...mutta ei joukkueurheilijoista? Eduskunnassa on vuosien varrella nähty paljon entisiä yksilölajien urheilijoita, kuten Arto Bryggare (yleisurheilu), Antti Kalliomäki (yu), Juha Mieto (hiihto), Sari Essayah (yu), Sari Multala (purjehdus), Pauli Kiuru (triathlon) ja niin edelleen.
Joukkueurheilijoista ei tule mieleen kuin Sinuhe "limanuljaska" Wallinheimo (jääkiekko), mutta hänkin maalivahti eli tavallaan yksilöurheilija joukkueen sisällä.
Miksi yksilöurheilijoista tulee helpommin kansanedustajia kuin joukkueurheilijoista? Ja nyt siis puhutaan entisistä huippu-urheilijoista, kv. tason urheilijoista. Toki esim. Lippospaavo on pelannut vesipalloa ja moni muukin on varmasti harrastellut pallopelejä, mutta ei huipputasolla kuitenkaan.
Joukkueurheilijoista ei tule mieleen kuin Sinuhe "limanuljaska" Wallinheimo (jääkiekko), mutta hänkin maalivahti eli tavallaan yksilöurheilija joukkueen sisällä.
Miksi yksilöurheilijoista tulee helpommin kansanedustajia kuin joukkueurheilijoista? Ja nyt siis puhutaan entisistä huippu-urheilijoista, kv. tason urheilijoista. Toki esim. Lippospaavo on pelannut vesipalloa ja moni muukin on varmasti harrastellut pallopelejä, mutta ei huipputasolla kuitenkaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Joukkuelajien edustajat joutuvat ajattelemaan muutakin kuin omaa etuaan (tehopisteitä), muuten ei tule mestaruuksia. Yksilöurheilu suosii enemmän oman itsensä ja oman etunsa ajattelijoita, ja niitähän suuri osa kansanedustajista on.
Ironista on se, että eduskunnanhan PITÄISI vetää enemmän puoleensa juurikin joukkueurheilijatyyppejä, koska eduskunnassa PITÄISI olla kysymys yhteisten etujen ajamisesta. Mutta noinhan asia on, kuten viestissäsi kirjoitat.