Toivotonta, valotonta ja synkää on siis ateistin tulevaisuus, jos kohta menneisyyskään ei ole ollut toisenlainen.
Ateistilla ei ole toivoa kuoleman jälkeen
valoa.ateismiin
14208
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sääli, ettei uskiksella ole kuolemansa jälkeen enää mahdollisuutta tai tilaisuutta pettyä, kun itseä ei enää ole.
Miksi olet ylimielinen, vaikka kuolet itsekin?
Ikuisen elämän haave on ehkä kiva, muttei se tee siitä totta. Jos se tuo jollekin lohtua, niin sallittakoon... Ei kuolema ole sen ikävämpi olotila kuin se olotila, mikä sinulla oli ennen kuin olit syntynyt. Rauhassa lepääminen lienee hyvä kuvaus.
Teistillä se ainut elämä valuu hukkaan paimentolaismiehen keksimää mielikuvitusjumalaa palvoessa. Eipä se siitä kurjemmaksi voi enää muuttua :)
Muuksi? Miksi pitäisi muuttua lehmäksi eli Lestaksi?! Sellaiseksi-panotukiksi
Ihminen katoaa kuoleman jälkeen, se että sinä kuvittelet olevasi varakas ei tee sinusta varakasta.
Uskovaisilla ei ole toivoa elämässä, kun pyhittävät sen itsekkäästi oman taivaspaikkansa varmistamiseen ja ulkoistavat kaiken satuolennolle.
Kaikki me kuollaan ja maadutaan. On pelkästään uskonnollista liturgiaa ja älyllisen rehellisyyden puutetta luulla/uskotella jotain muuta.Uskovat pelkäävät kuolemaa... ,se näkyy kaikista uskovien kirjoituksista... voin melkein nähdä väpättävän leuan kun luen uskovien kirjoituksia... oikeastaan säälittää mutta mitäpä säälittävää siinä olisi... jokainen makaa niinkuin petaa.
Hihhulin elämä on hirvittävää kauhua ja helvetin pelkoa ja mitä lähemmäksi kuolema tulee, sitä suurempi on pelko ja kauhu. Hihhuli tietää, että on olemassa muitakin hihhulilahkoja ja eri uskontoja. Epävarmuus kasvaa, että entä jos... Entä jos nuo hellarit/lestat/jehovat/jne ovatkin oikeassa, mitä jos minä olenkin eksytyksessä... Olenko oikealla tavalla elävässä uskossa... Entä jos en ole...
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005598635.html
Rukoilua, kädet irtosi, ei ole sattumaa.
Aivan, kuolema tulee jokaiselle ja sen jälkeen noin 2 metriä maata päälle eli eikös lie helvetti? Sillä routa ei yllä.......
Sittenhän sen näkee, kun kuolee. Turha sinun on epätoivoon vaipua vielä.
Elämähän on syntymän ja kuoleman välillä.
Millä tavoin ateistin elämä voisi olla toivotonta. Hänellä ei ole tosin kuvitelmaa taivaspaikasta, jossa neitsyet palvelevat häntä ja hän voisi odottaa ikuista onnea. Usein maallistunut ihminen keskittyy parantamaan elinolojaan elämänsä aikana. Jos hän voi kokea siinä onnistuvansa, hänellä on toivoa paremmasta.
Uskovainen rukoilee ja odottaa ihmettä menettäen mahdollisuutensa parantaa olojaan. Uskovainen menettää tilaisuuden todellisen onnen tavoittamiseen.