Entinen kaveri, johon jouduin laittaa välit poikki ähän yli viikko sitten. Hän on ihan kauhea ihminen. Mielipiteet muuttuu jatkuvasti, ei osaa päättää yhtään mistään. Olin hänelle ”terapeutti”, kuten kaikille muillekin. Joskus kun vaadin saada tilaa ja häntä kuuntelemaan minua, hän yritti mutta sitten seuraavalla kerralla taas unohti.
Olin ihasunut häneen todella pitkään ja kerroinkin siitä hänelle. Vähän ennen joulua suutelimme mutta sen aikana hänen mielensä muuttui kokoajan ja hän nöyryytti minua kertomalla, että hänen mielessään on kokoajan joku muu. Lopuksi sitten kiitti kokemuksesta. Todella nöyryyttävää...
Laitoin siis välit poikki kirjeellä. Se oli neljä sivua pitkä, jossa haukuin häntä ja kerroin kuinka paljon vihaan häntä. Niin paljon pahaa, jatkuvasti hän minulle teki, vaikkakin tahattomasti. En tiedä kaduttaako kirje minua, mutta minulla on häntä ikävä. Miksi? Miten minulla voi olla ikävä ihmistä, joka aiheutti niin paljon pahaa? Haluaisin ottaa häneen yhteyttä ja TAAS antaa hänelle mahdollisuus. Mikä pointti? Annoin miljoona mahdollisuutta eikä koskaan muutosta. Hän sanoikin kerran, ettei tule koskaan muuttumaan. Jos hän ajattelee näin, miksi muutuisikaan?
Tiedän, että joudun pettymään taas pahasti jos annan mahdollisuuden. Hänen kanssaan tunnen olevani yksin, paitsi niinä harvoina kertoina kun hän edes yrittää. Joutuisin taas samaan tunnepyörteeseen, nöyryytykseen ja haikailuun. Hän on ainoa johon olen koskaan ihastunut ja ehkä se onkin tässä niin vaikeaa. En edes ymmärrä, miksi olen ihastunut kauheaan ihmiseen? Ja muutenkin, en saa vastakaikua. En pysty toivoa ja odottaa hänen muutuvan, sillä veisin itseltäni mahdollisuuden löytää joku toinen, joku parempi, joku joka OIKEASTI välittää minusta.
Miksi ikävöin tällaista ihmistä? Ei hän minua arvosta. Mitä pitäisi tehdä?
Olin ihasunut häneen todella pitkään ja kerroinkin siitä hänelle. Vähän ennen joulua suutelimme mutta sen aikana hänen mielensä muuttui kokoajan ja hän nöyryytti minua kertomalla, että hänen mielessään on kokoajan joku muu. Lopuksi sitten kiitti kokemuksesta. Todella nöyryyttävää...
Laitoin siis välit poikki kirjeellä. Se oli neljä sivua pitkä, jossa haukuin häntä ja kerroin kuinka paljon vihaan häntä. Niin paljon pahaa, jatkuvasti hän minulle teki, vaikkakin tahattomasti. En tiedä kaduttaako kirje minua, mutta minulla on häntä ikävä. Miksi? Miten minulla voi olla ikävä ihmistä, joka aiheutti niin paljon pahaa? Haluaisin ottaa häneen yhteyttä ja TAAS antaa hänelle mahdollisuus. Mikä pointti? Annoin miljoona mahdollisuutta eikä koskaan muutosta. Hän sanoikin kerran, ettei tule koskaan muuttumaan. Jos hän ajattelee näin, miksi muutuisikaan?
Tiedän, että joudun pettymään taas pahasti jos annan mahdollisuuden. Hänen kanssaan tunnen olevani yksin, paitsi niinä harvoina kertoina kun hän edes yrittää. Joutuisin taas samaan tunnepyörteeseen, nöyryytykseen ja haikailuun. Hän on ainoa johon olen koskaan ihastunut ja ehkä se onkin tässä niin vaikeaa. En edes ymmärrä, miksi olen ihastunut kauheaan ihmiseen? Ja muutenkin, en saa vastakaikua. En pysty toivoa ja odottaa hänen muutuvan, sillä veisin itseltäni mahdollisuuden löytää joku toinen, joku parempi, joku joka OIKEASTI välittää minusta.
Miksi ikävöin tällaista ihmistä? Ei hän minua arvosta. Mitä pitäisi tehdä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Nämä friendzone rakkaussuhteet ovat yksi monitukaisimpia ominaisuuksia ihmisshteissa jonka lopputulos on harvoin toivottava tai toimiva.
Tämä on ehkä hyvin tyypillinen kuvio, mutta:
Anna mä arvaan, menitte eräänä iltana humalassa ns vahingossa sänkyyn jota toinen osapuoli katui hirveästi, koska se vahvisti sinun luulojasi ja käsityksiä sinua kohtaan, että teillä voisi olla sitä jotain jatkossa ?
