Huoh, en vaan enää jaksa tätä. Selitämpä eka taustat. Omaan hyvän liikunnallisen taustan ja teini-ikäisenä salilla ja treeneissä tuli käytyä lähes päivittäin. Nyt myöhemmällä iällä liikunta on hieman jäänyt muun elämän tieltä ja olen tähän havahtunut viime aikoina, kun yleiskunto on heikentynyt ja on tullut sairauksia. Yleisesti en voi niin hyvin kuin ennen, ja flunssakin käy kylässä aiempaa useammin ja herkemmin. Tunnen tästä hyvin huonoa omaatuntoa.
Niimpä olenkin päättänyt aloittaa taas liikunnan harrastamisen. Olen käynyt punttisalilla ja kävelyllä mahdollisuuksien mukaan. Uutena ongelmana kuitenkin on, että koska "sohvaperunailusta" on ehtinyt jo tulla tapa, minulle on välillä ylivoimaisen hankalaa nousta sängyn pohjalta, kasata treenikamppeet ja lähteä sinne salille. Kun päätän, että maanantaina aloitan tosissani liikunnan, saatan jaksaa käydä kahtena päivänä salilla ja sitten voi helposti vierähtää viikko tai kaksikin että menen uudestaan. Tämä turhauttaa minua, joten ihmiset hyvät, kertokaa mikä teitä motivoi liikkumaan päivästä toiseen.
Tämän viikon maanantaina ties monennetta kertaa päätin, että nyt tulee stoppi laiskottelulle. Kävin puntilla ja treeni oli aivan loistava, se teki minusta motivoituneen käymään huomennakin. Yllättäen tiistaina tunsin vilunväristyksiä ja lämpöhän se sieltä nousi illan mittaan, että osaa olla huono tuuri! Aika tehokasta motivaationtappamista tämä sairastelu, nyt ei pakostakaan tule liikuttua ainakaan viikkoon. Eikä ole muuten eka kerta kun vastaavaa tapahtuu. Onko teillä kokemusta tällaisesta? Osaatteko sanoa, mistä tämä voisi johtua? Itse olen pohtinut, että aloitanko aina liian äkäisesti tauon jälkeen liikkumisen vai onko vain asenteessani jotain vikaa... Kun tästä kuntoon jonain päivänä pääsen, niin en enää ikinä valita että "joudun" liikkumaan. Liikunta on valtava etuoikeus ja jo lyhyessä ajassa olen huomannut sen puutteen vaikutukset terveyteen.
Kirjoitan tätä siis nyt keskellä yötä korkeassa kuumeessa, eipä uni näytä maistuvan. Kertokaa ja kommentoikaa tähän jotain asiallista, omia kokemuksia ja neuvoja, mitä voin tehdä asialle!!
Niimpä olenkin päättänyt aloittaa taas liikunnan harrastamisen. Olen käynyt punttisalilla ja kävelyllä mahdollisuuksien mukaan. Uutena ongelmana kuitenkin on, että koska "sohvaperunailusta" on ehtinyt jo tulla tapa, minulle on välillä ylivoimaisen hankalaa nousta sängyn pohjalta, kasata treenikamppeet ja lähteä sinne salille. Kun päätän, että maanantaina aloitan tosissani liikunnan, saatan jaksaa käydä kahtena päivänä salilla ja sitten voi helposti vierähtää viikko tai kaksikin että menen uudestaan. Tämä turhauttaa minua, joten ihmiset hyvät, kertokaa mikä teitä motivoi liikkumaan päivästä toiseen.
Tämän viikon maanantaina ties monennetta kertaa päätin, että nyt tulee stoppi laiskottelulle. Kävin puntilla ja treeni oli aivan loistava, se teki minusta motivoituneen käymään huomennakin. Yllättäen tiistaina tunsin vilunväristyksiä ja lämpöhän se sieltä nousi illan mittaan, että osaa olla huono tuuri! Aika tehokasta motivaationtappamista tämä sairastelu, nyt ei pakostakaan tule liikuttua ainakaan viikkoon. Eikä ole muuten eka kerta kun vastaavaa tapahtuu. Onko teillä kokemusta tällaisesta? Osaatteko sanoa, mistä tämä voisi johtua? Itse olen pohtinut, että aloitanko aina liian äkäisesti tauon jälkeen liikkumisen vai onko vain asenteessani jotain vikaa... Kun tästä kuntoon jonain päivänä pääsen, niin en enää ikinä valita että "joudun" liikkumaan. Liikunta on valtava etuoikeus ja jo lyhyessä ajassa olen huomannut sen puutteen vaikutukset terveyteen.
Kirjoitan tätä siis nyt keskellä yötä korkeassa kuumeessa, eipä uni näytä maistuvan. Kertokaa ja kommentoikaa tähän jotain asiallista, omia kokemuksia ja neuvoja, mitä voin tehdä asialle!!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.