Tiedustelisin nyt otsikon mukaisesti ,että onko teidän muiden perheissä samanlaista tilannetta ,että vaimon aloitettua työt pitkästä aikaa niin tämä ei vielä vuoden töissäkäynnin jälkeenkään jaksa tehdä kotona mitään ja kaikki kotityöt lapset mukaanlukien jäävät toisen osapuolen kontolle.
Tämä jaksaminenhan ei koske harrastuksia joihin kyllä on virtaa samoin kuin spontaaneille vierailuille ystävien luona.
Myös minä käyn töissä ja lähden aamulla aikaisemmin töihin ja haen luonnollisesti lapset hoidosta rouvan painaessa pitkää päivää ja palatessa töistä myöhään illalla.
Tämä pitkä päivä ei kyllä näy mitenkään palkassa .
Toinen kummallinen päähänpinttymä on sellainen ,että minun pitäisi aina pitää lapset omien lomieni aikana kotona ja olisin käytännössä 24/7 kotona koska lapset tekevät omista puuhista mahdottomia.
Asiasta keskustelu päättyy käytännössä aina raivoisaan riitaan toisen osapuolen esittäessä ainoaksi vaihtoehdoksi kotiäidiksi jäämistä joka ei käytännössä eroaisi edellisen kokemuksen perusteella nykyisestä muuten kuin ,että meillä olisi vain minun tuloni .
Tilannetta kuvastaa varmaan parhaiten se ,että olin muutaman päivän työmatkalla jolloin rouvan oli pakko lyhentää työpäiviään ja hakea lapset , niin minua odottivat kotona pesemättömät astiat ja pyykkikoneesta ennen lähtöä koriin nostamani märät pyykit plus tyhjä jääkaappi .
Jos kyse olisi vain meistä, niin olisin jo lähtenyt mutta ajatuksesta miten lapset ikävöisivät minua ja miten millaista taistelua vuoroviikot huoltajana olisivat toisen antaessa lasten tehdä mitä huvittaa jarruttaa tätä ajatusta.
Tämä jaksaminenhan ei koske harrastuksia joihin kyllä on virtaa samoin kuin spontaaneille vierailuille ystävien luona.
Myös minä käyn töissä ja lähden aamulla aikaisemmin töihin ja haen luonnollisesti lapset hoidosta rouvan painaessa pitkää päivää ja palatessa töistä myöhään illalla.
Tämä pitkä päivä ei kyllä näy mitenkään palkassa .
Toinen kummallinen päähänpinttymä on sellainen ,että minun pitäisi aina pitää lapset omien lomieni aikana kotona ja olisin käytännössä 24/7 kotona koska lapset tekevät omista puuhista mahdottomia.
Asiasta keskustelu päättyy käytännössä aina raivoisaan riitaan toisen osapuolen esittäessä ainoaksi vaihtoehdoksi kotiäidiksi jäämistä joka ei käytännössä eroaisi edellisen kokemuksen perusteella nykyisestä muuten kuin ,että meillä olisi vain minun tuloni .
Tilannetta kuvastaa varmaan parhaiten se ,että olin muutaman päivän työmatkalla jolloin rouvan oli pakko lyhentää työpäiviään ja hakea lapset , niin minua odottivat kotona pesemättömät astiat ja pyykkikoneesta ennen lähtöä koriin nostamani märät pyykit plus tyhjä jääkaappi .
Jos kyse olisi vain meistä, niin olisin jo lähtenyt mutta ajatuksesta miten lapset ikävöisivät minua ja miten millaista taistelua vuoroviikot huoltajana olisivat toisen antaessa lasten tehdä mitä huvittaa jarruttaa tätä ajatusta.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Eiköhän vaimosi ole kyrsiintynyt vaan matkatyöhösi, joka on sulle kuin lomaa. Jospa vaimosikin hankkisi sellaisen, niin voisitte palkata vaikka sisäkön huusholliinne.
Olin kolme päivää reissussa pakon edessä ja edellisestä työmatkasta on kulunut jo vuosia joten en osta tuota.
