Kaverimme = Pirjo
"Poikaystävä" = Pekka
(nimet ovat keksitty:)
Pirjo tutustui Pekkaan n. vuosi sitten. He muuttivat Pirjon omistusasuntoon asumaan n. ½ vuoden tapailun jälkeen. Meillä oli matka varattuna, mutta Pirjo perui matkan "rahan puutteen vuoksi" mutta joutui maksamaan melkein puolet matkan hinnasta peruutus- ym. maksuja. Pirjo vaihtoi vähän myöhemmin puhelinnumeron, koska Pekka ei pitänyt siitä kun Pirjon entiset miespuoliset kaverit soittivat hänelle. Lähetimme Pirjolle kortin matkoilta, josta saimme myöhemmin kuulla, koska kortissa oli miehen kuva. Nyt emme saa enää pitää minkäänlaista yhteyttä Pirjoon, koska Pekka on sanonut, että heillä menee niin upeasti ja fantastisesti että he eivät tarvitse muita. Mitä voimme tehdä, jotta voisimme pelastaa Pirjon tältä mustasukkaiselta Ällöltä?
Pekka luullaksemme asuu ilmaiseksi Pirjon asunnossa, ei tietääksemme käy töissä. Pekalla on pääsy kaikkiin Pirjon yksityisiin asioihin, esim.sähköpostiin, puhelimeen jne. Kertokaa mitä voimme tehdä!
"Poikaystävä" = Pekka
(nimet ovat keksitty:)
Pirjo tutustui Pekkaan n. vuosi sitten. He muuttivat Pirjon omistusasuntoon asumaan n. ½ vuoden tapailun jälkeen. Meillä oli matka varattuna, mutta Pirjo perui matkan "rahan puutteen vuoksi" mutta joutui maksamaan melkein puolet matkan hinnasta peruutus- ym. maksuja. Pirjo vaihtoi vähän myöhemmin puhelinnumeron, koska Pekka ei pitänyt siitä kun Pirjon entiset miespuoliset kaverit soittivat hänelle. Lähetimme Pirjolle kortin matkoilta, josta saimme myöhemmin kuulla, koska kortissa oli miehen kuva. Nyt emme saa enää pitää minkäänlaista yhteyttä Pirjoon, koska Pekka on sanonut, että heillä menee niin upeasti ja fantastisesti että he eivät tarvitse muita. Mitä voimme tehdä, jotta voisimme pelastaa Pirjon tältä mustasukkaiselta Ällöltä?
Pekka luullaksemme asuu ilmaiseksi Pirjon asunnossa, ei tietääksemme käy töissä. Pekalla on pääsy kaikkiin Pirjon yksityisiin asioihin, esim.sähköpostiin, puhelimeen jne. Kertokaa mitä voimme tehdä!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyylä minunkin mieheni saa lukea sähköpostini ja ihan mitävaan mitä halua, ei ole mitään salattavaa, mut ei meil noin ole, kyl mulle saa kaikkee lähettää mut siihen sen verran etten itsekään halua exieni soittavan minulle, miksi haluaisin, ne ovat EXIÄ.
Jos Pirjo haluaa pilata elämänsä mustasukkaisen kumppanin kanssa, ei siina paljon sukupuolella tai kansallisuudella ole väliä. Aikuinen ihminen kantakoon valintansa seuraukset.
Hyvä willewallaton, yleensä sulla on hyviä mielipiteitä, ja koska uskon, että sulla on kapasiteettia käsittää asioita ja oppia uusia näkökulmia, niin toivon, että tutustut parisuhdeväkivaltaan tuolta teorian kautta. Pirjo on toki aikuinen, ja vastuussa itsestään, mutta väkivaltaisessa suhteessa elävältä (on nainen tai mies) äkkiä vaan katoaa minuus. Syytätkö kidutuksen uhreja heidän käytöksestään, joka voi olla epärationaalista. Jos et, niin miksi lähisuhteessa traumatisoitunut uhri "kantakoon valintansa seuraukset". Vai oletko sitä mieltä, että jokainen väkivaltaisen miehen/naisen kumppani on masokisti.
Oletko humanisti??? kysyy nainen, joka oppi tämän kaiken kantapäänkautta, ja kantaa valintsa seurauksia koko loppu elämänsä haavana sielussa.
