Olen alkanut pohtia näin elämäni puolimatkassa omia rakastumisiani/rakastamista. Olen ollut elämäni aikana kahdessa pitkässä suhteessa, joista ensimmäisen lopetin itse noin 24-vuotiaana, koska halusin vain kokea jotain enemmän. Ja toinen pitkä suhde oli 15-vuotinen avioliitto, joka päättyi mieheni kuolemaan vuosia sitten.
Nyt kun olen jälkikäteen miettinyt näitä kumpaakin, niin olen alkanut epäillä, josko näihin kumpaankaan mieheen olin sittenkään missään vaiheessa erityisen rakastunut. Edesmennyttä aviomiestäni arvostin paljon ja elämä hänen kanssaan oli helppoa ja mukavaa. Mutta hänen kanssaankin olimme enemmän kavereita kuin rakastavaisia ja suhteen alku oli itselläni ainakin enemmän perheen perustamisen innostusta kuin varsinaista rakkauden huumaa.
Näiden kahden suhteen välissä luulin olevani rakastunut, mutta senkin olen jälkikäteen tulkinnut olevan vain sitä, että kun en ks. miestä itselleni saanut, niin kehitin jonkinlaisen pienimuotoisen pakkomielteen itselleni hänestä hetkeksi. Rakkautta tämäkään ei voinut olla, koska en edes tuntenut tätä miestä hyvin.
Haluaisin kovasti rakastua päättömästi, kokea jotain poikkeuksellista. Mutta voiko olla vaan niin "järki-ihminen”, ettei tämä ole edes mahdollista? Onko päätön rakastuminen mahdollista vain leffoissa ja kirjoissa? Vai onko vain niin, ettei se oikea ole vaan kävellyt vastaan?
Rakkautta vain elokuvissa
31
676
Vastaukset
- kjhgkjhgkjhgk
Olen itsekin miettinyt elämääni viime aikoina todella paljon. Juuri tuota, että kuinka monta kertaa olen ollut rakastunut..
Olen ollut 2x pitkässä parisuhteessa. Aluksi olin ihastunut, mutta en rakastunut. Olen kyllä ollut rakastunutkin pari kertaa. Silloin oli jotankin liikaa tunteita, ja intensiivisen alun jälkeen liekki sammui hyvin nopeasti.
En usko, että löydän mitään suurta rakkautta enää. Elämää on silti vielä paljon jäljellä.
Tunnen kyllä ihmisiä, jotka ovat ihan oikeasti rakastaneet toisiaan vuosikymmenet. Jos tuollaista suhdetta ei suht nuorena löydä, kaikki muuttuu vuosien myötä vaan monimutkaisemmaksi. Jokaisella ovat ne omat traumat ja kipupisteet..- LeskiRouva73
Niin, tätä minäkin pelkään, että enää ei edes pysty näiden elämänkokemusten ja traumojen kanssa rakastumaan. Ja koska ei nuorena malttanut odottaa sitä suurta rakkautta, vaan meni ns. helpoimman kautta, niin oliko se siinä sitten? Ikinä ei enää suuria tunteita syty? Surullista.
Toisaalta, olihan meillä aviopuolison kanssa hyvä suhde ja siitä tuloksena aivan ihanat lapset. Mutta jotenkin sitä haluaisi edes kerran elämässään kokea jotain suurta. - kjghkjhgkjhgk
LeskiRouva73 kirjoitti:
Niin, tätä minäkin pelkään, että enää ei edes pysty näiden elämänkokemusten ja traumojen kanssa rakastumaan. Ja koska ei nuorena malttanut odottaa sitä suurta rakkautta, vaan meni ns. helpoimman kautta, niin oliko se siinä sitten? Ikinä ei enää suuria tunteita syty? Surullista.
Toisaalta, olihan meillä aviopuolison kanssa hyvä suhde ja siitä tuloksena aivan ihanat lapset. Mutta jotenkin sitä haluaisi edes kerran elämässään kokea jotain suurta.En minäkään kadu noita pitkiä parisuhteita, mutta olen itsekin surullinen. Surullinen siitä, että tyydyin helppoon ja "ihan mukavaan". Kuvittelin kai, että jään muuten yksin.
Nykyään olen jotenkin liiankin viisas. En ole ennakkoluuloton kuten nuorena, en ole sosiaalista muovailuvahaa..
