Mies tunnu haluavan naimisiin

Aloitteellisuuden puutetta vai sitoutumiskammoa?
Kahden seurusteluvuoden aikana olimme keskutelleet arkisista asioista kuten yleensä moraalista, tapakasvatuksesta, asenteesta työhön ja talouden pitoon yms. Olimme moelemmat kiinnostuneita urheilusta.
Kaiken kaikkiaan, viihdyimme yhdessä mutta mieheni ei missään vaiheessa edes vihjaissut avioliitosta.
Yhden kerran, aamuaktin jälkeen, ilmoitin mielipiteenäni, että olisi aika mennä kihloihin.
Eipä tuo miehenpuoli pannut vastaankaan joten minä hoidin kaikki käytännön asiat kuten myös hieman myöhemmin avioliiton valmistelut kuulutuksia myöten. Nehän oli haettava yhdessä.
Siinä vaiheessa mieheni ryhdistäytyi ja ilmoitti lylmästi, ettei hän tule miksikään pelleksi häihinsä.
Vihkiminen kappelissa todistajien läsnä ollessa ja kakkukahvit mieheni vanhempien kotona jossa oli anopin omin luvin kutsumia sukulaisia.
Hääyö mieheni huoneessa hänen vanhempiensa kotona ja ensimmäisenä arkipäivänä nuori sulho lähti työpaikalleen runsaan 100km:n päähän valmistellen sinne asuntoa.

Tuossa kuvaukseni alkuvaiheessa olin itse sitoutunut parisuhteeseen ja katsoin tarpeelliseksi hoitaa asia päätökseen.

Miehen kannalta naimisiin meno on tyhmää.

Olen useamman naisen kanssa jutellut aiheesta, että jos suhteessa tulee vastoinkäymisiä pitääkö erota, jokainen nainen on vastannut että "tottakai pitää erota jos suhteessa menee huonosti".

Ja kuten tiedämme JOKAISESSA suhteessa on ajoittain vastoinkäymisiä ja menee välillä huonosti, joka tarkoittaa sitä että naisten mielestä JOKAISESTA avioliitosta täytyy erota,
siksi 80% avioeroista on naiset hakemia. Heti kun hiukan tökkii hakevat eroa ja on uusi mies aina jo kierroksesa siinä vaiheessa.

On ääliömäistä miehen mennä naimisiin nykynaisen kanssa, Mee TOO!

Miehesi on selvästi poikkeuksellisen älykäs yksilö ja ymmärtää tosiasiat!

Öö, miksi miehen pitäisi haluta mennä naimisiin?

Minkä asian se miehen elämässä muuttaa, mitä ei voisi muuten hoitaa?

Moni sanoo että ei haluu naimisiin, miksi kumassa pitäsi. Siksi että jos ei ole valmis sitoutumaan yhteiseen elämään niin miksi ihmeessä toisen pitäisi sitten rakentaa yhteistä taloutta, yhteistä tulevaisuutta tai peräti yhteisiä lapsia. Jos toinen ei ole valmis sitoutumaan suhteeseen. Silloinhan se olisi tosi tyhmää. Naimisiin ei mennä siksi että saa ihanat juhlat ja paljo lahjoja. Siinä sitoudutaan yhteiseen elämään, kunnioittamaan elämän kumppaniaan, huolehtimaan toisistaan. Kantamaan vastuuta yhteisestä elämästä ja toimeentulosta. Jos noihin ei ole valmis niin kannattaa pysyä sinkkuna ja etsiä sellainen seksikaveri joka ei halua sitoutua.
On suorastaan väärin lapsiakin kohtaan jos tehdään lapsia mutta ei olla valmiita sitoutumaan siihen että niistä ja toisistaan huolehditaan.
Onkin varmaan hyvä asua yhdessä jonkin aikaa, muutama vuosi ja katsoa tuleeko suhteesta mitään. Onko kumpikin valmiita sitoutumaan toisiinsa ennen kuin aloittaa perhene perustamisen.
Elämällä on tapana tuoda eteen vaikeuksia taloudellisesti, sairastumisa, läheisen kuolemaa ym. Ja silloin parisuhde joutuu koetukselle. Jotta niistä selviää kumpikin parisuhteessa on kummankin sitouduttava suhteeseen. Täytyy olla joku jonka läsnäoloon ja olkapäähän voi luottaa.

Ei se mitään sitoutumiskammoa ole ja miehenä ei ole nuorempana tarvettamennä naimisiin ja naiseni kanssa kerittiin olla yli 28v ja lapsikin kasvo aikuiseksi ja 15.9 2017 menttiin naimisiin ja kihloihin mentiin jo vuonna 1991. Kun ikää on niin moni aisa helpottuu kun naimisissa on ja jos on omaisuutta mutta ei lapsia niin perintöasioiden takia kannattaa naimisiin mennä ja verot on monessa asiassa pinemmät jos jotain tapahtuu.

Hei Pitäisköluovuttaa.

Kerrot tilanteesta, jossa et oikein tiedä, missä suhteessanne mennään. Kosintakin on tapahtunut mutta se ei jotenkin vakuuttanut sinua.

Olisiko nyt kuitenkin tärkeintä ottaa sitoutumisen asia aivan suoraan puheeksi. Kysyä ja kuunnella, mitä toinen suhteestanne ajattelee. Ja sen jälkeen tietenkin kertoa itse omat ajatuksensa ja aikeensa ja toiveensa. Yhteinen sitoutuminen lähtee siitä, että molemmat haluavat suurinpiirtein samaa tulevaisuudelta. Tämän auki puhuminen on ainoa keino löytää se yhteinen tavoite, olipa se sitten naimisiinmeno tai ei. Pelkillä oletuksilla ja oman pään sisäisellä puheella ei löydä todellista yhteyttä toiseen; puhuminen, suoraan ja avoimesti on ainoa keino saada asiaan selvyyttä. Tätä puhumisen taitoa tulette tarvitsemaan elämässä joka tapauksessa, tuli mitä tahansa eteen.

Mitä ajattelet?

Merja, diakoni

Naimisiin meno ei tarkoita sitoumtumista sen enempää kuin avoliittokaan. Olen vältellyt naimisiin menoa niin kauan kun nainen alkoi siitä puhumaan, siis läses 24 vuotta sitten. Joskus olen sanonut että etsi mies joka haluaa naimisiin minä se en ole. Ei ketään voi pakottaa naimisiin ja jos se merkkaan vaan naiselle jotain että saa sormuksen sormeen niin ompa ihme rakkautta.