Psykiatrien tekemät virheet

Niiltä tuli uus LP

No ei kai lääkärit pyytele anteeksi! Jos on tehty virhe, niin se painetaan unohduksiin. Just sen vuoksi kaikki ns luontaishoidot kukoistaa. He kuuntelevat ihmistä. Ja siksi toiseksi: kuinka suuri luottamus sulla on lääkäriin, joka myöntää virheensä?! Minä en ainakaan luota pätkän vertaa. J* malauta! V*tustako tiedän että seuraavalla kerralla on oikea diagnoosi?! Ja oikea lääkitys?! Häh!!!

Itse näin "sairaudentunnottomana" osaan jonkun verran kommentoida asiaan. Jos henkilö on vuosikausia kärsinyt jostain psyykkisestä ristiriidasta, joka ilmenee muutoksina tajunnan tasossa ja kärjistyneinä paranoidisina pelkotiloina, niin hän ei välttämättä koe olevansa sairas, koska hänellä ei ole mitään sairautta. Hänen aivojensa välittäjäainetasoissa ei kerta kaikkiaan ole mitään kroonista ongelmaa, jota pitäisi vastoin hänen tahtoaan pakkolääkitä. Oikea "hoito" olisi tämän ongelman prosessointi, ja usein ihminen tarvitsee siihen muiden ihmisten apua. Sen sijaan "hoito" on sitä, että lukitaan ihan varmuuden vuoksikin viikkokausiksi laitokseen ja pakkolääkitään sedatiiveilla, vaika ei ole mitään tieteellistä näyttöä siitä, että tämä pakkohuumaaminen parantaa yhtään kenenkään tilaa. Se turruttaa ihmisen henkisesti ja useimmiten ajan kanssa lisää henkistä kuormaa entistä enemmän. Se että nämä fantastiset leikkilääkärit haluavat hoitaa omia mielikuvitussairauksiaan johtaa siihen, että ihmisten perusoikeuksia rikotaan ihan turhaan ja tämä usein johtaa ihmisten traumatisoitumiseen, ei minkään psyykkisen tilan paranemiseen. En ole ikinä elämässäni nähnyt mitään niin taantunutta sakkia, kuin nuo ylikoulutetut huumediilerit, jotka tapaavat viisi minuutta pakkohoitpotilaita kahdessa viikossa ja heidän laiskanpulskeat lakeijansa. Ei ihme, että vakavien mielenterveysongelmien ennuste on niin surkea, tuollainen vajaamielisten idioottien tohtoroitavaksi joutuminen kun on suora tie ennenaikaiseen hautaan.

Psykiatria on varastanut sairaudentunnottomuuskäsitteen neurologian puolelta, jossa se on ihan oikea ilmiö. Psykiatriassa se on aina puutaheinää. Mitään sairauksiahan psykiatriassa ei ole. Psykiatrinen sairaus kun on pelkkä kielikuva.

Sairaudentunnottomuusselitys toimii psykiatrinsena strategiana, jolla mitätöidä kohteen näkemykset ja kokemukset. Siten psykiatria oikeuttaa päällekäymisensa.

Monb6 kirjoitti:

Psykiatria on varastanut sairaudentunnottomuuskäsitteen neurologian puolelta, jossa se on ihan oikea ilmiö. Psykiatriassa se on aina puutaheinää. Mitään sairauksiahan psykiatriassa ei ole. Psykiatrinen sairaus kun on pelkkä kielikuva.

Sairaudentunnottomuusselitys toimii psykiatrinsena strategiana, jolla mitätöidä kohteen näkemykset ja kokemukset. Siten psykiatria oikeuttaa päällekäymisensa.

Lue lisää

Psykiatriassa harjoitetaan vääryyttä:
https://www.madinamerica.com/2018/04/154865/

dsfasad kirjoitti:

Itse näin "sairaudentunnottomana" osaan jonkun verran kommentoida asiaan. Jos henkilö on vuosikausia kärsinyt jostain psyykkisestä ristiriidasta, joka ilmenee muutoksina tajunnan tasossa ja kärjistyneinä paranoidisina pelkotiloina, niin hän ei välttämättä koe olevansa sairas, koska hänellä ei ole mitään sairautta. Hänen aivojensa välittäjäainetasoissa ei kerta kaikkiaan ole mitään kroonista ongelmaa, jota pitäisi vastoin hänen tahtoaan pakkolääkitä. Oikea "hoito" olisi tämän ongelman prosessointi, ja usein ihminen tarvitsee siihen muiden ihmisten apua. Sen sijaan "hoito" on sitä, että lukitaan ihan varmuuden vuoksikin viikkokausiksi laitokseen ja pakkolääkitään sedatiiveilla, vaika ei ole mitään tieteellistä näyttöä siitä, että tämä pakkohuumaaminen parantaa yhtään kenenkään tilaa. Se turruttaa ihmisen henkisesti ja useimmiten ajan kanssa lisää henkistä kuormaa entistä enemmän. Se että nämä fantastiset leikkilääkärit haluavat hoitaa omia mielikuvitussairauksiaan johtaa siihen, että ihmisten perusoikeuksia rikotaan ihan turhaan ja tämä usein johtaa ihmisten traumatisoitumiseen, ei minkään psyykkisen tilan paranemiseen. En ole ikinä elämässäni nähnyt mitään niin taantunutta sakkia, kuin nuo ylikoulutetut huumediilerit, jotka tapaavat viisi minuutta pakkohoitpotilaita kahdessa viikossa ja heidän laiskanpulskeat lakeijansa. Ei ihme, että vakavien mielenterveysongelmien ennuste on niin surkea, tuollainen vajaamielisten idioottien tohtoroitavaksi joutuminen kun on suora tie ennenaikaiseen hautaan.

