Hei
Tapasin täällä oikein miellyttävän oloisen ikäiseni naisen (41 v), jonka kanssa vaihdeltiin viestejä tiheään tahtiin vajaat pari kuukautta. Näissä kerrottiin molemmat itsestämme oikeastaan ehkä jo liiankin paljon ajatellen sitä ettemme olleet yhtään tietoisia toisiemme ulkonäöstä, ts. emme kumpikaan olleet varmoja olemmeko eri sukupuolta. No, tuli tapaamisen aika ja selvisi heti että olemme molemmat olleet rehellisiä, ainakin ulkonäön suhteen.
Tapaaminen oli erittäin miellyttävä molemmille ja sitä kesti suunnitellun tunnin sijasta yli kolme. Aika kului todella siivillä ja vaikken itse ole koskaan ihastunut helposti, nyt tuntui kuin olisin jo näin vähällä rakastunut. Olin tästä tunteesta todella hämmentynyt ja kerroinkin hänelle jälkeenpäin tuntemuksistani. Minulle kun tunteista puhuminen ei ole koskaan ollut vaikeata. Viestien lähettely jatkui vielä jonkin aikaa kunnes en enää saanutkaan yhtään vastausta. Tätä jatkui parisen viikkoa ja olin ihmeissäni mitä oli tapahtunut, luulin jo tapahtuneen jonkun onnettomuuden. Soittelin monta kertaa hänelle saamatta vastausta, vain lopuksi puhelin suljettiin. Siitä tiesinkin ettei hän enää halua tavata. Lopetin yhteydenottoni tähän. Mikseiköhän sitä voisi kertoa suoraan, en minä siitä pahoittaisi mieltäni vaikka se vähän kurjalta tuntuisikin. Tämä hiljaisuus oli jo suorastaan helv.. piinaavaa.
Sain kuukautta myöhemmin vielä viimeisen viestin josta sain lukea hänen hakevan sporttisempaa miestä kuin minä olen, muuten olin kuulemma aivan ihana. Sporttisempaa ? hmm, siihen ei näköjään riitä minun liikuntaharrastukseni johon sisältyy mutkamäkeä, pyöräilyä, lenkkeilyä ja karatea joka on myös toinen ammattini. Valmennan nuoria ja vanhempia harrastajia mustan vyön antamin edellytyksin. Ja menihän siinä cooperin testissä tosin vain 2950 m, eli en päässyt kolmea tonnia tällä kertaa ylitse. Olisipa kiva tietää millaisia huippu-urheilijoita nämä jotkut naiset täältä hakevat ?
Ehkäpä joskus joku mukava nainen sattuu huolimaan tälläisen savuttoman ja alkoholittoman raasunkin. Hyvää kevättä teille kaikille seuranhakijoille ikään tai sukupuoleen katsomatta. Itse siirryn tästä tuonne vilttiketjuun ja harrastuksien pariin.
Tapasin täällä oikein miellyttävän oloisen ikäiseni naisen (41 v), jonka kanssa vaihdeltiin viestejä tiheään tahtiin vajaat pari kuukautta. Näissä kerrottiin molemmat itsestämme oikeastaan ehkä jo liiankin paljon ajatellen sitä ettemme olleet yhtään tietoisia toisiemme ulkonäöstä, ts. emme kumpikaan olleet varmoja olemmeko eri sukupuolta. No, tuli tapaamisen aika ja selvisi heti että olemme molemmat olleet rehellisiä, ainakin ulkonäön suhteen.
Tapaaminen oli erittäin miellyttävä molemmille ja sitä kesti suunnitellun tunnin sijasta yli kolme. Aika kului todella siivillä ja vaikken itse ole koskaan ihastunut helposti, nyt tuntui kuin olisin jo näin vähällä rakastunut. Olin tästä tunteesta todella hämmentynyt ja kerroinkin hänelle jälkeenpäin tuntemuksistani. Minulle kun tunteista puhuminen ei ole koskaan ollut vaikeata. Viestien lähettely jatkui vielä jonkin aikaa kunnes en enää saanutkaan yhtään vastausta. Tätä jatkui parisen viikkoa ja olin ihmeissäni mitä oli tapahtunut, luulin jo tapahtuneen jonkun onnettomuuden. Soittelin monta kertaa hänelle saamatta vastausta, vain lopuksi puhelin suljettiin. Siitä tiesinkin ettei hän enää halua tavata. Lopetin yhteydenottoni tähän. Mikseiköhän sitä voisi kertoa suoraan, en minä siitä pahoittaisi mieltäni vaikka se vähän kurjalta tuntuisikin. Tämä hiljaisuus oli jo suorastaan helv.. piinaavaa.
