Olen suunnittelemassa kihlattuni kanssa naimisiin menoa, mutta tulin vielä pohtineeksi näitä raha-asioita. Toki näistä on jo miehenkin kanssa juteltu, mutta kyselen vielä täältäkin neuvoja.
Olen siis se varakkaampi osapuoli meistä. Olen saanut pikkuhiljaa vuosien aikana kerättyä noin 45 000 e säästöt, vaikken koskaan missään kovin hyvin palkatussa työssä ole ollut. (kuitenkin töitä aina riittänyt ja vakituisessa työssä ollut nyt jo useita vuosia). Mies on meistä vanhempi, hänellä elatusvelvollisuus kahdesta lapsesta ja raha-tilanne ollut tiukilla jo pidempään. Hän on aikaisemmin elättänyt eksäänsä eikä säästöön ole jäänyt mitään. Mitään suurempaa omaisuutta kuten asuntoa/taloa ei ole. Velkaakin on, mutta onneksi vain vähän. Nyt opiskelee, on kohta valmistumassa ja ainakin kesäksi töitäkin tiedossa.
Mietinkin nyt avioliittoa, että miten jos ero tulee niin jakaantuuko minun ennen avioliittoa keräämäni säästötkin puoliksi. Yhteistä taloakin ollaan ajateltu ostaa. Minun säästöjähän siihen menisi ja loput otettaisiin lainaa. Lainaa maksettaisiin sitten tietysti yhdessä. Mutta minä siis maksaisin käytännössä suurimman osan talosta, jota myös miehen lapset käyttäisivät. Miten talolle kävisi sitten jos ero tulisi ja miten ylipäätään talon omistussuhteet menisi? Ja paljonko minun kannattaisi laittaa säästöistäni taloon?
Olen siis se varakkaampi osapuoli meistä. Olen saanut pikkuhiljaa vuosien aikana kerättyä noin 45 000 e säästöt, vaikken koskaan missään kovin hyvin palkatussa työssä ole ollut. (kuitenkin töitä aina riittänyt ja vakituisessa työssä ollut nyt jo useita vuosia). Mies on meistä vanhempi, hänellä elatusvelvollisuus kahdesta lapsesta ja raha-tilanne ollut tiukilla jo pidempään. Hän on aikaisemmin elättänyt eksäänsä eikä säästöön ole jäänyt mitään. Mitään suurempaa omaisuutta kuten asuntoa/taloa ei ole. Velkaakin on, mutta onneksi vain vähän. Nyt opiskelee, on kohta valmistumassa ja ainakin kesäksi töitäkin tiedossa.
Mietinkin nyt avioliittoa, että miten jos ero tulee niin jakaantuuko minun ennen avioliittoa keräämäni säästötkin puoliksi. Yhteistä taloakin ollaan ajateltu ostaa. Minun säästöjähän siihen menisi ja loput otettaisiin lainaa. Lainaa maksettaisiin sitten tietysti yhdessä. Mutta minä siis maksaisin käytännössä suurimman osan talosta, jota myös miehen lapset käyttäisivät. Miten talolle kävisi sitten jos ero tulisi ja miten ylipäätään talon omistussuhteet menisi? Ja paljonko minun kannattaisi laittaa säästöistäni taloon?
Vastaukset 36
Vanhimmat
Jos vapaaehtoisesti osallistut tuolla summalla maksamaan yhteisen asunnon niin eron tullessa menetät sen täysin. Miehesi omistaa puolet talon arvosta. Joten rajan menetät ellet tee avioehtoa tuolle summalle. Eli tee avioehto tuolle rahasummalle jonka käytät yhteiseen taloon ja jos ero tulee niin talon arvosta erotetaan tuo summa sinun eduksi. Ja miehen osuus talon arvosta on tuon summan vähetäminen mitä nyt talosta jää lainojen jälkeen. Miksi se ex :sää elättää? Miten se on mahdollista? Korkeintaan lapsen elatus on kyseessä. Ei entisen puolison eläminen maksa miehelle mitään.