Täällä myös vaimo ,olen sitä mielltä ,että kun virtaa riittää harrastuksiin ja ystävien tapaamiseen työpäivän jälkeen, se on sulaa laiskuutta ,kun ei osallistu kotitöihin.Näitä kotitöitä laestavia on ,niin naisissa kuin miehissäkin.Tilanne ei tule muuttumaan. Et sitten huomannut asiaa aikaisemmin ,vaan teitte jopa lapsia. Ei hyvä. Kannattaa erota ja kertoa heti kättelyssä syy..Sinä hoidat lapset ja kodin hyvin ,kun ovat sinulla ja exä saa asua omassa kaatopaikkakodissaa miten lystää.
Lapset tottu siihen ,älä sinä käy siellä.
Mutta täydellistä ihmistä ei olekkaan,joten uuteen parisuhteeseen ei kannata paeta. Kerroppa meille ,mitä sinä teet sellaista ,mikä vaimoa kyrsii-katsoppa peiliin ja kerro omat v:mäiset tapasi. Kaikissa niitä löytyy.
Jaa-a...
Joskus saatan möksähtää torjutuksi tulemisesta seksin suhteen mutten kuitenkaan kosta sitä myöhemmin.
Olen tiukkapipo rahan suhteen mikä ilmenee esim siten etten antanut rouvan ottaa määräaikaisen työsuhteen takia huomattavaa autolainaa tai kerroin ,että ota vain mutta osallistut siitä huolimatta yhtä suurella summalla yhteisiin kuluihin kuin ennekin .
Ja ennenkuin alatte huudella mitään ,niin kyse oli viiden vuoden maksusuunnitelman vaativasta lainasta ja määräaikainen kestää vuoden.
Ja varmasti tästä johtuen vanhasta autosta löytyy joka päivä uutta vikaa jota pitäisi olla korjaamassa.
Lisäksi olen puuttunut hänen kouluttautumishaaveisiinsa koska olisi joutunut ikuiseksi sponsoriksi.
Ei tuosta kyllä tule mitään! Eikö vaimo edes ymmärrä noita finanssiasioitakaan...
Harmi kun ne lapset on tullut tehtyä mutta silti neuvoni olisi että harkitse vakavasti suhteen jatkoa. Ette ole kumpikaan tyytyväisiä. Lapsetkin vaistoavat ja ymmärtävät yhtä ja toista.
Jos on duunin jälkeen niin poikki ettei kotona jaksa mitään niin harrastukset nyt jäävät ensin pois. Harrastuksissa ja muissa käydään jos on siihen voimaa pakollisten arkijuttujen jälkeen.
Vaimosi kuulostaa pikkukakaralta (sori!) kun luen noita rahajuttujasikin.
Harkitse kannattaako jatkaa. Se ei tule tuosta muuttumaan.
Terveisin eronnut 35 v nainen, ja kyllä erosta selviää ja voi löytää sopivamman kumppanin tilalle ajan myötä.
Sinkkuna jaksan nauraa ongelmillenne. Verrattuna teihin mulla onkin aika helppoa. Vaikka työ väsyttää. Mutta eipähän ole nalkuttavaa puolisoa😄
Lähes täysin vastaava tilanne, avovaimoni oli työttömänä yli vuoden kunnes sitten sai töitä, sen jälkeen alkoi valitus...stressiä, selkä kipee hartiat pakottaa jne. Seksiäkään ei halunut/jaksanut enää iltaisin. Mulla taas ei valinnan varaa ollut, kävin töissä ja tein kotona askareita ja kun tuli petiin menon aika avovaimo rupesi kinumaan seksiä ja kun ei saanut haastoi riitaa vielä illalla viimeksi. On kumma että sohvalla istumiseen, luurin näpyttelyyn ja naamakirjaan riittää paukkuja, muihin aktiviteetteihin ei ja tietysti välillä "tyttöjen" kanssa kahville. Kun minä haluan saada kumppanin sänkyyn ja helliä vastaus tulee nopeesti, ei voi kello paljon täytyy nukkua, silti kuitenkin ehtii olee vielä naamakirjassa
Ihan turhaan valitat täällä,piilota se hänen kännykkänsä ja alkakaa keskustella vakavasti suhteenne tilasta ja siitä miten yhdessä pistätte arkea ja asioita tärkeysjärjestykseen. Toinen toisensa tukenahan sitä kuuluu olla, eikä tossun alla. Parisuhteen hehkun ylläpitäminen unohtuu, jos ei fyysisesti jaksa, mutta sillekin täytyisi tehdä jotain, jottei hehku suhteesta kuole. Uskaltakaa puhua suhteissanne ja sanoa asioista myös suoraan sekä riidellä rakentavasti.