Sain kuukautta myöhemmin vielä viimeisen viestin josta sain lukea hänen hakevan sporttisempaa miestä kuin minä olen, muuten olin kuulemma aivan ihana. Sporttisempaa ? hmm, siihen ei näköjään riitä minun liikuntaharrastukseni johon sisältyy mutkamäkeä, pyöräilyä, lenkkeilyä ja karatea joka on myös toinen ammattini. Valmennan nuoria ja vanhempia harrastajia mustan vyön antamin edellytyksin. Ja menihän siinä cooperin testissä tosin vain 2950 m, eli en päässyt kolmea tonnia tällä kertaa ylitse. Olisipa kiva tietää millaisia huippu-urheilijoita nämä jotkut naiset täältä hakevat ?
Ehkäpä joskus joku mukava nainen sattuu huolimaan tälläisen savuttoman ja alkoholittoman raasunkin. Hyvää kevättä teille kaikille seuranhakijoille ikään tai sukupuoleen katsomatta. Itse siirryn tästä tuonne vilttiketjuun ja harrastuksien pariin.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kertomuksesi oli oikeastaan aika tyypillinen esimerkki siitä miten nykyisin ihmissuhteet lopetetaan, eli hän (tarkoitan tätä naista, jonka tapasit) oli mielestäni melkoinen luuseri laittaessaan yhteydet totaalisesti poikki ilman että olisi pystynyt rehellisesti selvittämään mistä oli kysymys. Sporttisuudesta minun piti sanoa muutama sana. Minä tapasin ihanan miehen ja hän yritti tehdä minusta sporttista kaikin tavoin. Hoidan kuntoani voimistellen ja lenkkeillen, mutta hänen mielestään minun olisi pitänyt olla lihaksikkaampi. Ylipainoa minulla ei ollutja siitä hän ei tietenkään päässyt sanomaan mitään (olen 172 cm pitkä ja painan 50 kg) ja omasta mielestäni olen ihan hyvässä kunnossa ja puolitoista tuntia liikuntaa riittää minulle päiväannokseksi eikä minulla ole kiinnostustakaan enempään, ei tarvetta, ei aikaa. Hän yritti patistella minua kuntosalille. Hän itse käytti päivässä 4-5 tuntia liikuntaan. Hän yritti muuttaa minua kaikin tavoin. Minun olisi pitänyt leikkauttaa ultra-pitkät hiukseni lyhyeeseen, sporttisempaan malliin.
Kertokaa nyt ihmiset, mikä siinä sporttisuudessa niin viehättää?
älä missään nimessä leikkaa hiuksiasi lyhyeksi. Pitkät hiukset sopii sulle oikeen hyvin. Hyvät ystävänpäivät!
Kyllä sinä olet Ulla kuule alipainoinen siis liian laiha. Jos sinulta puuttuvat naisenmuodot et sinä naisesta käy. Liika reenaminen vie naisesta kaiken kauneuden. Parikymppiset likat ja allekkin kuuluvat tähän katekoriaan jossa ei vielä hyväksytä nauseutta itsessään vaan pitää reenata liiallisuuksiin ja sitten näytetään kukkakepiltä. Pituusjutut ovat tietysti makuasia, mutta itse pidän lyhyistä pyöreähköistä naisellisista naisista. Älä pahastu, mutta kun haen naista, haluan naisen isolla N:llä. Rinnat pitää löytyä, pyöreät mielellään isohkot, pylly pitää olla pyöreä, masua saa olla sopivan pehmeästi. Iloinen positiivinen elämänasenne, liikunnallinen sekä halukas kanssani kaikkeen mihin naista tarvitsen. Siis tällaista naista ei taida löytyä joka kylältä, josko lainkaan nykypäivänä. Unissani hän kyllä tulee luokseni kultainen tukka hulmuten. Ulla alas nyt syödä jotakin ja liiku sopivasti. Laita puolen vuoden jälkeen kuvasi ja yhteystietosi ko. paikkaan otan yhteyttä.