Rakkauteen heittäytyminen vaatisi sellaista pyyteetontä rohkeutta, johon en tällä elämänkokemuksella pysty.
- 7470
Mikä ero on pitkässä liitossa vahvalla kiintymyksellä johon sisältyy aktiivinen seksielämä ja toisaalta rakkaudella?
Mitä eroa?
En ole, ja tuskin vaimonikaan on missään vaiheessa ollut huuhaa rakastunut mutta positiivisen tunnetäyteisiä vuosikymmeniä olemme yhdessä eläneet. - Sinthenet
Lyhytkuvissa, harvoin nonstoppina.
- Huuhaatakaikki
Elokuvien ja halpojen pokkareiden luomaa “rakastumisen huumaa” suurin osa maailman ihmistä ei tunne. Miksi tarvitsikaan?
Tuolla myyntivalttinaan käyttävien luomalla huuhaalla on vain yksi tarkoitus:
Sammota rahaa. Koska se myy! Aina on myynyt ja tulee aina myymään!
Jokainen meistä rakentaa harkiten elämänsä pahaaksi mahdolliseksi. Tuohon kaavaan kuuluu useimmiten elinikäisen partnerin valinta. Partnerin jonka kanssa on turvallista kohdata lukuisine eri vivahteineen myötä- ja vastoinkäymiset.
SE on oikeaa elämä eikä nuo halpojen rahaa kirnuavien luoma myytti.- Kylmärakkaus
Hyvä ja realistinen kommentti. Tosin aihe on varmaankin paljon kiinni ihmisten luonteista ja tunnepuolen jutuista. Toiset kokevat erilailla syvästi, intohimoisesti ja kokonaisvaltaisesti rakkausaiheen(kin). Toiset eivät osaa tai uskalla antaa tunteitten viedä ja velloa sellaista vauhtia, kun pelkäävät että arki ja realiteetti katoavat lopullisesti.
- mietippäsitä
No, ainakin olet vähätellyt kuvaamiasi rakastumisia. Ei se mitään, jos itselleen vähättelee tunteita, mutta kun jotkut vähättelee muiden tunteita. Mitätöintiä, henkistä väkivaltaa.
- 89398757
Rakastuminen on hieno asia kokea elämässä ja upea alku pariutumiselle. Kaikki eivät sitä koskaan koe. Kellään se huuma ei kestä ikuisesti. Rakastumisvaiheessa nainen haluaa aidosti seksiä miehensä kanssa.
Rakastumisesta erikseen on rakastaminen, joka on syvää välittämistä ja äärimmäistä myötätuntoa. Rakastaminen voi kestää läpi elämän. Rakkaus voi myös kohdistua eri ihmisiin: vanhempiin, lapsiin, puolisoon, lemmikkiin. Rakkaus aiheuttaa yleensä lähinnä huolta ja tuskaa mutta myös tuo merkityksen elämälle. - ankeatäti
Mitä on rakkaus? Ihastuminen, rakastuminen, rakastaminen, rakkaus - kaikki eri asioita. Vai voisivatko ne olla saman asian eri muotoja tai vahvuuksia. Ja eri ihmisille rakkaus merkinnee erilaista asiaa tai sisältöä.
Olen eläkeiän kynnyksellä, eli elämää jo paljon takana. Olenko ollut elämässäni ihastunut - kyllä lukuisia lukuisia kertoja etenkin nuoruudessa. Ihana tunne, vaikka jutusta ei mitään tulisikaan tai olisi vaikka kaukoihastus artistiin. Olenko ollut rakastunut? Kyllä. Ainakin se on siltä silloin tuntunut. Jälkeenpäin ajatellen noin vajaasta kymmenestä rakastumisen kokemuksesta tiputtaisin about viisi pois. Ei se ollut rakastumista, vaan ihastumista kuvitelmaan tai haavekuvaan. Illuusiota? Fantasiaa?
Olenko rakastanut? Kyllä ja omasta mielestäni isosti. Tapasin lasteni isän vajaa kolmikymppisenä. Ihastuin heti vahvasti ja ehkä hänkin. Meillä oli heti mukavaa ja helppoa yhdessä.
