Ajattelenko väärin, jos ajattelen että jos Jumala on olemassa, hän rakastaisi minua ihan tällaisena kuin nyt olen?
Rakastaako Jumala minua?
tärkeä-kysymys
54651
0Äänestä
Muut lukivat myös
Luetuimmat keskustelut
- Älä unohda minuaNainen ethän unohda minua. Asiat olisivat voineet mennä toisin, olisi vain pitänyt uskaltaa lähestyä sinua kun annoit siihen mahdollisuuden. Olen pettynyt itseeni, ja se kyllä närästää. Naiselle Mieheltä
- Pitäisikö Vantaa liittää Helsinkiin.Mitä mieltä olette asiasta?
- Eläkeikä nousee 70 vuoteen. Joudunko palaamaan työelämään?Nyt se on sitten päätetty, että eläkeikä Suomessa nostetaan 70 vuoteen. https://www.is.fi/politiikka/art-2000012324133.html Pääsin 67 vuotiaana eläkkeelle viime syksynä. Tarkoittaakohan tämä, että joudun palaamaan takai…
- Moi kulta😍Eikös se ollut marraskuuta kun se meidän "flirttailu" alkoi silloin vuosia sitten? tarkoitan lähinnä niitä pitkiä katseita 🤩☺️ Kohta on siis maata mullistavien katseiden vuosipäivä 😘🤭
- Perussuomalaiset nostamassa eläkeiän 70 vuoteenRiikka Purran johtama valtiovarainministeriö haluaa nostaa eläkeiän 70 vuoteen ja taloutta sopeutettaisiin ensi vaalikaudella 8–11 miljardilla eurolla. Perussuomalaisten johtama ministeriö ilmeisesti arvelee, että seits…
- Nyt on nytTurha miettiä menneitä tapahtumia. Niitä ei saa tekemättömäksi. Tärkeintä on mitä tekee nyt ja tulevaisuudessa. Korjausliikkeetkin voi tehdä jos niihin tuntee tarvetta. Paluu tulevaisuuteenkin voi olla mahdollinen jos v…
- Kadutko mies?Silloin kuin vielä yritin lähestyä, etkä tarttunut siihen. Asioista pitäisi voida aina keskustella.
- Kyllä mulla oli tunteita sua kohtaan,mutta voit syyttää ainoastaan itseäsi, että en tehnyt mitään asian eteen. Se on ihan turhaa sinun miettiä, että miksi.
- Niin haluaisin sut nähdä ja jutella!🙂
- Onko tällainen kuvio teistä okOnko tällainen kuvio teidän mielestänne ihan normaali ja hyväksyttävä? Nainen seurustelee miehen kanssa, mutta pitää samaan aikaan läheistä yhteyttä toiseen mieheen kertomatta tälle toiselle, että on parisuhteessa. Tämä…
- Tunnut niinKaukaiselta jo.
- Nyt kun kaikki on ohiToivon, että sulla menee hyvin ja pystyisin sinut kokonaan unohtamaan. Joskus on vaikeita hetkiä ja olen tosi pahoillani, miten sinua loukkasin ja loukkaan yhä. Se täytyy saada loppumaan.
- Pussaisitko mihinKohtaan?
- Hyvää huomentaEräälle Naiselle ❤️🩹
- Empaattiset ihmisetOnko empaattiset ihmiset, etenkin naiset antavaisempia, kun ns. tavikset? Kaverin puolesta kysyn Oisko niinku mahkui?
- Jos haluat viestin...Olen vielä tämän illan palstalla. Laita halutessasi vinkki, sinä komea keski-ikäinen mies 😗
- TTK-juontaja Veronica Verho lataa suorat sanat tatuointien arvostelijoille: "Mä toivoisin, että..."Veronica Verho juontaa Tanssii Tähtien Kanssa -ohjelmaa yhdessä Ernest Lawsonin kanssa. Yksi puhuttaneimmista aiheista on ollut, miten suosikkijuontajan näyttävät tatuoinnit sopivat ohjelman pukuohjeistukseen ja tullaa…
- Et nosta minua ylösOk ei se mitään. Vajoan syvempiin vesiin💔
- Tuntuu kuin olisin vaimosiSe on erikoista se.
