olla silloin, kun kummatkin osapuolet kokee aaiat hyväksi. Ei kai kukaan naimisissa ole tai eroa ympäristön ja siinä olevien ihmisten mielipiteiden takia, ennen se oli varmaan yleistäkin. Sinä y15 selkeästi väheksyt toisen ihmisen kokemusta. Ja minusta aiempi kirjoittaja ei haukkunut edellistä puolisoaan. Sulla on y15 kova tarve kontrolloida toisen puhumisia ja tekemisiä, teitkö niin suhteessakin?

apnvastine kirjoitti:

Mitä väliä y15 sillä on mitä ystävät tai ylipäätään ihmiset tietävät jonkun/joidenkin ihmisten erosta. Jokainen normijärkinen voi itse suodattaa ystävänsä kertomasta, että tämä on hänen näkökulmansa ja hänen kokemuksensa. Tottakai toinen osapuoli voi kokea ja monesti kokeekin asiat eri tavoin. Mitä väliä sillä on? Yhdessä on hyvä olla silloin, kun kummatkin osapuolet kokee aaiat hyväksi. Ei kai kukaan naimisissa ole tai eroa ympäristön ja siinä olevien ihmisten mielipiteiden takia, ennen se oli varmaan yleistäkin. Sinä y15 selkeästi väheksyt toisen ihmisen kokemusta. Ja minusta aiempi kirjoittaja ei haukkunut edellistä puolisoaan. Sulla on y15 kova tarve kontrolloida toisen puhumisia ja tekemisiä, teitkö niin suhteessakin?

Lue lisää

KUN KIRJOITAT TÄNNE SEN ETKÄ KERRO MITÄ OIKEASTI TARKOITAT, SE YMMÄRRETÄÄN TÄÄLLÄ ETTÄ TILANNE ON NORMAALI, ILMAN ETTÄ KUKAAN KYKENEE TIETÄMÄÄN MITÄ EDES ITSE TARKOITAT

Kyllä sillä on väliä miten asioita kirjoitetaan täälä on paljon hädässä olevia ihmisiä, jotka hakevat ratkaisuja omiin kipeisiin tilanteisiin. Nyt kun täällä yleistetään asioita ilman että kerrotaan todellisuudessa mitään asiasta, tulee hädässä oleville täysin väärä kuva asioista.

Terve ihminen ymmärtää asioiden oikean laidan ja sitä kutsutaan empatiaksi, sitä on tai sitten ei ole

y15 kirjoitti:

KUN KIRJOITAT TÄNNE SEN ETKÄ KERRO MITÄ OIKEASTI TARKOITAT, SE YMMÄRRETÄÄN TÄÄLLÄ ETTÄ TILANNE ON NORMAALI, ILMAN ETTÄ KUKAAN KYKENEE TIETÄMÄÄN MITÄ EDES ITSE TARKOITAT

Kyllä sillä on väliä miten asioita kirjoitetaan täälä on paljon hädässä olevia ihmisiä, jotka hakevat ratkaisuja omiin kipeisiin tilanteisiin. Nyt kun täällä yleistetään asioita ilman että kerrotaan todellisuudessa mitään asiasta, tulee hädässä oleville täysin väärä kuva asioista.

Terve ihminen ymmärtää asioiden oikean laidan ja sitä kutsutaan empatiaksi, sitä on tai sitten ei ole

Lue lisää

Hädässä oleva ihminen ei kirjoittele ”suoli”24 tämän foorumin viestin saa jättää omaan arvoonsa.

y15 kirjoitti:

KUN KIRJOITAT TÄNNE SEN ETKÄ KERRO MITÄ OIKEASTI TARKOITAT, SE YMMÄRRETÄÄN TÄÄLLÄ ETTÄ TILANNE ON NORMAALI, ILMAN ETTÄ KUKAAN KYKENEE TIETÄMÄÄN MITÄ EDES ITSE TARKOITAT

Kyllä sillä on väliä miten asioita kirjoitetaan täälä on paljon hädässä olevia ihmisiä, jotka hakevat ratkaisuja omiin kipeisiin tilanteisiin. Nyt kun täällä yleistetään asioita ilman että kerrotaan todellisuudessa mitään asiasta, tulee hädässä oleville täysin väärä kuva asioista.

Terve ihminen ymmärtää asioiden oikean laidan ja sitä kutsutaan empatiaksi, sitä on tai sitten ei ole

Lue lisää

Menisit sinäkin nukkumaan ,vai yövuorossako kirjoitat paskaa tänne, jos olet töissä öisin ,niin tee niitä töitä, jätä nettikirjoittelu.

Sontaakivajoskuslukea kirjoitti:

Hädässä oleva ihminen ei kirjoittele ”suoli”24 tämän foorumin viestin saa jättää omaan arvoonsa.

Hädässä olevat lukevat näitä ja ikävä kyllä vielä silloin kun ovat kaikista vaikeimmassa tilanteessa. 24 Foorumi on hyvä mutta pieniryhmä yrittää estää avoimen keskustelun, tekemällä asioista mies nais asian, myös omien valintojen todistelulle menee kohtuuttomasti aikaa. Riitelyllä ja vihanpidolla ei saavuteta mitään hyvää, ainoastaan pahaa ja siitä karsivät kaikki.

Jos kaikki muut keinot on kokeiltu, oin ero paras ratkaisu, mutta se koskee todella voimakkaasti niin jättäjää, kun jätettyäkin. Itse syyllistämistä ja toisaalta vihaa voi kylvää vaikka lopun elämän, mutta kun ymmärrät ihmisten erilaisuuden, kykenee hyväksymään tilanteen ja toimimaan järkevästi, elämä ei tosiankaan ole oikeudenmuksista.

Exän kanssa ei tarvitse olla kaveri, mutta lasten asiat tulee hoitaa sovussa (asiat asioina)

Ja jälleen kerran tämä ei koske todellista väkivaltaa, alkoholismia, huumeita, mielisairautta, tai muuta poikkeavaa käytöstä.

y15 kirjoitti:

Hädässä olevat lukevat näitä ja ikävä kyllä vielä silloin kun ovat kaikista vaikeimmassa tilanteessa. 24 Foorumi on hyvä mutta pieniryhmä yrittää estää avoimen keskustelun, tekemällä asioista mies nais asian, myös omien valintojen todistelulle menee kohtuuttomasti aikaa. Riitelyllä ja vihanpidolla ei saavuteta mitään hyvää, ainoastaan pahaa ja siitä karsivät kaikki.

Jos kaikki muut keinot on kokeiltu, oin ero paras ratkaisu, mutta se koskee todella voimakkaasti niin jättäjää, kun jätettyäkin. Itse syyllistämistä ja toisaalta vihaa voi kylvää vaikka lopun elämän, mutta kun ymmärrät ihmisten erilaisuuden, kykenee hyväksymään tilanteen ja toimimaan järkevästi, elämä ei tosiankaan ole oikeudenmuksista.

Exän kanssa ei tarvitse olla kaveri, mutta lasten asiat tulee hoitaa sovussa (asiat asioina)

Ja jälleen kerran tämä ei koske todellista väkivaltaa, alkoholismia, huumeita, mielisairautta, tai muuta poikkeavaa käytöstä.

Lue lisää

Mitä sää nyt selität mulle, en ole kirjoittanut mistään eroista enkä lapsista mitään, vaan en pidä tätä suoli24 missään arvossa.

Sontaakivajoskuslukea kirjoitti:

Mitä sää nyt selität mulle, en ole kirjoittanut mistään eroista enkä lapsista mitään, vaan en pidä tätä suoli24 missään arvossa.

Ketjun aihe

Miltä tuntuu olla jättäjä erossa

Täälä on erillaisille asioille viesti ketjuja, jos olet huomannut, tämä poikkeaa melkoisesti tämän viestiketjun aiheesta ja juuri tämän kaltaiset kommentit pilaavat 24 tarkoituksen.

y15 kirjoitti:

Ketjun aihe

Miltä tuntuu olla jättäjä erossa

Täälä on erillaisille asioille viesti ketjuja, jos olet huomannut, tämä poikkeaa melkoisesti tämän viestiketjun aiheesta ja juuri tämän kaltaiset kommentit pilaavat 24 tarkoituksen.

Lue lisää

Ai jaa minä vaan kyseenalaistin sun väittämän , sorry en tiennyt ,että vain sun mielipiteet on ainoita oikeita.
Minä häivyn hyvästi.

Sontaakivajoskuslukea kirjoitti:

Ai jaa minä vaan kyseenalaistin sun väittämän , sorry en tiennyt ,että vain sun mielipiteet on ainoita oikeita.
Minä häivyn hyvästi.

Tälle eropalstalle on pesiytynyt yx besserwisser joka ampuu kaikkien mielipiteet alas🧐

Sontaakivajoskuslukea kirjoitti:

Ai jaa minä vaan kyseenalaistin sun väittämän , sorry en tiennyt ,että vain sun mielipiteet on ainoita oikeita.
Minä häivyn hyvästi.

Opettele kommunikoimaan äläkä lässytä, jos kykenisit olisit vastannut etkä nälvinyt.

Wurthh kirjoitti:

Tälle eropalstalle on pesiytynyt yx besserwisser joka ampuu kaikkien mielipiteet alas🧐

Mitä ihmeen pikkulapsia täällä on, jos tekee tarkentavan kysymyksen ja yrittää hahmottaa asiaa, se tulkitaan mielipiteiden alas ajoksi, opettele edes hiukan ymmärtämään neuvottelutaitoa.

Sontaakivajoskuslukea kirjoitti:

Ai jaa minä vaan kyseenalaistin sun väittämän , sorry en tiennyt ,että vain sun mielipiteet on ainoita oikeita.
Minä häivyn hyvästi.

Haha :)

y15 kirjoitti:

Mitä ihmeen pikkulapsia täällä on, jos tekee tarkentavan kysymyksen ja yrittää hahmottaa asiaa, se tulkitaan mielipiteiden alas ajoksi, opettele edes hiukan ymmärtämään neuvottelutaitoa.

Lue lisää

Kuka neuvottelee ja mistä.?

Olen jättäjä ja elän yksin. Helpotti jättää ja on ihanaa elää yksin. "ihmisen hyväksyntä syntyy sen kautta, että on parisuhteessa. Edelleenkin yksineläjä on hiukan kummajainen..." Kaikenlaista! Että eläisin nyt jonkun vanhan papparaisen kanssa, että olisin "hyväksytty, enkä kummajainen". Kyllä kolmevuosikymmentä riitti naimisissa oloa, ihan liiaksikin.

Oli sitten jättäjä tai jätetty uskon että vasta erottua huomaa kuinka sairaassa tilanteessa on ollut.Kaipuu vanhaan suhteeseen usein vain nostalgiaa.Itse eronneena molempien halusta voin vakuuttaa että olo helpottui jo muutamassa päivässä kun elämänvirran imijä katosi viereltä.Lapsiimme ero ei vaikuttanut millään tavoin koska koti ja kaikki siihen liittyvä pysyi ennallaan.Mielestäni entiseen kumppaniin ei kannata pitää mitään yhteyttä,ainoastaan pakolliset lapsiin liittyvät asiat tulee hoitaa viileän asiallisesti.Tunteiden kuoltua kaikki yhteiset muistot pyyhkiytyvät ajan kanssa luonnostaan ja hyvä niin.