Siis ei tietenkään enää elätä, mutta silloin elätti kun olivat naimisissa niin ei päässyt säästöjä oikein karttumaan.
Ei mies omista puolia talon ARVOSTA jos siitä on velkaa.
Samaa mieltä kanssasi, että aloittajan kannattaa ehdottomasti tehdä avioehto.
Nykyään se saisi olla automaattinen kun pari menee naimisiin ja vain erikseen kieltämällä avioehtoa ei olisi.
tehkää avioehto ja hankkikaa sille lainvoimaisuus maistraatista tms.muuten paperi on pätemätön.
minule kävi juuri niin, että ilman avioehtoa mies hyötyi minusta jo ennen liittoa hankimani omaisuudenkin osasta puolet.
Aika ilkeää tuollainen. Minä myin oman talon pois kun muutin ex-vaimon omakotitaloon toiselle paikkakunnalle ja kun päädyttiin eroon vuosien päästä..avioehtoa ei ollut mutta en vaatinut exältä mitään, kehotettiin niin tekemään mutta en halunnut sitä, olihan meillä kuitenkin niin mukavaa yhdessä eroon saakka joka tuli tehtyä aika löysin perustein.
Senkin asian olis voinu välttää jos oltaisiin sovittu riita ennen nukkumaanmenoa mutta kun lapualaanen ja härmäläänen suuttuu niin siitä on leikki kaukana. :)
Tekstistä päätellen ette ole aivan noviiseja ja koska olette jo kihloissa niin luulisi teidän jo keskutelleen selväksi arkielämän perusasiat.
Avioliitto on jotain muutakin kuin taludellinen yritys.
Joiltakin osin aloitus muistuttaa meidän yhteiselomme alkua. Nuorikkoni oli säästänyt pienestä palkastaan sen verran, että ostimme sillä ensimmäisen automme fillarikuukausien jälkeen.
Minulla ei ollut kuin velkaa. Vanhat, kuluneet vaatteet eikä niitäkään ollut paljoa. Päästyäni töihin alkoi uusiminen kalsareista.
Emme tehneet mitään sopimuksia emmekä tarvinneet niitä koska seurusteluaikana olimme huomaamattamme luodanneet mielipiteemme ja periaatteemme.
Mutta kysymykseen. Jos asia todella huolettaa niin eiköhän olisi parasta kääntyä sopivan juristin puoleen ja laatia tarvittavat asiakirjat.
Avioehto on tehtävä jossa takaat omat tähänsaakka hankitut säästösi ja kotisi.
Miehellä on lastensa takia monta rahareikää niin kauan kuin lapset ovat ala-ikäisiä. Hänen työnsaantinsakin kuulostaa olevan niin ja näin.
Tullee aikoja jolloin sinä olisit pääasiallinen leivänhankkija. Tuossa ei ole mitään pahaa, niin kauan kuin rakkautta ja yhteisyymmärrystä riittää.
Kuitenkin, mihen hankkimat VELVOITTEET saattavat (toivottavasti ei) tulla liian isoiksi teidän käsitellä. Raha hupenee paljon nopeammin kuin sitä saa joten jolloin tuo jo yksistään isontaa vaikeudet. Liian usein ylitsepääsemättömiksi.
Mikäli ero tapahtuu, henkinen kärsimys ja tuska on aivan tarpeeksi niin ettei siihen tarvitse enää lisätä sinun pitkäaikaisia säästöjesi menetyksiä.
Niin, no sitäpä on vaikea ennustaa kumpi se milloinkin olisi pääasiallinen leivänhankkija. Jos hyvin käy niin mies pääsee taas uuden alan myötä työelämään kiinni ja kesätyön jälkeen luultavasti jatkoa olisi samaan paikkaan. Itsellä onneksi aika varma työpaikka.
Mutta tiedostan kyllä, että raha-asiat voi stressata, varsinkin kun rahaa ei ole tarpeeksi. Olen tukenut miestä paljon tuossa, että pääsee taas työelämään kiinni ja asiat on tässä mennytkin parempaan suuntaan. Tiedän myös, että mies osaa käyttää rahaa eikä hassaa turhuuksiin.