Unelmoiva hurmuri ja ranttu
No täällä olis sellainen jolla on pyöreät rinnat ja pyöreä pylly ja pehmeä masu mutta ei ketään joka niistä kiinni pitelis!
Joten silleen se elämä heittelee!
No niin oletkos laittanut kaikki kauneudestasi kertovat asiat profiliisi. Minun naiseni tulee olla nukkekasvoinen ja lisäksi vaatisin ne punaiset hiukset ja jäänsiniset silmät. Jos viellä sinulla on luonne mukautuvainen ja olet positiivisesti elämään suhtautuva, emännänpaikka on meidän talossa varattu sinulle. Saat kaiken tukeni ja rakkauteni. Niin olethan halukas rakastettavaksi, ettet leiki nunnaa?
Minä olen kranttu!
No kuule, ohi meni, sillä en ole nukkekasvoinen eikä mulla ole punaiset hiukset ja jäänsiniset silmät. Luonne on mitä mukavin mutta ei ehkä välttämättä mukautuvainen (ainakaan ihan mihin vaan) vaikka missään tapauksessa nunnuus ei olekaan ominta minua!
Mutta jatketaan etsimistä tahoillamme!
Hauskaa päivää sinulle ja kaikille muillekin!
Minulle tapahtui tuo sama kuin sinulle - ei vain ole sitä selvitystä mieheltä kuulunut, mikä meni vikaan... Viesteily vain loppui vaikka kaksi ihastuttavaa tapaamista meillä oli, olimme todella molemmat jo 'rakastuneita', en usko erehtyväni. Ystävätärkin sanoi valokuvien perusteella, että olemme lähes samannäköiset (jokainenhan itestään tykkää). Viihdyimme niin mainiosti yhdessä, että todella jäi kiusaamaan etääntyminen ilman selitystä.
Nyt olen jo päässyt sen yli. Ja olen rohkeasti vaan palannut treffeille uudelleen vaikka en enää samalla vilpittömyydellä kuin eka kerralla.
terv. yli nelikymppinen nainen, älykäs,liikunnallinen, huumorintajuinen ja kivannäköinen!!
j.k.Odotan uuden palvelun aukeamista; profiilin laitan valokuvallisena takuuvarmasti ;-)
Arvelen, että naisella tuli omat rajat vastaan. Silloin kun selitys tapaamisten lopettamiseen on juuri joku ihan ufo juttu, väittäisin, että todellinen syy on läheisyyden- tai sitoutumisen pelko. Kuinka helppoa onkaan selittää itselleen tätä tilannetta harrastusten erilaisuudella, välimatkalla, toisen lapsilla, erilaisilla mielenkiinnon kohteilla. Jokainen läheisyyspelkoinen keksii selitykset ihan varmasti.
Minä taidan olla itsekin vähän sellainen läheisyyspelkoinen. Tiedostan nousevan ahdistuksen ja älyttömät selitykseni erinomaisesti, mutta nykyisin päätän olla lähtemättä karkuun. Onneksi on sattunut kohdalle hienoja ihmisiä, joiden kanssa näistä on voinut puhua. Tosiasia on se, että läheisyydenpelko sotkee yleensä juuri ne suhteet, jotka tekisivät meille hyvää ja jotka kasvattaisivat meitä eniten. Näissä suhteissa kun yleensä joudumme myös vastakkain meidän omien pelkojen ja mörköjen kanssa. Näillä ei sitten ole mitään tekemistä sen kumppanin kanssa, he vain tarjoavat oivan näyttämön asioiden työstämiseen.
Tuon tarinan perusteella olin kyllä itsekin aluksi taipuvainen uskomaan tuohon kyseisen naisen sitoutumiskammoon. Ja pirkko sen hyvin tossa just sanoki :
"Kuinka helppoa onkaan selittää itselleen tätä tilannetta harrastusten erilaisuudella"
ja mikä osu vieläpä oikein viimesen päälle nappiin nappiin oli tuo lause
"läheisyydenpelko sotkee yleensä juuri ne suhteet, jotka tekisivät meille hyvää ja jotka kasvattaisivat meitä eniten"
Itselleni ja lähipiirissäni on käynyt juuri täsmälleen näin, vähän liikaakin, ja vuoronperään on oltu sitoutumiskammosia tai sitten siellä kärsivällä puolella.