Niin minähän juuri tarkoitin että yhteiskunnassa monasti yksineläjää Katotaan kuin jotain kummajaista. Itse olennyksineläjä ja tähän törmännyt muutamaankin otteeseen.. kommentit ovat olleet että eikö sinulle kukaan kelpaa.. tai sullahan jo melkein kaikki paitsi mies puuttuu.. oikeasti tätä lausekketta ihmettelin..ja ihmettelen edelkeen🤔 rakastan yksinelämistä ja piste.
Nostan hattua niin naisille ja miehille jotka pystyvät uskaltavat ja kykenevät lähtemään huonosta suhteesta joka ei enään kummallekkaan anna yhtikäs mitään muuta kuin totuttua arkea jossa pahimmillaan loukataan mennen tullen toista.

Parisuhteen ainoa tehtävä on tuottaa jälkeläisiä.Kun tämä suoritettu parisuhde tarpeeton.

Höpö höpö..) anteeksi en ole samaa mieltä kanssasi🌸

Flows kirjoitti:

Niin minähän juuri tarkoitin että yhteiskunnassa monasti yksineläjää Katotaan kuin jotain kummajaista. Itse olennyksineläjä ja tähän törmännyt muutamaankin otteeseen.. kommentit ovat olleet että eikö sinulle kukaan kelpaa.. tai sullahan jo melkein kaikki paitsi mies puuttuu.. oikeasti tätä lausekketta ihmettelin..ja ihmettelen edelkeen🤔 rakastan yksinelämistä ja piste.
Nostan hattua niin naisille ja miehille jotka pystyvät uskaltavat ja kykenevät lähtemään huonosta suhteesta joka ei enään kummallekkaan anna yhtikäs mitään muuta kuin totuttua arkea jossa pahimmillaan loukataan mennen tullen toista.

Lue lisää

"yhteiskunnassa monasti yksineläjää Katotaan kuin jotain kummajaista"

Noh, tuohon ei kannata suhtautua yhtään vakavasti. Jos joku näkee sinkut kummajaisena, niin se on hänen ongelmansa :). Sellaiset ihmiset kannattaa monesti kiertää kaukaa.

Etenkin maaseudulla tapaa räikeää sinkkujen ja lapsettomien parien syrjintää. Itselläni on hyvin paljon sinkkuystäviä ja -sukulaisia, niin vannoutuneita sinkkuja kuin väliaikaissinkkujakin. Mutta täällä pk-seudulla asustellaan.

Juurikin näin😘

Minulla alkoi myös avioeron jälkeen, paremman elämän alku, mutta en tosiaankaan koe että ero olisi noin kevyt valinta (Normaaliin elämään kuuluu lukuisia valintoja) jos noin ajattelisin, en koskaan olisi hankkinut lapsia. Nyky nuoret eivät hanki lapsia, mutta he elävät kuten kerrot.


Avioero on mielestäni viimeinen vaihtoehto, jos mikään muu ei auta, aina kun perheessä on lapsia.

y15 kirjoitti:

Minulla alkoi myös avioeron jälkeen, paremman elämän alku, mutta en tosiaankaan koe että ero olisi noin kevyt valinta (Normaaliin elämään kuuluu lukuisia valintoja) jos noin ajattelisin, en koskaan olisi hankkinut lapsia. Nyky nuoret eivät hanki lapsia, mutta he elävät kuten kerrot.


Avioero on mielestäni viimeinen vaihtoehto, jos mikään muu ei auta, aina kun perheessä on lapsia.

Lue lisää

" en tosiaankaan koe että ero olisi noin kevyt valinta"

?
Tuossa edellä ei sanottu, että elämä on täynnä kevyitä valintoja. Kyllähän jokaisen luulisi ymmärtävän, jopa miesten..., ettei avioero ole valintojen kevyemmästä päästä ollenkaan. Silti minunkin kohdalla se oli erittäin tarpeellinen ja välttämätön paremman elämän alku.

Siksi toiseksi sitä ei koskaan tiedä mitä seuraavana päivänä parisuhteessa tapahtuu. Puhumattakaan, että tietäisi millaiseksi se muodostuu vuosien ja vuosikymmenien päästä. Kenelläkään ei ole kristallipalloa. Elämässä ei ole mitään muuta varmaa kuin epävarma (muutos) ja lopulta kuolema. Itse katsoisin, että tärkeintä on elää tätä päivää, hetkessä siis. Juuri siinä kohdassahan elämä kulloinkin on. Liika varovaisuus on pahasta, koska elämä jää silloin elämättä, jos jää miettimään esim. lasten saamista liian pitkään ja tarkkaan. Siinä helposti jää ilman lasta. Lapsia ei muutoinkaan tehdä vaan saadaan. Lapset voi myös kasvattaa yksin. Ei siinä ole koskaan mitään ongelmaa ollut. Jo edesmennyt tätini neuvoi liittoni alussa "jos lapsia tulee, niin huolehdi, ettei enempää kuin mitä jaksat yksin hoitaa. Miehistä kun ei koskaan tiedä." Oma mummoni synnytti 12 lasta, joista 2 kuoli nuorena. Kasvatti 10 lasta yksin. Isoisäni kuoli nuorimman ollessa 4v. Aivan varmasti hän olisi tehnyt samoin, jos isoisäni olisi jättänyt mummon. Ennen vanhaan lastenhoito kuului naisille. Yksi tädeistäni kuoli synnytykseen, ja adoptoitu serkkuni löytyi naapurimaasta 67 vuotta myöhemmin. Hän sai ensimmäistä kertaa kuulla olevansa adoptoitu. Vieläpä eläneensä samalla paikkakunnalla isänsä kanssa 20 vuotta. Ei koskaan tavannut tätä - no eipä tietenkään, kun ei edes tiennyt olevansa adoptoitu.

Yksi tätini puolestaan erosi 60-luvulla, mikä oli silloin sensaatio. Kuten myös se ratkaisu, että lapset jäivät isälleen, tapasivat äitiään kyllä säännöllisesti.

Niinikään yksi tai onko jo neljäs tätini, oli myös eroamassa miehestään. Mies vietti hulvatonta elämää hyvän ammattinsa sivussa. Viinaa ja naisia. Oli ollut jo vuosia ja vuosia. Asianajaja kehotti tätiä jatkamaan liittoaan, jos suinkin voi. Kärsimään, sillä tädin mies oli jo vanha ja sairas eikä kestäisi kauaa elämäntapaansa. Tädin miehellä oli paljon rahaa ja omaisuutta.

Niin se vaan on, että jokaisen on tehtävä omat ratkaisunsa, kukaan muu ei niitä voi tehdä kenenkään puolesta. On mietittävä mitä sietää ja kestää, mitä ei ainakaan. Ja kuinka kauan. Nähtävä myös, että se mikä toimii toisilla, ei välttämättä toimi itsellä ollenkaan. Eli juuri se oma valinta on tärkeä - mikä tahansa tai miten vaikea se onkaan.

ååstr kirjoitti:

" en tosiaankaan koe että ero olisi noin kevyt valinta"

?
Tuossa edellä ei sanottu, että elämä on täynnä kevyitä valintoja. Kyllähän jokaisen luulisi ymmärtävän, jopa miesten..., ettei avioero ole valintojen kevyemmästä päästä ollenkaan. Silti minunkin kohdalla se oli erittäin tarpeellinen ja välttämätön paremman elämän alku.

Siksi toiseksi sitä ei koskaan tiedä mitä seuraavana päivänä parisuhteessa tapahtuu. Puhumattakaan, että tietäisi millaiseksi se muodostuu vuosien ja vuosikymmenien päästä. Kenelläkään ei ole kristallipalloa. Elämässä ei ole mitään muuta varmaa kuin epävarma (muutos) ja lopulta kuolema. Itse katsoisin, että tärkeintä on elää tätä päivää, hetkessä siis. Juuri siinä kohdassahan elämä kulloinkin on. Liika varovaisuus on pahasta, koska elämä jää silloin elämättä, jos jää miettimään esim. lasten saamista liian pitkään ja tarkkaan. Siinä helposti jää ilman lasta. Lapsia ei muutoinkaan tehdä vaan saadaan. Lapset voi myös kasvattaa yksin. Ei siinä ole koskaan mitään ongelmaa ollut. Jo edesmennyt tätini neuvoi liittoni alussa "jos lapsia tulee, niin huolehdi, ettei enempää kuin mitä jaksat yksin hoitaa. Miehistä kun ei koskaan tiedä." Oma mummoni synnytti 12 lasta, joista 2 kuoli nuorena. Kasvatti 10 lasta yksin. Isoisäni kuoli nuorimman ollessa 4v. Aivan varmasti hän olisi tehnyt samoin, jos isoisäni olisi jättänyt mummon. Ennen vanhaan lastenhoito kuului naisille. Yksi tädeistäni kuoli synnytykseen, ja adoptoitu serkkuni löytyi naapurimaasta 67 vuotta myöhemmin. Hän sai ensimmäistä kertaa kuulla olevansa adoptoitu. Vieläpä eläneensä samalla paikkakunnalla isänsä kanssa 20 vuotta. Ei koskaan tavannut tätä - no eipä tietenkään, kun ei edes tiennyt olevansa adoptoitu.

Yksi tätini puolestaan erosi 60-luvulla, mikä oli silloin sensaatio. Kuten myös se ratkaisu, että lapset jäivät isälleen, tapasivat äitiään kyllä säännöllisesti.

Niinikään yksi tai onko jo neljäs tätini, oli myös eroamassa miehestään. Mies vietti hulvatonta elämää hyvän ammattinsa sivussa. Viinaa ja naisia. Oli ollut jo vuosia ja vuosia. Asianajaja kehotti tätiä jatkamaan liittoaan, jos suinkin voi. Kärsimään, sillä tädin mies oli jo vanha ja sairas eikä kestäisi kauaa elämäntapaansa. Tädin miehellä oli paljon rahaa ja omaisuutta.

Niin se vaan on, että jokaisen on tehtävä omat ratkaisunsa, kukaan muu ei niitä voi tehdä kenenkään puolesta. On mietittävä mitä sietää ja kestää, mitä ei ainakaan. Ja kuinka kauan. Nähtävä myös, että se mikä toimii toisilla, ei välttämättä toimi itsellä ollenkaan. Eli juuri se oma valinta on tärkeä - mikä tahansa tai miten vaikea se onkaan.

Lue lisää

Jos noin ajattelisin, en koskaan olisi hankkinut lapsia. Nyky nuoret eivät hanki lapsia, mutta he elävät kuten kerrot. Onko tämä syynä syntyvyyden laskuun.

Avioero on mielestäni viimeinen vaihtoehto, jos mikään muu ei auta, aina kun perheessä on lapsia. Jos lapsia ei ole, voi tehdä mitä itsestä tuntuu ja haluaa vanhemmat tekevät arvovalinnan kun hankkivat lapsia. Nyky nuoret elävät hetkessä ja tekevät arvovalinnan, johon ei usein kuulu lapsia.