Kaikki ei kestä kritiikkiä, heti menee herne nenään kuten avovaimolla...siinä yksi syy mksii en ole koskaan menossa avioon.
Tuttu juttu. On kyllästynyt sinuun ja etsii parempaa. Tai on jo löytänyt sen, mihin ei viittaa se että seksiä on kohtuullisesti. Jotkut naisetkaan eivät hirveästi piittaa lastensa tai parisuhteen hyvinvoinnista. Voi olla myös sairas. Valmistaudu kuitenkin eroon parhaalla mahdollisella tavalla ja ajattele vain lastesi ja omaa hyvinvointia. Parisuhdeterapia->ero, se on ennusteeni. Tai sitten elät noin, kunnes vaimosi löytää toisen.
Voin kertoa että meillä on ollut samanlaisia ongelmia mieheni kanssa mutta aina me olemme ne selättäneet. Luulen että kaikkien parisuhteiden pitää käydä tietyt vaiheet läpi. Minua ja miestäni vaivaa tällä hetkellä rouvan sitkeä ihastuminen mutta eiköhän sekin ole jo selätetty. Minä ja mieheni ollaan kuitenkin niin vakiintunut pari että meitä ei pienet hetkauta.
Kyllä ne kauan yhdessä oleet pariskunnatkin eroaa kun tulee se iso keinahdus tai toinen vaan väsyy ja kypsyy mikä on mun osalta jo alussa, samaa naista ja kiukuttelua kun katsonut yli 20 vuotta. Määrää, kiukuttelee ja kuvittelee olevansa se joka määrää perheessä asiat ja kun ei saa tahtoaan läpi heittäytyy tosi hankalaksi, ihan tosi jos olisin tienyt seurustelun alussa minkälaiseksi nainen voi muutua olisin jättänyt, nyt enää myöhä kun on lapsi ja asiat muutenkin hankalasti. Joskus jopa toivon että muija sanois että nyt riitti, lähdetään eri teille...tiedän kyllä miks se ei ehdota asiaa, jääkööt kertomatta.
Jos nyt ollaan rehellisiä ,niin niitä ongelmia meidän yhteiseltä polultamme ei ole todellakaan puuttunut ja se ongelmista keskustelu kuten myöskin aloitteen tekeminen seksin suhteen etenkin viime aikoina ovat olleet ainoastaan minun harteillani.
Alkaa vaan muki pikku hiljaa olla täynnä kun elämä pyörii vain lasten ja työpaikan väliä.
Sotket kaksi asiaa:
(1) Vaimosi on raporttisi mukaan laiskimus. Ok. Sille et mahda mitään. Olet kolmen lapsen yksinhuoltaja mutten suinkaan ainoa maailmassa. Ota avioero, jos harkinnan jälkeen toteat sen olevan lapsille paras vaihtoehto. Mitä teetkin, älä nalkuta.
(2) Jos lapsia tekee, elämän kuuluukin pyöriä vain lasten ja työpaikan väliä. Se ei riipu vaimosta, vaikka taakka olisi toki helpompi kantaa yhdessä kuin yksin. Unelmat, huvit ja harrastukset voi ottaa ohjelmaan taas sitten, kun lapset muuttavat kotoa.
Kohta 2.
Tiedätkö millaista elämä on kun sinulla ei ole käytännössä muuta omaa aikaa kuin lyhyt työmatka jolloin joku ei ole repimässä hihasta ja stressitasot ovat jatkuvasti pilvissä?
Ja joku tuolla jo maalaili piruja seinälle miten rouva on kyllästynyt ja kärkkyy toinen jalka ulkona pesästä kumppaninvaihtoa ,niin antaa minun puolestani mennä sillä yhteyshuoltajuus puolittaa lastenhoitoaikani , koska hän ei voi ammatillisen imagonsa takia sysätä lapsia yksin minulle.
Melkein kaikki ihmiset kokevat tuon. Minäkin olen sen kokenut. Sitä kutsutaan perhe-elämäksi.
Öö... Lähes kaikki perheelliset kokevat tuon saman. Luuletko olevasi jotenkin erityisen hankalassa asemassa? Uutinen: et ole. Olet ihan samassa tilanteessa, kuin valtaosa pienten lasten vanhemmista.
Ja tuntuu karulta, että puhut lasten huoltajuusasioiden jakamisesta kuin lapset olisivat sinulle tavaroita! Sitäkö siis kaipaat, vapaa-aikaa lapsista?