- Tikusta asiaaMistä ihmeestä minä keksin sulle edes jotensakin järkevää asiaa parn lauseen verran... anna joku idea että kehtaan lähestyä. -töistä tuttu mies
Vastaukset 54
Vanhimmat
Nähdäkseni ajattelet jokseenkin oikein. Jumala rakastaa sinua, onhan Hän luonut sinut, mutta se ei tarkoita, että Hän rakastaa tai edes arvostaa kaikkea mitä teet. Me kaikki pystymme parempaan, eikä ole kannattavaa tuuditauttua ajatukseen, että olemme sellaisia kuin olemme, sillä olemme Jumalan kuvia ja pystymme olemaan Hänen kaltaisiaan.
Raamatusta olemme oppineet, että Jumala ei rakasta ketään. Ei kannata liikoja toivoa. Jumala on kunnostautunut tappajana.
Meitä ei ole luotu, vaan äitimme on meidät synnyttänyt. Miksi valehdella?
Minun ymmärtääkseni et ajattelisi väärin.
Raamattu sanoo...1 Joh. 4: 19. Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä.
Et ajattele väärin, et todellakaan.
Ole vain oma itsesi, aina.
Olenko saanut lapsena liian vähän huomiota ja välittämistä, koska tunne "minua ei rakasta ketään" -tulee mieleeni. Silloin ajatus maailmankaikkeuden kaikkivaltiaasta Jumalasta tulee mieleeni ja ajatus hänen rakastamisestaan helpottaa oloa. Onko se toiveajattelua jossa kaipaus synnyttää tuollaisen harhan, koska Jumalan olemassaolo on hyvin epätodennäköistä? Taidan vain pettää itseäni, mutta ei kai unelmointi ole paha asia kun se antaa rauhaa edes vähäksi aikaa..
Unelmointi on pelkästään hyvä asia kun sen tietää unelmoinniksi. Olemme kaikki viimekädessä hyvin yksinäisiä - jokainen. Minusta on vain realismia hyväksyä tämä tosiasia. Eikö evankeliumi ole juuri sitä että Jumala rakastaa ehdoitta sinua juuri sellaisena kuin olet?
Varmasti on hyvä pohtia sitä , että miksi tuntee ettei kukaan rakasta. Tarinan kehittely sen tunteen karttamiseksi ei taida pitkässä juoksussa kestää.
Jos ei usko Jumalaan, kuinka pitää yllä sellaista tarinaa? Minusta parempi tapa olisi pohtia sitä kokemustaan ettei rakasteta ja miettiä millaisia asioita se pitää sisällään.
Onhan toki ihmisiä, jotka ratkovat tuota kukaan ei rakasta tilannetta vaikka hankkimalla lemmikin, eikä se vallan huono ratkaisu olekaan.
Jumala ja se millainen hän on ovat kummatkin uskonasioita. Miksei voisi mielessään kuvitella että on olemassa kaikkivaltias jumala joka rakastaa juuri minua. Parempi se on kuin ajatella että jumala vihaa.
Ikävää, että sinulla on tunne siitä, ettei kukaan rakasta. Onko sinulla mahdollisuutta mennä johonkin kirkkoon tms. juttelemaan papin tai sielunhoitajan kanssa? Asiat voisivat selkiytyä keskustelemalla.
Jumala rakastaa sinua.
Kyllä ihminen voi kuvitella mitä haluaa.
Kuitenkin todellisuuden torjuminen kuvitelmilla on ojasta allikkoon menemistä. Toki joskus selviytymisen kannalta kuvitelmilla on merkitystä.
Minusta ei niin väliä, odotan milloin jumala aikoo korjata maailmassa olevat epäkohdat tähän asti on vain seurannut ihmisten elämää puuttumatta siihen.
Jumala ei tosiaan ole puuttunut maailman epäkohtiin, esim. afrikkalaisten lasten kärsimyksiin mitenkään joten onkohan hän kuollut vai nukahtanut kuten Hectorkin laulussaan mm. kysyy.
Ehkä Jumalaa vähiten kiinnostaa se mitä täällä tapahtuu. Tai on sitten äärimmäisen laiska. Tai Jumalaa ei ole.