Lue lisää

Ette kai te usko kemialliseen epätasapainoon jos satusetä kattoo naamaan ja valehtelee ilman labraa että teillä on kemaillinen epätasapaino, se on €€€€ huijarien käyttämä valhe, kai te itekki tajautte että psykiatrit tekevät hermomyrkyillään järkyttävän kemiallisen epätasapainon joka näkyy kilometrin päähän niistä jotka niiden ammattivaljetelijoiden luona käy.

Monb6 kirjoitti:

Psykiatria on varastanut sairaudentunnottomuuskäsitteen neurologian puolelta, jossa se on ihan oikea ilmiö. Psykiatriassa se on aina puutaheinää. Mitään sairauksiahan psykiatriassa ei ole. Psykiatrinen sairaus kun on pelkkä kielikuva.

Sairaudentunnottomuusselitys toimii psykiatrinsena strategiana, jolla mitätöidä kohteen näkemykset ja kokemukset. Siten psykiatria oikeuttaa päällekäymisensa.

Lue lisää

Eugenismi 1 oli se kun psykiatrit kalloharpilla teki juutalaisille hullun papruja, steriloivat mielisairaaloissaan ja jatkoivat sterilointia zylkon kaasulla keskitysleirissä.


Eugenismi opin saaneet psykiatrit toimi prodöfessoreina 1990 luvulle asti ja he teki nyky psykiatrian eugenismi 2 sen, joka on yhtä sairas ja sairauden tunnoton kuin eugenismi 1, jossa silmäväsristä määriteltiin mielisairaus.

Tää eugenismi 2 on yhtä sairas, kallojarppi puuttuu,
Mutta samat getot, samat leimat, sama äärimmäisen sairas ja sairauden tunnoton teoria ja psykiatrit ovat Stalin luonteisia sadisteja kuin eugenismi 1 sessä myös. Nyt siis elämme eugenismi 2 kautta.

Psykiatrisiin diagnoosiluokitteluihin kuten masennus kuuluu se että kerran diagnoosin saatuaan diagnoosi on ikuisesti sinun papereissasi vaikka et olisikaan masentunut. Täällä pidetään siis niin hölmöinä aikuisia ihmisiä että eivät muka itse osaa lukea mikä on masennusta ja mikä ei kun kerran on diagnoosi lätkäisty niin sitten olet lääkärikunnan mielestä aina masennuspotilas.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrisiin diagnoosiluokitteluihin kuten masennus kuuluu se että kerran diagnoosin saatuaan diagnoosi on ikuisesti sinun papereissasi vaikka et olisikaan masentunut. Täällä pidetään siis niin hölmöinä aikuisia ihmisiä että eivät muka itse osaa lukea mikä on masennusta ja mikä ei kun kerran on diagnoosi lätkäisty niin sitten olet lääkärikunnan mielestä aina masennuspotilas.

Lue lisää

Leimaaminenhan tapahtuu juuri tuolla tavalla.

Kuka sen määrittelee mikä on virhe jos ei ole suoranaisesti lakia rikottu? Potilaan nauttima lääke aiheuttaa epätodellista oloa, onko se psykiatrin vai lääkkeen kehittäjän vika? Jos psykiatri ei voi muutakuin määrätä lääkkeitä, onko se psykiatrin vika? Jos potilas ei pääse terpaiaan, onko se psykiatrin vika? Potilas on kokenut lapsuudessa kaltoinkohtelua, onko se psykiatrin vika? Entä jos virhe onkin potilaassa joka hakeutui psykiatrille?

Puhut puolestani. Koska psykiatrit eivät myönnä ammattieettisiä virheitään tai eivät argumentoi väitteitään, heillä on huono omatunto ja huono itsetunto, siis itse ovat persoonallisuushäiriöisiä ja sairaudentunnottomia.

Valitukset potilasasiamiehille eivät auta, koska hyvävelijärjestelmä on heille tärkeämpi kuin oppimistaitojen kehittäminen, ammatillinen kasvu sekä oppiminen työssä ja työyhteisössä.

hyvävelijärjestelmä kirjoitti:

Puhut puolestani. Koska psykiatrit eivät myönnä ammattieettisiä virheitään tai eivät argumentoi väitteitään, heillä on huono omatunto ja huono itsetunto, siis itse ovat persoonallisuushäiriöisiä ja sairaudentunnottomia.

Valitukset potilasasiamiehille eivät auta, koska hyvävelijärjestelmä on heille tärkeämpi kuin oppimistaitojen kehittäminen, ammatillinen kasvu sekä oppiminen työssä ja työyhteisössä.

Lue lisää

Nimerkki "hyvävelijärjestelmä", et ole väärässä mutta...


Siis mutta kun! Psykiatrisilla potilailla ei ole muuta toivoa kuin se, että joskus joku valvova viranomainen havaitsee, että psykiatrisessa hoidossa tehtyjä virheitä ei sairaaloissa johto mukamas huomaa, eikä selvitä vaikka virheistä valituksia tehdään.

Se, että valvova viranomainen havaitsee psykiatrian salaamat ongelmat ja alkaa selvittää psykiatrian ongelmia tarkemmin vaatii sen että potilaat ovat tehneet kirjallisia valituksia, jotka valvovat viranomaiset saavat tarkastuksissaan tietoonsa. Pitää olla jotain mustaa valkoisella, josta valvovat viranomaiset voivat ongelmat havaita, koska valvovat viranomaiset eivät ole mitään selvännäkijöitä, ja johto luonnollisesti ei omatoimisesti ala salaisuuksien verhoa raottamaan.

Vankiloissakin on saatu ihmisoikeusongelmat korjattua. Miksi ei mielisairaaloissa ja psykiatrien hoitokäytännöissä saataisi?