Puhuin jo tuosta avioehdosta ja se kuulosti miehestäkin ihan hyvältä. Kuitenkin yhdessä halutaan pysyä ja naimisiin mennä. Molemmat tähdätään nyt siihen, että kyllä se mies sinne työelämään pääsee.
Avioehdon voi laatia juuri sellaiseksi joka parhaiten vastaa nykytilaa. Esim: kummankin omaisuus ennen avioliittoa: kiinteä että säästöt, käteiset, tuleva mahdollinen perintö jne jää ao.n haltuun.
Avioliiton aikana hankittu yhteinen varallisuus jaetaan lain mukaisesti mahdollisimman tasan avioeron sattuessa.
Maksaa lakimiehelle joka tekee avioehdosta vedenpitävän, on paras taloudellinen sijoitus jonka voitte tehdä.
Avioehtohan se tämän ratkaisee. Muistakaa laittaa avioehtoon myös mahdolliset tulevat perinnöt, elleivät vanhempanne ole jo tehneet testamenttia.
Kannattaa myös keskustella testamenttien teosta. Miehesi kuollessa hänen omaisuuden perivät lapset ja heidän huoltajansa, eli miehesi exä voi haluta laittaa talonne myyntiin välittömästi, ellet pysty ostamaan lapsia ulos talosta.
Aviolesken koti on turvattu lailla eikä ex tai edes miehen lapset voi laittaa asuntoa myyntiin.
Avoleskellä ei turvaa ole tuossa tapauksessa.
Totta, en muistanutkaan .
Tai et tiennyt.
Teinn itse asiassa itse juuri testamentin, jossa, jossa varmistin tuon asumisoikeuden avokilleni ja siitä se jäi päälle.
EI auta testamentti kun ei perustu asumisoikeus lakiin ja se testamentin asumisoikeus voi kaatua oikeudessa jos rintapeirlliset jaluvat perinnön jakoon ja se siitä.
Sen voi kuitenkin ilmaista viimeisenä tahtonaan.
Ei kannata naimisiin mennä, silloin ei ole enää mitään omaa vaan yhteistä kaikki ellei sitten avioehtoa oteta. Avopuolisoni on aika kiero nainen, on yrittänyt saada mut naimisiin ja syynkin tiedän. Haluaa päästä osalliseksi ihan kivankokoisesta perinnöstä joka mulle tulee ainoana lapsena. Äidiltä jää aika uudehko kerrostalo kolmio saunalla, rakennettu 2006, osakkeita ja rahaa ja tämän kun avopuolöiso kuuli on yrittänyt siitä asti jos jollakin verukkeella. Minä sanoin että mikäs siinä otetaan avioehto, ei käynyt naiselle joten avoliitossa pysyn. Ei kukaan tervepäinen halua omaa omaisuutta jakaa tai antaa toiselle.
Voitko harkita testamenttia tuolle rouvallesi vai pelkäätkö, ett ottaa sut hengiltä, jos testamentti on ? Mihin sun varat päätyy, kun et niitä puupalttooseen saa mukaan?
Ymmärrän, ett tuolle muijalle et halua mitään "antaa". Mutt haluatko mieluummin antaa omaisuutesi valtiolle?
Käytän tietty saamaani perintöä itseni hyväksi, mullehan se kuuluu lain mukaan ei naiskumppanille.
Olem pontevasti puolustellut avioliitossa yhtä, yhteistä kassaa ja samoin kaiken muuh omaisuuden yhteisomistusta. Ehkä hieman härnäysmielessä.
Käytännössä teimme lastemme lahjoituksiin ( mm. asunto, säästövakuutus yms, ) ehdon joka sulkee heidän mahdolliset puolisonsa lahjan ulkopuolelle.
Tämä ehto on jo vuosia sitten kerran realisoitunut.
Ex rouva iski kyntensä sellaiseen johon ne pitivät. VolvoS80:stä keittokattilaan.
Eihän noista reunaehdoista ole mitään haittaa.