Arvoisa nimimerkki "Nainen": Ymmärrän kyllä pointtisi. Ymmärrän sinisilmäisyyden, heikkouden ja pohjattoman uskon hyvään. En kuitenkaan hyväksy, enkä kannusta siihen. Ehkä mielipiteeni ei ole kovin humaani, enemmänkin realistinen.
En hyväksy parisuhdeväkivaltaa missään muodossa. Lähes yhtä ymmärtämätön olen mustasukkaisuutta kohtaan. Se ei ole rakkautta, vaan luonteenheikkoutta, luottamuspulaa ja omistuksenhalua. Inhimillisesti katsottuna ymmärrettävää, muttei siltikään hyväksyttävää. Mistä muusta parisuhdeväkivalta niin usein saisi käyttövoimansa kuin mustasukkaisuudesta?Käsitteiden seinä ovat kuitenkin mielestäni varsin leveällä ja katto korkealla, jos perheväkivaltaa verrataan kidutukseen.
Joku on joskus sanonut, että ensimmäinen pahoinpitely on pahoinpitelijän vika, seuraava uhrin. En usko, ettekö uhri ymmärtäisi tilannetta, vaan kyse on siitä, ettei uhri halua ymmärtää sitä. Uskon kyllä tuohon minuuden katoamiseen ja epärationaaliseen käytökseen. Se vaatii kuitenkin uhrilta toistuvaa tosiasioiden kieltämistä ja sinisilmäistä uskoa parempaan huomiseen oman terveyden kustannuksella.
Minä en voi kuin hämmästellä, että joku on valmis luopumaan ystävistään ja yksityisyydestään ummistaen silmänsä hyväksikäytöltä. Jos omaa tilannetta täytyy häpeillä ja salailla jopa ystäviltään, niin luulisi sitä ymmärtävän, ettei tilaane ole hyvä, ja että siihen on tultava muutos. Ymmärrän, että joku on liian heikko lähteäkseen, mutta puolustelua en ymmärrä.
Tällä palstalla ollaan (ylensä olevinaan) huolissaan suomalaisten naisten asemasta alistavan ja väkivaltaisen ulkolaisen miehen kumppanina. Minä olen vielä enemmän huolissani ulkolaisista naisista, joiden mahdollisuudet puolustautua parisuhdeväkivaltaa vastaan ovat erityisen huonot vieraassa maassa. Suomalainen mies kun pahoinpitelee ulkolaista puolisoaan huomattavasti suuremmalla todennäköisyydellä kuin suomalaista.
>Ymmärrän, että joku on liian heikko lähteäkseen, mutta puolustelua en ymmärrä.<
Huomenta, no arvasinkin, että et kuitenkaan ole perusmassaa, mutta mäpä voin antaa sulle näkökulman puolusteluun.
Jokainen nainen vannoo syvällä rintaäänellä ennen kokemusta "muahan ei kukaan hakkaa" ja yhtälailla on sitä mieltä "että on vähän oma syy, jos hakataan", koska terveellä järjellä ei voi ymmärtää mitenkään niin vinoutunutta tilannetta, kuin lähisuhdeväkivalta on.
Mutta sitten joku päivä havahtuu ensimmäiseen lyöntiin tai jos ei fyysistä väkivaltaa niin tosi kummalliseen kontrollliin (kuka v-ttu lähetti sulle tän kortin, senkin huora?)No yleensä tapaus laukee; mies pyytää anteeksi ja nainen antaa anteeksi, ja ah niin suloinen sovinto solmitaan. Ja kaikki palaa normaaliksi ja tämä (muka) ainutkertainen tapahtuma haudataan piiloon, ja vielä ehkä tulkitaan suuren rakkauden osoitukseksi, sillä suuressa rakkaudessa liikkuu suuret tunteet. Eli hyvin harva lähtee heti, koska on normaalimpaa ymmärtää, antaa anteeksi, olla sitoutunut "vaikeuksien kautta voittoon",
Sitten tilanne toistuu ja lopulta naisen todellisuus vääristyy: tilalle tulee pelko, häpeä, häpeä, häpeä. Häpeää sitä, että tuli valinneeksi huonon kumppanin; häpeää, että antoi itselleen tehdä jotakin sellaista; häpeää, ettei lähde; häpeää, kun salaisuutta ylläpitääkseen valehtelee ystävilleen (en nyt pääsekään leffaan, koska jne.). Siinä sitä on häpeän ja pelon verkossa, ja jotta tilanne ei kokonaan muuttuisi liian musertavaksi nainen selittelee, älyllistää, koteloi tuskalliset tunteet, koska ei muuten kestä. Ja viimeiseksi tärkeä kysymys. "Mikis naisen tarvitsee puolustella?" Koska yhteiskunta ja ympäröivä todellisuus tekee joko sanattoman ja useimmiten ihan konkreettisen kysymyksen "Mikset lähde?" ja kysymyksen perään kuuluu kuiskaus "mitä vikaa sussa on?"
