Olemme olleet yhdessä reilu pari vuotta. Heti alusta asti älyttömiä ylä-ja alamäkiä. Mies petti heti alussa, mutta sen jälkeen on luotettavuuden suhteen ollut täydellinen. Välittää minusta helvetisti, tiedän sen ja samoin minä hänestä.
Mies on kuitenkin sairastunut kovaan masennukseen tämän aikana - on työtön, on rahaton, ei luottotietoja, alkoholiongelma.. kaikki on paskaa ja jokaisesta pienestä virheestä mäkättää minulle ja on katkera koko maailmalle. Ei suostu ammattiapuun.
Hän on ihana pari tuntia päivästä. Koko päivän hän vaan valittaa ja raivoaa, mahdollisesti vetää kännin ja seuraavana päivänä morkkiksissaan pyytelee anteeksi. Yleensä iltaisin hän rauhottuu ja on ihana. Mutta siinä vaiheessa hän on saanut minut jo itkemään monta kertaa ja haukkunut maanrakoon, enkä pysty sopeutumaan hänen mielialanvaihteluihinsa, joten alan selvittämään näitä hänen tekemiä asioita ja siitä sitten taas kinataan. Älytön oravanpyörä!
Hän on niin täynnä itseään ja omaa paskaansa ettei pysty huomioimaan minua. Ja jos "hyvinä hetkinä" hän on huomioinut minua, niin seuraavassa huonossa hetkessä minä olen taas sairaalloisen huomionhakuinen kun pyysin halaamaan tms. Hän vaatii minulta kaikkea ja itse ei toteuta samoja vaatimuksia kuitenkaan.
En tiedä mitä teen! Meillä on myös kivaa, älytön luottamus ja yhteistyö, omat hauskat jutut ja tiedämme kaiken toisistamme. Minä en kuitenkaan saa sitä lohtua ja rakkautta mitä kaipaan, mutta en myöskään pysty jättämään häntä, kuvittelen vaan että kyllä kaikki parantuu vielä.. Järki kyllä sanoo että lähde tyttö menemään, mutta rakkaus ja välitys ei anna.
Mies on kuitenkin sairastunut kovaan masennukseen tämän aikana - on työtön, on rahaton, ei luottotietoja, alkoholiongelma.. kaikki on paskaa ja jokaisesta pienestä virheestä mäkättää minulle ja on katkera koko maailmalle. Ei suostu ammattiapuun.
Hän on ihana pari tuntia päivästä. Koko päivän hän vaan valittaa ja raivoaa, mahdollisesti vetää kännin ja seuraavana päivänä morkkiksissaan pyytelee anteeksi. Yleensä iltaisin hän rauhottuu ja on ihana. Mutta siinä vaiheessa hän on saanut minut jo itkemään monta kertaa ja haukkunut maanrakoon, enkä pysty sopeutumaan hänen mielialanvaihteluihinsa, joten alan selvittämään näitä hänen tekemiä asioita ja siitä sitten taas kinataan. Älytön oravanpyörä!
Hän on niin täynnä itseään ja omaa paskaansa ettei pysty huomioimaan minua. Ja jos "hyvinä hetkinä" hän on huomioinut minua, niin seuraavassa huonossa hetkessä minä olen taas sairaalloisen huomionhakuinen kun pyysin halaamaan tms. Hän vaatii minulta kaikkea ja itse ei toteuta samoja vaatimuksia kuitenkaan.
En tiedä mitä teen! Meillä on myös kivaa, älytön luottamus ja yhteistyö, omat hauskat jutut ja tiedämme kaiken toisistamme. Minä en kuitenkaan saa sitä lohtua ja rakkautta mitä kaipaan, mutta en myöskään pysty jättämään häntä, kuvittelen vaan että kyllä kaikki parantuu vielä.. Järki kyllä sanoo että lähde tyttö menemään, mutta rakkaus ja välitys ei anna.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.