Koska tyhjää on valvovien viranomaisten vaikea tutkia tarkemmin, niin siksi potilaiden on uhrauduttava ja jaksettava tehdä valituksia, vaikka ne näihin aikoihin asti eivät ole mihinkään muutokseen johtaneetkaan.

sdfrtgfd kirjoitti:

Nimerkki "hyvävelijärjestelmä", et ole väärässä mutta...


Siis mutta kun! Psykiatrisilla potilailla ei ole muuta toivoa kuin se, että joskus joku valvova viranomainen havaitsee, että psykiatrisessa hoidossa tehtyjä virheitä ei sairaaloissa johto mukamas huomaa, eikä selvitä vaikka virheistä valituksia tehdään.

Se, että valvova viranomainen havaitsee psykiatrian salaamat ongelmat ja alkaa selvittää psykiatrian ongelmia tarkemmin vaatii sen että potilaat ovat tehneet kirjallisia valituksia, jotka valvovat viranomaiset saavat tarkastuksissaan tietoonsa. Pitää olla jotain mustaa valkoisella, josta valvovat viranomaiset voivat ongelmat havaita, koska valvovat viranomaiset eivät ole mitään selvännäkijöitä, ja johto luonnollisesti ei omatoimisesti ala salaisuuksien verhoa raottamaan.

Vankiloissakin on saatu ihmisoikeusongelmat korjattua. Miksi ei mielisairaaloissa ja psykiatrien hoitokäytännöissä saataisi?

Koska tyhjää on valvovien viranomaisten vaikea tutkia tarkemmin, niin siksi potilaiden on uhrauduttava ja jaksettava tehdä valituksia, vaikka ne näihin aikoihin asti eivät ole mihinkään muutokseen johtaneetkaan.

Lue lisää

"Se, että valvova viranomainen havaitsee psykiatrian salaamat ongelmat ja alkaa selvittää psykiatrian ongelmia tarkemmin vaatii sen että potilaat ovat tehneet kirjallisia valituksia, jotka valvovat viranomaiset saavat tarkastuksissaan tietoonsa. "

Olen samaa mieltä. Herää kuitenkin kysymys mitä kaikkea valvova viranomainen pitää virheenä ja ongelmana psykiatristen osastojen ja poliklinikoiden hoitokäytännöissä. Selvinä esimerkkeinä voidaan pitää vääriä diagnooseja, lääkityksiä sekä perusteettomia pakkotoimia.

Ongelma ei kuitenkaan ole yksittäisissä virheissä, vaan koko psykiatriassa ja psyykkisistä häiriöistä kärsivän ihmisen asemassa. Mitä mieltä olet pakkohoidosta? Pidätkö sitä joissakin tilanteissa perusteltuna, vai kuulutko niihin, joiden mielestä se on aina väärin? Mitenköhän valvovat viranomaiset suhtautuvat, jos psykoottinen ihminen valittaa pakkohoidostaan sen aiheuttaman trauman takia?

Jos halutaan psyykkisistä häiriöistä kärsiviä kohdella paremmin ja parantaa heidän asemaansa, edellyttäisi se psykiatrian tarkastelua laajemmassa mittakaavassa ja ymmärtämällä sen toimintaa sekä vaikutuksia. Pitäisi ymmärtää, että pakkohoito ja pakkotoimenpiteet psykiatrisilla osastoilla ovat väkivaltaa ja pahentavat usein sinne joutuneiden ihmisten tilannetta entisestään. Lisäksi psykiatriset diagnoosit ja lääkitykset eivät monesti auta ja vie asioita parempaan suuntaan. Diagnooseille ja lääkkeille ei ole tieteellisiä perusteita, lääkkeistä puhuminen huumeina paljastaisi osaltaan mistä psykiatriassa on kyse.

Vaikka valvovat viranomaiset ottaisivat psyykkisistä häiriöistä kärsivien ihmisten valitukset tosissaan ja olisivat sitä mieltä, että pakkohoidosta ja muista pakkotoimenpiteistä tulisi luopua, eivät he yksin pystyisi asioihin vaikuttamaan. Psykiatria ei ole ainoa taho, missä mielenterveysongelmainen voi kohdata huonoa kohtelua ja mielivaltaa. Tämä pätee kaikkien viranomaisten kanssa asioimiseen. Psykiatria tekee yhteistyötä sosiaaalitoimen ja poliisin kanssa. Tätä pyhää kolminaisuutta vastaan on kenen tahansa mahdotonta taistella, saati kaikkein heikompien. Muutos voi tapahtua ainoastaan, jos psykiatrian tarkoitus ja vääryys nousee tarpeeksi esille ja suuri osa ihmisistä tuomitsisi sen. Suhtaudun skeptisesti, mutta eihän sitä tiedä jos riittävän moni ihminen sekoaa ja ajautuu eläkkeelle, että jo taloudellisten syiden takia alettaisiin kiinnittämään huomiota mielenterveyshoitoon ja sen epäkohtiin. Tärkein on kuitenkin totuus. Liian moni uskoo vieläkin psykiatrian esittämiin valheellisiin teorioihin. Vasta kun asioista aletaan puhua niiden oikeilla nimillä, voi muutos olla mahdollinen.


"Vankiloissakin on saatu ihmisoikeusongelmat korjattua. Miksi ei mielisairaaloissa ja psykiatrien hoitokäytännöissä saataisi?"

Koska mielenterveysongelmainen on vankejakin alemmalla tasolla. Sinänsä erikoista, että rikokseen syyllistymätöntä ihmistä saatetaan kohdella huonommin ja jolla ei ole oikeuksia verrattuna ihmiseen, joka on tehnyt pahaa. Tuntuu pahalta, että raiskaajien, murhaajien ja terroristienkin oikeudet kiinnostavat enemmän kuin psyykeongelmaisten. Lisäksi tuomiot mitä Suomessa monesti saadaan vakavistakin rikoksista ei anna kuvaa, että vankeja kohdeltaisiin kauhean huonosti. Luulisi, että pahoista teoista kuuluisikin rangaista, mutta näin ei ole Suomessa. Joten kyllä vankien ja muidenkin pahisten oikeuksia ajetaan, toki kyllä heille ja kaikille kuuluvat ihmisoikeudet. Käytännössä niiden toteutuminen ei kuitenkaan ole selvää.

