Ei mene tasan onnen lahjat... Meidän liitossamme minä vaimo olen se, joka janoaa seksiä, ja mies on hirmu usein niin väsynyt, että nukahtaa illalla lapsia nukutellessa! Hän tekee hieman normaalia pidempää työpäivää tavallaan, koska monesti joutuu jäämään vähäksi aikaa ylitöihin ja työmatkoihinkin menee aikaa. Ja kyllä hän ihan tosissaan viettää työaikansa valvotusti työssä - ei siis tapaile muita naisia, se ei satu olemaan edes mahdollista... Mutta asiani on se, että minä elän puutteessa! Mieheni käskee hommaamaan toisen seksipartnerin, koska hän ei jaksa kovinkaan usein harrastaa seksiä - mitä te ajattelette??? Uskotteko, että mieheni on tosissaan, vai mitä ihmettä minä voisin tehdä oman olotilani korjaamiseen? Kaipaan MIESTÄ, eikä omat sormet korvaa minkäänlaista miestä... Tämä on aika tuskallista ja jatkunut kauan, en ilkii edes sanoa kuinka kauan. Mieheni vakuuttelee, että hän ei ole minuun kyllästynyt, vaan että hän ei vain jaksa, kun työpäivät ovat niin rankkoja! Miten kukaan toinen mies voisi koskea toisen vaimoon, vaikka ei koskemisesta saisikaan murhamiestä peräänsä?? Keskittymiskykyni omissa asioissani on ollut retuperällä jo ties kuinka kauan, koska kaipaan niin paljon SITÄ. Auttakaa jos voitte!!! (Ja ikäni on 28 vuotta...)
Seksinnälkä
minulla naisella
131644
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hanki dildo, erilaisia, auttavat varmasti ensihätään. Joskus jopa paljon parempia kuin yhden illan hoidot! Läheisyys ei tosin kuulu samaan hintaan..Koittakaa järkätä itsellenne aikaa ilman lapsia, niin että miehesi on levännyt. Lue muitakin "apukeinoja" tältä palstalta..
Mä en jaksa innostua noista muovi- ja kumivekottimista, joita kotoa jo löytyykin - ne olivat "pop" joskus vuosia sitten! Sepä se juuri onkin, kun lapsia ei tahdo saada koskaan minnekään hoitoon, muuten kuin silloin, kuin meillä on jotakin sellaista menoa, että sen aikaa mummot ja ukit jaksavat lapsiamme katsella. Mutta sellaiset tärkeät menot ovat siis menemistä jonnekin sovittuna ajankohtana - ei meillä oikein riitä sydäntä laittaa lapsia hoitoon, jos ei ole muuta syytä, kuin että me vanhemmat saataisiin olla kahden! Ja isovanhemmat eivät ymmärrä miksi heidän pitäisi hoitaa lapsiamme silloin kuin olemme molemmat kotona "ilman tekemistä"! Missä päässä oikein on vika? Kyllä meidän tuttavaperheissämme isovanhemmat ottavat lastenlapset hoitoon koska tahansa ja ihan mielellään, mutta meillä täytyy olla jokin painava SYY, jotta hoitopaikka järjestyy. Katkeruuden syvä rintaääni puhuu...
Kaikki päivät menevät niin, että minä odotan iltaa, jolloin saadaan olla yhdessä, mutta yöhön mennessä nukkuu kaikki muut paitsi minä, joka haluaisin seksiä. Ei meillä ole mitään muita ongelmia tietääkseni ja senpä takia olen aivan sekaisin: en minä kadu perheen perustamista enkä naimisiinmenoa, mutta saan kai minä kuitenkin haluta seksiä??? En minä 28-vuotiaana halua elää mieheni kanssa pelkkinä ystävinä ja sekstailla silloin tällöin tilaisuuden tullen!!! Minä kaipaan aivan liikaa miestä, joten ehkä minun pitää todellakin löytää joku paikka missä tyydytellä tarpeitani, kun miehenikin sitä ehdottaa? Olisiko se niin paha asia loppujen lopuksi? Kun mieheni on tyytyväinen mutta minä en ole, niin enkö minä silloin ole se "korjattava asia"??? Ei minusta pelkkä perhe ole vaalimisen arvoinen, kyllä kai meidän jokaisen pitäisi osata vaalia myös itseämme. Kun minä en ole täysin tyytyväinen elämääni, niin pakostihan se heijastuu ainakin johonkin, eikä se ole mikään hyvä asia. Ei meillä nyrkit heilu, eikä mitään sellaista, vaan ihan rauhanomaisesti elellään. Minä en valitettavasti saa tyydytystä pelkästä sylikkäin istumisesta ja pussailusta ja arkiasioista keskustelemisesta, minä haluan seksiä! Kaikki loma-ajatkin menee vain nukkumalla ENEMMÄN JA PITEMPÄÄN, eikä silloinkaan saa mitään muuta! Paitsi joskus. J-O-S-K-U-S!!! (Alan kuulostaa todella epätoivoiselta...)
