minä olen kun 27 vuoden avioliiton jälkeen alkoi seesteinen elämä kun sain kaikki asiat rullaamaan. Ei ole kaipuuta yhtään menneeseen. Kierrän kaukaa entisen asuinpaikan. Vaikka olisin rutiköyhä ja jäin osituksessa vähälle, ei yhtään huvita taistella rahoista tai omaisuudesta. Onneksi ei ole lapsia ja tuntuu, että nyt on enemmän ystäviä kuin aikoinaan aviossa ollessa, mikähän sitä oikein vaivaa kun ei haluta yhtään naukua ja narista kellekkään.
Ystävät on sanoneet , että olet sellainen selviytyjä tyyppi ja olet nuortunut tyttöseksi. Niinhän olenkin, kukaan ei tunne enää minua, olen niin muuttunut.Olenkohan täysjärkinen? Pitäisi kaavan mukaan ainakin olla itsemurhan partaalla tai jotenkin surkea. En tiedä.
Ystävät on sanoneet , että olet sellainen selviytyjä tyyppi ja olet nuortunut tyttöseksi. Niinhän olenkin, kukaan ei tunne enää minua, olen niin muuttunut.Olenkohan täysjärkinen? Pitäisi kaavan mukaan ainakin olla itsemurhan partaalla tai jotenkin surkea. En tiedä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
---
Ei todellakaan pidä olla itsemurhan partaalla, ja toivon ettei kukaan eroprosessissaan sitä edes harkitse. Elämä on niin hyvää ja ennen kaikkea ainutlaatuista ja -kertaista, ettei sitä voi hukata nurin menneen liiton takia. Kukaan ei ole sen arvoinen, että pitäisi henki ottaa itseltä tai toiselta. Nautitaan elämästä !
Hyvä tyttö! Juuri näin!