Meistä tuli pari ja myöhemmin perhe. Elämä on ollut hyvää, joskin välillä liian kiireistä ja monella muullakin tavalla paineista. Kunnioitamme toisiamme ja kohtelemme ja puhuttelemme aina nätisti. Toki suutahdettu ja tiuskittukin on, mutta perustunnelma on mukava ja leikittelevä. Olen onneneukko.
Tykkään hänestä ja viihdyn hänen kanssaan. En ole ihastumisen tai rakastumisen tunne- ja hormonimyllerryksessä. Minulle tämä on rakkautta. Olen onnellinen näin, enkä todellakaan kaipaa rakastumisen raastavia ja ihaniakin tunnehuippuja. Meillä on kivat ja järkevät lapset, joihin meillä on hyvät välit.
Tämä mietiskelyni sai minut huomaamaan, että tästä kaikesta kannattaa pitää kiinni. Hyvästä puolisosta, hyvästä elämästä. Yksi perustavanlaatuinen juttu on, että me luotamme ja olemme luotettavia.- ankeatäti
Jatkanpa vielä ja korostan etten tyrkytä muille meidän toimintatapoja. Kunhan kelailen. Meillä ei puhuta rakkaudesta eikä olla ikinä vannottu ikuista rakkautta eikä rajallistakaan. Mutta puhumme ja toimimme rakkaudellisesti. Rakkaus näkyy käytöksessä. Sellaista "rakkautta" en ymmärrä alkuunkaan, että toista kohdellaan huonosti - huoritellaan lyödään petetään - ja kuitenkin muka rakastetaan ja vannotaan ja luvataan. En tiedä mitä se on, mutta oikea rakkaus on jotakin muuta. Vaikka ihan vaan arjen pikku juttuja, mutta hyviä juttuja. Arkista hyvää elämää. Hyvä arki on ihan sitä parasta.
Ehkä pidätte minua yksinkertaisena tyyliin "odotappas vaan sinunkin miehesi voi pettää" ja siinä on sit arjen ihanuus romuina. Joo niin voi, mutta en usko. Toki on mahdollista, että hän saa minusta tarpeekseen tai haluaa jotakin muuta ja se on ihan ok. Niin saa käydä, toista ei voi kahlita. Mutta kun kirjoitin, että luotamme ja olemme luotettavia tähän liittyy se, että emme ala pettämään, vaan nykysuhde on lopetettava vastuullisesti ja sitten vasta eteenpäin. Luotan siihen, että minua ei petetä vaan meidän suhde käsitellään ja lopetetaan, jos asiat sitä vaativat. Saman takuun voin antaa miehelleni.
Tämä tuo rauhaa mieleen ja suhteeseen. Emme ole mustasukkaisia emmekä rajoita tai kontrolloi toista. Muitten naisten ja miesten kanssa voi tehdä sitä mitä voisi tehdä toisen läsnäollessakin. Siinä menee meidän raja.
Meidän suhde ja rakkaus on tällaista, mutta toki se voi olla toisenlaistakin. Vaikka lyhyt ja intohimoinen suhde, joka ei koskaan pääse tai joudu arjen tasolle. Mikä ettei. Itse en nyt kaipaa sellaista, koska näin on hyvä, mutta ymmärrän kyllä jos joku kaipaa. - LeskiRouva73
Kiitos hyvistä vastauksista ja pohdinnoista kaikille. Ja erityisesti kiitos ankeatäti, pohdintasi antoi ajattelemisen aihetta. Itselläkin oli hyvä suhde edesmenneeseen mieheeni, ja uskoisin, etten näitä rakastumisasioita olisi edes tässä pohtimassa, jos mieheni olisi vielä täällä kanssani. Meidänkin elämä oli hyvää ja osasin sitä onneksi myös arvostaa, eli silloin en haikaillut mihinkään muuhun. Ja vaikka häneenkään en ole koskaan ollut hulluuteen asti rakastunut, niin uskoisin, että kummatkin kuitenkin rakastettiin/arvostettiin toisiamme ja viihdyimme hyvin yhdessä.
Mutta nyt kun olen ollut jo jonkin aikaa yksin, sitä haluaisi kokea vielä jotain muuta. Ja voisiko tämä muu olla jotain, mitä ei koskaan ennen ole kokenut...