Kaverisi ei halunnut keskustella tai käsitellä asiaa sen enempää, koska se oli hänestä virhe.
Asia jäi kuitenkin vaivaamaan sinua ja halusit selvittää samalla purkaen omia tunteitasi.
Sänkyyn meneminen vain nosti tunteita entistä enemmän häntä kohtaan joka muutti tilanteen siihen pisteeseen, että aloit pommittamaan häntä entistä enemmän puheluilla ja viesteillä jolloin vastapuoli alkoi tuntea tilanteet entistä vaivautuneemmiksi.
Hän alkoi muuttaa asennetta pakonomaisesti sinua kohtaan kylmemmäksi samalla vääntäen rautalangasta jotta ymmärtäisit, että häntä ei kiinnosta.
Tämä johti tilanteen siihen pisteeseen, että aloit tuntea ensin syylisyyttä samalla miettien, että "mikä mussa on oikein vikana", jonka jälkeen syyllisyys muuttui vihaksi ja katkeruudeksi siitä mitä et voinnukkaan saada.
Syyllisyyden voi laittaa toisen niskaan helposti tunteiden kuohussa, syyttäen toista, että sinun tunteitasi on käytetty hyväksi ja tämän vuoksi haukuit kirjeessä hänet maanrakoon.
Loppujen lopuksi oli kyseessä sitten suuteleminen tai sänkyyn meneminen niin jos toisella osapuolella on voimakkaita tunteita niin se laukaisee semmoiset aallot omassa pääkopassa samalla kehittäen erilaisia mielikuvia jatkosta.
Menikö tuo tarina nappiin ?
Toki jos kaverisi on tiennyt tunteistasi sinua kohtaan jo ennen näitä suuteluita ja muita juttuja samalla härnäten, että jotain toivoa olisi niin silloin se muuttaisi tilannetta ihan eri tavalla.
Tietoinen tunteiden kiusaaminen muuttaa tilanteen ja silloin voidaan puhua jonkinlaisesta hyväksikäyttämisestä.
Hei. Kiitos vastauksesta.
Ei se nappiin mennyt. Emme menneet sänkyyn. Hän siis tiesi tunteistani jo pidemmän aikaan mutta jo ennen sitä, hän oli käyttäytynyt välinpitämättömästi ja kylmästi minua kohtaan. Ei koskaan kuunnellut mitä asiaa minulla hänelle oli. Olin siis hänelle aivan alusta alkaen kuin joku terapeutti.
Jo paljon ennen kuin kerroin hänelle tunteistani, hän käyttäytyi törkeästi minua kohtaan yhä uudelleen ja uudelleen. Jossain vaiheessa kyllästyin häneen niin, etten suostunut puhumaan hänelle yli kuukauteen mitään. Hän on monesti ystävyytemme (jos se koskaan edes sellainen oli) aikana pyydellyt anteeksi käyttäytymistään ja olen antanut anteeksi, antaen uuden mahdollisuuden jonkinlaiseen "parannukseen", jota ei koskaan tullut. Hän vain puhui itsestään, omasta olostoon ja elämästään ja kun kerroin itsestäni, hän AINA vastasi jotain että "ei kestä nähdä minua huonossa jamasa, puhutaan jostain muusta", ja sitten puhuttiin taas hänestä.
Kun sitten kerroin hänelle tunteistani, hän sanoi olevansa otettu. Sen jälkeen hän ikäänkuin piikitteli minua monta kertaa esim. hän kertoi kuinka häntä kaduttaa se, ettei joskus ollut antanut mahdollisuutta ihmisille jotka olivat ihastuneet häneen. Tätä hän voivotteli moneen kertaan. Hän myös alkoi puhua siitä, kuinka hän haluaisi flirttailla ihmisille töissään yms. tämä siis sen jälkeen kun olin kertonut tunteistani hänelle. Tämä myös jatkui sen suutelukohtauksen jälkeen monta monta kertaa.
Olen siis ollut vihainen hänelle aiemminkin mutta ongelmana on ollut se, että hän on kait niin hyvä viemään keskusteluja, etten ole missään vaiheessa saanut kunnolla kertoa sitä, mikä minua ärsyttää ja mikä on ollut loukkaavaa käytöstä häneltä. Kun sitten tuli se suutelu, jossa hän loukkasi minua kaikkein pahiten, mittani tuli täyteen ja minun oli pakko kertoa hänelle kaikki pahat asiat mitä koko ystävyyden aikana on tapahtunut. Koska hän ei antanut minulle tilaa kertoa näitä asioita, ne kasaantuivat ja purkautuivat vihana.