Miten vanhemmat voivat hankkia lapsia ja sitten unohtavat omat arvovalintansa, se on sama kuin hakee pankista lainan ja kun kyllästyy maksamaan lainaa takaisin ja kertoo pankille ettei halua maksaa. Pankissa tätä ei hyväksytä, mutta lapsien kanssa tämä onnistuu.

y15 kirjoitti:

Jos noin ajattelisin, en koskaan olisi hankkinut lapsia. Nyky nuoret eivät hanki lapsia, mutta he elävät kuten kerrot. Onko tämä syynä syntyvyyden laskuun.

Avioero on mielestäni viimeinen vaihtoehto, jos mikään muu ei auta, aina kun perheessä on lapsia. Jos lapsia ei ole, voi tehdä mitä itsestä tuntuu ja haluaa vanhemmat tekevät arvovalinnan kun hankkivat lapsia. Nyky nuoret elävät hetkessä ja tekevät arvovalinnan, johon ei usein kuulu lapsia.

Miten vanhemmat voivat hankkia lapsia ja sitten unohtavat omat arvovalintansa, se on sama kuin hakee pankista lainan ja kun kyllästyy maksamaan lainaa takaisin ja kertoo pankille ettei halua maksaa. Pankissa tätä ei hyväksytä, mutta lapsien kanssa tämä onnistuu.

Lue lisää

Lapset ovat tunneasia, arvovalinta, minulla ainakin. Se on ja pysyy, myös eron jälkeen.

Ex puolestaan käyttää lapsiaan (nyt jo aikuisiakin) lähinnä likaämpärinään, jonne yrittää kaataa kaikenlaista. Olisi todentotta parasta, että ex olisi unohtanut lastensa kiusaamisen eron jälkeen. Turha toivo, lapset käyttävät turhaa energiaa ja itsensä puolustamiseen. Asiantuntijatkin ovat sanoneet lapsille, että katkaisisivat välit isäänsä kokonaan. Tämän vuoksi kunnioitan suuresti isiä (yleensä) jotka tajuavat väistyä lastensa elämästä kokonaan. Luovuttaminen, rauhaan jättäminen on rakkautta mitä suuremmissa määrin vaikeissa tilanteissa.

Tuo pankkilaina vertaus lapsiin on vähän onneton. Itsellänikin on pankista lainaa, mutta se ei ole arvovalinta, ei sinne päinkään. Vaan käytännön valinta. En kyllä jätä sitä maksamatta.

73_3 kirjoitti:

Lapset ovat tunneasia, arvovalinta, minulla ainakin. Se on ja pysyy, myös eron jälkeen.

Ex puolestaan käyttää lapsiaan (nyt jo aikuisiakin) lähinnä likaämpärinään, jonne yrittää kaataa kaikenlaista. Olisi todentotta parasta, että ex olisi unohtanut lastensa kiusaamisen eron jälkeen. Turha toivo, lapset käyttävät turhaa energiaa ja itsensä puolustamiseen. Asiantuntijatkin ovat sanoneet lapsille, että katkaisisivat välit isäänsä kokonaan. Tämän vuoksi kunnioitan suuresti isiä (yleensä) jotka tajuavat väistyä lastensa elämästä kokonaan. Luovuttaminen, rauhaan jättäminen on rakkautta mitä suuremmissa määrin vaikeissa tilanteissa.

Tuo pankkilaina vertaus lapsiin on vähän onneton. Itsellänikin on pankista lainaa, mutta se ei ole arvovalinta, ei sinne päinkään. Vaan käytännön valinta. En kyllä jätä sitä maksamatta.

Lue lisää

Tämän vuoksi kunnioitan suuresti isiä (yleensä) jotka tajuavat väistyä lastensa elämästä kokonaan. EI ISÄT YLEENSÄ KIUSAA LAPSIA, SINULLA OLI MELKO POIKKEUKSELLINEN TILANNE, EIKÄ SITÄ VARMASTI VOI YLEISTÄÄ KOSKEMAAN KAIKKINN ISIIN.

TÄMÄ ON MIELESTÄNI OIVA VERTAUS, JOS SEN YMMÄRTÄÄ, SELITELLÄ VOI MIELIN MÄÄRIN, SANOJA ON MAAILMA TÄYNNÄ.
Tuo pankkilaina vertaus lapsiin on vähän onneton. Itsellänikin on pankista lainaa, mutta se ei ole arvovalinta, ei sinne päinkään. Vaan käytännön valinta. En kyllä jätä sitä maksamatta.

Y15 kirjoitti:

Tämän vuoksi kunnioitan suuresti isiä (yleensä) jotka tajuavat väistyä lastensa elämästä kokonaan. EI ISÄT YLEENSÄ KIUSAA LAPSIA, SINULLA OLI MELKO POIKKEUKSELLINEN TILANNE, EIKÄ SITÄ VARMASTI VOI YLEISTÄÄ KOSKEMAAN KAIKKINN ISIIN.

TÄMÄ ON MIELESTÄNI OIVA VERTAUS, JOS SEN YMMÄRTÄÄ, SELITELLÄ VOI MIELIN MÄÄRIN, SANOJA ON MAAILMA TÄYNNÄ.
Tuo pankkilaina vertaus lapsiin on vähän onneton. Itsellänikin on pankista lainaa, mutta se ei ole arvovalinta, ei sinne päinkään. Vaan käytännön valinta. En kyllä jätä sitä maksamatta.

Lue lisää

Moni ero pohjimmiltaan johtuu juuri siitä, että lapsi merkitsee isälleen vähemmän kuin vaikkapa sohva. Tosin on liittoja, joissa lapset ovat enemmän rekvisiittaa kuin pieniä ihmisiä.

Ihan kaikkea ei edes tarvitse ymmärtää. Ei myöskään selitellä tai tarkentaa. Leppoisa ilmapiiri on tärkein.

Y15 kirjoitti:

Tämän vuoksi kunnioitan suuresti isiä (yleensä) jotka tajuavat väistyä lastensa elämästä kokonaan. EI ISÄT YLEENSÄ KIUSAA LAPSIA, SINULLA OLI MELKO POIKKEUKSELLINEN TILANNE, EIKÄ SITÄ VARMASTI VOI YLEISTÄÄ KOSKEMAAN KAIKKINN ISIIN.

TÄMÄ ON MIELESTÄNI OIVA VERTAUS, JOS SEN YMMÄRTÄÄ, SELITELLÄ VOI MIELIN MÄÄRIN, SANOJA ON MAAILMA TÄYNNÄ.
Tuo pankkilaina vertaus lapsiin on vähän onneton. Itsellänikin on pankista lainaa, mutta se ei ole arvovalinta, ei sinne päinkään. Vaan käytännön valinta. En kyllä jätä sitä maksamatta.

Lue lisää

Ja vielä: vastaat hyvin usein ihmisille:
"EIKÄ SITÄ VARMASTI VOI YLEISTÄÄ KOSKEMAAN KAIKKINN ISIIN. "

"Ei voi yleistää". Miksi sinä sitten yleistät? Kun et ymmärrä naisia, se ei tarkoita, etteikö muut miehet ymmärtäisi. Jos yksi nainen "olettaa" - eli se jota et ymmärrä, sitäkään ei voi yleistää. Mikäli et ymmärrä yhtäkään naista, niin vika on sinun päässä, tai tapaat/kohtaat ainoastaan sellaisia naisia. Sekin on sinusta kiinni millaisten naisten kanssa kommunikoit (yrität kommunikoida).

jgh kirjoitti:

Moni ero pohjimmiltaan johtuu juuri siitä, että lapsi merkitsee isälleen vähemmän kuin vaikkapa sohva. Tosin on liittoja, joissa lapset ovat enemmän rekvisiittaa kuin pieniä ihmisiä.

Ihan kaikkea ei edes tarvitse ymmärtää. Ei myöskään selitellä tai tarkentaa. Leppoisa ilmapiiri on tärkein.

Lue lisää

On todella ikävää jos sinulla on noin huonoja kokemuksia parisuhteesta, minulle edellisen kaltaiset kokemukset ovat outoja, minun ystäväpiirissä ei ole tuommoisia ole. Eron jälkeen tällaisia kuulee kun ei vielä olla päästy erosta ohi,

jgh kirjoitti:

Ja vielä: vastaat hyvin usein ihmisille:
"EIKÄ SITÄ VARMASTI VOI YLEISTÄÄ KOSKEMAAN KAIKKINN ISIIN. "

"Ei voi yleistää". Miksi sinä sitten yleistät? Kun et ymmärrä naisia, se ei tarkoita, etteikö muut miehet ymmärtäisi. Jos yksi nainen "olettaa" - eli se jota et ymmärrä, sitäkään ei voi yleistää. Mikäli et ymmärrä yhtäkään naista, niin vika on sinun päässä, tai tapaat/kohtaat ainoastaan sellaisia naisia. Sekin on sinusta kiinni millaisten naisten kanssa kommunikoit (yrität kommunikoida).

Lue lisää

Tulen hyvin toimeen naisten ja miesten kanssa, mutta täällä olevilla kirjoittajilla tämä on melko usein todellista totta. En kirjoita omista asioista, vaan olen huolissani lasten hyvinvoinnista, tässä kylmässä ja itsekkäässä ajassa.

Olisiko tämä sitä jätetyn katkeruutta

Koita päästää irti menneestä, et selvästikkään ole vielä päässyt yli parisuhteesta, kun noin asia sinuun vielä vaikuttaa. Kun on päässyt yli erosta, ymmärtää ihmisten erillaisuuden eikä syyllistä kaikesta muita. On säälittävää haukkua puolisoa hänen ominaisuuksista, jos ei itse ole ymmärtänyt, tehdä päätöksiä oman hyvinvointinsa eteen aikanaa.

Miten voi syyttää puolisoaan siitä ettei itse ole ymmärtänyt erota aikaisemmin, ei se varmasti puolison syy ole, kyllä se on oma syy.

y15 kirjoitti:

Koita päästää irti menneestä, et selvästikkään ole vielä päässyt yli parisuhteesta, kun noin asia sinuun vielä vaikuttaa. Kun on päässyt yli erosta, ymmärtää ihmisten erillaisuuden eikä syyllistä kaikesta muita. On säälittävää haukkua puolisoa hänen ominaisuuksista, jos ei itse ole ymmärtänyt, tehdä päätöksiä oman hyvinvointinsa eteen aikanaa.

Miten voi syyttää puolisoaan siitä ettei itse ole ymmärtänyt erota aikaisemmin, ei se varmasti puolison syy ole, kyllä se on oma syy.

Lue lisää

Tuossa edellä ei kyllä syytetty exää mitenkään. Oltiin vain iloisia, kun hänestä pääsi eroon. Sitten kun pääsi.

Itsellänikin raskainta oli odotteluvaihe. Odotin, että nuorin lapsi täyttää 12v, koska ennakoin hankaluuksia erossa. Niitä sitten tulikin, joten en odottanut turhaa.

strandå kirjoitti:

Tuossa edellä ei kyllä syytetty exää mitenkään. Oltiin vain iloisia, kun hänestä pääsi eroon. Sitten kun pääsi.

Itsellänikin raskainta oli odotteluvaihe. Odotin, että nuorin lapsi täyttää 12v, koska ennakoin hankaluuksia erossa. Niitä sitten tulikin, joten en odottanut turhaa.