Maria40 kirjoittaa, että viranomaiset pitäisivät virheinä vääriä diagnooseja, perusteettomia pakkotoimia, ... miten on?
Maria40 kehoittaa tekemään muistutuksia, joiden hän arvelee auttavan potilaiden asemaa,...miten on?

Pyydän Maria40 lukemaan tekstit "perusteeton M1 lähete" ja "somaattisten sairauksien laiminlyönti psykiatrialla". Linjajohtaja vastasi muistutukseen, että ei edellytä toimenpiteitä.

Miten, niin muistutuksista olisi hyötyä?

En ole kehoittanut muistutusten tekemiseen ja uskonut, että niistä olisi juuri hyötyä. Kommenttini oli vastaus edelliselle kirjoittajalle, joka muistutusten tärkeydestä on kirjoittanut. Vastasin kirjoituksen tähän kohtaan:


"Se, että valvova viranomainen havaitsee psykiatrian salaamat ongelmat ja alkaa selvittää psykiatrian ongelmia tarkemmin vaatii sen että potilaat ovat tehneet kirjallisia valituksia, jotka valvovat viranomaiset saavat tarkastuksissaan tietoonsa. "

Olen siis samaa mieltä siitä, että jos tarpeeksi tulee muistutuksia, saattaa se kiinnittää valvovien viranomaisten huomion ja että heillä olisi enemmän informaatiota, mutta todellakaan ei ole taetta, että muistutukset johtaisivat mihinkään. Luulin, että tämä olisi selvinnyt kirjoituksestani.

Maininta vääristä diagnooseista/ lääkityksistä ja perusteettomista pakkotoimista olivat vain esimerkkejä, mitä EHKÄ saatetaan pitää virheinä. Kirjoituksessani juuri kysyin, että mitä valvova viranomainen sitten pitää virheinä. On välillä vaikea muotoilla sanojaan, ettei syntyisi väärinkäsityksiä. En todellakaan usko viranomaisten myöntävän helposti virheitä - vaikka virheet myönnettäisi, ei seuraukset ole suhteessa niihin. Onhan se nähty terveydenhoidon puolella miten virheet kielletään, tai sitten jos jotain myönnetään yleensä lääkäri saa vain huomautuksen.

En myöskään usko pelkkien muistutusten tekemisen parantavan psykiatristen potilaiden asemaa. Kirjoitin:

Vaikka valvovat viranomaiset ottaisivat psyykkisistä häiriöistä kärsivien ihmisten valitukset tosissaan ja olisivat sitä mieltä, että pakkohoidosta ja muista pakkotoimenpiteistä tulisi luopua, eivät he yksin pystyisi asioihin vaikuttamaan. Psykiatria ei ole ainoa taho, missä mielenterveysongelmainen voi kohdata huonoa kohtelua ja mielivaltaa. Tämä pätee kaikkien viranomaisten kanssa asioimiseen. Psykiatria tekee yhteistyötä sosiaaalitoimen ja poliisin kanssa. Tätä pyhää kolminaisuutta vastaan on kenen tahansa mahdotonta taistella, saati kaikkein heikompien. Muutos voi tapahtua ainoastaan, jos psykiatrian tarkoitus ja vääryys nousee tarpeeksi esille ja suuri osa ihmisistä tuomitsisi sen. Suhtaudun skeptisesti, mutta eihän sitä tiedä jos riittävän moni ihminen sekoaa ja ajautuu eläkkeelle, että jo taloudellisten syiden takia alettaisiin kiinnittämään huomiota mielenterveyshoitoon ja sen epäkohtiin. Tärkein on kuitenkin totuus. Liian moni uskoo vieläkin psykiatrian esittämiin valheellisiin teorioihin. Vasta kun asioista aletaan puhua niiden oikeilla nimillä, voi muutos olla mahdollinen.

Huomaa ensimmäinen sana vaikka. En pidä todennäköisenä kenenkään viranomaisen kannattavan pakkohoidosta luopumista, ensimmäinen virkkeeni oli puhdasta jossittelua. En myöskään usko tilanteen paranemiseen lähitulevaisuudessa. Ainoastaan yleinen asennemuutos psyykkisiä häiriöitä kohtaan voi ajan kanssa tuottaa tuloksia. Tämä pitäisi viranomaisten lisäksi ulottua tavallisiin ihmisiin.


"Pyydän Maria40 lukemaan tekstit "perusteeton M1 lähete" ja "somaattisten sairauksien laiminlyönti psykiatrialla". Linjajohtaja vastasi muistutukseen, että ei edellytä toimenpiteitä."

Kiitos vinkistä, mutta toivon, että myös minun kirjoituksiani luettaisiin tarkemmin.

Kiitos vastauksesta. Luen jatkossa tarkemmin.

Maria40 kirjoitti:

"Se, että valvova viranomainen havaitsee psykiatrian salaamat ongelmat ja alkaa selvittää psykiatrian ongelmia tarkemmin vaatii sen että potilaat ovat tehneet kirjallisia valituksia, jotka valvovat viranomaiset saavat tarkastuksissaan tietoonsa. "

Olen samaa mieltä. Herää kuitenkin kysymys mitä kaikkea valvova viranomainen pitää virheenä ja ongelmana psykiatristen osastojen ja poliklinikoiden hoitokäytännöissä. Selvinä esimerkkeinä voidaan pitää vääriä diagnooseja, lääkityksiä sekä perusteettomia pakkotoimia.

