Pitkäaikainen suhteeni päättyi kolmisen kuukautta sitten miehen tahdosta. Keskellä päivää tuli tekstiviesti, jossa hän kertoi haluavansa jatkaa elämäänsä yksin. Olihan meillä ollut omat ongelmamme, mutta viimeksi niistä puhuttuamme jäin siihen käsitykseen, että ne saadaan ratkaistua. Äkkinäinen ero oli tietenkin minulle kauhea shokki. Ketään toista naista ei tietääkseni kuvioissa ollut
Nyt olen kuitenkin päässyt taas elämisen makuun ja tuntuu, että tulevaisuudessa on kaikkea mukavaa tulossa. Näen ex-mieheni 1-2 kertaa viikossa harrastuksen parissa. Harrastus on minulle pitkäaikainen ja tärkeä, samoin porukka, joka harrastuksessa käy. En siis halua harrastuksesta luopua tai vaihtaa paikkaa. Pystyn jo ex-miehen kanssa puhumaan ihan asiallisesti ilman suurempia tunnekuohuja enkä ole sen kummemmin harrastuksen ulkopuolella muuten pitänyt häneen yhteyttä. Muutaman tekstiviestin olen lähettänyt, jotka liittyvät tähän harrastukseen ja asioiden hoitamiseen siellä.
Näiden taustojen jälkeen varsinaiseen asiaan. Viime viikkoina ex-mies on alkanut käyttäytyä minua kohtaan todella ystävällisesti ja kohteliaasti. Eron jälkeen hän piti tiettyä etäisyyttä, mutta ei missään tapauksessa käyttäytynyt minua kohtaan mitenkäään ilkeästi. Harrastuksessa hän hakeutuu aina luokseni juttelemaan, hymyilee ja on hyvällä tuulella. Hän kohtelee minua huomaavaisesti myös toisten ihmisten edessä, kertoo kohteliaisuuksia, avaa oven minulle jne. Kun itse onnittelin häntä harrastukseen liittyvästä saavutuksesta kädestä pitäen, niin hän nappasikin minut tiukkaan halaukseen. Parin viikon päästä olen muuttamassa isompaan asuntoon ja ex-mies on tarjoutunut useaan otteeseen auttamaan muutossa.
Nyt sitten ihmettelen, että mitä ihmettä ex-mieheni tällä käytöksellään tarkoittaa. Meinaako hän pyytää takaisin vai harmittaako vain se, että en ole jäänyt hänen peräänsä itkemään? Syyllisyyden tunteita? Juuri kun olen päässyt taas elämään kiinni ja saanut itsetuntoni kerättyä, niin en toivoisi ketään sotkemaan tilannetta. Kuitenkin olen kaiken myllerryksen jälkeen heikko ja vielä tunteita ex-miestä kohtaan on, tosin tuskin pystyn enää häneen luottamaan. En ole vielä ex-mieheltä kysynyt mitä hänen käytöksensä oikein tarkoittaa, mutta tulevaisuudessa ehkä on pakko.
Joten olisin kiitollinen, jos kertoisitte omia kokemuksianne takaisin pyytämisestä: kuinka kauan eron jälkeen se tapahtui, miten exän käytös muuttui,miksi pyysi takaisin, miten itse reagoitte jne.
Nyt olen kuitenkin päässyt taas elämisen makuun ja tuntuu, että tulevaisuudessa on kaikkea mukavaa tulossa. Näen ex-mieheni 1-2 kertaa viikossa harrastuksen parissa. Harrastus on minulle pitkäaikainen ja tärkeä, samoin porukka, joka harrastuksessa käy. En siis halua harrastuksesta luopua tai vaihtaa paikkaa. Pystyn jo ex-miehen kanssa puhumaan ihan asiallisesti ilman suurempia tunnekuohuja enkä ole sen kummemmin harrastuksen ulkopuolella muuten pitänyt häneen yhteyttä. Muutaman tekstiviestin olen lähettänyt, jotka liittyvät tähän harrastukseen ja asioiden hoitamiseen siellä.