Mutta mutta.. jotta mun tarinat ei menis vaan yes-yes hommiksi ja toisten ihmisten lainailuksi, niin pitää ihan keskustelun vuoksi ehdottaa kriittisempääki aspektia. Nimittäin vähän kun pohtii tuota kuviota, niin tulee väistämättä mieleen, että kun ollaan kirjoteltu viikkoja, tässä tapauksessa muistaakseni 2kk, ja ollaan kerrottu ummet ja lammet ja ollaan tosissaan rakastumaan päin, niin sitä on vetäny jo odotukset aika tiukalle. Eikö ole mahdollista, ja suorastaan todennäköstä että jos olet kertonu naiselle noista lukuisista hyvistä urheiluharrastuksistas, niin hän on auttamatta luonu itselleen mielikuvan lähes täydellisestä atleetista. Onhan se nyt hemmeti selvä jo tyhmemmällekin että ei 40 mies näytä miltään 22v uimarilta. Sulla on homma hanskassa, vaikutat kunnon äijältä, joten älä anna moisen lannistaa, se nainen tässä on se jolla on ongelma, et sinä.
Sitäpaitsi on niitä hyviäki naisia, se on vaan vähä kurjaa että epäonnistuneet pieleen menneet tutustumiset, lähestymiset ja deittailut väärien ihmisten kanssa voivat johtaa siihen että niihin parempiinki ihmisiin suhtaudutaan automaattisesti epäluulosesti.
Taitaa ottaa todella pattiin!Sympatiat sun puolella.Mulla hieman vastaavanlainen juttu.Ollaan kirjoiteltu kovasti ja nähtykin.Mies on ollut innokas yhteydenpitäjä mutta nyt olen huomannut selviä merkkejä väistelemisestä.Itse olen kuitenkin mielestäni ihan normaalilla tavalla pitänyt yhteyttä ja osoittanut kiinnostusta mutta toinen alkaa ton "pelin".En oikein tiedä miten pitäisi suhtautua vai pitäisikö mitenkään?Mutta miksi ihmeessä täällä haetaan seuraa jos pelätään olla toisen kanssa?En tarkoita että naimisiin pitäisi mennä,mutta jos kaveria/ystävää haetaan,niin ei luulisi vaikeaa olevan.Ja todellakin tuntuu siltä ettei ne kemiat pelaa ,niin ei saisi jättää kertomatta.Mielestäni se on tosi törkeää käytöstä,eikä sellaiset ansaitse ystäviä ollenkaan.Olkoon yksinään.Sama juttu...vilttiketjussa istutaan..
Kirjoiteltiin kai kolmisen viikkoa ja sitten tavattiin. Oli positiivinen yllätys: meillä synkkasi ja kolme tuntia vierähti huomaamatta. Totesimme, että koska näin mukavaa jatkamme yhteydenpitoa. Kirjoittelimme ja soittelimme. Hän sanoi ja ottikin profiilinsa pois, tein samoin. Tapasimme uudestaan, hän jäi yöksi. Hän kertoi, että haluaa ehdottomasti jatkaa tunsin samoin. MUTTA: Se tuntui kummalliselta ettei hän neljän jälkeen koskaan vastannut kännykkäänsä, eikä koskaan viikonloput käyneet tapaamiseen. Epäilin, että onko sittenkään vapaa mies. Otin puheeksi, on vapaa sanoi. Tapasimme taas ja häntä harmitti kun joutui aamulla lähtemään. Hän oli lähdössä viikon lomalle. Sanoi soittavansa usein ennen sitä. Seuraavana päivänä lähetti tekstarin: puhelimeni hajosi, soitan kun saan uuden. Pari päivää meni ei soittanut. Tuntui todella omituiselta. Yritin soittaa ei vastannut. Lähetin sähköpostia ei vastannut.
Vedin johtopäätökset, että ei ole vapaa. Hänellä on ilmeisesti toinen kännykkä, jonka numeroa ei koskaan antanut, vaan tuon työnumeronsa. Se piti paikkansa, että lähti lomalle. Kaikki muu ilmeisesti potastkaa.