Lue lisää

(Tuossa edellä ei kyllä syytetty exää mitenkään. Oltiin vain iloisia, kun hänestä pääsi eroon. Sitten kun pääsi. )

(Minä ajattelin, että lähes kaikki miehet olisivat parempia kuin exäni. Ja miksi huolisin sellaista kumppania, joka ei minulle kelpaa? Jotain laaduntarkkailua pitää näissäkin asioissa harjoittaa.)

Sinun juttus oli muistaakseni erittäin poikkeuksellinen, ei normaali parisuhde ongelma.


(Itsellänikin raskainta oli odotteluvaihe. Odotin, että nuorin lapsi täyttää 12v, koska ennakoin hankaluuksia erossa. Niitä sitten tulikin, joten en odottanut turhaa)

Olet edelleen kiinni vanhassa kumppanissa, päästä irti ja ala elämään omaa elämää.
Kommenttisi paljastavat sinut.

y15 kirjoitti:

Koita päästää irti menneestä, et selvästikkään ole vielä päässyt yli parisuhteesta, kun noin asia sinuun vielä vaikuttaa. Kun on päässyt yli erosta, ymmärtää ihmisten erillaisuuden eikä syyllistä kaikesta muita. On säälittävää haukkua puolisoa hänen ominaisuuksista, jos ei itse ole ymmärtänyt, tehdä päätöksiä oman hyvinvointinsa eteen aikanaa.

Miten voi syyttää puolisoaan siitä ettei itse ole ymmärtänyt erota aikaisemmin, ei se varmasti puolison syy ole, kyllä se on oma syy.

Lue lisää

Missä syytellään exää?????

Onhan se tietenkin ikävää kun kaikki asiat ei mene kuin itse haluaisi ja sehän on aina kumppanin/muiden syy.

Kommentoin aina kun joku yleistää tai vääristää asioita ja tällöin joku hädässä oleva lukee nämä, kuvitellen että toiminta on normaali. esim.. toinen puhuu puolison inhottavuudesta ja toinen pahoinpitelystä, nämä ovat täysin eri tasoisia asioita, eikä näitä voida yleistää, normaaliksi käytökseksi. Tuossa edellä kommentoija sanoo ettei ole syyttänyt mistään, mutta kumminkin arvostelee samassa jutussa, mitä muuta tämä on kuin, omaa tuskaa kun ei ole erostaan päässyt ohi, jokainen ketä erostaan on päässy voitolle tietää, että kun viha katoaa niin oma elämä alkaa. Itse haluat möyriä tuskissasi.

Ja sitten jo perinteeksi muodostunut nais mies vastakaisasettelu ja muu nälviminen, näin käy aina kun ei kyetä hyväksymään kui omia näkökantoja.

y15 kirjoitti:

Onhan se tietenkin ikävää kun kaikki asiat ei mene kuin itse haluaisi ja sehän on aina kumppanin/muiden syy.

Kommentoin aina kun joku yleistää tai vääristää asioita ja tällöin joku hädässä oleva lukee nämä, kuvitellen että toiminta on normaali. esim.. toinen puhuu puolison inhottavuudesta ja toinen pahoinpitelystä, nämä ovat täysin eri tasoisia asioita, eikä näitä voida yleistää, normaaliksi käytökseksi. Tuossa edellä kommentoija sanoo ettei ole syyttänyt mistään, mutta kumminkin arvostelee samassa jutussa, mitä muuta tämä on kuin, omaa tuskaa kun ei ole erostaan päässyt ohi, jokainen ketä erostaan on päässy voitolle tietää, että kun viha katoaa niin oma elämä alkaa. Itse haluat möyriä tuskissasi.

Ja sitten jo perinteeksi muodostunut nais mies vastakaisasettelu ja muu nälviminen, näin käy aina kun ei kyetä hyväksymään kui omia näkökantoja.

Lue lisää

"Kommentoin aina kun joku yleistää tai vääristää asioita"

Höpöhöpö. Kommentoit AINA, kun joku kertoo henkilökohtaisesti henkilökohtaisia asioitaan, joita sitten vääristelet, arvostelet ja arvioit. Ensinnäkään sinun eikä kenenkään ulkopuolisen tehtävä ole päättää onko jokin "normaalia" vai ei. Korkeintaan asianomainen itse niin voi tehdä. Tosin siitäkään harvoin on mitään hyötyä tai iloa.

Ongelmat ja niiden myötä avioerot syntyvät nimenomaan ja suurelta osin silloin, kun on kyse EPÄNORMAALISTA, haitallisesta käytöksestä.

"Olet edelleen kiinni vanhassa kumppanissa, päästä irti ja ala elämään omaa elämää"

Olen elänyt omaa elämää jo vuosia. Silti mielisairaasta exästä riittää edelleen ongelmia, niin aikuisille lapsille kuin exän sukulaisille. Ex kun ei osaa elää omaa elämää, valitettavasti, vaan sekaantuu toisten elämään mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla. Tiedän, etten minä, lapset ja exän sukulaiset ole mikään poikkeustapaus, kaltaisiamme on hyvin paljon. Kun esim. ex tuottaa eron jälkeenkin paljon haittaa, harmia ja vahinkoa, on tietysti vaikeampaa elää täysin omaa elämää. Mutta olen jo hyväksynyt senkin, että juuri minun omaan elämään kuuluu yhä vaan toistaiseksi exän temppuilu. Joskaan ei onneksi suoraan, vaan läheisten kautta. Eipä mene paria viikkoa, kun emme jälleen yritä puhelimitse ja viesteillä selvittää mitä exällä nyt taas on meneillään. Tarvitaanko ambulanssia (poliisia?) vai ei. Miten tilanne kehittyy.

y15 kirjoitti:

Onhan se tietenkin ikävää kun kaikki asiat ei mene kuin itse haluaisi ja sehän on aina kumppanin/muiden syy.

Kommentoin aina kun joku yleistää tai vääristää asioita ja tällöin joku hädässä oleva lukee nämä, kuvitellen että toiminta on normaali. esim.. toinen puhuu puolison inhottavuudesta ja toinen pahoinpitelystä, nämä ovat täysin eri tasoisia asioita, eikä näitä voida yleistää, normaaliksi käytökseksi. Tuossa edellä kommentoija sanoo ettei ole syyttänyt mistään, mutta kumminkin arvostelee samassa jutussa, mitä muuta tämä on kuin, omaa tuskaa kun ei ole erostaan päässyt ohi, jokainen ketä erostaan on päässy voitolle tietää, että kun viha katoaa niin oma elämä alkaa. Itse haluat möyriä tuskissasi.

Ja sitten jo perinteeksi muodostunut nais mies vastakaisasettelu ja muu nälviminen, näin käy aina kun ei kyetä hyväksymään kui omia näkökantoja.

Lue lisää

Ai niin
Aloittajalle sanoit "Itse haluat möyriä tuskissasi."
Kukapa ei "haluasi"...? Noh, tuskin ketään haluaa möyriä tuskissaan, mutta on täysin normaalia möyriä, kun on tarpeeksi pahassa paikassa. Mutta kaikella on aikansa. Jonain päivänä huomaa, kuten sinäkin ap, että möyrimisen aika meni jo, nouset ylös ja alat elää parempaa elämää.

strandå kirjoitti:

"Kommentoin aina kun joku yleistää tai vääristää asioita"

Höpöhöpö. Kommentoit AINA, kun joku kertoo henkilökohtaisesti henkilökohtaisia asioitaan, joita sitten vääristelet, arvostelet ja arvioit. Ensinnäkään sinun eikä kenenkään ulkopuolisen tehtävä ole päättää onko jokin "normaalia" vai ei. Korkeintaan asianomainen itse niin voi tehdä. Tosin siitäkään harvoin on mitään hyötyä tai iloa.

Ongelmat ja niiden myötä avioerot syntyvät nimenomaan ja suurelta osin silloin, kun on kyse EPÄNORMAALISTA, haitallisesta käytöksestä.

"Olet edelleen kiinni vanhassa kumppanissa, päästä irti ja ala elämään omaa elämää"

Olen elänyt omaa elämää jo vuosia. Silti mielisairaasta exästä riittää edelleen ongelmia, niin aikuisille lapsille kuin exän sukulaisille. Ex kun ei osaa elää omaa elämää, valitettavasti, vaan sekaantuu toisten elämään mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla. Tiedän, etten minä, lapset ja exän sukulaiset ole mikään poikkeustapaus, kaltaisiamme on hyvin paljon. Kun esim. ex tuottaa eron jälkeenkin paljon haittaa, harmia ja vahinkoa, on tietysti vaikeampaa elää täysin omaa elämää. Mutta olen jo hyväksynyt senkin, että juuri minun omaan elämään kuuluu yhä vaan toistaiseksi exän temppuilu. Joskaan ei onneksi suoraan, vaan läheisten kautta. Eipä mene paria viikkoa, kun emme jälleen yritä puhelimitse ja viesteillä selvittää mitä exällä nyt taas on meneillään. Tarvitaanko ambulanssia (poliisia?) vai ei. Miten tilanne kehittyy.

Lue lisää

"Kommentoin aina kun joku yleistää tai vääristää asioita"

Höpöhöpö. Kommentoit AINA, kun joku kertoo henkilökohtaisesti henkilökohtaisia asioitaan, joita sitten vääristelet, arvostelet ja arvioit. Ensinnäkään sinun eikä kenenkään ulkopuolisen tehtävä ole päättää onko jokin "normaalia" vai ei. Korkeintaan asianomainen itse niin voi tehdä. Tosin siitäkään harvoin on mitään hyötyä tai iloa.MIKSI KIRJOITAT TÄNNE, JOS ET KESTÄ ASIAN LAAJEMPAA AJATTELUA. JOS KIRJOITTAJA HAUKKUU MUITA EIKÄ TAJUA ETTÄ AVIOERO ON AINA KAHDEN KAUPPA, OLET TODELLA KATEISSA. Ellei kysymys ole poikeavasta tapauksesta, mielisairaus, alkoholismi jne..

Ongelmat ja niiden myötä avioerot syntyvät nimenomaan ja suurelta osin silloin, kun on kyse EPÄNORMAALISTA, haitallisesta käytöksestä.

MUTTA SE ETTÄ PUOLISO ON MIELISAIRAS EI TOSIAANKAAN OLE NORMAALI EROASIA, YRITÄT VÄKISIN SULLOA KAIKKI ONGELMAT SAMAN ARVOISIKSI, JOTA NE EIVÄT TOSIAANKAAN OLE. ANNAT TÄYSIN VÄÄRÄN KUVAN ETTÄ ALLAKUVAAMASI TAPAUS OLISI YLEISTÄ. EN TIEDÄ YHTÄÄN TAPAUSTA JOSTA KERROT ALLA, MUTTA NIITÄ RIITAISIA EROJA ON JOSSA PUOLISO HAUKKUU EXÄÄ SAMANKALTAISISTA ONGELMASTA YKSIPUOLISESTI ILMAN MITÄÄN FAKTAA, SIIS PELKÄSTÄÄN OMAN MIELIKUVAN PERUSTEELLA.