Talon+omistussuhteet+menevät+siten,+miten+kauppakirjaan+ne+laitatte.+Mutta+jos+ero+tulee,+eikä+avioehtoa+ole,+niin:
Ei kannata mennä avioon kahden pienen lapsen isukin kanssa, mielummin avoliitto tai molemmat asuu omissa oloissaan ja vaan seurustellaan näin säästyy monilta ongelmilta.
"Ei kannata mennä avioon kahden pienen lapsen isukin kanssa, mielummin avoliitto tai molemmat asuu omissa oloissaan ja vaan seurustellaan näin säästyy monilta ongelmilta. "
Tai ottaa sellaisen miehen josta ei koidu ongelmia, joka ei haikaile naisen omaisuutta.
Kysymys ei ole ainoastaan omaisuudesta, vaan myös sun, mun ja yhteisistä lapsista ja lasten ollessa pieniä niin exät kuuluu myös kuvioon lasten kautta, ja jos exät on hankalia niin soppa on valmis.
Miten avio tai avoliitto muuttaa sitä asiaa jos exät on hankalia? Exät on yhtä hankalia vaikka asuisitte erillänne.
Hyvä esimerkki, kun mies tai nainen muuttaa yhteen uuden suhteen kanssa niin sillon alkaa vaikeudet, pränkätään lasten etä tapaamisista ja kuka ottaa milloinkin lapset ja lomista tulee kränää kuinka paljon lapset on mulla tai sulla ja se uusi suhdekin haluaa olla puolisonsa kas. Joskus kahden, kokemusta on.
Sillon kun on yksin niin sillon kaikki luonasi hyvin, onko se sitte jotain mustasukkaisuutta tai kateutta😇
Vaikka asuisi erillään ja exä saa tietää seurustelusta, alkaa vaikeudet, aivan sama asuuko yhdessä vai erikseen.
Avioliitossa muodostatte yhteistalouden. On se ja sama mihin kumpikin rahansa laittaa mutta mikäli epäilet kumppanisi vilpittömyyttä on syytä laatia avioehto. Se laaditaan joko eron varalle tai kuoleman varalle tai molempien varalle. Mutta pääsääntö on, että yhdessä avioliiton aikana hankittu omaisuus on molempien omaisuutta. Avioehdolla voi rajata siis vain ennen avioliiton solmimista olevaa omaisuutta tai rahaa.
Tai tulevat perinnöt , myös vanhemmat voi pois sulkea aviopuolison perinnöstä.
arkiedessä: viimeinen virkkeesi on väärin.
Avioehdolla voidaan rajata myös avioliiton aikana kertyvää omaisuutta. Lakimiehet osaavat kyllä muotoilla asiakirjan tässäkin tilanteessa, ja taatusti se on pätevä erotilanteessa.
Näistähän on julkisuudessakin kerrottu. Silloin kun/jos toinen tienaa miljoonia esim. formulakuski/lätkänpelaaja/monimiljonääri jonka omaisuus karttuu miljoonilla joka vuosi avioliitonkin aikana, samalla kun se parisuhteen toinen osapuoli ei tienaa paljon mitään.
Ja nakit silmiltä, ettei oo täysin persolkanen.
Vain täysi idiootti ostaa asunnon miehen kanssa jolla eiole tuloja. Miehes elättää niitä lapsiaan ja lopulta sillä ei ole varaa maksaa sitä asunolainaa. Voit menettä sille puolet jollet tee avioehtoa
Onko mies täysi idiootti kun hankkii talon yhteisomistukseen naisen kanssa jolla ei ole mitään tuloja? Siis ei mitään korvauksia, tukia tai muutakaan!
On täys ääliö.
Hyvä, etten tiennyt tuota.
Olen elänyt talon hankkimisen jälkeen tyytyväisenä 42 vuotta ja sen myynnistäkin on kulunut jo 15 vuotta.
Miten minun idiotismini on mahtanut ilmetä? En ole itse huomannut eivätkä kanssaihmiseni ole edes vihjaisseet.