Ja kyllä, olen käynyt treffeillä, tapaillut ihan mukavia miehiäkin, mutta mitään rakkauden/ihastumisen huumaa ei vaan yksikään ole herättänyt, vaikka todella mukavia miehiä olen tavannutkin. Ja siksikin siis pohdin näitä; pitääkö tässä iässä edelleen tyytyä siiheen, mitä helposti löytää, vai uskaltaako sitä lähteä etsimään ihastusta/rakastumista. - ankeatäti
LeskiRouva73 kirjoitti:
Kiitos hyvistä vastauksista ja pohdinnoista kaikille. Ja erityisesti kiitos ankeatäti, pohdintasi antoi ajattelemisen aihetta. Itselläkin oli hyvä suhde edesmenneeseen mieheeni, ja uskoisin, etten näitä rakastumisasioita olisi edes tässä pohtimassa, jos mieheni olisi vielä täällä kanssani. Meidänkin elämä oli hyvää ja osasin sitä onneksi myös arvostaa, eli silloin en haikaillut mihinkään muuhun. Ja vaikka häneenkään en ole koskaan ollut hulluuteen asti rakastunut, niin uskoisin, että kummatkin kuitenkin rakastettiin/arvostettiin toisiamme ja viihdyimme hyvin yhdessä.
Mutta nyt kun olen ollut jo jonkin aikaa yksin, sitä haluaisi kokea vielä jotain muuta. Ja voisiko tämä muu olla jotain, mitä ei koskaan ennen ole kokenut...
Ja kyllä, olen käynyt treffeillä, tapaillut ihan mukavia miehiäkin, mutta mitään rakkauden/ihastumisen huumaa ei vaan yksikään ole herättänyt, vaikka todella mukavia miehiä olen tavannutkin. Ja siksikin siis pohdin näitä; pitääkö tässä iässä edelleen tyytyä siiheen, mitä helposti löytää, vai uskaltaako sitä lähteä etsimään ihastusta/rakastumista.Kysymykseesi voin vaan vastata, että en tiedä. Pitäisikö sinun tyytyä "ihan kiva" mieheen ja suhteeseen vai toivoa ja etsiä jotakin enemmän. Hmm. Tämä on niin teoreettista, kun itse olen aivan eri tilanteessa.
Jos kaipaat nimenomaan seuraa ja kumppania ja kaveria es matkoille tai teatteriin tai niin mielestäni "ihan kiva" riittä, jos hän on mukava ja vastuullinen ja fiksu tai mitä nyt kukin hyvältä ihmiseltä odottaa.
Mutta mutta - mikäpä sinua estää odottamasta ja etsimästä jotakin muuta. Se voi tulla tai sitten ei. Ihana suuri rakkaus ja rakastuminen voi vielä olla edessäsi. Kyllä monet vanhatkin rakastuu ja sanovat, että se on ihan sama juttu ja tunne kuin nuorena.
Elä ja pidä silmät ja korvat auki. Kaikkea hyvää elämääsi - eli sitä mitä sinä itse tarvitset! - ankeatäti
ankeatäti kirjoitti:
Kysymykseesi voin vaan vastata, että en tiedä. Pitäisikö sinun tyytyä "ihan kiva" mieheen ja suhteeseen vai toivoa ja etsiä jotakin enemmän. Hmm. Tämä on niin teoreettista, kun itse olen aivan eri tilanteessa.
Jos kaipaat nimenomaan seuraa ja kumppania ja kaveria es matkoille tai teatteriin tai niin mielestäni "ihan kiva" riittä, jos hän on mukava ja vastuullinen ja fiksu tai mitä nyt kukin hyvältä ihmiseltä odottaa.
Mutta mutta - mikäpä sinua estää odottamasta ja etsimästä jotakin muuta. Se voi tulla tai sitten ei. Ihana suuri rakkaus ja rakastuminen voi vielä olla edessäsi. Kyllä monet vanhatkin rakastuu ja sanovat, että se on ihan sama juttu ja tunne kuin nuorena.
Elä ja pidä silmät ja korvat auki. Kaikkea hyvää elämääsi - eli sitä mitä sinä itse tarvitset!...hämillään.... Kirjoitit aloituksessa, että elämäsi puolimatkassa. Eli oletkin 73 syntynyt etkä 73 vuotias? Tämä muuttaa kirjoittamaani ajatusta "monet vanhatkin rakastuu". Höhlä minä. No monet vanhatkin rakastuu se on ihan totta, mutta kirjoittaessani jo ajattelin, että 73 v ei vielä ole mikään vanha. Ja 73 syntynyt on nuori - elämä edessä.