Jos ajattelet jumalan teistiseksi, persoonalliseksi olennoksi, joka joko rakastaa tai vihaa sinua ja muita, ajattelet täysin väärin. Tuollaista jumalaa ei ole olemassakaan, tässä suhteessa kristittyjen on aika kasvaa aikuisuuteen.
Määrittele aikuisuus.
Lapsena uskoin joulupukkiin ja Jumalaan. En enää. Olen siis aikuinen.
Vastaanpa "vapaa-ajattelijan" puolesta.
Aikuisuuden määritelmä?
No tietysti sen ateistisen uskomuksen omaksuminen, ettei Jumalaa/jumalia ole olemassakaan.
Ja sitten ryhtyminen tämän pilikkuviivaviivan ja muiden palsta-ateistien tavoin
fundamentalistiateistisesti "oikeauskoiseksi"
vääräuskoisten käännyttäjäksi.
Trolliksi, joka tyrkyttää jatkuvasti esille uskomuksiaan, mielipiteitään ja loukkauksiaan toisin uskovien suosimilla keskustelupalstoilla.
Tarkoituksenaan siis mitätöidä toisten uskoa, käännyttää ateismiin ja tuottaa mahdollisimman paljon sekaannusta, häiriötä ja pahaa mieltä ynnä kaikkea muutakin vahinkoa siellä missä vain toimiikin.
Eikös vain olekin aikuismaista?
Puhut asiantuntevasti itsestäsi.
Ei kai ole tarpeen tuota alkaa erikseen määrittelemään? Etköhän tiedä hyvin mistä on kyse...
Tarkoitatko, että rupean arvailemaan mitä sinä sillä tässä yhteydessä tarkoitat? Ei kuulu tapoihini, jos voin kysyä. Arvailu menee aika usein pieleen.
"Trolliksi, joka tyrkyttää jatkuvasti esille uskomuksiaan, mielipiteitään ja loukkauksiaan toisin uskovien suosimilla keskustelupalstoilla."
Niin, tai sitten vain osallistuminen keskustelijana keskustelijoiden joukossa palstalla esillä olevien aiheiden käsittelyyn. Totta kai tuon esille omia mielipiteitäni, jotka yritän parhaani mukaan, ainakin yleensä, myös perustelemaan. Mutta sanohan, ketä olen loukannut? On tietysti mahdollista että joku kirjoituksistani loukkaantuu. Sille ei voi mitään. Yleensä kysymyksessä on varmaankin "uskova", jonka defenssit nousevat välittömästi kun joku esittää hänen uskomyksiaan uhkaavan näkemyksen. Olenko mielestäsi tahallisesti pyrikinyt jotakuta loukkaamaan? Sitäkö tarkoitat?
Ei se nyt niin vaikeaa voi olla...
Eikä tuo "ite oot"-kommentointikaan kyllä kovin aikuismaista käytöstä ole.
Vahvistat sillä vain tämän palstan jumalattomien pahanilkisen lapsellisuuden.
Ei arvailu olekaan vaikeaa, päin vastoin, se on kovinkin helppoa. En itse välitä arvailla kuten jo sanoinkin ja juuri siksi että se menee niin usein pieleen ja aiheuttaa monenlaista väärinymmärrystä. Jos voi kysyä, on viisautta kysyä.
Voimme tietysti jatkaa keskustelua arvailusta jos niin haluat. Voit myös vastata tai jättää vastaamatta aiempaan kysymykseeni aikuisuuden määritelmästä, mikä minä olen aikuista ihmistä käskyttämään, joten tee kuten parhaaksi näet.
Tarkoitan ihan varmaan sitä mitä kirjoitin.
Sinä et siis yleensä tarkoita mitä kirjoitat, kun kyselet tuollaisia sitten muiltakin?
Jumalattomilla saattaa olla sellainen tapa aivan yleisestikin, kun usko on, ettei sanoistaan joudu kerran vastaamaan.
"Tarkoituksenaan ... tuottaa mahdollisimman paljon sekaannusta, häiriötä ja pahaa mieltä ynnä kaikkea muutakin vahinkoa siellä missä vain toimiikin. "
Et siis osaa sanoa ketä ja miten olen tahallisesti loukannut. Voitko sitten kertoa mihin perustat väitteesi tarkoituksestani sekä sen, millaista sekaannusta, häiriötä, ja ennen kaikkea vahinkoa olen aiheuttanut?