Ongelma ei kuitenkaan ole yksittäisissä virheissä, vaan koko psykiatriassa ja psyykkisistä häiriöistä kärsivän ihmisen asemassa. Mitä mieltä olet pakkohoidosta? Pidätkö sitä joissakin tilanteissa perusteltuna, vai kuulutko niihin, joiden mielestä se on aina väärin? Mitenköhän valvovat viranomaiset suhtautuvat, jos psykoottinen ihminen valittaa pakkohoidostaan sen aiheuttaman trauman takia?

Jos halutaan psyykkisistä häiriöistä kärsiviä kohdella paremmin ja parantaa heidän asemaansa, edellyttäisi se psykiatrian tarkastelua laajemmassa mittakaavassa ja ymmärtämällä sen toimintaa sekä vaikutuksia. Pitäisi ymmärtää, että pakkohoito ja pakkotoimenpiteet psykiatrisilla osastoilla ovat väkivaltaa ja pahentavat usein sinne joutuneiden ihmisten tilannetta entisestään. Lisäksi psykiatriset diagnoosit ja lääkitykset eivät monesti auta ja vie asioita parempaan suuntaan. Diagnooseille ja lääkkeille ei ole tieteellisiä perusteita, lääkkeistä puhuminen huumeina paljastaisi osaltaan mistä psykiatriassa on kyse.

Vaikka valvovat viranomaiset ottaisivat psyykkisistä häiriöistä kärsivien ihmisten valitukset tosissaan ja olisivat sitä mieltä, että pakkohoidosta ja muista pakkotoimenpiteistä tulisi luopua, eivät he yksin pystyisi asioihin vaikuttamaan. Psykiatria ei ole ainoa taho, missä mielenterveysongelmainen voi kohdata huonoa kohtelua ja mielivaltaa. Tämä pätee kaikkien viranomaisten kanssa asioimiseen. Psykiatria tekee yhteistyötä sosiaaalitoimen ja poliisin kanssa. Tätä pyhää kolminaisuutta vastaan on kenen tahansa mahdotonta taistella, saati kaikkein heikompien. Muutos voi tapahtua ainoastaan, jos psykiatrian tarkoitus ja vääryys nousee tarpeeksi esille ja suuri osa ihmisistä tuomitsisi sen. Suhtaudun skeptisesti, mutta eihän sitä tiedä jos riittävän moni ihminen sekoaa ja ajautuu eläkkeelle, että jo taloudellisten syiden takia alettaisiin kiinnittämään huomiota mielenterveyshoitoon ja sen epäkohtiin. Tärkein on kuitenkin totuus. Liian moni uskoo vieläkin psykiatrian esittämiin valheellisiin teorioihin. Vasta kun asioista aletaan puhua niiden oikeilla nimillä, voi muutos olla mahdollinen.


"Vankiloissakin on saatu ihmisoikeusongelmat korjattua. Miksi ei mielisairaaloissa ja psykiatrien hoitokäytännöissä saataisi?"

Koska mielenterveysongelmainen on vankejakin alemmalla tasolla. Sinänsä erikoista, että rikokseen syyllistymätöntä ihmistä saatetaan kohdella huonommin ja jolla ei ole oikeuksia verrattuna ihmiseen, joka on tehnyt pahaa. Tuntuu pahalta, että raiskaajien, murhaajien ja terroristienkin oikeudet kiinnostavat enemmän kuin psyykeongelmaisten. Lisäksi tuomiot mitä Suomessa monesti saadaan vakavistakin rikoksista ei anna kuvaa, että vankeja kohdeltaisiin kauhean huonosti. Luulisi, että pahoista teoista kuuluisikin rangaista, mutta näin ei ole Suomessa. Joten kyllä vankien ja muidenkin pahisten oikeuksia ajetaan, toki kyllä heille ja kaikille kuuluvat ihmisoikeudet. Käytännössä niiden toteutuminen ei kuitenkaan ole selvää.

Lue lisää

Olen nähnyt, miten huonosti Kupittaalla on kohdeltu pakkohoidossa olevia potilaita. Sen perusteella en hyväksy pakkohoitoa. Eikä hyväksyisi kukaan muukaan ajatteleva ihminen, koska ymmärtäisi havaintojensa perusteella, että pakkohoidossa olevalla potilaalla ei ole mitään mahdollisuutta pelastautua turvaan psykiatrian kaltoinkohtelulta, joka ilmenee ylilääkitsemisenä sekä potilaiden mitätöintinä, henkisenä väkivaltana, ihmisoikeuksien riistona.

Esimerkiksi Kupittaalla huonoimmassa asemassa olevien potilaiden oikeuksien polkeminen näkyy ihan kaikessa, niin sanotuissa pienissä suurissa asioissakin. Siellä jopa potilaspalautteen antamisesta on tehty potilaille hankalaa. Potilaspalautelaatikkoa pidetään hoitajien kansliassa, vaikka potilaat ovat huomauttaneet, että heidän on ahdistavaa ja pelottavaa käydä viemässä palautetta laatikkoon, koska hoitajat näkevät kuka palautetta laatikkoon pudottaa, ja siten palautteen antajan voi päätellä vaikka potilas haluaisi antaa sen nimettömänä. Tilan puutteesta ei palautelaatikon sijoittelusta ole kyse. Se on vallankäyttöä, henkilökunnan halua kontrolloida kaikkea mitä potilaat tekevät, henkistä alistamista. Ei ole vuottakaan kun Kupittaa psyk.sairaalasta vastaava henkilö, ylilääkäri, perusteli potilaspalautelaatikon pitämistä kansliassa käyttämällä tuon suljetun osaston potilaista mitätöiviä ja heidän käyttäytymistään halventavia ilmauksia, ja hän puhui aivan samanlaisella äänänsävyllä kuin hoitajat puhuivat potilaista, ivallisen alentuvasti. Kun näinkin selkeään epäkohtaan ja helposti korjattavissa olevaan epäkohtaan ei puututa, niin on selvää että psykiatristen potilaiden antamaa palautetta ei edes haluta. Psykiatriassa ei haluta oikeasti kuunnella potilaita. Tai halutaan ottaa vastaan vain niiden psykiatristen potilaiden palautetta, joiden katsotaan "kelpaavan" kokemusasiantuntijoiksi. Ja kun olen myös nähnyt, miten hoitaja ei puutu työkaverinsa harjoittamaan potilaan kiusaamiseen ja saanut tietää että ainakin kyseinen potilaan kiusaaminen on yritetty pimittää osaston hoidosta vastaavalta lääkäriltä (kertomansa mukaan; tämä on oma keissini), niin ymmärrän kyllä millainen savotta on psykiatrisen hoidon saaminen ihmisoikeuksia kunnioittavaksi. Mutta jos tehtävää pidetään mahdottomana niin sittenhän ei ole kaikilla sairastuneilla toivoakaan...