- hgfhfhfh
ankeatäti kirjoitti:
...hämillään.... Kirjoitit aloituksessa, että elämäsi puolimatkassa. Eli oletkin 73 syntynyt etkä 73 vuotias? Tämä muuttaa kirjoittamaani ajatusta "monet vanhatkin rakastuu". Höhlä minä. No monet vanhatkin rakastuu se on ihan totta, mutta kirjoittaessani jo ajattelin, että 73 v ei vielä ole mikään vanha. Ja 73 syntynyt on nuori - elämä edessä.
Minäkin mietin, että onko kyseessä 73 -vuotias nainen, vai -73 syntynyt.. :)
Itse olen vuosimallia -74... - LeskiRouva73
hgfhfhfh kirjoitti:
Minäkin mietin, että onko kyseessä 73 -vuotias nainen, vai -73 syntynyt.. :)
Itse olen vuosimallia -74...Olen -73 syntynyt, eli todellakin vasta puolimatkassa, vaikka leski olenkin.
- Retikka
Tuskimpa kukaan ihan tarkkaan pystyy varmentumaan, onko rakastanut vai ei. Rakkautta on niin monenlaista. Sitä intohimoista sokeaa rakkauttakaan ei kaikki koe ja siitä huolimatta liitto pysyy kasassa ja pariskunta on onnellinen/tyytyväinen. Ei siis ole olemassa oikean rakkauden mallia.
Toki jos oikein ruetaan rautalangasta vääntämään, voisi olettaa, että uskollisuus ja toisen kunnioittaminen olisivat lähtökohdat ja se, että haluaa toiselle hyvää. Viihtyy toisen seurassa ja sietää toisen huonoja puolia, poislukien alkoholi, väkivalta ja rikollisuus. Rakkauden nimiin tehdään paljon pahaa ja siedetään paljon pahaa; silloin kyse on jostain muusta. KUkaan joka rakastaa ei tee pahaa sille jota rakastaa. Ja kenenkään joka rakastaa ei tarvitse uhrata omaa hyvin vointiaan "rakkauden takia".
Itse olen ollut parisuhteessa lähes 40 vuotta. Meillä on ollut ylämäkiä, ongelmia, vaikeita aikoja jne. silit olemme yhdessä koska haluamme olla yhdessä. Seksikin on joskus loppunut moneksi kuukaudeksi mutta sitten taas virinnyt uudelleen; läheisyys on yksi tärkeä parisuhteen elementti. Rakastaminen on taitolaji, ei se ole vain joku ihme leimahdus jostain ja pysyvä tunne. Ns. järki- tai tunneihmisiä ei ole olemassakaan vaan tunne ja järki kulkevat käsikädessä; toisilla on vain parempi tunneäly.
Miksi muuten pohdit moisia? Millainen vastaus sinua tyydyttäisi ja miksi?- Analysointitaito
No. toisia kuljettaa järki ja toisia tunne. Sitä en tiedä kummalla tunneäly toimii paremmin mutta taidan olettaa että järkevällä tyypillä, koska hän ei sekoita tunteita ja järkeä.
- gsadsafgkkgf
Tunneäly ihminen ymmärtää tunteiden merkityksen ja vaikutuksen esim, päätöksen tekoon. Ei ole olemassa tunne- tai järki-ihmisiä.
- Tunneälyinenihminen
Yeap, kaikilla ihmisillä on tunteita ja jonkinlainen järkikin, toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Mutta tunneälyä ei ole läheskään kaikilla, joillakin ei puolen palaneen puusentin vertaa.
- Djnn
Miksi koettavaa rakkauden niin järjettömäksi? Intohimo ja hulluus eivät ole rakkautta.
Itse elin 10 vuotta liitossa, jossa oli draamaa, elokuvakohtauksia, romantiikkaa, epätoivoista kiintymystä... Huhhuh. Jälkikäteen kovin uuvuttavaa. Ehkä sekin jotain rakkauden lajia oli, mutta ei sellaista jota aikuisena enää kaipaisin.