Veikkaan että jos antaisit vähemmän huomiota ja stressiä taloudenpidolle ja nalkutukselle, niin voisit sinäkin kirmata pari kertaa viikossa harrastamassa ja kavereilla. Mutta olet valinnut pyykkien pesun ja kokkauksen sekä imuroinnin tärkeämmäksi. Oma valintasi. Aivan kuin puolisosi on valinnut toisin.
Kukin kykyjensä mukaan ja kullekin tarpeidensa mukaan.
Aloituksen aihealueesta meillä ei neuvoteltu mutta keskusteltiin aina taavittaessa.
Yhteiset tavoitteet ja tilanteiden vaatimat toimenpiteet niiden saavuttamiseksi.
Kotivuosien jälkeen vaimon mentyä iltatöhin ja lauantaisin klo 9 > 15 olivat lapsemme sen varran vanhoja, että hoidimme talon viikkosiivouksen ennen vaimon kotiin tuloa.
Vastaavasti, kun elimme 12 vuotta siten, että olin kotona vain viikon loput, en tehnyt noina vuosina kotona yhtään mitään. En todellakaan mitään, eikä vaimoni purnannut tilannetta millään tapaa. Ei edes äänensävyillä, sanoista puhumattakaan.
Kun ennen laiskistumistani palasin loppukuukausiksi töihin naapurikuntaan ja tietenkin asuin kotona, huokaili vaimonin kerran. Ruokaa saa kantaa selkä vääränä, astioita likkaantuu, paikat sotkentuu. Mite yks aikuine ihmine saa noi paljo sotkuu aikasiks?
Kun jäin kokoaikaiseksi kotimieheksi niin asetelma muuttui täysin. Muuttuneen tilanteen mukaisesti kuten lopussa mainitsen.
Ei ollut kinaa tekemisistä tai tekemisten jättämisestä. Minun on mahdotonta kuvitella aloituksen kaltaista tilanteen hoitamista. Anteeksi vaan!
Vaimoni ei ole mikään pullan tuoksuinen talousihminen joten viimeiset 17 vuotta, eli työstä poisjäämiseni jälkeinen aika, on töiden suhteen mennyt niin, että se tekee jolla on tilaisuus, osaa paremmin tai inhoaa vähemmän.
Vaimolleni on jäänyt rättihuolto, pesukoneen ja tiskarin käyttö, pölyjen satunnainen pyyhkiminen ja omien leipiensä ja banaaniensa ostaminen.
Kun keskustelussa otettiin esille matkatyö ja se että puoliso sitä hyväksy.
Tämä asia vaatisi suurempakin keskustelua, sillä on enemmän ja enemmän näitä matkatöitä. Työt ovat muuttuneet Suomessa, on järkyttävää jos perhe ei ymmärrä.
Tiedän parikin matkatyöläistä, kyllä he mieluimmin olisivat matkustamatta, mutta työnantaja vaatii, muutoin se on ulos ja valitettavasti työpaikoissa ei ole valinnan varaa.
Tuskin sekään miellyttäisi perhettä, että mies olisi kortistossa päivärahalla, sekin varmaan "nyppisi".
Ei siellä työmatkoilla lomaa vietetä, kyllä työnantajat osaavat joka minuutin ottaa irti ja usein siellä tehdään vielä ylitöitäkin lähes vuorokauden ympäri. Siellä kotiympyröissä saattaa
tuntua, että toinen nyt pääsee helpolla, sitä se ole.
Itselläni on sen verran tästä asiasta kokemusta, että ei pidä kadehtia työmatkaisia, heidän pitäisi jopa antaa palattuaan hieman kotona hengähtää, esim. pitemmät unet tekisivät hyvää.
Jotenkin tuossa AP, kirjoituksessa tulee esille tämän ajan trendi, että on harrastettava ja mentävä lähes joka ilta jonnekin. Perheet eivät vietä aikaa yhdessä. Ja aika usein käy niin, että miehen on pidettävä lapsista huolta, kun vaimo viettää omaa elämäänsä muualla.
Tuollainen meno hajottaa perheen, se on vain ajan kysymys ja sitten se vasta rankkaa onkin, kun erossa yleensä tapahtuu niin, että lapsista pitää vuorotelleen huolta molemmat, ei ole kenelle sysäisi heidät ja kodin työt, ne uuskumppanit harvoin ryhtyvät kodin- tai lastenhoitajiksi, siitä voitte olla täysin varmoja.