vaikka mies sanoo että hanki toinen mies niin tuskin sitä tarkoittaa.kertoohan sen jo järki että jos toinen rakastaa niin ei halua muiden koskevan omaan kultaan. jos sen teet niin aika varmasti suhde alkaa takkuilee pahastikin.
mitä jos sanoisit miehellesi että kotiin ajoissa ja lapsenhoitaja kattoo lapsien perään (ei aina tarvi isovanhempia ja ei oo kallista 5e/h).
jos on pitkä työmatka niin muuttakaa tai löydä työpaikka lähempää.
Minä kaipailisin jutustelua MIESTEN kanssa, koska alan olla aika lailla samalla aaltopituudella heidän kanssaan.... Ei minun järkeni kyllä sano, että kukaan ei koskaan saisi enää minun kultaani koskea, aika sydäntäraastavalta tuntuu pelkkä ajatuskin siitä, että estäisi toista elämästä. Seksihän on kuitenkin "vain" seksiä, OK, mutta se tekee hyvää, eikä vahingoita ketään. Eikös?? Mä alan todellakin ajatella jo miesten tavoin, olen ollut jo liian kauan puutteessa...
Kyllä mun mieheni tulee kotiin suoraan töistä, ei hyvää työpaikkaa viitti vaihtaa myöskään. Kyllä musta on vähän kallista maksaa 5 e tunnilta lastenhoitajasta, kun se yksi tunti ei kuitenkaan riitä ja ajankohta tarpeelle olisi myöhään iltaisin... Liian usein. Taitaa meidän suunnitelmamme tulla edullisemmaksikin.......
uskoisin ilman muuta, ettei miehesi halua sinun käyvän vieraissa, vaikka niin sanookin, hän sanoo sen pakon sanelemana, sillä pelkää muuten joutuvansa eroon lapsista ja sinusta. Lapsethan tähtovat jäädä äidille erossa. Toisaalta itse jo pitempään avioliitossa olleena, tiedän halujen vaihtelevan toisilla melkoisesti, ja kumppanin vaihtaminen aallonpohjassa, tahtoo johtaa vain vaihtokierteeseen, eli elämä pyörii vain omien seksuaalisten halujen ehdoilla.
Lapset ovat kuitenkin elämän perustarkoitus ja itsestäni tuntuisi väärältä käydä vieraissa, jos puoliso olisi väsynyt ja jos haluttomuus johtuisi väsymyksestä.
Mainittakoon meillä olevan tilanne toisinpäin, eli vaimo on haluton aina, eikä vain pelkästään väsymyksestä johtuen, hänkin on ehdottanut minulle samaa, kuin miehesi sinulle, eli voisin käydä vieraissa, mutta tiedän ettei hän todellakaan haluaisi minun käyvän vieraissa. Enkä ole käynytkään.
Takuuvarmasti tulee muita ongelmia jos sorrut vieraisiin, ja toivoisit silloin tehneesi mitä tahansa muuta, kuin käydä tyydyttämässä seksuaaliset tarpeesi ulkopuolisella.
Yrittäkää edelleen sitkeästi löytää yhteistä aikaa ja siten saada seksuaaliset tarpeet tyydytettyä nykyistä paremmin, se kannattaa vaikka valehtelisitte appivanhemillenne mitä tahansa, saadaksenne lisää kaipaamaanne yhteistä laatuaikaa. Uskoisin heidän hoitavan lapsia paljon mieluummin, jos tietäisivät tilanteenne vakavuuden ja tilanteen ajautumisen ulkopuolisiin suhteisiin, jos yhteistä aikaa ei järjesty tarpeeksi.
Toivotan sitkeyttä järjästää aikaa ja kärsivällisyyttä, jos se ei heti seuraavana päivänä onnistu.
Ei minun mieheni pelkää, eikä hänen tarvitse pelätä mitään sellaista, että meille tulisi ero, kun kaikki asiat sujuu kuitenkin niin hyvin ja on aina sujunut. Hän on omien sanojensa mukaan tyytyväinen siitä, että hänen vaimonsa on "nymfomaani"... Ja harmissaan siitä, ettei tahdo enää pysyä menossa mukana... Kyllä mä olen aika yritteliäs ollut hänen kuntonsa kohottamisessa, mutta ongelma ei oikein ole korjaantunut - siis että ei minun himotukseni tahdo sammua millään...