Rakastuin ystävääni 5 vuotta sitten. Suhteemme alkoi seksillä ja huumorilla. Molemmat yhä vahvasti läsnä.😊 Meillä ei onneksi ole pakottavaa tarvetta yltiöromantiikalle tms. Meidän arki on täydellisen mukavaa ja mutkatonta. Mies on minulle hyvin rakas. Rakkaampi kuin kukaan mies koskaan. Enkä ikinä muista että perhosia olisi vatsani tullut. Niin tuttuja olimme alusta saakka. Ja se on hieno asia!
Parasta rakkautta on luottamus, kunnioitus ja nauru.❤
Olen varma että exääsi kohtaan kokemasi tunne oli oikeaa rakkautta. Ja että voit löytää vielä uudenkin oikean rakkauden. Älä retkahda pelkän intohimon perään... - Olkaaööö
Hetkinen... Siis 73-syntynyt nainen kirjoitti tämän???? Nuori! Oma puolisoni on syntynyt -71, itse olen syntynyt -75, ja koen että olemme varsin nuorekas pari! Kuopuskin on vasta ekaluokalla.😊
- PitkäänElänyt
Ihastuminen ja hullaantuminen tulee nopeasti. Se pistää koko maailman hyrskyn-myrsyn. Ja niin sen pitääkin että ihminen jättää kaiken taakseen ja aloittaa uuden elämän.
Rakastuminen ja rakkaus, se on tulos vuosien. Se on luottamusta, turvaa, samanmielisyyttä... yhdessä rakennettua tulevaisuutta. Eli Suomeksi sanottuna: Arkea.
Elämän ilot löytyvät siitä jokapäiväisestä arjesta. En tiedä pitäisikö syyttää Regina-, Eeva- tai Vauvalehteä epänormaalien mielikuvien tuputtamisesta. "Jos parisuhde muuttuu arjeksi..." tai "jos olett enemmän kavereita...". Juuri se on rakkautta kun tuntee toisensa ja yhdessä puolison kanssa muodostaa onnellisen perheen.
Se mitä sanoi "Halusit kokea jotain enemmän" on ehkä se yleisin syy eroihin. Ja juuri tätä kaikki naistenlehdet höpöttävät joka tuutista "pitää kokea enemmä". Ei ole mitään "enempää". On vain arki ja elämä. Ei ole mitään "sit kun..." maata tai paikkaa maailmassa. Sellainen tuulen perässä juokseminen on pilannut monta hyvää liittoa. Kun ensin on kaikki hyvin, niin sitten halutaan särkeä kokonaisuus koska "halutaan" enemmän. Ihmisen halu aiheuttaa useimmat ongelmat.
Tämä ei ollut tarkoitettu moitteeksi vaan mietittäväksi. Kun pari kuukautta olet miettinyt tätä ja verrannut elämääsi, niin kerro sopiiko se siihen vai onko pahasti ristiriidassa.
Sillävälin sanoisin kaikille pissiksille jotka "haluaa kokea jota/paljon enemmän" että eläkää siinä suhteessa jossa olette. Jos teillä on kaikki ja tunnette olevanne turvassa. - yidxf
Rakastuminen ja rakastaminen on eri juttuja. Mutta itse pitää tietää onko rakastunut ja rakastaako :D. Ei sitä kyllä kukaan muu voi sanoa. Rakkautta on monenlaista, se on hyvin henkilökohtainen kokemus. Voin sanoa rakastaneeni hyvin paljon. Rakkaus on vähän kuin elämäntapa. Sitä en käy selittämään sen enempää.
