Puolitoista vuotta ystävänä mies jonka kanssa ihania viikonloppuja, retkiä ja hyvää sexiä, mutta arjessa ei läsnä lainkaan vaikka asutaan 5 km päässä toisistamme.
Kun sairastin kotona yksin odotin jotain huolenpitoa tms.. mutta ei, vain laatuaika kun kunnossa ja nättinä kelpaa. Siispä lopetin suhteen koska käsitin ettei tunteita hänellä, ollaan jo pian eläkkeellä joten ei jaksa säätää.
Mielestäni tein oikein kun olen rehellinen itselle sekä hänelle siitä mitä minä kaipaan.
Kun sairastin kotona yksin odotin jotain huolenpitoa tms.. mutta ei, vain laatuaika kun kunnossa ja nättinä kelpaa. Siispä lopetin suhteen koska käsitin ettei tunteita hänellä, ollaan jo pian eläkkeellä joten ei jaksa säätää.
Mielestäni tein oikein kun olen rehellinen itselle sekä hänelle siitä mitä minä kaipaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Et vaatinut. Halusitte vaan eri asioita. Hän halusi tapailusuhteen, jossa voi ottaa ns. rusinat pullasta ja sinä halusit jakaa kaiken, hyvät ja huonot päivät. Olen ollut vastaavassa tilanteessa ja päätin suhteen, kun halusin suhteen etenevän, mutta eihän se edennyt, kun toinen ei halunnut mitään enempää. On hyvä että osaa kuunnella itseään.
Kiitos osanotosta
Kipeää tää tekee mutta varmaan oikea päätös.
Hyvää jatkoa sinullekkin.
Elämä ei ole mustavalkoinen. Eri elämänvaiheissa kokee tarvitsevansa toista enemmän rinnalleen. Kumppanisi on voinut keskittyä omiin velvoitteisiinsa sinun sairastaessa. On annettava tilaa toiselle. Rakastaminen ei synny pelkästään seksistä ja nättinä olosta. Kertoiko mies rakastavansa? Oliko yhteiselonne kestävää? Tapailusuhteet eivät kestä kuin muutaman kuukauden.
Onko sanonut, et rakastaa sua?!
Joo tajuan nyt ei sanonut rakastavansa todellakin eri ajatus suhteesta on oman pääni tuotosta tunteeni
Kiitos vastauksista.
Itsekään en enää eronneena ja päälle 50 veenä halua enää kenenkään kanssa saman katon alla asua. En jaksaisi enää minkäänlaista säätämistä uuden miehen sukulaisten, lasten tai lastenlasten kanssa. Minulle sopisi erittäin hyvin sellainen suhde kuin mitä teillä on ollut. Nauttisin täysillä siitä yhteisestä ajasta ja myös siitä täysin omasta ajasta omien lastenlasten ja sukulaisten kanssa.
Niin Ihmisillä eri tilanteet. Itsellä ei lapsia eikä sukulaisia joten huolis "uuden" suvun/perheen.
Elämä on epäreilu seikkailu. Aidan toisella puolella aina mukamas parempi ruoho. No mutta en aijo luovuttaa Toivon vakavaa suhetta.
Toivon että jokainen saa kaipaamansa tilanteen.