Pohjaan väitteeni omiin ja lähipiirin kokemuksiin...
Kun potilas meni yhteiskunnan maksamalle luomileikkaukselle, leikkaavan lääkärin kanssa arvioitiin tilanne ja todettiin että kulmakarvojen alueelta nostetaan 3mm. Tämän lääkäri kirjoitti ylsö. Kun sitten itse leikkau aika tuli, leikkaava lääkäri vaihtui ja mitä teki uusi lääkäri? Leikkasi lippaluomen pois ja jätti näkökentässä olleen roikkuvan luomen paikoillaa. Kun asiaa sitten tiedusteltiin niin lääkäri sanoi että aina ensin leikataan lippaluomi ja sitten vasta luomi. Muuten silmää ei ehkä saa kiinni. Öööö... Onhan se lippaluomikin haitarina ja toisaalta, kyllä NIISTÄ luomista joustoa olisi löytynyt.
Vasemman jalan jalkapöydän luita oli murtunut. Niitä piti sitoa yhteen ruuvein ja pannoin. Lääkäri tuli kierrokselle ennen leikkausta ja aloitti keskustelun "jaa, ja tässä meillä on vasemman jalan amputaatio polven yläpuolelta". Kun hetken kuunteli niin kommentti "jalkapöytää piti korjata" sai lääkärille hämmsätyneen ilmeen. "Kappas, väärä potilas". No, kun sitten oltiin menossa leikaukseen niin salissa leikkaava lääkäri totesi että "ja kyseessä meillä on tavallinen oikean jalan jalkapöydän korjaus". Siihen äkkiä kauhunsekaisella äänellä huutamaan että "vasemman jalan, VASEMMAN". Johon vastaus "Kappas, väärä potilas. Tuokaapas tämän potilaan paperit".
Henkilö oli nukkunut nuoresta asti huonosti ja kärsi väsymyksestä yhdessä kuorsauksen kanssa. Yhteiskunta odotti että murrosikä oli ohi ja henkilö laitettiin hengitysteiden avarrus leikkaukseen, tarkoituksena avartaan nenässä olevat pienet hengitystiet. Asiasta sovittiin leikkaavan lääkräin kanssa joka taas kerran vaihtui salissa toiseksi. Yllätys oli melkoinen kun heräämössä ei nenää oltu teipaattu lainkaan. Sairanhoitaja sirkutti "kita- ja nielurisojen poito sujui ongelmitta". Siitä sitten haastattelemaan lääkäreitä että miksi näin kun papereissa luki toisin. Vastauksena oli että nenätiehyeiden avarrus olisi ollut paljon isompi operaatio. Ööö... Juuri siksihän odotettiin pari vuotta että se suurempi operaatio voitiin tehdä. Ja huonojen yöunien vuoksi koulukin meni heikosti.
Menin vuotuiseen työterveystarkastukseen. Lääkäri kyseli kaikkia asioita ja teki mittailuja. Kysäisi ohimennen että "minkäslainen olo oli aamulla". Sanoin että aamulla oli päänsärkyä (kärsin migreenikohtauksista). No, siitäkös lääkäri riemastui. Heti verenpainetta mittailemaan, sydänfilmeihin ja potilasketomukseen alkulause "Potilas tule vastaanotolle päänsäryn ja korkean verenpainen vuoksi..." No, siitä sitten alkoi rumba jossa minua heiteltiin julkisen ja yksityisen välillä. JA JOKA KERTA oli eri lääkäri. JA JOKA KERTA jokainen kirjoitti oman reseptinsa. Mutta kukaan ei halunnut tavata minua toista kertaa kun kukaan ei löytänyt mitään vikaa. Paras oli sydämmen ulta jossa oli opiskelijoitakin mukana. Lääkäri saneli kojeeseen "Ei merkkejä sydämen seinämän paksuuntumisesta, vaihtelee välillä 10-11mm. Sen sijaan potilaskertomuksessa lukee "Havaittu merkkejän sydämmen seinämän paksuuntumisesta. Vahvuus 12-14mm".
Näitä on sitten vaikka kuinka paljon laarissa. Mutta kun luette nämä ja mietitte mikä on lääkäreiden ammattietiikka ja ammattitaito tänä päivänä, niin ei se oikein kohtaa potilaan tarpeita.
Ai niin, ja parashan on se että yleisesti käytetään opiskelijoita "lääkäreinä". Kun kysyy että "oletko lääkäri?" niin vastaukseksi tulee "olen". Mutta kun jatkaa "näytä paperit" niin sitten sanotaankin jo "olen opiekelija". Ja jos keskustelua jatkaa "et siis ole lääkäri" niin vastauksesi voi saada "olen minä mutta opiskelen vielä". Missä muussa ammattiryhmässä (esim. opettaja tai lujuuslaskija) saa opiskelija tehdä yhtä vastuullisia töitä?