Silti sen haluan sanoa, että rakastaminen, rakastuminenkin on oikein kaukana palavasta voimakkaasta intohimosta. Intohimo puolestaan muistuttaa mielisairautta :D. Yritä pysyä kaukana sellaisesta! Vaikka veikkaisin, että tarkoitit tällä "Haluaisin kovasti rakastua päättömästi, kokea jotain poikkeuksellista." juuri tuota älytöntä intohimoa. Olen itse kokenut sen kerran ja täytyy sanoa, että olipa hullua, ihan kuin olisi ollut manian valtaama (ilman 2-suuntaista mielialahäiriötä). En todellakaan kaipaa toista kertaa. Intohimon vallassa meni reilu vuosi, ja siitä piti vieroittaa itseään, tunteitaan yli kaksi vuotta. En olisi ikinä päässyt siitä yli, ellen olisi pistänyt välejä totaalisesti poikki. Mikään "jatkamme vain ystävinä" ei riittänyt. Ei sekään, ettei olisi tavannut, kun kuitenkin joutui näkemään. Tuli työpaikan vaihto.- paskanjauhantaa
Ihmettelen, että miksei ihastumisesta ja intohimosta voisi syntyä pohjaa rakastumiselle ja rakastamiselle. Samoin joku tuolla taas päsmäröi miten ihmiset vaan hakee hullaantumista ja eroaa siksi. Ehkä jotkut hakee, mutta ei moni. Avioero on aina pieni kuolema ja jopa tuskallisempi kuin se, että puoliso oikeasti kuolee. Syyksi sanotaan, että toisen kuoltua sinulla on muistot toisesta ja yleensä aika kultaa muistot ja muistat ne hyvät jutut toisesta. Samoin pystyt käsittelemään kuoleman, mutta erossa se toinen ihminen on elossa ja jos vaikka lapsia on niin joudut jollakin lailla toisen kanssa olemaan tekemisissä. Samoin rakkaus ja luottamus liitettiin jossain tekstissä toisiinsa. Ehei, kyllä ihminen voi alkuunsa rakastaa toista, kun epärehellisyys, valehtelu tulee ilmi, pala palalta rakkaus murenee, samoin luottamus muihin ihmisiin valitettavasti katoaa.
- t7od
paskanjauhantaa kirjoitti:
Ihmettelen, että miksei ihastumisesta ja intohimosta voisi syntyä pohjaa rakastumiselle ja rakastamiselle. Samoin joku tuolla taas päsmäröi miten ihmiset vaan hakee hullaantumista ja eroaa siksi. Ehkä jotkut hakee, mutta ei moni. Avioero on aina pieni kuolema ja jopa tuskallisempi kuin se, että puoliso oikeasti kuolee. Syyksi sanotaan, että toisen kuoltua sinulla on muistot toisesta ja yleensä aika kultaa muistot ja muistat ne hyvät jutut toisesta. Samoin pystyt käsittelemään kuoleman, mutta erossa se toinen ihminen on elossa ja jos vaikka lapsia on niin joudut jollakin lailla toisen kanssa olemaan tekemisissä. Samoin rakkaus ja luottamus liitettiin jossain tekstissä toisiinsa. Ehei, kyllä ihminen voi alkuunsa rakastaa toista, kun epärehellisyys, valehtelu tulee ilmi, pala palalta rakkaus murenee, samoin luottamus muihin ihmisiin valitettavasti katoaa.
Mjaa, tokihan jonkinmoinen intohimo voi laantua, ja olla pohja rakkaudelle. Mutta ei päätön intohimo. Se mitä rakkaudessa välttämättä tarvitaan on toisen arvostaminen ja kunnioittaminen. Se yleensä puuttuu älyttömästä intohimosta. Siinä on suurin osa fyysistä vetovoimaa, kemiaa, jota monet kyllä luulevat rakkaudeksi.
Jos ymmärtää, että ihminen saattaa langeta kiusaukseen, ja rakkaus voi kuolla, se ei ole itsestäänselvyys, niin luottamus muihin ihmisiin ei ainakaan katoa, vaikka omaan rakkauteen pettyisikin. - paskanjauhantaa
Jos rakkaus toiseen ihmiseen/ihmisiin kuolee petoksen tai muun paskan vuoksi niin kyllä se aika useasti vie uskoa muihin ihmisiin.
- paskanjauhantaa
Sanoisin myös ettei ihminen johon tuntee intohimoa ole kaikille sellainen, että et arvostaisi ja kunnioittaisi häntä. Jotkut ihmiset kyllä ihan lähtökohtaisesti arvostaa ja kunnioittaa muita ihmisiä eikä läheskään kaikki ihmiset edes pysty kokemaan intohinoa ihmisiin joita esimerkiksi halveksisivat, itse asiassa sairaalta mun mielestä kuulostaa. Monilla jutussa lisäks henkisyyttäkin.