Näiden taustojen jälkeen varsinaiseen asiaan. Viime viikkoina ex-mies on alkanut käyttäytyä minua kohtaan todella ystävällisesti ja kohteliaasti. Eron jälkeen hän piti tiettyä etäisyyttä, mutta ei missään tapauksessa käyttäytynyt minua kohtaan mitenkäään ilkeästi. Harrastuksessa hän hakeutuu aina luokseni juttelemaan, hymyilee ja on hyvällä tuulella. Hän kohtelee minua huomaavaisesti myös toisten ihmisten edessä, kertoo kohteliaisuuksia, avaa oven minulle jne. Kun itse onnittelin häntä harrastukseen liittyvästä saavutuksesta kädestä pitäen, niin hän nappasikin minut tiukkaan halaukseen. Parin viikon päästä olen muuttamassa isompaan asuntoon ja ex-mies on tarjoutunut useaan otteeseen auttamaan muutossa.
Nyt sitten ihmettelen, että mitä ihmettä ex-mieheni tällä käytöksellään tarkoittaa. Meinaako hän pyytää takaisin vai harmittaako vain se, että en ole jäänyt hänen peräänsä itkemään? Syyllisyyden tunteita? Juuri kun olen päässyt taas elämään kiinni ja saanut itsetuntoni kerättyä, niin en toivoisi ketään sotkemaan tilannetta. Kuitenkin olen kaiken myllerryksen jälkeen heikko ja vielä tunteita ex-miestä kohtaan on, tosin tuskin pystyn enää häneen luottamaan. En ole vielä ex-mieheltä kysynyt mitä hänen käytöksensä oikein tarkoittaa, mutta tulevaisuudessa ehkä on pakko.
Joten olisin kiitollinen, jos kertoisitte omia kokemuksianne takaisin pyytämisestä: kuinka kauan eron jälkeen se tapahtui, miten exän käytös muuttui,miksi pyysi takaisin, miten itse reagoitte jne.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Niin, se on jännä homma. Miehen aloitteesta erotaan, ainakin meillä, oli tyytyväisen oloinen silloin kun olin rikki. Kun elämä lähtee nousuun taas, eli itsetunto palaa, alkaisi mieskin mielellään palailemaan. (Olisiko jotain outoa vallan näyttämistä?) Ainakin uskon näin, että itse olen viehättävämpi ja taas sellainen mihin alkujaan tykästyi, kun on sinkku hyvällä itsetunnolla. Jotenkin sitä muuttuu itse suhteessa täysin eri ihmiseksi millainen aiemmin oli (riippumaton jne...) ja sitten kai se toinen taas huomaa niitä samoja piirteitä löytyvän vieläkin, vaikka niitä ei suhteessa ollessa näy.
Minulle on annettu samat ohjeet, eli jatkaa elämää eteenpäin ja vapauttaa toinen. Se on kuulemma ainut tapa saada ex takaisin. Jos olisitte jääneet itkemään perään,niin varmasti ei olisi mitään kuulunut. Jos rakastatte, nielkää ylpeytenne. Yhteenpalaaminen onnistuu vain, jos molemmat pystyvät aloittamaan puhtaalta pöydältä ja luottamaan.
Olet niin oikeassa tuon itsetuntoasian kanssa. Miten olet suhtautunut miehen yhteenpaluu haluihin? Itseni on enää vaikea luottaa mieheen, sillä voihan mieli taas muuttua ja lennän sivuun. Ja olen vieläkin loukkaantunut siitä, että minut jätettiin tekstiviestillä, ei voinut edes odottaa siihen asti että kotiin asti ehdin töistä. Olemme jo yli kolmekymppisiä, niin en olisi uskonut tuollaista teinityyliä ex-mieheltäni. Tosiaankin itselläni ikää on jo sen verran, että perheen perustaminen olisi toiveissa enkä välttämättä halua kokeilla onneani miehen kanssa, joka näköjään ei osaa toimia kuin aikuinen ja tehdä kunnon päätöksiä ja lupauksia.