Tuohon ateistiargumentoijien
(lue riitelijöiden) niin tavanomaiseen väittely- ja riitelytaktiseen kehotukseen ryhtyä yksityiskohtaisesti erittelemään sanomisiaan, sekä tutkimaan ja tuomaan esille kaverin sanomisia, en lähde mukaan ollenkaan.
Pelkkä ajatuskin ylimielisten ja palstan aihepiirin, kristinuskon, vastaisten ja sitä halventavien kirjoitustesi enemmästä tarkastelusta ja esiintuomisesta yksinkertaisesti vain ällöttää.
Sen verran nyt kuitenkin sanon, että synnyttää kyllä myötähäpeää, kun kaltaisesi pahankurinen ja maailmallinen kakara kehottaa muita... esimerkiksi vaikkapa... niin... kasvamaan aikuiseksi.
No johan oli vuodatus! Aiheuttamani vahinko ei kai ole kovin suurta jos ei yhtä esimerkkiä irtoa. Kokemaasi ällötystä ja myötähäpeää en pidä vahingon tuottamisena, omatpahan ovat tuntemuksesi. Pahankurinen ja maailmallinen kakara...hmmmmmm...kaksi ensimmäistä määrettä saatan allekirjoittaakin, mutta kakaravuosista on kyllä aikaa, voin kertoa...
Jumala kyllä rakastaa sinua riippumatta siitä mitä sinä ajattelet. Mutta on myös mahdollista, että sinä elät jossain mielikuvitusmaailmassa. Jumalan rakkaus ei saa jäädä mielikuvitusasteelle vaan se on koettava konkreettisesti.
Koska Jumala ja hänen rakkautensa ovat uskonasioita, täytyy siinä käyttää mielikuvitusta. Kaikki Jumalaan uskovat elävät mielikuvitusmaailmassa.
Eikö kaikki uskonnot ole pakenemista mielikuvitusmaailmaan. Niissä ei ole mitään konkretiaa.
Niinhän te nimimerkit 'näin.ajattelen' ja 'uskonasioita' luulette, kun olette valinneet uskomuksenne väärin.
Niinpä ette pääsekään kokemaan, sitä konkretiaa, ennenkuin saatte osaksenne armon valita toisin.
Tottakai jumala rakastaa juuri SINUA. Ei hän rakasta köyhiä afrikkalaislapsia tai ketään jolla olisi masennusta tai jotakin muuta.
Miten henkiolento (Jumala) rakastaa?
Raamatussa Jumala oli mies, joka asui Jerusalemissa. Ja joka ei osannut rakastaa.
Aloittaja, hieno kysymys. tosin kysyt rakastaako Jumala sinua nyt kun olet tod näk 30 vuotias veijari joka päätti keksiä oman tapansa olla ihminen / uskossa??? Kuuntele youtubesta Raamattua, niin jos ei iske sisimpään niin ihme. sieltä löytyy koko Uusi Testamentti puhuttuna 38 käännoksen mukaan. Markus Esa nimiseltä kanavalta. Jos et pysty kuuntelemaan niin jotain vikaa.
Hah hah. Kun itse luin hyvin paljon Raamattua, niin minulta katosi usko ikuisesti.
sulla ei koskaan ole ollutkaan jos noin. eikö mene tajuntaan ettei Vanhan testamentin tapahtumia ja ihmisiä pidä pitään minään pyhimyksinä? se on toi lasten raamattu joka meikäläisenkin alunperin myrkytti luulemaan niin, siellä kaikki tarinat kerrotaan väärällä tavalla.
En ollut Uudesta testamentista lukenut sanaakaan ennen uskoon tuloa.
Et ollut lukenut sanakaan Uutta testamenttia (JUMALAN SANAA) ja olit kuitenkin tullut uskoon? Et ainakaan Jumalan sanasta tullut uskoon. Missä uskossa sinä mahdat olla?