- 0908
paskanjauhantaa kirjoitti:
Sanoisin myös ettei ihminen johon tuntee intohimoa ole kaikille sellainen, että et arvostaisi ja kunnioittaisi häntä. Jotkut ihmiset kyllä ihan lähtökohtaisesti arvostaa ja kunnioittaa muita ihmisiä eikä läheskään kaikki ihmiset edes pysty kokemaan intohinoa ihmisiin joita esimerkiksi halveksisivat, itse asiassa sairaalta mun mielestä kuulostaa. Monilla jutussa lisäks henkisyyttäkin.
Parit kommentit
Eipä ainakaan minun uskoni toisiin ihmisiin kuole, vaikka parisuhderintamalla tapahtuisi mitä. Oikeastaan päinvastoin. Jos parisuhteessa ns. kuohuu, ystävät tukevat, heihin voi luottaa.
Intohimosta; en tosiaankaan tunne tai voi tuntea intohimoa ihmisiin, joita halveksisin, tai pitäisi ihmisenä jotenkin epämiellyttävänä. Eikä se ole toivottavaa tai tarpeellistakaan. Sen sijaan muutaman kerran on käynyt niin, että olen tuntenut intohimoa miehiin, jota en arvosta. Jostain syystä. Mutta 70%:ssa syy on miehen suhde alkoholiin. Tästä johtuen en voi edes kuvitella vakavaa parisuhdetta miehen kanssa, jolla on esim. päihde- tai muita riippuvuuksia, muita vakavia ja elämää haittaavia mielenterveyden häiriöitä, vaikeuksia hoitaa "kirjanpitoa" eli talouttaan. Ikävää sinänsä, sillä monesti juuri alkon suurkuluttajista löytyy oikeasti todella nastoja tyyppejä, joissa on myös henkisyyttä. Niin kuin siinä biisissäkin laulellaan, että naiset aina rakastuvat renttuihin... kyllä, ja nimenomaan rentuille ominaisten henkisyyden ja vetovoiman vuoksi. Mutta eipä monen naisen hermo, ei ainakaan minun, kestä parisuhdetta tällaiseen huolttiomieheen.
- 0908
Rakkautta on kaikkialla, mutta jokainen meistä määrittelee sen eri tavoin. Kierrä kuitenkin päätön rakkaus kaukaa, kuten tuossa jo varoiteltiinkin. Sillä päätön rakkaus johtaa enimmäkseen sydänsuruihin tai riippuvuuteen/riippuvuuksiin. Elämä menee sekaisin, työkin kärsii. Päätön rakkaus on nimensä veroinen.
- Kylmärakkaus
"Rakkautta" ? - Mitä se on? Jotain syömistä kenties?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
eerikäinen novassa sanoi ei kukaan enää aja manuaalivaihteilla
meillä on 3 autoa talissa ja kaikissa manuaalilaatikot, on meillä vielä tämmöiset vaikka toisin puhutaan.1531646Ilo, joka nousee silmiisi saakka
kun katseemme kohtaavat. Olet energinen, aito, ihana. Välillä tuijotat suoraan silmiini - enkä hämmenny, katson takaisin671606Jokaisella on omat syntinsä
Minä olisin niin mielelläni sinun. Ehkä joskus viittasitkin siihen. Olet nainen ajatuksissani jatkuvasti ja taidat tietä671323En oikeasti
Tiennyt että sinulla on ollut vaikeuksia ja huonoja aikoja. Olen oikeasti pahoillani, ja olisin myös toiminut eritavoin1311302- 441154
- 172958
90-luvulla maa syöksyi lamaan, ja silloinkin oli syypäinä samat tahot kuin nyt
Laman aiheuttajat olivat demarivetoinen virheellinen finanssipolitiikka, sekä ay-liikkeen taipumattomuus tilanteessa mik102915Mä olisin niin iloinen
Jos vielä joskus nähtäis.. Ollaanko tulkittu mies toisiamme väärin?. Kumpikin luuli ettei toinen tykkää, vaikka molemmat60744Olisitko ihminen minulle. Ihan ihminen vain.
Tiedätkö, että saan kyyneleet silmiini, niin syvästi sinua kaipaan. Meidän välillä on jotain todella syvää, kaunista ja42697Vakava varoitus perussuomalaisista!
Keskustan Annika Saarikolta veret seisauttavaa tekstiä, lukekaa uutinen kokonaisuudessaan, tässä siitä maistiainen: ”Ke156685