olen lukion ekalla käyvä tyttö. olen huomannut että olen todella kiinni kavereissani. varsingin kahdessa jotka ovat läheisimpiä minulle. pelkään että menetän heidät, että he alkaisivat esim. olemaan kahdestaan todella paljon ja itse jäisin kolmanneksi pyöräksi.. tiedän että tämmöinen ns. vaihe tulee jossain vaiheessa elämää. on kehotettu miettimään jotain muuta mutta en pysty. mietin vain ja ainoastaan heitä kahta ja ettö onkohan ne jne. help?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei kai tohon auta ku jutella muilleki. Tyyliin kaikille ikäluokassa jotka vähänki vaikuttaa mielenkiintosilta.
Ja sit toisaalta hyväksyä se että kaikkia ei voi miellyttää, eikä ainakaan yhtä paljon kuin joku muu ehkä voi miellyttää.
Ei kuulosta terveeltä, ei!.
Sinulla on aivan liian paljon tyhjää aikaa, aivojen tylsistyminen tuottaa huonoja ja pelottavia ajatuksia; kuten sinulla ystäviesi menetys.
Ala tekemään mitä tahaansa joka kiinnittäisi ajatuksesi pois turhista murheista; lue kouluaineissa eteenpäin, kertaa jo opittua, mene iltakursseille, ala harrastamaan mitä tahaansa - josta tiedät jo vähän tai valitse aihe josta et tiedä yhtään mitään.
Pyydä että vanhempasi opettavat sinulle kokkausta ja siivoamista (ellet vielä osaa), tarjoa heille apuasi kodin askareissa.
Kipaise auttamaan yksinasuvaa naapurin mummoa, käy hänelle kaupassa, tarjoudu pesemään ikkunat. Entä onko naapuristossasi lapsiperheitä? Tarjoudu lapsenvahdiksi vaikka viikoloppuisin että vanhemmat pääsevät yhteiselle kävelylenkille ilman lapsiaan. tai tee sinä lasten kanssa lumilinnaa ja lumipallolyhtyjä.
On paljon asioita joita voit tehdä aikasi kuluksi, sen sijaan että murehdit olemattomia!
Ulkopuolisuuden tunne saattaa olla joko tunnelukko tai ohutnahkaisuutta. Jos se on niin vaikea kuin kerroit, niin ota mainitsemista asioista selvää ja saat helpotusta kun opettelet siitä pikkuhiljaa eroon. Kuten yllä olevat kehottaa etsi harrastus tai muuta puuhattavaa. Mieti minkälaista käytöstä siedät.