"Olet edelleen kiinni vanhassa kumppanissa, päästä irti ja ala elämään omaa elämää"

Olen elänyt omaa elämää jo vuosia. Silti mielisairaasta exästä riittää edelleen ongelmia, niin aikuisille lapsille kuin exän sukulaisille. Ex kun ei osaa elää omaa elämää, valitettavasti, vaan sekaantuu toisten elämään mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla. Tiedän, etten minä, lapset ja exän sukulaiset ole mikään poikkeustapaus, kaltaisiamme on hyvin paljon. Kun esim. ex tuottaa eron jälkeenkin paljon haittaa, harmia ja vahinkoa, on tietysti vaikeampaa elää täysin omaa elämää. Mutta olen jo hyväksynyt senkin, että juuri minun omaan elämään kuuluu yhä vaan toistaiseksi exän temppuilu. Joskaan ei onneksi suoraan, vaan läheisten kautta. Eipä mene paria viikkoa, kun emme jälleen yritä puhelimitse ja viesteillä selvittää mitä exällä nyt taas on meneillään. Tarvitaanko ambulanssia (poliisia?) vai ei. Miten tilanne kehittyy.

Kertomuksesi on karmaiseva ja varmasti tuskallinen kaikille, mutta älä hyvä ihminen yleitä että tämän kaltaiset tilanteet olisivat yleisiä, täällä ne saattavat olla, mutta isossa massa ne eivät ole.

strandå kirjoitti:

"Kommentoin aina kun joku yleistää tai vääristää asioita"

Höpöhöpö. Kommentoit AINA, kun joku kertoo henkilökohtaisesti henkilökohtaisia asioitaan, joita sitten vääristelet, arvostelet ja arvioit. Ensinnäkään sinun eikä kenenkään ulkopuolisen tehtävä ole päättää onko jokin "normaalia" vai ei. Korkeintaan asianomainen itse niin voi tehdä. Tosin siitäkään harvoin on mitään hyötyä tai iloa.

Ongelmat ja niiden myötä avioerot syntyvät nimenomaan ja suurelta osin silloin, kun on kyse EPÄNORMAALISTA, haitallisesta käytöksestä.

"Olet edelleen kiinni vanhassa kumppanissa, päästä irti ja ala elämään omaa elämää"

Olen elänyt omaa elämää jo vuosia. Silti mielisairaasta exästä riittää edelleen ongelmia, niin aikuisille lapsille kuin exän sukulaisille. Ex kun ei osaa elää omaa elämää, valitettavasti, vaan sekaantuu toisten elämään mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla. Tiedän, etten minä, lapset ja exän sukulaiset ole mikään poikkeustapaus, kaltaisiamme on hyvin paljon. Kun esim. ex tuottaa eron jälkeenkin paljon haittaa, harmia ja vahinkoa, on tietysti vaikeampaa elää täysin omaa elämää. Mutta olen jo hyväksynyt senkin, että juuri minun omaan elämään kuuluu yhä vaan toistaiseksi exän temppuilu. Joskaan ei onneksi suoraan, vaan läheisten kautta. Eipä mene paria viikkoa, kun emme jälleen yritä puhelimitse ja viesteillä selvittää mitä exällä nyt taas on meneillään. Tarvitaanko ambulanssia (poliisia?) vai ei. Miten tilanne kehittyy.

Lue lisää

"Ongelmat ja niiden myötä avioerot syntyvät nimenomaan ja suurelta osin silloin, kun on kyse EPÄNORMAALISTA"

Totta. "Normaaleja" eroja ei olekaan. Ellei sellaiseksi lasketa sellaista perin epätavallista tilannetta, jossa molemmat yhdessä tuumin päättävät lähteä kulkemaan eri teitä. Sopimaan lasten asioista yksimielisesti. Jatkamaan ystävinä, jopa läheisinä. Tiedän muutamia tällaisia pareja. Heistä osa jakaa esim. joulun ja uuden vuoden keskenään, mutta mukana ovat myös uudet kumppanit. Tietysti kaikkien lapset. Tämä on toki mukavaa ja kivaa, mutta tyhmempikin ymmärtää, että se on harvoin mahdollista. Ikävää, että monet unohtavat erojen yksilöllisyyden täysin.

y15 kirjoitti:

"Kommentoin aina kun joku yleistää tai vääristää asioita"

Höpöhöpö. Kommentoit AINA, kun joku kertoo henkilökohtaisesti henkilökohtaisia asioitaan, joita sitten vääristelet, arvostelet ja arvioit. Ensinnäkään sinun eikä kenenkään ulkopuolisen tehtävä ole päättää onko jokin "normaalia" vai ei. Korkeintaan asianomainen itse niin voi tehdä. Tosin siitäkään harvoin on mitään hyötyä tai iloa.MIKSI KIRJOITAT TÄNNE, JOS ET KESTÄ ASIAN LAAJEMPAA AJATTELUA. JOS KIRJOITTAJA HAUKKUU MUITA EIKÄ TAJUA ETTÄ AVIOERO ON AINA KAHDEN KAUPPA, OLET TODELLA KATEISSA. Ellei kysymys ole poikeavasta tapauksesta, mielisairaus, alkoholismi jne..

Ongelmat ja niiden myötä avioerot syntyvät nimenomaan ja suurelta osin silloin, kun on kyse EPÄNORMAALISTA, haitallisesta käytöksestä.

MUTTA SE ETTÄ PUOLISO ON MIELISAIRAS EI TOSIAANKAAN OLE NORMAALI EROASIA, YRITÄT VÄKISIN SULLOA KAIKKI ONGELMAT SAMAN ARVOISIKSI, JOTA NE EIVÄT TOSIAANKAAN OLE. ANNAT TÄYSIN VÄÄRÄN KUVAN ETTÄ ALLAKUVAAMASI TAPAUS OLISI YLEISTÄ. EN TIEDÄ YHTÄÄN TAPAUSTA JOSTA KERROT ALLA, MUTTA NIITÄ RIITAISIA EROJA ON JOSSA PUOLISO HAUKKUU EXÄÄ SAMANKALTAISISTA ONGELMASTA YKSIPUOLISESTI ILMAN MITÄÄN FAKTAA, SIIS PELKÄSTÄÄN OMAN MIELIKUVAN PERUSTEELLA.

"Olet edelleen kiinni vanhassa kumppanissa, päästä irti ja ala elämään omaa elämää"

Olen elänyt omaa elämää jo vuosia. Silti mielisairaasta exästä riittää edelleen ongelmia, niin aikuisille lapsille kuin exän sukulaisille. Ex kun ei osaa elää omaa elämää, valitettavasti, vaan sekaantuu toisten elämään mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla. Tiedän, etten minä, lapset ja exän sukulaiset ole mikään poikkeustapaus, kaltaisiamme on hyvin paljon. Kun esim. ex tuottaa eron jälkeenkin paljon haittaa, harmia ja vahinkoa, on tietysti vaikeampaa elää täysin omaa elämää. Mutta olen jo hyväksynyt senkin, että juuri minun omaan elämään kuuluu yhä vaan toistaiseksi exän temppuilu. Joskaan ei onneksi suoraan, vaan läheisten kautta. Eipä mene paria viikkoa, kun emme jälleen yritä puhelimitse ja viesteillä selvittää mitä exällä nyt taas on meneillään. Tarvitaanko ambulanssia (poliisia?) vai ei. Miten tilanne kehittyy.

Kertomuksesi on karmaiseva ja varmasti tuskallinen kaikille, mutta älä hyvä ihminen yleitä että tämän kaltaiset tilanteet olisivat yleisiä, täällä ne saattavat olla, mutta isossa massa ne eivät ole.

Lue lisää

Jotain rajaa y15. Moni eroasia on mielenterveysasia. Tai rikosasia. Ihan sama onko se normaalia tai epänormaalia. Etenkään sinun mielestäsi. Itse voit määritellä vain oman erosi, omalta kantiltasi. Yksikään ero ei ole yleistysasia, vaan yksilöllinen.

Noin joka viides suomalainen kärsii elämänsä aikana jostain mielenterveyden häiriöstä. Tämäkin luku on vain arvio, sillä oikeasti on paljon niitä, jotka eivät hakeudu ikinä hoitoon. Esimerkiksi miehet. Tämä puolestaan näkyy eri päihderiippuvuuksina ja ongelmakäyttönä. Mielenterveyshäiriöitä on totuttu "lääkitsemään" viinalla, nyt myös muilla huumeilla. Työssäkäyviä alkoholin ongelmakäyttäjiä arvioidaan olevan 300000. Heistä suurella osalla on puoliso ja lapsia. Tietysti myös vanhemmat ja sisaruksiakin, sukulaisia. Minä jos kuka tiedän, että alkoholin suurkulutusta voi jopa sanoa tavalliseksi. Normaalia siitä ei tule koskaan. Mieheni on päihdealan kuntouttaja.

5552 kirjoitti:

Jotain rajaa y15. Moni eroasia on mielenterveysasia. Tai rikosasia. Ihan sama onko se normaalia tai epänormaalia. Etenkään sinun mielestäsi. Itse voit määritellä vain oman erosi, omalta kantiltasi. Yksikään ero ei ole yleistysasia, vaan yksilöllinen.

Noin joka viides suomalainen kärsii elämänsä aikana jostain mielenterveyden häiriöstä. Tämäkin luku on vain arvio, sillä oikeasti on paljon niitä, jotka eivät hakeudu ikinä hoitoon. Esimerkiksi miehet. Tämä puolestaan näkyy eri päihderiippuvuuksina ja ongelmakäyttönä. Mielenterveyshäiriöitä on totuttu "lääkitsemään" viinalla, nyt myös muilla huumeilla. Työssäkäyviä alkoholin ongelmakäyttäjiä arvioidaan olevan 300000. Heistä suurella osalla on puoliso ja lapsia. Tietysti myös vanhemmat ja sisaruksiakin, sukulaisia. Minä jos kuka tiedän, että alkoholin suurkulutusta voi jopa sanoa tavalliseksi. Normaalia siitä ei tule koskaan. Mieheni on päihdealan kuntouttaja.

Lue lisää

Tämä kertoo kaiken (Mieheni on päihdealan kuntouttaja) jos ymmärrät etkä loukkaannu

y15 kirjoitti:

Tämä kertoo kaiken (Mieheni on päihdealan kuntouttaja) jos ymmärrät etkä loukkaannu

Se että edellisen kirjoittajan mies on päihdealan kuntouttaja, ei poista tosiasioita. Eli että kaikenlaisia mt ongelmia on enemmän kuin tarpeeksi, ja ne ongelmat ovat ihmisten mukana niin liitoissa kuin eroissakin.

(Pitkällä elämänkokemuksella kerron, ettei itse ero, oli sitten jättäjä tai jätetty tunnu hyvältä. Ero on yksi suuri muutos ja mullistus elämässä, muiden joukossa. Aniharvoin ne tuntuu hyvältä, siis erotessa tai ennen eroa. Jälkeenpäin erokin voi olla ja usein onkin suuri helpotus ja paremman elämän alku.)