Kysyn sultä willewallaton, oletko ikinä ihmetellyt "Miksi mies ei lähde pois väkivaltaisesta suhteesta?" (siis sellaisesta, jossa hän on väkivaltainen itse)
Parisuhdeväkivallan syyksi tarjotaan yleensä mustasukkaisuutta, mutta ongelma on vallankäytön ja kontrollin ongelma,
Kidutuksesta, Kidutus on vahvemman väkisin ottama valta-asema ja kidutus on systemaattista, intentionaalista, täysin kontrolloitua toimintaa, jonka tavoitteena on saada kidutettu alistumaan kiduttajan tahtoon oli se sitten mitä tahansa. Kidutetulla on vain vähän mahdollisuuksia kiduttajaansa nähden. Kidutuksessa käytetään monta kertaa "epämääräinen odotusaika-yllättävä teko" taktiikkaa. Kiduttajat aloittavat kevyesti, mutta siirtyvät kerta kerralta rankempiin juttuihin, antavat tulevasta vihjeita. Kiduttajat uhkailevat myös lähipiiriä (tiedän missä äitisi asuu - kerron kaikille, että olet huora, huono äiti, vien sulta lapset, tapan sut, jos jätät)
Ja totta puhut ulkomailta tänne avioituneiden naisten asema on vielä monin verroin pahempi. Olin seminaarissa, jossa puhuttiin perheväkivallasta. Turvakodin työntekijältä seminaarin osallistujat kyselivät, eikö turvakodissa vähitellen tule rasistiksi, kun tapaa niin usein suomalaisia naisia, joita ulkomaalainen mies hakkaa. Turvakodin edustaja vastasi, että suomalainen mies se vasta ulkomaalaista puolisoansa huonosti kohtelee. ja nainen on usein todella yksin ja loukussa; vailla pysyvää oleskelulupaa, omaa rahaa, kielitaitoa, tietoa Suomen lakipykälistä. Miehellä on tukku keinoja kiristää nainen hellan ja nyrkin väliin. Sellaisessa tilanteessa ei naiselle jää paljon tilaa tehdä ratkaisuja, muutakuin itkeä tyynynkulmaan. Ellei hänellä ole hyviä ystäviä, jotta neuvovat, auttavat.
Nainen saa elää jatkuvassa pelossa: jos jää suhteeseen tulee hakatuksi (tai alistetuksi/kontrolloiduksi) jos hakee eroa, tulee ehkä karkoitetuksi...
"Minä olen vielä enemmän huolissani ulkolaisista naisista, joiden mahdollisuudet puolustautua parisuhdeväkivaltaa vastaan ovat erityisen huonot vieraassa maassa. Suomalainen mies kun pahoinpitelee ulkolaista puolisoaan huomattavasti suuremmalla todennäköisyydellä kuin suomalaista."
Onko sinulla esittää mitään faktoja asiaa koskien, kiinnostaisi todella tietää väitteen totuudenperäisyys? Siis jotain muuta kuin "nähnyt tuttavapiirissä"? En purematta niele ennen kuin toisin todistetaan. Itsellänikin ulkomaalainen vaimo, jota en kyllä kuuna päivänä pahoinpitelisi - kuten oletan ettet sinäkään omaa japanilaista vaimoasi :)
Käykö Pirjo töissä? Miksei hoida itseään vapauteen työpaikalta? Vai elävätkö sossun varassa sulkeutuneina asuntoon?
Ihme, ettei siihen jo joku puutu!
Olet kyllä oikeassa, jos Pirjon asiat ovat noin huonosti, sillä mies ei ole kunnossa. Psykopaattihan hän on ilmiselvästi.
Hankkiudu vierailulle ystäviesi kanssa, ei yksin. Nopeallakin vilkaisulla näet, ovatko asiat kunnossa. Kutsu itsepäisesti heidät mukaan ravintolaan tai muualle julkiselle paikalle, että pääset keskustelemaan Pirjon kanssa naistenhuoneeseen, jonne Pekkaa ei päästetä.