Täällä keskusteluissa on puhuttu vääristä MT1-tarkkailulähetteistä. Yleisen elämänkokemuksenkin perusteella jokainen ymmärtää, miten ahdistavasta asiasta väärissä MT1-lähetteissä on kyse.

Psykiatrit tietävät, että heidän potilaansa ovat elämän satuttamia ihmisiä, traumojen maahan lyömiä. Siksi on outoa, että psykatrien ammattitaitoon ei kuulu tietää, että psykiatrisen hoidonkin rikkomaa potilasta on aina autettava. Ja ensimmäinen eheyttävä apu potilaalle on se, että häneltä pyydetään anteeksi sitä, että hän on joutunut kärsimään hoidossa, ja hänen luottamustaan on rikottu.

Psykiatrin ei tarvitse olla järjen jättiläinen käsittääkseen, että esimerkiksi aiheettomaksi osoittautunut pakkotarkkailujakso on potilaalle traumaattinen. On oltava melkoisen pienimielinen psykiatri, jos ei osaa pyytää anteeksi potilaalle aiheutunutta ahdistavaa kokemusta aiheettomassa pakkotarkkailussa.

Monille on tullut selväksi, että kun psykiatrisessa hoidossa tapahtuu virheitä, joista johto saa tiedon, niin sen jälkeen johdolla on vain yksi selkeä tavoite. Oman uransa pelastaminen. Potilaista viis. Vastuusta livistäminen on onnistunut monista syistä.

Historian kirjoissa on karua kertomaa psykiatristen potilaiden kohtelusta. Ja edelleen psykiatrian historian toistaa itseään. Psykiatristen potilaiden hoidossa tapahtuneet ihmisoikeusrikkomukset ovat asia, jota on katsottu aina läpi sormien, koska on pidetty hyväksyttävänä sitä, että psykiatristen potilaiden tahdon yli saa kävellä. Julkisuudessa ei edes tiedetä totuutta psykiatristen potilaiden hoidon todellisesta tilasta Suomessa, koska äänessä ovat vain ne potilaat joilla on ollut tuuria hoidon suhteen. Tuuria avittaa raha.

Lopuksi: Ketään ei saa vaatia tekemään valituksia saamastaan huonosta hoidosta tai kohtelusta. Ei etenkään siksi, että psykiatriassa valitukset eivät yleensä johda mihinkään muuhun kuin siihen, että valituksen tehnyt potilas joutuu lisänöyryytysten kohteeksi. Itse olen kuitenkin valinnut sen tien, että potilaana teen valituksen kaikesta, missä on syytä epäillä hoitovirheen tapahtuneen tai kohtelu on epäasiallista. Minä kärsin vähemmän kun tiedän että diaarinumeron saaneet asiakirjat voivat olla joskus myöhemmin tärkeitä tiedonlähteitä psykiatrisen hoidon laadusta kiinnostuneille tahoille, keitä lie ovatkaan.

Psykiatrit tietävät, että heidän vastuullaan olevassa hoidossa tapahtuu virheitä ja potilaita kaltoinkohdellaan. Miettiiköhän heistä kukaan koskaan että olisi pitänyt puuttua, että olisi pitänyt olla rohkeampi.

näinjanäin kirjoitti:

Kuka sen määrittelee mikä on virhe jos ei ole suoranaisesti lakia rikottu? Potilaan nauttima lääke aiheuttaa epätodellista oloa, onko se psykiatrin vai lääkkeen kehittäjän vika? Jos psykiatri ei voi muutakuin määrätä lääkkeitä, onko se psykiatrin vika? Jos potilas ei pääse terpaiaan, onko se psykiatrin vika? Potilas on kokenut lapsuudessa kaltoinkohtelua, onko se psykiatrin vika? Entä jos virhe onkin potilaassa joka hakeutui psykiatrille?

Lue lisää

Psykiatrit harjoittavat henkistä väkivaltaa (Rikoslaki LUKU 21)
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001#L21

Pitää paikkansa, että etiikka on pelkkä sana paperilla. Tässä psykiatrien tekemiä rikoksia:
Psykiatrit vievät oikeuksia ja paljon muutakin.
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001#L11
Lue tuon lisäksi myös luvut 14, 16, 17, 21, 24, 25, 28, 30, 31, 33, 34, 35, 36, 37, 38, 40, 43, 47, 48, 49, 50, 51

Maria40 kirjoitti:

En ole kehoittanut muistutusten tekemiseen ja uskonut, että niistä olisi juuri hyötyä. Kommenttini oli vastaus edelliselle kirjoittajalle, joka muistutusten tärkeydestä on kirjoittanut. Vastasin kirjoituksen tähän kohtaan:


"Se, että valvova viranomainen havaitsee psykiatrian salaamat ongelmat ja alkaa selvittää psykiatrian ongelmia tarkemmin vaatii sen että potilaat ovat tehneet kirjallisia valituksia, jotka valvovat viranomaiset saavat tarkastuksissaan tietoonsa. "

Olen siis samaa mieltä siitä, että jos tarpeeksi tulee muistutuksia, saattaa se kiinnittää valvovien viranomaisten huomion ja että heillä olisi enemmän informaatiota, mutta todellakaan ei ole taetta, että muistutukset johtaisivat mihinkään. Luulin, että tämä olisi selvinnyt kirjoituksestani.