Kun potilas meni yhteiskunnan maksamalle luomileikkaukselle, leikkaavan lääkärin kanssa arvioitiin tilanne ja todettiin että kulmakarvojen alueelta nostetaan 3mm. Tämän lääkäri kirjoitti ylsö. Kun sitten itse leikkau aika tuli, leikkaava lääkäri vaihtui ja mitä teki uusi lääkäri? Leikkasi lippaluomen pois ja jätti näkökentässä olleen roikkuvan luomen paikoillaa. Kun asiaa sitten tiedusteltiin niin lääkäri sanoi että aina ensin leikataan lippaluomi ja sitten vasta luomi. Muuten silmää ei ehkä saa kiinni. Öööö... Onhan se lippaluomikin haitarina ja toisaalta, kyllä NIISTÄ luomista joustoa olisi löytynyt.
Vasemman jalan jalkapöydän luita oli murtunut. Niitä piti sitoa yhteen ruuvein ja pannoin. Lääkäri tuli kierrokselle ennen leikkausta ja aloitti keskustelun "jaa, ja tässä meillä on vasemman jalan amputaatio polven yläpuolelta". Kun hetken kuunteli niin kommentti "jalkapöytää piti korjata" sai lääkärille hämmsätyneen ilmeen. "Kappas, väärä potilas". No, kun sitten oltiin menossa leikaukseen niin salissa leikkaava lääkäri totesi että "ja kyseessä meillä on tavallinen oikean jalan jalkapöydän korjaus". Siihen äkkiä kauhunsekaisella äänellä huutamaan että "vasemman jalan, VASEMMAN". Johon vastaus "Kappas, väärä potilas. Tuokaapas tämän potilaan paperit".
Henkilö oli nukkunut nuoresta asti huonosti ja kärsi väsymyksestä yhdessä kuorsauksen kanssa. Yhteiskunta odotti että murrosikä oli ohi ja henkilö laitettiin hengitysteiden avarrus leikkaukseen, tarkoituksena avartaan nenässä olevat pienet hengitystiet. Asiasta sovittiin leikkaavan lääkräin kanssa joka taas kerran vaihtui salissa toiseksi. Yllätys oli melkoinen kun heräämössä ei nenää oltu teipaattu lainkaan. Sairanhoitaja sirkutti "kita- ja nielurisojen poito sujui ongelmitta". Siitä sitten haastattelemaan lääkäreitä että miksi näin kun papereissa luki toisin. Vastauksena oli että nenätiehyeiden avarrus olisi ollut paljon isompi operaatio. Ööö... Juuri siksihän odotettiin pari vuotta että se suurempi operaatio voitiin tehdä. Ja huonojen yöunien vuoksi koulukin meni heikosti.
Menin vuotuiseen työterveystarkastukseen. Lääkäri kyseli kaikkia asioita ja teki mittailuja. Kysäisi ohimennen että "minkäslainen olo oli aamulla". Sanoin että aamulla oli päänsärkyä (kärsin migreenikohtauksista). No, siitäkös lääkäri riemastui. Heti verenpainetta mittailemaan, sydänfilmeihin ja potilasketomukseen alkulause "Potilas tule vastaanotolle päänsäryn ja korkean verenpainen vuoksi..." No, siitä sitten alkoi rumba jossa minua heiteltiin julkisen ja yksityisen välillä. JA JOKA KERTA oli eri lääkäri. JA JOKA KERTA jokainen kirjoitti oman reseptinsa. Mutta kukaan ei halunnut tavata minua toista kertaa kun kukaan ei löytänyt mitään vikaa. Paras oli sydämmen ulta jossa oli opiskelijoitakin mukana. Lääkäri saneli kojeeseen "Ei merkkejä sydämen seinämän paksuuntumisesta, vaihtelee välillä 10-11mm. Sen sijaan potilaskertomuksessa lukee "Havaittu merkkejän sydämmen seinämän paksuuntumisesta. Vahvuus 12-14mm".
Näitä on sitten vaikka kuinka paljon laarissa. Mutta kun luette nämä ja mietitte mikä on lääkäreiden ammattietiikka ja ammattitaito tänä päivänä, niin ei se oikein kohtaa potilaan tarpeita.