Pitkällä elämänkokemuksella kerron että erossa pääsee aina helpommalla, kun pitää huolen ettei lapsia sekoita vanhempien riitoihin ja opettelee huolehtimaan omien yhteisten lapsien asiat. Jälkeenpäin huomaa että kaikkien osapuolten kannalta tilanne helpottuu ja elämän laatu paranee kaikilla.

y15 kirjoitti:

(Pitkällä elämänkokemuksella kerron, ettei itse ero, oli sitten jättäjä tai jätetty tunnu hyvältä. Ero on yksi suuri muutos ja mullistus elämässä, muiden joukossa. Aniharvoin ne tuntuu hyvältä, siis erotessa tai ennen eroa. Jälkeenpäin erokin voi olla ja usein onkin suuri helpotus ja paremman elämän alku.)

Pitkällä elämänkokemuksella kerron että erossa pääsee aina helpommalla, kun pitää huolen ettei lapsia sekoita vanhempien riitoihin ja opettelee huolehtimaan omien yhteisten lapsien asiat. Jälkeenpäin huomaa että kaikkien osapuolten kannalta tilanne helpottuu ja elämän laatu paranee kaikilla.

Lue lisää

"Pitkällä elämänkokemuksella kerron että erossa pääsee aina helpommalla, kun pitää huolen ettei lapsia sekoita vanhempien riitoihin ja opettelee huolehtimaan omien yhteisten lapsien asiat."

Pitkällä elämänkokemuksella kerron, ettei yksin voi pitää huolta olla sekoittamatta lapsia vanhempien riitoihin ym. Samoin kerron, ettei lapsia voi pitää erillään heidän ja toisen vanhemman välisistä riidoista. Ei vaikka ne olisivat räikeitä, ja lapsia solvattaisiin oikein huolella. Monet lapset joutuvat kestämään pienestä pitäen toisen vanhempansa häiriökäyttäytymisestä. Kerronpa myös, ettei yhteiskunnalta saa minkäänlaista apua tällaiseen. Lasten velvollisuus on kärsiä ja kestää vanhempansa käytöstä.

seta_45 kirjoitti:

"Pitkällä elämänkokemuksella kerron että erossa pääsee aina helpommalla, kun pitää huolen ettei lapsia sekoita vanhempien riitoihin ja opettelee huolehtimaan omien yhteisten lapsien asiat."

Pitkällä elämänkokemuksella kerron, ettei yksin voi pitää huolta olla sekoittamatta lapsia vanhempien riitoihin ym. Samoin kerron, ettei lapsia voi pitää erillään heidän ja toisen vanhemman välisistä riidoista. Ei vaikka ne olisivat räikeitä, ja lapsia solvattaisiin oikein huolella. Monet lapset joutuvat kestämään pienestä pitäen toisen vanhempansa häiriökäyttäytymisestä. Kerronpa myös, ettei yhteiskunnalta saa minkäänlaista apua tällaiseen. Lasten velvollisuus on kärsiä ja kestää vanhempansa käytöstä.

Lue lisää

Kerronpa myös, ettei yhteiskunnalta saa minkäänlaista apua tällaiseen.

Kyllä saa kun pystyy kertomaan, mistä on kysymys

y15 kirjoitti:

Kerronpa myös, ettei yhteiskunnalta saa minkäänlaista apua tällaiseen.

Kyllä saa kun pystyy kertomaan, mistä on kysymys

"Kyllä saa kun pystyy kertomaan, mistä on kysymys"

Luuletko todella noin? Yhteiskunta pystyy auttamaan vain sellaisen vanhemman lapsia puolisoa, joka tunnistaa oman tilanteensa, ymmärtää omien tekojensa ja käytöksensä haitallisen vaikutuksen muihin ja haluaa apua.

Läheskään kaikki eivät ymmärrä, he voivat jatkaa toimintaansa ja tuhota lapsensa, ja kaikki muut kohdalle osuvat. Lastenvalvojat, sosiaalityöntekijät, jopa poliisi, kaikki ovat kädettömiä. Ei tarvitse muuta kuin osata selittää paha hyväksi ja ex-puoliso katkeraksi kostonhaluiseksi akaksi (sekin tietysti hienoin sanakääntein). Jopa fyysinen väkivalta selittelyineen menee läpi. Nyrkkisääntönä on, että mitä pahemmin hurahtanut tai ovelimmin väkivaltainen vanhempi, sitä varmemmin hänen oikeuksiaan suojellaan, ei lasten tai ex-puolison. Ovelalla väkivallalla tarkoitan tietoisesti piilotettua väkivaltaa. En sellaista, että isä juovuspäissään lyö lasta kerran tai kaksi, vaan järjestelmällistä väkivaltaa, kun kukaan muu ei ole paikalla. Kun lasta laiminlyödään ja pahoinpidellään, käytetään seksuaalisesti hyväksi, pienestä pitäen ja uhkaillaan, ettei siitä saa kertoa, niin siitä ei tietenkään kerrota. Henkisellekään kiusaamiselle ei voi tehdä mitään. Ainoa tehokas keino välttää henkistä väkivaltaa on ero. Puolison kohdalla se onnistuu jotakuinkin, ehkä. Mutta pienillä lapsilla ei koskaan. Tämän vuoksi eroja pitkitetään, ja erotessa "koulutetaan" lapsia kertomaan toisen vanhemman luona tapahtuvista pahoistakin asioista. Toistetaan ja toistetaan aina, mutta todellisuudessa lapset suureksi osaksi vaikenee.

Siksi toiseksi, vaikka kaikki esim. seksuaalirikollisvanhemmat saataisiin kiinni, ja tuomittaisiin rangaistuksiin, ne ovat liian pienet verrattuna todistamisen vaivaan, tuskaan ja kärsimykseen.

yxz kirjoitti:

"Kyllä saa kun pystyy kertomaan, mistä on kysymys"

Luuletko todella noin? Yhteiskunta pystyy auttamaan vain sellaisen vanhemman lapsia puolisoa, joka tunnistaa oman tilanteensa, ymmärtää omien tekojensa ja käytöksensä haitallisen vaikutuksen muihin ja haluaa apua.

Läheskään kaikki eivät ymmärrä, he voivat jatkaa toimintaansa ja tuhota lapsensa, ja kaikki muut kohdalle osuvat. Lastenvalvojat, sosiaalityöntekijät, jopa poliisi, kaikki ovat kädettömiä. Ei tarvitse muuta kuin osata selittää paha hyväksi ja ex-puoliso katkeraksi kostonhaluiseksi akaksi (sekin tietysti hienoin sanakääntein). Jopa fyysinen väkivalta selittelyineen menee läpi. Nyrkkisääntönä on, että mitä pahemmin hurahtanut tai ovelimmin väkivaltainen vanhempi, sitä varmemmin hänen oikeuksiaan suojellaan, ei lasten tai ex-puolison. Ovelalla väkivallalla tarkoitan tietoisesti piilotettua väkivaltaa. En sellaista, että isä juovuspäissään lyö lasta kerran tai kaksi, vaan järjestelmällistä väkivaltaa, kun kukaan muu ei ole paikalla. Kun lasta laiminlyödään ja pahoinpidellään, käytetään seksuaalisesti hyväksi, pienestä pitäen ja uhkaillaan, ettei siitä saa kertoa, niin siitä ei tietenkään kerrota. Henkisellekään kiusaamiselle ei voi tehdä mitään. Ainoa tehokas keino välttää henkistä väkivaltaa on ero. Puolison kohdalla se onnistuu jotakuinkin, ehkä. Mutta pienillä lapsilla ei koskaan. Tämän vuoksi eroja pitkitetään, ja erotessa "koulutetaan" lapsia kertomaan toisen vanhemman luona tapahtuvista pahoistakin asioista. Toistetaan ja toistetaan aina, mutta todellisuudessa lapset suureksi osaksi vaikenee.

Siksi toiseksi, vaikka kaikki esim. seksuaalirikollisvanhemmat saataisiin kiinni, ja tuomittaisiin rangaistuksiin, ne ovat liian pienet verrattuna todistamisen vaivaan, tuskaan ja kärsimykseen.

Lue lisää

Kyllä saa kun pystyy kertomaan, mistä on kysymys

Siis kun pystyy kertomaan, mutta jos on itsellä ongelmia ei tietenkään avunsaanti onnistu, eikä se varmasti muutu miksikään oliko jättäjä vai vätetty.

y15 kirjoitti:

Kyllä saa kun pystyy kertomaan, mistä on kysymys

Siis kun pystyy kertomaan, mutta jos on itsellä ongelmia ei tietenkään avunsaanti onnistu, eikä se varmasti muutu miksikään oliko jättäjä vai vätetty.

Lue lisää

Apua saa vain, jos joku haluaa auttaa ja samalla tietää keinot miten voi auttaa. Mitä vakavampi asia, mitä enemmän osallisia, sitä todennäköisempää, ettei saa tarvitsemaansa apua. Tai jopa niin, että autettavalle koituu kaikenlaista lisätuskaa ja -harmia, vasta kaiken päätteeksi levitellään käsiä "sori, ei voi auttaa". Sitten taputellaan villasella koko juttu.

Esimerkkinä koulukiusaaminen. Tai metoo. Koulukiusaamisen uhri vaiennetaan usein joko vähättelemällä - tai päädytään siihen, että kiusaajalla/kiusaajilla on NIIIIIIN vaikeaa. Ts. niin vaikeaa, että voi kiusata muita. Ei se nyt kiusattavana NIIIN vaikeaa voi olla.

Tai joku lähentelee työpaikalla törkyisesti; lääppii usein ja puhuu tuhmia. Kun tällaisesta ilmoittaa esimiehelle, niin lopputuloksena saa hankalan maineen, joka haittaa muiden työntekoa. Eli uhri joutuu kärsimään vielä siitäkin, että pahoitti kertomisella esimiehen ja työkavereiden mielen.

Aika turha kuvitella, että perhepiirissä kiusaamiset ja "metoo" kaltainen häirintä voitaisiin käsitellä jollain hienommalla ja paremmalla tavalla. Aivan päinvastoin. On jo valtavan, ellei ihan poikkeuksellisen rohkeaa, etenkin pieneltä lapselta kertoa joutuneensa vanhempansa kaltoinkohtelun yms. uhriksi. Silti sellainen painetaan usein Villasella. Mikäli asiaa aletaan käsittelemään, lähes koko perhe saa pelätä, ja kokea tuskaa - usein ei minkään vuoksi. Lopputuloksena kun on se, että laiminlyövällä tai väkivaltaisella vanhemmalla on vaikeaa. Kyllä puolison ja pienen lapsen sellainen on kestettävä.

yxz kirjoitti:

"Kyllä saa kun pystyy kertomaan, mistä on kysymys"

Luuletko todella noin? Yhteiskunta pystyy auttamaan vain sellaisen vanhemman lapsia puolisoa, joka tunnistaa oman tilanteensa, ymmärtää omien tekojensa ja käytöksensä haitallisen vaikutuksen muihin ja haluaa apua.