Mutta sinä kerroit tuon yhden asian, mitä me ei olla uskallettu vielä kokeillakaan: appivanhemmille valehtelu! Harvemmin saa kiittää jotakuta siitä, että neuvoo valehtelemaan, huh... Me ajateltiinkin eilen illalla, että koitetaan miettiä mikä "meno" me keksittäisiin! Mä olen äärimmäisen huono valehtelemaan, mutta jospa me yhteistuumin siihen kyettäisiin! Mun omat vanhemmat pitää oikeutenaan tarkastaa kaikki mahdolliset menemiset joltain kolmannelta osapuolelta vähänniinkuin sattumalta tyyliin että hankkiutuvat jonkun asianomaisen juttusille ja aivan sattumoisin mieleen tulee kysyä onko hänkin menossa samaan paikkaan... Sairasta, mutta minkäs teet! Meidän täytyy siis tehdä oikea kunnon salaliittoteoria tai sitten kääntyä mun mieheni vanhempien puoleen. Ja heillä on aina jotain tärkeämpää menoa...
Mun ajattelukapasiteettini ei vielä tähän mennessä ole kyennyt selvittämään miten saada lapset hoitoon helposti, ja aina tulee vielä miettineeksi, että parempihan lasten on olla kotona silloin kun vanhemmatkin on! Pitäisi siis yrittää vaikka valehdella niille isovanhemmille tai sitten antaa kaiken olla ennallaan. Mutta silloin taasen asia ei ole korjaantunut muuten kuin että olen hetken aikaa keskittynyt kirjoittamiseen SEN ajattelun sijasta..... Älkääkä vaan neuvoko menemään harrastamaan jotakin, koska se tietäisi ongelmia tällä minun taipumuksellani... Mitenkähän sellaiset "kunnon äidit" kykenevät vain olemaan kotona ja kastelemaan kukkia, laittamaan ruokaa, leikkimään lasten kanssa ja sen sellaista kaipaamatta seksiä??? Mistähän aivojen osasta minun pitäisikään päästä eroon????
vaikuttasi siltä, että teidän seksihalujen epätasapaino ei ole kovin suuri, mutta omastakin kokemuksesta voin sanoa, että silloin kun vaimo on ollut hyvin aktiivinen, siis aktiivimpi kuin minä, niin silloin omat haluni, tai tarve harrastaa seksiä vähenivät suuresti. Vaimon aktiivisuuden taas vähetessä omat haluni palasivat ennalleen. Eli kun tarjontaa on liikaa mielenkiinto vähenee. Teilläkin voi olla ainakin osittain tälläisestä kysymys, työpaineiden ja lasten läsnäolon lisäksi. Eli tilanteenne saattaa korjautua pienillä parannuksilla em. asioiden parannuttua.
Mainitsemani viaton valehtelu vanhemmille ei ole niin vakava juttu, jos siitä on apua seksielämäänne, lisäksi yhteinen salakähmäisyys saattaa tuoda miehellesi pienen lisäjännityksen kautta, seikkailun makua ja sitäkautta myös lisää virtaa haluihin.
Kannattaa keskustella vaihtoehdoista miehesi kanssa, uskoisin hänen olevan hengessä mukana.
Näin se todellakin menee, siis että toisen halu syö toisen halua... Mutta kun ongelma on vähän mutkikkaampi! Mä olen myös kokeillut olla täysin himoton, eli olen ollut monta viikkoa putkeen ihan vain ollakseni, en ole "vonkunut" seksiä, vaan olen tyytynyt pusutteluihin ja halimisiin ja sohvalla sylikkäin röhnöttämiseen... Seuraus on ollut se, että ei miehenikään ole ehdottanut seksiä! Kyllä hänen on pakko olla jollain tavalla tympääntynyt tai ainakin jonkinlaisen jännityksen puutteessa! Mä en kykene millään edes muistamaan, mikä asia mun miestäni on innostanut joskus aikaisemmin... Jotain nyt puuttuu, mutten tiedä mitä. Eräällä naispuolisella ystävällämme kyllä on taipumusta saada minun mieheeni draivia, koska hän on niin poikkeuksellisen erilainen kuin minä - harmi vaan, että tää ihminen perheineen asuu nykyään n. 500 km:n päässä, eikä me siis tavata kuin pari kertaa vuodessa.... Mä taidan alkaa junailemaan tapaamista.... Kaikkien etujen nimissä....