Mikähän saisi sinun vaimosi ymmärtämään vastuunsa myös perheestä, tämä tärkeysjärjestys pitäisi saada muuttumaan.
Koetapa saada tehtyä jotain kompromissiä perheenne eteen.
Olet varsin oikeassa. Usein on kyse valinnasta "kotiseuturakkaana työttömänä vai viikot muualla puutteen torjunnassa". Onhan puolen vuoden ja vuodenkin mierolaisia.
Meillä kyse oli tuosta ensimmäisestä valinnasta. Koska tavoitteenamme oli etuaikainen töissäkäymisen lopettaminen niin siihen ei olisi mitenkään sopinut työttömäksi jääminen.
Kyse oli yhteisestä tavoitteesta ja yhteisestä päätöksestä.
Tuon tyypin asioissa mielestäni paino on sanalla YHTEISET tavoitteet ja menetelmät.
Lyhyen tähtäyksen itsekkyys karsii vaihtoehtoja.
Sen verran korjaan etten ole matkatyössä vaan kävin tekemässä takuukorjauksia muutaman päivän ajan ja normaalisti minulla on 8-10h päivä .
Siellä on akkavalta kun tämänpäivän femisnisti on ottanut tilanteen haltuun.
Ukko parka yrittää ja mielistelee..Toinen elää porsaana, kuin keisari ikään. Veikkaan, et toi on suht yleistä nykymaailmassa, jossa nyky miehiä pompotellaan suhteissaan.
ps. Jos ei pitkä päivä näy palkassa, niin viettänee työpäivän päätteeks laatuaikaa vakipanon luona...Ei niinkään töissä.
Itse en muuten ketään jaksa ihmetellä niin paljon kuin ihmisiä, jotka eivät keksi mitään muuta tekemistä elämällään kuin työpaikalla kässehtimisen ylitöiden muodossa. Siinäpä vasta elämäntehtävä, mut moni on vaan niin helvetin sokea omalle typeryydelleen.
Tottavitussa sä omat lapsesi pidät kotona lomasi ajan. Ne ovat sun lapsiasi ja sun perhettäsi. Järkyttävän raivostuttava kommentti.
Unohditko ,että lapsilla on myös äiti?
Naisen paikka on kotona.
Kuulostaa siltä, että vaimo on katkera siitä, että joutuu käymään töissä, ja ikään kuin kostoksi tekee sitten tuosta yhteisestä arjesta ja asioiden hoidosta hankalaa. Ilmeisesti hän olisi halunnut jäädä kotiin, ja kun näin ei ole tapahtunut, hän on päättänyt sekä katkeroitua että kostaa.
Mitähän tapahtuisi jos sinä alottaisit oman harrastuksen?
Onko vaimollasi yhtään vapaapäivää viikossa? Jos on, silloin sinä kerrot vaimollesi että nyt on minun vuoroni mennä jumppasalille, elokuviin, kaverin kanssa lenkille/pilkkiongelle. Ilman sen kummempia selityksiä vain ensin syotät lapset ja tarkitat että pienimmällä on kuivat vaipat ja ... vain poistut muutamaksi tunniksi. ( Unohda yojuoksut, niistä seuraa enemmän harmia kuin hyvää!)
Vaimosi ei varmasti jätä lapsia yksin sinä aikana.
Odota kunnes lapset ovat tarpeeksi isoja että voivat tulla mukanasi. Jo 5 vuotias on mainio pilkkionkikaveri ja ilahduttava pizzakumppani.
Oikeastaan olet saanut nyt jo lottovoiton kun saat olla lastesi kanssa kaikki lomat!! He tulevat aina muistamaan sinun kanssasi touhuamiset ja sinun opetuksesi ja ohjauksesi. Tuossa "äiti" jää kauas taka-alalle (tietysti, ellei hän muuta tapojaan).
Kuka tuossa tapauksessa niittää muhkean koron?
Sinä itse. Aivan ehdottomasti!
Kyllä se siitä kun hiukan hierot hartoita ja sen jälkeen pumppaat naista kunnolla, voi tulla vierkeys väsymylsen alta.
Meillä on samalainen tilanne ja älypuhelin on kasvanut töiden jälkeen käytännössä kiinni rouvan käteen kaiken kaatuessa minun niskaani.