Läheskään kaikki eivät ymmärrä, he voivat jatkaa toimintaansa ja tuhota lapsensa, ja kaikki muut kohdalle osuvat. Lastenvalvojat, sosiaalityöntekijät, jopa poliisi, kaikki ovat kädettömiä. Ei tarvitse muuta kuin osata selittää paha hyväksi ja ex-puoliso katkeraksi kostonhaluiseksi akaksi (sekin tietysti hienoin sanakääntein). Jopa fyysinen väkivalta selittelyineen menee läpi. Nyrkkisääntönä on, että mitä pahemmin hurahtanut tai ovelimmin väkivaltainen vanhempi, sitä varmemmin hänen oikeuksiaan suojellaan, ei lasten tai ex-puolison. Ovelalla väkivallalla tarkoitan tietoisesti piilotettua väkivaltaa. En sellaista, että isä juovuspäissään lyö lasta kerran tai kaksi, vaan järjestelmällistä väkivaltaa, kun kukaan muu ei ole paikalla. Kun lasta laiminlyödään ja pahoinpidellään, käytetään seksuaalisesti hyväksi, pienestä pitäen ja uhkaillaan, ettei siitä saa kertoa, niin siitä ei tietenkään kerrota. Henkisellekään kiusaamiselle ei voi tehdä mitään. Ainoa tehokas keino välttää henkistä väkivaltaa on ero. Puolison kohdalla se onnistuu jotakuinkin, ehkä. Mutta pienillä lapsilla ei koskaan. Tämän vuoksi eroja pitkitetään, ja erotessa "koulutetaan" lapsia kertomaan toisen vanhemman luona tapahtuvista pahoistakin asioista. Toistetaan ja toistetaan aina, mutta todellisuudessa lapset suureksi osaksi vaikenee.

Siksi toiseksi, vaikka kaikki esim. seksuaalirikollisvanhemmat saataisiin kiinni, ja tuomittaisiin rangaistuksiin, ne ovat liian pienet verrattuna todistamisen vaivaan, tuskaan ja kärsimykseen.

Lue lisää

"vaikka kaikki esim. seksuaalirikollisvanhemmat saataisiin kiinni, ja tuomittaisiin rangaistuksiin, ne ovat liian pienet verrattuna todistamisen vaivaan, tuskaan ja kärsimykseen. "

Valitettavan totta.

hjälp kirjoitti:

Apua saa vain, jos joku haluaa auttaa ja samalla tietää keinot miten voi auttaa. Mitä vakavampi asia, mitä enemmän osallisia, sitä todennäköisempää, ettei saa tarvitsemaansa apua. Tai jopa niin, että autettavalle koituu kaikenlaista lisätuskaa ja -harmia, vasta kaiken päätteeksi levitellään käsiä "sori, ei voi auttaa". Sitten taputellaan villasella koko juttu.

Esimerkkinä koulukiusaaminen. Tai metoo. Koulukiusaamisen uhri vaiennetaan usein joko vähättelemällä - tai päädytään siihen, että kiusaajalla/kiusaajilla on NIIIIIIN vaikeaa. Ts. niin vaikeaa, että voi kiusata muita. Ei se nyt kiusattavana NIIIN vaikeaa voi olla.

Tai joku lähentelee työpaikalla törkyisesti; lääppii usein ja puhuu tuhmia. Kun tällaisesta ilmoittaa esimiehelle, niin lopputuloksena saa hankalan maineen, joka haittaa muiden työntekoa. Eli uhri joutuu kärsimään vielä siitäkin, että pahoitti kertomisella esimiehen ja työkavereiden mielen.

Aika turha kuvitella, että perhepiirissä kiusaamiset ja "metoo" kaltainen häirintä voitaisiin käsitellä jollain hienommalla ja paremmalla tavalla. Aivan päinvastoin. On jo valtavan, ellei ihan poikkeuksellisen rohkeaa, etenkin pieneltä lapselta kertoa joutuneensa vanhempansa kaltoinkohtelun yms. uhriksi. Silti sellainen painetaan usein Villasella. Mikäli asiaa aletaan käsittelemään, lähes koko perhe saa pelätä, ja kokea tuskaa - usein ei minkään vuoksi. Lopputuloksena kun on se, että laiminlyövällä tai väkivaltaisella vanhemmalla on vaikeaa. Kyllä puolison ja pienen lapsen sellainen on kestettävä.

Lue lisää

Apua saa vain, jos joku haluaa auttaa ja samalla tietää keinot miten voi auttaa. Mitä vakavampi asia, mitä enemmän osallisia, sitä todennäköisempää, ettei saa tarvitsemaansa apua. Tai jopa niin, että autettavalle koituu kaikenlaista lisätuskaa ja -harmia, vasta kaiken päätteeksi levitellään käsiä "sori, ei voi auttaa". Sitten taputellaan villasella koko juttu.

(Esimerkkinä koulukiusaaminen. Tai metoo. Koulukiusaamisen uhri vaiennetaan usein joko vähättelemällä - tai päädytään siihen, että kiusaajalla/kiusaajilla on NIIIIIIN vaikeaa. Ts. niin vaikeaa, että voi kiusata muita. Ei se nyt kiusattavana NIIIN vaikeaa voi olla.)

Tällä saralla on saatu paljon positiivistä aikaan, jos opettaja ei ole ajantasalle on heti haettava seuraava taho, joka asiaan voi vaikuttaa. Mutta niin kuin kaikissa asioissa rauhallisuus ja neuvottelutaito on valttia, syyttämällä ei saada mitään aikaan, yleensä silloin joudut selittelemään ja joudut altavastaajan asemaan.

(Tai joku lähentelee työpaikalla törkyisesti; lääppii usein ja puhuu tuhmia. Kun tällaisesta ilmoittaa esimiehelle, niin lopputuloksena saa hankalan maineen, joka haittaa muiden työntekoa. Eli uhri joutuu kärsimään vielä siitäkin, että pahoitti kertomisella esimiehen ja työkavereiden mielen.)

Minulla on hiukan erilainen käsitys tästä, kyllä näitä tilanteita on ollut aina ja näihin on puututtu ja itse asiassa olen erottanutkin yhden kaverin 20 v sitten kyseisen asian vuoksi. Mutta uhrin on kyettävä ymmärtämään oikeutensa ja kerrottava heti kun asia on tapahtunut jokaisen organisaation käytännön mukaisesti. Pienissä yrityksissä paras taho on omistaja ja vasta sen jälkeen työsuojelupiiri, Tällä hetkellä on tapauksia joissa noin 10 vuotta sitten tapahtuneista asioista nostetaan hirveä äläkkä, näissä tapauksissa voisi kysyä miksi näin. Onko kysymys ollut oman edun tavoittelusta, kun ei heti olla asioista kerrottu ja kun etua ei tullutkaan, nostetaan jälkikäteen kova meteli. Minun pitkän työhistorian aikana ei koskaan asioita taputeltu villaisella, epäselvissä tapauksissa oli annettu ymmärtää, mutta ei annettu ja näissä jutuissa tilanteet olivat hankalia. Miehet ovat melko heikoilla, näiden syytöksien kanssa. Kyllä jokaisen tulee HUOLEHTIA OMASTA HYVINVOINNISTA, kaikissa asioissa.


(Aika turha kuvitella, että perhepiirissä kiusaamiset ja "metoo" kaltainen häirintä voitaisiin käsitellä jollain hienommalla ja paremmalla tavalla. MELKO VAIKEA TIETÄÄ MITÄ TÄLLÄ TARKOITAT Aivan päinvastoin. On jo valtavan, ellei ihan poikkeuksellisen rohkeaa, etenkin pieneltä lapselta kertoa joutuneensa vanhempansa kaltoinkohtelun yms. uhriksi. Silti sellainen painetaan usein Villasella. KUKA PAINAA VILLAISELLA, EN HENKILÖKOHTAISESTI YMMÄRRÄ, TÄTÄ KUN KYSYMYS ON OMISTA LAPSISTA Mikäli asiaa aletaan käsittelemään, lähes koko perhe saa pelätä, ja kokea tuskaa - usein ei minkään vuoksi. Lopputuloksena kun on se, että laiminlyövällä tai väkivaltaisella vanhemmalla on vaikeaa. Kyllä puolison ja pienen lapsen sellainen on kestettävä. ) JOS KUMPIKAAN VANHEMMISTA EI KYKENE HUOLEHTIMAAN LAPSISTA, ON YHTEISKUNNAN VELVOLLISUUS PUUTTUA ASIOIHIN.

MUTTA YMMÄRRÄN VIRANOMAISTEN EPÄSELVÄN TILANTEEN, KUN ASIOISTA PUHUTAAN VÄÄRILLÄ TERMEILLÄ(niin kuin tääläkin, kukaan ei tiedä mitä toinen tarkoittaa puhutaan yleistyksillä ja kaikki ovat pihalla todellisuudesta)

y15 kirjoitti:

Apua saa vain, jos joku haluaa auttaa ja samalla tietää keinot miten voi auttaa. Mitä vakavampi asia, mitä enemmän osallisia, sitä todennäköisempää, ettei saa tarvitsemaansa apua. Tai jopa niin, että autettavalle koituu kaikenlaista lisätuskaa ja -harmia, vasta kaiken päätteeksi levitellään käsiä "sori, ei voi auttaa". Sitten taputellaan villasella koko juttu.

(Esimerkkinä koulukiusaaminen. Tai metoo. Koulukiusaamisen uhri vaiennetaan usein joko vähättelemällä - tai päädytään siihen, että kiusaajalla/kiusaajilla on NIIIIIIN vaikeaa. Ts. niin vaikeaa, että voi kiusata muita. Ei se nyt kiusattavana NIIIN vaikeaa voi olla.)

Tällä saralla on saatu paljon positiivistä aikaan, jos opettaja ei ole ajantasalle on heti haettava seuraava taho, joka asiaan voi vaikuttaa. Mutta niin kuin kaikissa asioissa rauhallisuus ja neuvottelutaito on valttia, syyttämällä ei saada mitään aikaan, yleensä silloin joudut selittelemään ja joudut altavastaajan asemaan.

(Tai joku lähentelee työpaikalla törkyisesti; lääppii usein ja puhuu tuhmia. Kun tällaisesta ilmoittaa esimiehelle, niin lopputuloksena saa hankalan maineen, joka haittaa muiden työntekoa. Eli uhri joutuu kärsimään vielä siitäkin, että pahoitti kertomisella esimiehen ja työkavereiden mielen.)

Minulla on hiukan erilainen käsitys tästä, kyllä näitä tilanteita on ollut aina ja näihin on puututtu ja itse asiassa olen erottanutkin yhden kaverin 20 v sitten kyseisen asian vuoksi. Mutta uhrin on kyettävä ymmärtämään oikeutensa ja kerrottava heti kun asia on tapahtunut jokaisen organisaation käytännön mukaisesti. Pienissä yrityksissä paras taho on omistaja ja vasta sen jälkeen työsuojelupiiri, Tällä hetkellä on tapauksia joissa noin 10 vuotta sitten tapahtuneista asioista nostetaan hirveä äläkkä, näissä tapauksissa voisi kysyä miksi näin. Onko kysymys ollut oman edun tavoittelusta, kun ei heti olla asioista kerrottu ja kun etua ei tullutkaan, nostetaan jälkikäteen kova meteli. Minun pitkän työhistorian aikana ei koskaan asioita taputeltu villaisella, epäselvissä tapauksissa oli annettu ymmärtää, mutta ei annettu ja näissä jutuissa tilanteet olivat hankalia. Miehet ovat melko heikoilla, näiden syytöksien kanssa. Kyllä jokaisen tulee HUOLEHTIA OMASTA HYVINVOINNISTA, kaikissa asioissa.