Ei ole välttämättä kyse yhteenpaluuhaluista, vaan siitä, että mies uskaltaa käyttäytyä sinua kohtaan taas normaalisti, kun aistii, että sinulla ei ole enää mitään hampaankolossa tai mitään muuta kuin toverillisia fiiliksiä häntä kohtaan.
Meillä se oli myöhäistä pyrkiä enää takaisin. Kun olin suosta noussut, huomasivat muutkin kyllä kohonneen itsetuntoni ja elämänhaluni; löysin toisen...
Se että haluaa takaisin on imartelevaa, itsetunto vielä lisää tykkää ihailijoista. Enpähän tällä kertaa "vaivu uneen" suhteessa ja pidän huolta itsestäni ja tarpeistani kaikin puolin. Muistan, että vaikka tuntuu elämän suurimmalta rakkaudelta, ei kukaan kuitenkaan ole korvaamaton.
Kiva kuulla "avainsana" että olet löytänyt toisen, sama on itsella myös toiveissa. Kun kirjoitit tuosta elämänhalusta ja uneen vaipumisesta, niin tajusin, että olen tosiaankin ollut suhteen aikana unessa, mutta nyt olen herännyt uuteen elämään. Hyvä muistutus tulevaisuutta varten. Auttoi kun näin asian tekstissäsi kirjoitettuna, kiitos hyvistä kommenteista.
Aika näyttää miten tässä käy. Voipi olla, että "Henna" on oikeassa, että mies on vain ilahtunut siitä, että olen taas takaisin elämässä kiinni. Oli niin tai näin, niin täytyy ottaa asia niin (ja nauttia imartelusta), että olin sitten potentiaali tyttöystävä tai vain kaveri, siis ilmeisesti joka tapauksessa mukava tyyppi.
itse haluat?Haluatko palata yhteen hänen kanssaan?
Naulan kantaan osuit. Olen yrittänyt miettiä asioita ja elämääni. Jälkikäteen ajateltuna ei meidän suhde ollut mikään täydellinen ja luultavasti nyt ongelmana olisi se,että en pystyisi luottamaan hänen lupauksiinsa. Lähinnä tuntuu siltä, että takaisin pyytäminen olisi häiriöksi kun tässä uutta elämää rakennan. Toisaalta "pieni piru olkapäällä" sanoo, että jos pyytää niin pääsisin minäkin jättäjäksi. Oikeasti en kai ole kostonhimoinen, vaikka olenkin vielä sisimmässäni aika loukkaantunut ja sekaisin eron jälkeen. Siitä nämä eri pohdinnat kai johtuvatkin, kun tiedän että mitä asioita elämältä haluaisin (perhe ja lapset), mutta en vielä että kenen kanssa.
uskon tämän eroprosessinkin jälkeen, että kaikki on mahdollista. Tosirakkaus palaa, mutta sen pitää tulla luontaisesti molempien tahdosta. Mutta se merkitsee sitä, että MOLEMMAT ovat valmiita aloittamaan alusta!Uskon, että molemmat voivat oppia erosta ja minun toivemaailmassa huomata, että muut eivät ole mitään!Mutta näinhän tapahtuu vain kauniissa ja rohkeissa?
Kai se on niin, että toisten täytyy suhteesta lähteä oppimaan elämää, toivottavasti oikeasti oppivat. Tai molempienhan sitä oppia pitäisi saada, jos suhde ei onnistunut. Kyllä kai tälläistä eroa ja yhteenpaluuta paljon tapahtuu ja ihan reaalimaailmassa. Kunhan vain on oikeat syyt.Toivoa on aina!
Itsestäni huomaan, että ajatukset vaeltavat ja mieleni muuttuu jatkuvasti. Paljon on kuitenkin tullut itsestani opittua, mutta en tosiaankaan taida olla vielä siinä tilassa, että voisin tehdä järkeviä päätöksiä elämässäni suuntaan tai toiseen. Toivottavasti en joudu ihan pian mitään isompaa asiaa päättämään.
Miten menee nyt?