Niin siitä epätasapainosta vielä, että meillä se ei kyllä toimi toisin päin, eli kun mun mieheni oli vielä "viriilissä iässä", mä pysyin kyllä ihan helposti kyydissä... Olenkohan mä ollut liian sallivainen meidän suhteessamme, mä en nimittäin pistäisi pahakseni, vaikka mun mies lirkuttelisi toisille naisille - ehkä hän on täysin kyllästynyt vapauteensa!!! Pitäisköhän meillä ottaa kunnon kuri käytäntöön ja sopia, että vieraitten vilkuilu ja hipaisukin on absoluuttisen kiellettyä jatkossa??? Jos me niin sovitaan, niin mun mieheni saattais piristyä ja mä itse näivettyisin täysin...!
Se valehteluhomma joutuu odottelemaan vähän, koska niinkuin mä taisinkin jo mainita, niin mä olen todella surkea valehtelemaan... Mä en ihan oikeasti kykene silmät tapittaen valehtelemaan toiselle, vanhemmillenikaan, ilman että alan hymyillä ylileveästi tai suorastaan nauran tai että joudun vähintäänkin vaihtamaan huonetta tai peittämään kasvoni, jottei kukaan huomaa että valehtelen.... Toivottavasti täällä ei ole ketään tuttuja, nimittäin esimerkiksi mun ollessani n. 12-vuotias eräs pari vuotta vanhempi poika kysyi minulta puistossa kesken rosvo&poliisileikin, että saisiko hän minulta pusun. Mä kykenin hädintuskin sanomaan 'et', kun mua alkoi naurattamaan ja poju pussasi itse minua... Ja vaikka olen jo 28-vuotias äiti-ihminen, niin en siltikään ole oppinut vielä tähän päivään mennessä valehtelemaan..... Ainakin minusta tietää milloin olen tosissani, koska silloin ei naurata! Eikä siis sekään naurata, että minä elän puutteessa...
Mä vonkaa myös usein seksiä. Jotenkin otan itseeni, kun mies ei aina halua, tai ei pysty. Semmoista ongelmaa ei ole ennen ollut. Mut jos se ees sanois, et erektio ei tule, tosi noloo kun toinen vain makaa puupökkelönä. Kun kuulemma toinen on vaikea torjua. Kun ei kaikkee voi sanoa. Pitäis vissiin tajuta. Ja työviikko kuulemma verottaa. Mut seksistä tulee usein vääntöä. Jos mies ei illalla tai aamulla pysty, niin sitten päivällä se soittelee töistä ja tekee petitreffejä, käyttäytyy spontaanisti miten se ei yleensä toimi. Sitä kuulemma vaivaa joskus kun se ei saa haluta ja ollaan niin useesti et fiilis menee. Oishan se viimeksi dildolla tyydyttänyt mut. Mut meni vähän sähläykseksi. Ja huomaahan se et toista ei kiinnosta jos se lopahtelee vähän väliä. Miehelle ei ainakaan parane sanoa, et illalla isken sen, saa siitä suorituspaineita. Myös liian raju aloittenteko on pahasta. Mut jos rupean halaan ja suuteleen, niin ei se vastaa hyväilyihin. Et naisen enempi haluaminen on hirvee juttu, jos mies ei oo mikään testosteronihirviö.
Jos miehesi ei pahastu niin voisin mielelläni pitää sinua hyvänä :)
Jopas vain mieltä lämmittää...! Miten minä voisinkaan meidän vapauksiamme rajoittaa...... Ei mutta oikeasti, tuskinpa kenenkään mieli kohenee ajatuksesta, että omaa puolisoa ei ihan takuuvarmasti kosketa ikinä kukaan??? Sehän se vasta tylsyyden huippu onkin!?
mennään kylpylälomalle viikonlopuksi ja jutellaan tästä tilanteestasi ja sitten ollaan sylikkäin, että olosi tuntuisi paremmalta. Varmasti miehesi antaisi kylpylärahat jos lupaisin pitää sinusta hyvää huolta. Jos hän hermostuisi niin voisin sanoa, että itsehän sinä tytöllesi ehdotit toista miestä seksiin kun itse et jaksa. Enhän minä omakseni veisi vaan viikonlopun pitäisin hyvänä :)
Mutta mitä jos et päästäisikään minua karkuun kylpylän jälkeen? Mitä minä miespolo sitten tekisin, kun miehesi saisi tietää, että olet rakastunut minuun?
...