Maininta vääristä diagnooseista/ lääkityksistä ja perusteettomista pakkotoimista olivat vain esimerkkejä, mitä EHKÄ saatetaan pitää virheinä. Kirjoituksessani juuri kysyin, että mitä valvova viranomainen sitten pitää virheinä. On välillä vaikea muotoilla sanojaan, ettei syntyisi väärinkäsityksiä. En todellakaan usko viranomaisten myöntävän helposti virheitä - vaikka virheet myönnettäisi, ei seuraukset ole suhteessa niihin. Onhan se nähty terveydenhoidon puolella miten virheet kielletään, tai sitten jos jotain myönnetään yleensä lääkäri saa vain huomautuksen.

En myöskään usko pelkkien muistutusten tekemisen parantavan psykiatristen potilaiden asemaa. Kirjoitin:

Vaikka valvovat viranomaiset ottaisivat psyykkisistä häiriöistä kärsivien ihmisten valitukset tosissaan ja olisivat sitä mieltä, että pakkohoidosta ja muista pakkotoimenpiteistä tulisi luopua, eivät he yksin pystyisi asioihin vaikuttamaan. Psykiatria ei ole ainoa taho, missä mielenterveysongelmainen voi kohdata huonoa kohtelua ja mielivaltaa. Tämä pätee kaikkien viranomaisten kanssa asioimiseen. Psykiatria tekee yhteistyötä sosiaaalitoimen ja poliisin kanssa. Tätä pyhää kolminaisuutta vastaan on kenen tahansa mahdotonta taistella, saati kaikkein heikompien. Muutos voi tapahtua ainoastaan, jos psykiatrian tarkoitus ja vääryys nousee tarpeeksi esille ja suuri osa ihmisistä tuomitsisi sen. Suhtaudun skeptisesti, mutta eihän sitä tiedä jos riittävän moni ihminen sekoaa ja ajautuu eläkkeelle, että jo taloudellisten syiden takia alettaisiin kiinnittämään huomiota mielenterveyshoitoon ja sen epäkohtiin. Tärkein on kuitenkin totuus. Liian moni uskoo vieläkin psykiatrian esittämiin valheellisiin teorioihin. Vasta kun asioista aletaan puhua niiden oikeilla nimillä, voi muutos olla mahdollinen.

Huomaa ensimmäinen sana vaikka. En pidä todennäköisenä kenenkään viranomaisen kannattavan pakkohoidosta luopumista, ensimmäinen virkkeeni oli puhdasta jossittelua. En myöskään usko tilanteen paranemiseen lähitulevaisuudessa. Ainoastaan yleinen asennemuutos psyykkisiä häiriöitä kohtaan voi ajan kanssa tuottaa tuloksia. Tämä pitäisi viranomaisten lisäksi ulottua tavallisiin ihmisiin.


"Pyydän Maria40 lukemaan tekstit "perusteeton M1 lähete" ja "somaattisten sairauksien laiminlyönti psykiatrialla". Linjajohtaja vastasi muistutukseen, että ei edellytä toimenpiteitä."

Kiitos vinkistä, mutta toivon, että myös minun kirjoituksiani luettaisiin tarkemmin.

Lue lisää

Valitusten teko on turhaa ja vaarallista,
Koska.
1.autoritaari julkis keskus hallinto pohjaiset valtiot ei muutu.
2. Avi ja muut valtion omistamat nukke oikeuslaitokset katsovat päivämäärän mihin mennessä valitukseen on vastattava: asiaasi ei käsitellä.
3. Autoritaari paha julkishallinto kostaa vapauden riistolla valitukset ja vangitsemisen järjestää sama psykiatri tai tohtori josta olet valituksen tehnyt.
Tämä kaikki on PELOLLA HALLINTAA mitä valtioon sidonnainen terveys tekee, myös POLIITTISIA HULLUN PAPRUJA ANTISOSIALISTEILLE JA varsinkin jos olet VIRALLISTA tietoa vastaan joka sanoo : PSYKIATREILLA ON JÄRKKYMÄTÖN TOTUUS KUNKIN YKSILÖN NÄKYMÄTTÖMÄSTÄ SISIMMÄSTÄ.

Ainoa mitä voit tehdä : KIERRÄ VALTION TERVEYS, NE ON GESTABO KESKUKSIA joista TERÄVÄT KRIITIKOT ON AINA PIDÄTETTY.
Että heistä saadaan.
-NAURETTAVIA
-HYLJEKSITTYJÄ
-EI USKOTTAVIA
-HULLUJA "mielisairaita".
Ja siten LAIN SUOJATTOMIA.
Että saadaan keinotekonen syy VANGITA mieltä parantavan sairaalan nimeä kantaviin KIDUTUS KESKUKSIIN,
Koska minkään maan LAKI EI SALLI KRIITIKKOJEN VANGITSEMISTA
On autoritaari julkis (JUNTA) hallinto pakotettu KÄYTTÄMÄÄN PSYKIATREJA KRIITIKKOJEN KIDUTTAJINA,
ja valtion omasta alotteesta tehdään valhe hullun papruja KRIITIKON KEHON KIVUISTA.
ja jokainen joka VASEMMISTOA ja SDP, tä äänestää, äänestää JULKIS JUNTAN KAUHU VALTAA JA PSYKIATRIAN KÄYTTÖÅ ANTISOSIALISTEJA VASTAAN.

sdfrtgfd kirjoitti:

Nimerkki "hyvävelijärjestelmä", et ole väärässä mutta...