Ja seksiähän ei ole enää ollut aikoihin.
Varasin ajan psykologille joka saa olla vaa'an kielenä suhteemme jatkolle
Minä aloin merkitä kalenteriin tekemäni aloitteet ja torjumisen syyt ja kolmen kuukaiden päästä otan sen esille ja pidän palautetilaisuuden ja kysyn uskooko hän tilanteen paranevan koska minä en usko ja miten jatkamme tästä eteenpäin.
Elämäntilanne ratkaisi.
Kotivuosien jälkeen vaimoni meni markettiin iltakassaksi. Työaika ma > pe klo17 > 20 ja lauantaisin klo9 > 15.
Minä tulin töistä klo16 jälkeen. Ajoituksista johtuen arkipäivät ja illat menivät "pelastusarmeijalle" joten viikonloppuisin oli yritettävä kuroa kiinni rästejä.
Lauantaisin siivosimme penskojen kanssa koko talon ja katoimme vaimolle kahvipöydän valmiiksi kun hän tuli kotiin klo15,15 tietämissä, jolloin aloitimme viikonlopun vieton.
Tilanne olisi ollut katastrofaalinen jos olisin odottanut, että vaimo ryhtyisi lauantaina kotiin palattuaan tekemään yhtään mitään. Toki hän olisi purnaamatta hoitanut tarpeelliset puuhat mutta se ei olisi voinut olla vaikuttamatta tunnelmaan.
Hieman samaa on ollut kahdestaan asuessamme vaimoni paluu tyttöjen matkoilta. Silloin kun hän on poissa vähintään viikon niin paluuta edellisenä päivänä teen perusteellisen siivouksen jotta hän voi tuntea itsensä tervetulleeksi yhteiseen kotiimme.
Minusta tälläinen on vähäistä huomionosoitusta pitkäaikaista elinkumppania kohtaan.
Kävimme taas vaihteeksi keskustelua vallitsevasta tilanteesta ja kun toinen ihminen ei näe siinä mitään outoa ,että vain hänellä on on mahdollisuus muuhun elämään kuin perheeseen ja töissäkäyntiin niin enpä näe enää muuta mahdollisuutta kuin nostaa parin vuoden päästä kytkintä.
Saimme kunnon riidankin aikaiseksi kun kyseenalaistin miksei hän tule yhtä päivää toimeen yhden lapsen kanssa kun minulla olisi pakollinen meno.
Minä en kuulemma ymmärrä miten uupunut hän on työstä ja harrastusihmiset vaativat hänen läsnäoloaan.
Toivottavasti nämä samat ihmiset auttavat aamuisin ja iltaisin ,siivoavat ja laittavat ruokaa ja hoitavat lapsia jne.
Harmi. Ei yllättävää silti. Itsekkkäät ja laiskat ihmiset eivät muutu järjenpuhumisella eivätkä ole valmiita tekemään mitään muutoksia jos se tarkoittaa omista eduista tinkimistä.
Minä erosin myös. Siinä vaiheessa lapset olivat jo isompia ja hekin nousivat lopulta poikkiteloin kun huomasivat, että koti- ja pihatyöt jne. koskivat toki myös heitä, mutta yksi perheessä eli kuin hotellissa, vedoten raskaaseen työhön ja harrastusten yhdistysvastuihin. Loppuvaiheessa riitaa oli koko ajan ihan tavallisesta arjesta: kuka tekee ja mitä ja millon voi mennä ja kauanko olla. Sellaista jaksa kukaan.
Nykyään mulla on jo uusi kumppani ja rauha talossa, kukaan ei ole ylityöllistetty ja kaikilla on omaa aikaa ja sopivasti vastuita. Ja exällä on uusi kumppani passaamassa, hän ei ole muuttunut.
Tässä ap:lle patenttivastaus: "Jätä se sika"
Heitin mäkeen yhden tuollaisen naisen joka ei jaksanut mitään.
ITSELLÄ VAIMO ALKAA HUUTAMAAN KUN TULEE KLO 21.00 TÖISTÄ.
Mä en jaksais että kotona olis ukko pälpättämässä kun tulen töstä. Mulla on vaativa työ ja työmatkassa kestää. Päivälle tulee mittaa yli 10tuntia. Sinkkuna jaksan paremmin.
Meillä sama paitsi roolit toisinpäin