Ai niin, ja parashan on se että yleisesti käytetään opiskelijoita "lääkäreinä". Kun kysyy että "oletko lääkäri?" niin vastaukseksi tulee "olen". Mutta kun jatkaa "näytä paperit" niin sitten sanotaankin jo "olen opiekelija". Ja jos keskustelua jatkaa "et siis ole lääkäri" niin vastauksesi voi saada "olen minä mutta opiskelen vielä". Missä muussa ammattiryhmässä (esim. opettaja tai lujuuslaskija) saa opiskelija tehdä yhtä vastuullisia töitä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuinkas kävi tälle lääkärille jolla ei ollut papereita näyttää?
Hoitamansa potilaat kulusteltiin mahdollisten hoitovirheiden takia, oliko se jopa kahteenkin kertaan! Myös poliisikin oli kuulustellut.
Onkohan nyt kuulustelut tulossa?
En usko. Niitä lääkäreitä joilla ei ole papereita näyttää, niitä on todella paljon. Ihmettelen miksi sitten nimikyltissä ei lue että "opiskelija" jolloin tietäisi niihin suhtautua.
Vaikeaa on myös saada lääkäriltä lupausta että jonkun pillerin tai leikkauksen jälkeen olisi kunnossa. Yleisin myhäily on "no katsotaan tämä nyt ensin". Miten niin ensin? Kyllähän lääkärin pitäisi tietää. Samaa odotetaan minultakin omassa ammatissani. Kaikki odottavat että osaan kertoa mitä tapahtui ensin, sen jälkeen ja mikä johti mihinkä. Minun pitää myös osata kertoa korjausaika sekä kustannustaso.
Näitä sattumia riittää vaikka kuinka. Tässä yksi. Synnytysosastolla tuli eteen hätäsektio. No, päivävuoro oli juuri lähtenyt kotiin eikä ihmisiä tavoitettu. Taksit ajoivat ihmisten kotiovien eteen ja päivävuoro arvasi heti mistä oli kyse.
Mutta kun päivävuoro pääsi paikalla niin vauva oli kärsinyt jo puoli tuntia vakavasta hapenpuutoksesta. Napanuoraa oli kolme kierrosta kaulan ympäri ja pari ranteen ympäri. Ja kaikki tämä vain sen vuoksi että sairaalan johtokunta oli päättänyt säästää yhden päivystävän ryhmän suuren maakunnan keskussairaalassa. No, se että meillä on nyt yksi vähän hitaampi henkilö yhteiskuntamme kulupuolella, on johtokunnan syytä.
Jos alkaa tarkemmin tutkimaan, niin ei siellä sairaalassa ole kovin monta valmista lääkäriä. Ylivoimaisesti suurin osa valkotakkisista on opiskelioita tai lisensiaatteja jotka ovat erikoistumassa. Mutta millä muulla tavalla he oppisivat kuin tekemällä töitä potilaiden kanssa. Lääketiede jos mikään on puhdasta kisällityötä ja työssä oppimista. "Mestari" eli vanhempi lääkäri opettaa oppilasta työssä.
Vielä hullumpaa touhua harrastaa poliitikot sairaalan ja kuntien päättävissä elimissä kun tekevät säästöjä kuluissa.
Aloittaja taitaa olla "maanantaipäivän ihminen" kun yhdelle ihmiselle on osunut noin paljon erilaisia lipsahduksia. Vai olenkohan minä jotenkin onnellisten tähtien alla syntynyt, kun mitään tuontapaista ei ole koskaan sattunut vaikka olen ollut useinkin sairaalassa ym. hoidoissa.
Olet hyvin onnekas.
Näinhän se menee, että sairaaloissa työskentelee paljon vasta opiskelevia tai erikoistuvia lääkärieitä, sairaanhoitajia, lähihoitajia jne. Lääkärit saa ihan itsenäisesti sitten päättää asiasta kuin asiasta, jopa "potilaan toiveen vastaisesti" ja sitten kirjata papereihin mitä lystää. Kun homma menee pieleen, tuossa on mahdollisuus siihen, että ne merkinnät kaunistelemalla kaikki virheet on pois pyyhitty ikuisiksi ajoiksi. Kokemusta on. Miettikääpäs nyt itse, menette vaikkapa parturiin ja teille ei kerrota että töissä onkin joku opiskelija, joka sitten kärventää hiukset ja päänahan karrelle jollain väriaineella. Maksatte täyden hinnan ja toteatte vasta kotona, ettei tuo nyt tainnut mennä ihan putkeen. Kun otatte yhteyttä sinne parturiin, saatte kuulla, että asialla oli opiskelija ja ettei siinä ole voinut tulla mitään virheitä, että teillä itsellänne on vaan virheelliset käsitykset ja epärealistiset odotukset lopputuloksesta.... Hiukset kasvaa toki takaisin, mutta esimerkiksi poistetut kudokset ei.