Miten surusta selviää?

Taisit itse jo tavallaan vastata itsellesi "... jossain vaiheessa..." Eli monesti suru helpottaa ajan myötä. Anna ajatusten ja tunteiden tulla ja mennä. Etsi itsellesi sopiva tapa käsitellä ja hoitaa surua. Anna surullesi sen vaatima aika. Jossain vaiheessa huomaat, että tuska, suru ja ikävä helpottaa ja muuttuu muistoiksi. Voimia ja jaksamista surutyöhön.

hei, vaikeaa on. Täydellinen nuori lihaksikas poika, hyvännäköinen ilman muokkauksia, 24, miten siitä äitinä selviän? Ystävällinen kaikkien kaveri, rento, vahinko kuolema. Tosi Äijä silti, wow ! Elämä edessä mitä suunnitteli ja kertoi <3

Kunkin ihmisen suru ottaa oman aikansa. Joskus se jatkuu läpi elämän. Tuntuisi julmalta luopua surusta, aivan kuin hylkäisi surun kohteen! Siksi itse kannan surua sisälläni.

Voikohan joskus läheinen auttaa enemmän kuolemallaan

Hei umpikujat.

Jokainen kulkee surunsa polun eri vaiheita omalla tavallaan. Ja jokainen surukin on erilainen.
Mietit, miten selviät. Se kertoo, että suru on tällä hetkellä sinulle musertavassa vaiheessa. Surun vaiheet muuttuvat ja et voi tietää vielä, mikä seuraava vaihe on.
Joskus on apua siitä, että miettii, miten on selvinnyt aikaisemmista menetyksistä elämässään. Jotain samaa sävyä kaikissa luopumisissakin on. Menetyksessä joutuu hyväksymään väistämättömän ja päästämään irti.

Useimpia ihmisiä surussa auttaa puhuminen. Jos sinulla on läheisiä, puhu heille niin paljon kuin he voivat ottaa vastaan. Jos ei ole, voit hakeutua ammattimaiseen keskusteluapuun. Tärkeää, että saat ilmaistua surusi ja tunteesi ulos. Seurakunnat järjestävät myös sururyhmiä, joissa vertaistuki auttaa suruprosessissa. Sururyhmään suostiellaan liittymään vasta kun surun akuutein vaihe on ohi ja on jo saanut hieman etäisyyttä kriisiin, sillä ryhmässä pitää myös kyetä kuulemaan toisia ryhmäläisiä ja aivan akuutissa tilanteessa sille ei vielä ole tilaa.

Voimia sinulle surusi polulla. Se mutkittelee ja kaartaa. Jossain vaiheessa voi tulla uusia polkuja surun polulta poispäin, sitten kun olet valmis.

Merja, diakoni

Hyvä kirjoitus. Puhuminen, kirjoittaminen ja rukoileminenkin auttaa. Jäsentää päässä pyöriviä ajatuksia. Kannattaa välillä keskittyä johonkin muuhun. Koota palapeliä, täyttää ristikoita, pelata shakkia ym. mikä saa arjen katomaan ajatuksista. Alkoholia ym. kannattaa välttää.. joillekin sopii ne kalsarikännit, mutta pidemmän päälle hyvin huono asia ja tuo vaan ongelmia lisää.

Rukoilemalla ylhäältä apua henkiseen hätääsi ja varmasti tulet autetuksi ,sinulle avautuu uusia katsantokantoja elettyyn ja tulevaan elämään .

Toiset ihmiset ovat kovia arvostelemaan ja jopa asettamaan ehtoja ja rajoja miten pitäisi tehdä.
Itse puolisoni menettäneenä voin vain todeta että kaikkien pitää toimia siten kuin itselle tuntuu sopivaksi.
Mitään aikamäärettä ei ole olemassa milloin voi käydä elokuvissa, tansseissa, teatterissa ja miksei muutamalla paukulla ravintolassa.
Nauraakin saa vaikka heti, jos tuntee jostain ilon tunnetta niin ei saa missään nimessä tuntea siitä häpeää.

Kannattaa tosiaan jättää muiden puheet huomioimatta, toimi vain omaksi parhaaksi.