Näin voi käydä ja useimmille teologiaa opiskeleville käykin jotka joutuvat opiskelemaan Raamattua. Mutta se on vain hyvä asia että raamattufundamentalismista pääsee eroon.
missä itse veli? valvo ja tarkkaa oletko uskossa vai et.
jatkan että HMM et ainakaan ole luterilainen. Eikö sulla ole käsitystä siitä miten normaali suomalainen ihminen elää rippikoulun jälkeen ?
Ja mitenköhän sitä voisi tulla uskoon ilman että itse lukee? Oiskohan noi evankeloivat sukulaiset? mutta jos sulla ei niitä niin en epäile sinun uskoon tuloasi. Sanoin että en ollut koskaan LUKENUT Uutta testamenttia ennen uskoontuloa, mutta luulet etten ollut kuullut Evankeliumia koskaan?
ei ei poika, ei näin.
näemme viimeisellä tuomiolla ehkä ennen sitä niin pääset pyytämään anteeksi, vaikka olen jo antanut.
HMM jos olet Mauno niin ymmärrän, silti Paavalikin oli hidas mies. eikö? joku täällä jo kirjoittikin että 3 vuotta meni ennenkuin Paavali tapasi Pietarin ja Jaakobin, ja sitten vielä 14 vuotta ennenkuin meni uudestaan ylös Jerusalemiin. siinä on vuosia joo. Jos 2005 tulin uskoon niin 3 14 olis 18v joka osunee jonnekin 2022 nurkille siis..
Seurakunnan vanhin ei voi olla äkkikäännynäinen jottei paisuisi (omassa luulossaan isommaksi kuin mitä on).
Kyllä Raamattua pitäisi itse lukea jotta tietäisi onko tullut kristinuskoon vai mihin. En epäile ettetkö olisi uskossa, mutta missä uskossa. Hyväpuheiset saarnamiehet pettävät ihmisiä. Ei niihin pidä sokeasti uskoa.
Palstan multinikki ja rääväturpa "usko.vainen" on muistaakseni myös sanonut ettei ole tietänyt kristinuskosta mitään eikä lukenut Raamattua ennen ratkaisuntekoa ("uskoontuloaan"). Eivät vaikuta hänenkään jorinat kristinuskolta.
Jumalan rakkautta voidaan konkreettisesti kokea vain ihmisen, lähimmäisen kautta. Näin toimi myös Jeesuksen kertoma Laupias samarialainen. Hän julisti evankeliumia teoillaan. Tätä evankeliumia ymmärtävät myös pienet lapset, muistisairaat vanhukset, kehitysvammaiset, kuurot ja sokeat yms.
Jumalaa ei ole, ei ole pienintäkään syytä olettaa hänen olevan olemassa. Emme tietenkään koskaan voi aukottomasti todistaa etteikö jumala olisi. JOS jumala on olemassa, hän ei välitä meistä paskaakaan, saati rakasta. Sori.
Näin taitaa olla, mutta voimmeko joskus heikkona hetkenä kuitenkin käyttää mielikuvitustamme ja uskoa häneen tietäen että se on vain omaa toivettamme ja unelmiamme. Mitä mieltä olet tästä ajatuksesta?
pilkkumies on aika heikoilla meidän uskovien kanssa jotka ovat kokeneet Jumalan kosketuksen/kutsun/minkä lie.
miten ateisti voi puhua Jumalasta mitään niille jotka ovat KOKENEET Jumalan todeksi?
Sama kuin värisokea alkais sanomaan jollekkin ettei näe tiettyä väriä vaikka toinen näkee sen.
Toki voitte niin tehdä, olkaa hyvät vaan. Mutta miksi ihmeessä niin teette?
"miten ateisti voi puhua Jumalasta mitään niille jotka ovat KOKENEET Jumalan todeksi?"
Aivan samoin voi puhua kuin muistakin harhoista.
Miten olet kokenut Jumalan todeksi?
Et ajattelet väärin, hän rakastaa sinua niin paljon et lähetti Jeesuksen kuolemaan sinun syntien tähden, jotta sinä saisit ne anteeksi hänen kauttaan ja jos laitat uskosi häneen Jeesukseen saisit kerran iankaikkisen elämän.
Jos ajattelet et joku läheisistä tai ystävistä olisi valmis kuolemaan tähtäsi, niin hahmota ehkä paremmin jotain Jeesuksen kuolemasta sinun tähtesi