Tiedän sen, että häntä kaduttaa kaikki tekonsa. Hän on itse sanonut että tietää käytöksensä satuttavan AINA muita ihmisiä. Häneltä on mennyt ystävyyssuhteita poikki hänen OMAN käytöksensä takia. Hän on kertonut, ettei tee sitä tahallaan vaan huomaa vasta jälkeenpäin loukanneen ihmisiä. Uskon sen, mutta silti. Ei niin saa tehdä toisille. Ja varsinkin, kun hän teki sen JOKA IKISEN tapaamisemme yhteydessä, ennen kun kerroin tunteistani, sekä sen jälkeenkin.
Kyllä tuossa tarinassa se on näyttänyt menevän nappiin, että sinulla on tunteita häntä kohtaan.
Tämä tarkoittaa sitä, että teidä kaveruus on ollut kaksi jakoinen.
Silloin voi jokainen itse miettiä mihin se kaveruus olikaan loppupeleissä perustunut.
Luulen, että olet ollut hänen tukena ja kaveri siinä uskossa, että hän alkaisi pitää sinusta enemmän jotta kaveruus muuttuisi suhteeksi.
Ei sen takia muuten tuommoisia suudelmia tulisi.
Tunteiden kertominen on ilmeisesti vain pahentanut tilannetta, koska se ei ollutkaan molemminpuolinen.
.
Toki kaverisi kuulostaa tarinasi perusteella hieman narsistiselta persoonallisuushäiriöstä käyttäytyvältä henkilöltä.
Niin siis tiedän, ettei siinä kaveruudessa mitään järkeä ollutkaan. Hän itsekin ihmetteli usein ääneen, minkä takia en ole vielä laittanut välejä poikki? Ja sitä tässä nyt ihmettelenkin että miksi ikävöin tällaista ihmistä? Eihän siinä ole mitään järkeä! Ehkä yksi syy on se että olen ehkä edelleen ihastunut häneen. Toinen se, että hän oli minun ainoa kaveri ja nyt ei ole edes häntäkään.
Onko muilla samantyyppisiä kokemuksia entisestä kaverista joka ei tuottanut kuin pahaa mieltä, ja siitä huolimatta ikävöi häntä?
Eihän se enään mikään kaverisuhde ole.
se muuttui jo siinä vaiheessa, kun ihastuit häneen.
Friendzone-rakkaussuhteet ei vain toimi mielestäni ollenkaan tai niin kauan kun tunne ei ole molemmipuolista. Jos uskot, että se tulee toimimaan vaikka ette seurustelisikaan niin minä sanoisin siinä vaiheessa, että kumpaa yrität huijaa, häntä vai ittees.
Niin kauan, kun sinulla on tunteita ja hänellä ei niin kiusaat vain omaa mieltäsi ja siksi usein moni yrittääkin pitää vielä jutun kasassa kaveripohjalla. Siinä vain valitettavasti alkaa hyvin usein omassa mielessä kehittämään taka-ajatuksia miettien samalla sellaisella toiveajattelulla, että "kunpa se kiinnostuisi minusta vielä joskus". Siksi moni yleensä jää roikkumaan pitäen kiinni siitä toisesta vaikka tietää, että siitä ei mitään tule.
Se on oma asiasi haluatko vielä yrittää, mutta mieti mitä se tulisi olemaan jatkossa ja uskotko, että se toimisi ?
Unohda jo.
Tuo "ystäväsi" kuulostaa varsinaiselta kakkakasalta!
Miksi sinä edes haluat tonkia vastaavanlaista, varsinkin kun tiedät mitä sieltä roiskuu kasvoillesi.
Joko sinun ruuvit ovat pahsti ruostuneet tai löystyneet, kummassakin tapauksessa ala etsimään paljon korkeataoisenmpaa seuraa kuin kakkakasoja! Se auttaa jopa ruuvien kiristämiseen.
Vain, ole hyvä, ja jätä tuo kasa enää penkomatta ja mene elämässäsi eteenpäin. Ehkä auttaa mielenrauhaasi tietoisuus että tuo kasa on liian paha edes kasvien lannoittamiseen!
Vain unohda kirjeet, tekstarit, somet...kaikki yhteydenpito tuohon kasaan. Hanki muuta tekemistä aivoillesi. Ala oppimaan vaikka mandarin kiinaa- siitä saisit apljon enemmän mielenvirikettä!!!!!!
Jos on pienestä tottunut hylkäämiseen hakee aikuisena hylkääjää. Silloin saattaa olla läheisriippuvainen eli ohutnahkainen. Siitä voi onneksi opetella pois, tosin aikaa se vie. Älä suostu ylikäveltäväsi ovimatoksi. Hanki harrastus tai jotain.
http://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/201803162200816643_pt.shtml