Petyin todella. Tämä hidas nopea hämäläinen oli eka, jonka kanssa tuntui natsaavan. Harmittaa oma vilpittömyyteni ja heittäytymiseni.
Minulle kävi aikoinaan montakin kertaa jokseenkin samalla tavalla. Kokemuksesta voin sanoa, että kaksi ensimmäistä viikkoa ensitapaamisen jäkeen ovat yleensä aina ne piinallisimmat, koska naiset tekevät bänät yleensä vasta kaksi viikkoa ensitapaamisen jälkeen. Se on melkein kuin jonkinlainen luonnonlaki!(?) Toki poikkeuksiakin on, mutta vähemmän. Sitoutumiskammo on kai aika yleinen ilmiö, niin ikisinkkujen kuin myöskin eronneiden ja yksinhuoltajien keskuudessa. Lopulta kuitenkin sitkeyteni palkittiin ja löysin elämäni naisen. Hän asui silloin toisella puolella Suomea, eli noin 500km:n päässä, mutta jo puolitoista vuotta olemme asuneet lapsinemme saman katon alla. :-)
Vau! Mikä mies! Minä en lemppaisi sinua mistään hinnasta, jos kaikki kertomasi pitää paikkansa. Haluan ehdottomasti tutustua sinuun, ellet ole jo varattu..
Olen kuitenkin hieman ujo, en kehtaa laittaa tähän sähköpostiani. Mutta vastaa ja keksitään jokin keino, jos kiinnostaa...
Jos ei oo ""vikaa" toisessa niin on sitten toisessa.Älkää nyt naiset pölhöjä olko...Mä jo osaan lukea rivin välistä "jotain"jos mies kehuu liikunnallisuudellaan,rahoillaan ,,komeudellaan,,älykkyydellään,jne jne...Oma kehu haisee sanotaan..Vaik toisaalta kukas kissan hännän nostaa jos ei kissa itse..Ja muuten sama pätee naisiin tossa kehumisjutussa..
Heips
Nyt on kyllä sanottava tuosta jo liki "ajatusten luvusta" että siinä on suuri vaara näissä parisuhdejutuissa mennä todella pahasti metsään ja saada vaikeasti korjattavaa vahinkoa aikaiseksi. Valitettavasti omakohtainen kokemus vuosien takaa opetti tuon asian ja otin opiksi, enää en siihen sorru. En kirjoitustani tarkoittanut omakehuksi, vain taustatiedoksi harrastuksistani. Ja nämä asiathan on todella helposti tarkistettavissa, pistetään ukko ravaamaan tai tarkastuskäynti salille. Ja näissä nettideittailuissa kun on pakko jotain kertoa itsestään, mikä on huomattavan hankalaa ettei syyllistyisi ihan päättömyksiin eikä taas mollaisi itseään. Melkoista tasapainoilua siis. :)
Oli todella yllätys kun nyt luin tämän palstan sisältöä enemmänkin, huomata kuinka paljon täällä on samantapaisia kirjoituksia sekä miesten että naisten kirjoittamina. Pitäisiköhan meidän kaikkien ottaa opiksi näistä ? , saattaisi monta turhaa surua jäädä väliin.
Yllätyin myöskin näistä kaikista hyvistä vastineista, joita kirjoitukseeni sain, siitä suurkiitokset kaikille, tuli suorastaan hyvä mieli. Nimimerkille "Haluaa tutustua" erityiskiitos mukavasta vastauksesta :), mietitään asiaa, eiköhän se saattaisi jopa onnistua.
Hyvää illan jatkoa kaikille.
Terv. Fr.
Itselläni on kokemuksia että ensin kirjoitetaan ja soitellaakin mutta kun tulee tapaamisen hetki ei vastata ei viestitetä.ajattelen että pelkurimaista on tehdä niin.voisi vain sanoa ystävällisesti että oma tilanne on mikä on kertoa suoraan .hiljaisuus on tyhmintä mitä voi tehdä.olen ajatellut että hyvä niin , sellainen persoona joka ei osaa käytöstapoja vaan pelkurimaisesti jättää kuin nalli kalliolle ei olisikaan ollut minkään väärti