(Aika turha kuvitella, että perhepiirissä kiusaamiset ja "metoo" kaltainen häirintä voitaisiin käsitellä jollain hienommalla ja paremmalla tavalla. MELKO VAIKEA TIETÄÄ MITÄ TÄLLÄ TARKOITAT Aivan päinvastoin. On jo valtavan, ellei ihan poikkeuksellisen rohkeaa, etenkin pieneltä lapselta kertoa joutuneensa vanhempansa kaltoinkohtelun yms. uhriksi. Silti sellainen painetaan usein Villasella. KUKA PAINAA VILLAISELLA, EN HENKILÖKOHTAISESTI YMMÄRRÄ, TÄTÄ KUN KYSYMYS ON OMISTA LAPSISTA Mikäli asiaa aletaan käsittelemään, lähes koko perhe saa pelätä, ja kokea tuskaa - usein ei minkään vuoksi. Lopputuloksena kun on se, että laiminlyövällä tai väkivaltaisella vanhemmalla on vaikeaa. Kyllä puolison ja pienen lapsen sellainen on kestettävä. ) JOS KUMPIKAAN VANHEMMISTA EI KYKENE HUOLEHTIMAAN LAPSISTA, ON YHTEISKUNNAN VELVOLLISUUS PUUTTUA ASIOIHIN.

MUTTA YMMÄRRÄN VIRANOMAISTEN EPÄSELVÄN TILANTEEN, KUN ASIOISTA PUHUTAAN VÄÄRILLÄ TERMEILLÄ(niin kuin tääläkin, kukaan ei tiedä mitä toinen tarkoittaa puhutaan yleistyksillä ja kaikki ovat pihalla todellisuudesta)

Lue lisää

"Minulla on hiukan erilainen käsitys tästä, kyllä näitä tilanteita on ollut aina ja näihin on puututtu"

Täysin päinvastainen käsitys. Työpaikoilla, kouluissa, lastentarhoissa jne ei ole edes resursseja puuttua ilmitulleisiin asioihin. Niille käy juuri tuossa edellä kuvatusti. Painetaan villasella. Tai pahimmassa tapauksessa, yleistä sekin, syyllistetään uhria. Kuten nyt näissä uusimmissakin metoo paljastuksissa.

Itse olen myös joutunut sukupuolisen ahdistelun uhriksi useaan otteeseen, mm. usein työpaikan järjestämällä ravintolaillallisella yms. Olen niitä myös järjestänyt. Ei ole ollut edes mahdollista heti ilmoittaa asiasta, jos emännöi tilaisuutta. Kun kertoo tilaisuuden tullen esimiehelle, työkaverille, mitä hän voi tehdä? Puhua ko. ahdistelijan kanssa. Ahdistelija selittää. No, mitäpä se minua auttaa? Paitsi sen että tiedän ketä juosta seuraavaksi karkuun, jos tiet kohtaavat. Vaikka ahdistelija ahdistelee sekä fyysisesti, että puheillaan, niin mitä sanktioita hänelle siitä seuraa? Ei mitään. Paitsi ehkä vasta sitten, kun hän on ahdistellut kymmeniä naisia useita vuosia.

Niin, ja pitkän koulukiusaamisen jälkeen uhri saattaa "saada" vaihtaa koulua. Tämäkin pitäisi olla tasan tarkkaan toisinpäin. Mutta eihän kiusaajalle haluta mitään harmia teoistaan, ei vastuunkantamista.

nainen.-66 kirjoitti:

"Minulla on hiukan erilainen käsitys tästä, kyllä näitä tilanteita on ollut aina ja näihin on puututtu"

Täysin päinvastainen käsitys. Työpaikoilla, kouluissa, lastentarhoissa jne ei ole edes resursseja puuttua ilmitulleisiin asioihin. Niille käy juuri tuossa edellä kuvatusti. Painetaan villasella. Tai pahimmassa tapauksessa, yleistä sekin, syyllistetään uhria. Kuten nyt näissä uusimmissakin metoo paljastuksissa.

Itse olen myös joutunut sukupuolisen ahdistelun uhriksi useaan otteeseen, mm. usein työpaikan järjestämällä ravintolaillallisella yms. Olen niitä myös järjestänyt. Ei ole ollut edes mahdollista heti ilmoittaa asiasta, jos emännöi tilaisuutta. Kun kertoo tilaisuuden tullen esimiehelle, työkaverille, mitä hän voi tehdä? Puhua ko. ahdistelijan kanssa. Ahdistelija selittää. No, mitäpä se minua auttaa? Paitsi sen että tiedän ketä juosta seuraavaksi karkuun, jos tiet kohtaavat. Vaikka ahdistelija ahdistelee sekä fyysisesti, että puheillaan, niin mitä sanktioita hänelle siitä seuraa? Ei mitään. Paitsi ehkä vasta sitten, kun hän on ahdistellut kymmeniä naisia useita vuosia.

Lue lisää

Itse olen myös joutunut sukupuolisen ahdistelun uhriksi useaan otteeseen, JOS ON USEASTI JOUTUNUT KYSEISIIN TILANTEISIIN, KANNATTAISIKO MIETTIÄ MIKÄ AIHEUTTAA TÄMÄN JA MUUTTAA ASIOITA ETTEI NÄIN KÄY. mm. usein työpaikan järjestämällä ravintolaillallisella yms. Olen niitä myös järjestänyt. Ei ole ollut edes mahdollista heti ilmoittaa asiasta, jos emännöi tilaisuutta.SEURAAVANA TYÖPÄIVÄNÄ ON ASIA OTETTAVA ESILLE, JOS OMA ESIMIES EI YMMÄRRÄ ASIAA ON HÄNELLÄKIN ESIMIES, JOHON VOI OTTAA YHTEYTTÄ, JOS ESIMIESTAHOSTA LÖYDY VASTUULLISTA, SEURAAVA TAHO ON TYÖSUOJELUPIIRI. Kun kertoo tilaisuuden tullen esimiehelle, työkaverille, mitä hän voi tehdä? JOS ESIMIES EI TIEDÄ MITÄ TEHDÄ, OTA YHTEYS HÄNEN ESIMIEHEEN. Puhua ko. ahdistelijan kanssa. Ahdistelija selittää. No, mitäpä se minua auttaa? Paitsi sen että tiedän ketä juosta seuraavaksi karkuun, jos tiet kohtaavat. Vaikka ahdistelija ahdistelee sekä fyysisesti, että puheillaan, niin mitä sanktioita hänelle siitä seuraa? Ei mitään. Paitsi ehkä vasta sitten, kun hän on ahdistellut kymmeniä naisia useita vuosia. JOS KOMMUNIKOIT OIKEALLA TAVALLA VEDOTEN LAKIIN JA JÄTÄT TURHAT OLETUKSET POIS, ESIMIEHELLÄ EI OLE MAHDOLLISTA OLLA PUUTTUMATTA TILANTEESEEN, MUTTA JOS ESITÄT OMIA OLETUKSIA JA YLEISTYKSIÄ, HARVOIN ASIASSA PÄÄSTÄÄN ETEEN PÄIN.

nainen.-66 kirjoitti:

Niin, ja pitkän koulukiusaamisen jälkeen uhri saattaa "saada" vaihtaa koulua. Tämäkin pitäisi olla tasan tarkkaan toisinpäin. Mutta eihän kiusaajalle haluta mitään harmia teoistaan, ei vastuunkantamista.

Lue lisää

Jos tarkoitit tämän jatkoksi tuolle edelliselle jutulle, niin tämä oli täysin turha kommentti, joka sekoittasa asian ja esimies pääsee livahtamaan kiusallisesta tilanteessa.

"Huomasivat että on mukava asua sen toisen kanssa"
Siis kaverina on mukavaa asua yhdessä, mutta kumppaneina myrskyisää? No, onhan sitä kaikenlaista.

Kaverina molemmat hoitavat oman osuutensa asioista, ilman oletusta että toinen arvaa tai aavistaa mitä pitäisi olla. Asiat joudutaan sopimaan kun eletään kavereina ja molemmat joutuvat joustamaan että asiat toimivat. Rahan käyttö selkiytyy ja tasapuolistuu, molemmat elävät omilla tuloillaan.

Suurin muutos tulee siitä että asioista on sovittava ja sovituista asioista on pidettävä kiinni, toisin kuin avioliitossa.

Jos ei oikeesti pysty pariskuntana elämään niin miksi elää kavereina yhdessä. Monet kuitenkin haluu traffailla muita ja kyllä ite ainakin sanon, että jos kumppania hakis ja löytäis ihmisen joka ihan vaan kaverina elelee ex:n kanssa niin enpä tiiä haluisinko kuvioon lähtee, no riipuis miten asiat puhuttais, mutta aika utopistisia juttuja on.

nohuhhuhh kirjoitti:

Jos ei oikeesti pysty pariskuntana elämään niin miksi elää kavereina yhdessä. Monet kuitenkin haluu traffailla muita ja kyllä ite ainakin sanon, että jos kumppania hakis ja löytäis ihmisen joka ihan vaan kaverina elelee ex:n kanssa niin enpä tiiä haluisinko kuvioon lähtee, no riipuis miten asiat puhuttais, mutta aika utopistisia juttuja on.

Lue lisää

"Jos ei oikeesti pysty pariskuntana elämään niin miksi elää kavereina yhdessä. "

Samaa mietin. Ehkä kyseessä läheisriippuvuus. Ei uskalleta erota. Asuntolaina, mikä ihana tekosyy jäädä asumaan yhdessä (= jumiin).

y15 kirjoitti:

Kaverina molemmat hoitavat oman osuutensa asioista, ilman oletusta että toinen arvaa tai aavistaa mitä pitäisi olla. Asiat joudutaan sopimaan kun eletään kavereina ja molemmat joutuvat joustamaan että asiat toimivat. Rahan käyttö selkiytyy ja tasapuolistuu, molemmat elävät omilla tuloillaan.

Suurin muutos tulee siitä että asioista on sovittava ja sovituista asioista on pidettävä kiinni, toisin kuin avioliitossa.

Lue lisää

"Suurin muutos tulee siitä että asioista on sovittava ja sovituista asioista on pidettävä kiinni, toisin kuin avioliitossa. "

No huhhuh. Minusta sovituista asioista täytyy pitää kiinni aina, mutta etenkin avo/avioliitossa. Ellei pidetä, sitten erotaan. Juuri siksi erotaan ja muutetaan erilleen, kun asioista ei ole pidetty kiinni. Ja kun asioista ei ole pidetty kiinni, ei ole luottamusta, ei arvostusta. En voisi asua kenenkään kanssa, johon en luota ja jota en arvosta.

popiå kirjoitti:

"Suurin muutos tulee siitä että asioista on sovittava ja sovituista asioista on pidettävä kiinni, toisin kuin avioliitossa. "

No huhhuh. Minusta sovituista asioista täytyy pitää kiinni aina, mutta etenkin avo/avioliitossa. Ellei pidetä, sitten erotaan. Juuri siksi erotaan ja muutetaan erilleen, kun asioista ei ole pidetty kiinni. Ja kun asioista ei ole pidetty kiinni, ei ole luottamusta, ei arvostusta. En voisi asua kenenkään kanssa, johon en luota ja jota en arvosta.

Lue lisää

Kommentissa oli ironiaa, no huhhuh