Siis mutta kun! Psykiatrisilla potilailla ei ole muuta toivoa kuin se, että joskus joku valvova viranomainen havaitsee, että psykiatrisessa hoidossa tehtyjä virheitä ei sairaaloissa johto mukamas huomaa, eikä selvitä vaikka virheistä valituksia tehdään.

Se, että valvova viranomainen havaitsee psykiatrian salaamat ongelmat ja alkaa selvittää psykiatrian ongelmia tarkemmin vaatii sen että potilaat ovat tehneet kirjallisia valituksia, jotka valvovat viranomaiset saavat tarkastuksissaan tietoonsa. Pitää olla jotain mustaa valkoisella, josta valvovat viranomaiset voivat ongelmat havaita, koska valvovat viranomaiset eivät ole mitään selvännäkijöitä, ja johto luonnollisesti ei omatoimisesti ala salaisuuksien verhoa raottamaan.

Vankiloissakin on saatu ihmisoikeusongelmat korjattua. Miksi ei mielisairaaloissa ja psykiatrien hoitokäytännöissä saataisi?

Koska tyhjää on valvovien viranomaisten vaikea tutkia tarkemmin, niin siksi potilaiden on uhrauduttava ja jaksettava tehdä valituksia, vaikka ne näihin aikoihin asti eivät ole mihinkään muutokseen johtaneetkaan.

Lue lisää

Suomi nimisessä valtiossa viranomaiset ei ole koskaan käsitelleet kanteluja jotka koskee julkista, niihin aina vastataan ei käsitellä.
Länsimaissa on ankarat sanktiot ja korvaukset pakkohoidosta ja heillä on vakuutus yhtioiden maksamat laiktoimistot jotka printtaa joka lakipykälän ylos EU, YK, ja ihmisoikeus laista ja lakitoimiston tohtori tekee valtuuksien lääketieteellisistä virheistä ja he seisoo potilaan rinnalla kunnes oikeus toteutuu.

Suomessa latinaa ja lakia tuntematon potilas raapustaa kirjeen, ja koska se ei ole korkea arvoiselta virkamieheltä tullut, siihen vastataan lukematta, että sitä ei käsitellä.
Itse, eikä asianajaja saa Suomessa olla suullisesti puolustamassa itseään kun virkatantta joka ei tunne lakipykäliä toimii tuomarina.
Täysin 100% Stalinin mallin mukaisia oikeusmurha laitoksia suomen valtion oikeuslaitos et on.. Siksi maastamme on tullut terroristi kansaa kohtaan.
Suomi ja sen käytännöt tekee suomesta itään eikä länteen kuuluvan.

Kljh kirjoitti:

Maria40 kirjoittaa, että viranomaiset pitäisivät virheinä vääriä diagnooseja, perusteettomia pakkotoimia, ... miten on?
Maria40 kehoittaa tekemään muistutuksia, joiden hän arvelee auttavan potilaiden asemaa,...miten on?

Pyydän Maria40 lukemaan tekstit "perusteeton M1 lähete" ja "somaattisten sairauksien laiminlyönti psykiatrialla". Linjajohtaja vastasi muistutukseen, että ei edellytä toimenpiteitä.

Miten, niin muistutuksista olisi hyötyä?

Lue lisää

En ole nähnyt yhtään viranomaista joka tarttuisi mihinkään vääryyteen.
Koko Suomen historian aikana ei ole korjattu yhtä ainutta psyyke diaknoosia vaikka ne tehdään potilaalta mitään kysymättä kilpirauhasen vajaa toiminnasta jo odotus jo odotus huoneessa, koska ei julkinen kansaa tutki vaan hertat.
Ja kun yksityiseltä tuot diaknoosin että alilämpö tuli surkatuneesta 1 mm kokoon käpertynnestä toimimattomasta kilpirauhasesta,
Avi sanoo että heillä ei ole oikeus korjata diaknooseja.
Se se on totta koska olemme autoritaari sosialisti itään kuuluva maa,
Älä vaivaudu Avi tai muihin nukkeoikeus laitoksiin tekee valituksia lainkaan tulet vain vihaamaan suomen kun luet

Maria40 kirjoitti:

En ole kehoittanut muistutusten tekemiseen ja uskonut, että niistä olisi juuri hyötyä. Kommenttini oli vastaus edelliselle kirjoittajalle, joka muistutusten tärkeydestä on kirjoittanut. Vastasin kirjoituksen tähän kohtaan:


"Se, että valvova viranomainen havaitsee psykiatrian salaamat ongelmat ja alkaa selvittää psykiatrian ongelmia tarkemmin vaatii sen että potilaat ovat tehneet kirjallisia valituksia, jotka valvovat viranomaiset saavat tarkastuksissaan tietoonsa. "

Olen siis samaa mieltä siitä, että jos tarpeeksi tulee muistutuksia, saattaa se kiinnittää valvovien viranomaisten huomion ja että heillä olisi enemmän informaatiota, mutta todellakaan ei ole taetta, että muistutukset johtaisivat mihinkään. Luulin, että tämä olisi selvinnyt kirjoituksestani.

Maininta vääristä diagnooseista/ lääkityksistä ja perusteettomista pakkotoimista olivat vain esimerkkejä, mitä EHKÄ saatetaan pitää virheinä. Kirjoituksessani juuri kysyin, että mitä valvova viranomainen sitten pitää virheinä. On välillä vaikea muotoilla sanojaan, ettei syntyisi väärinkäsityksiä. En todellakaan usko viranomaisten myöntävän helposti virheitä - vaikka virheet myönnettäisi, ei seuraukset ole suhteessa niihin. Onhan se nähty terveydenhoidon puolella miten virheet kielletään, tai sitten jos jotain myönnetään yleensä lääkäri saa vain huomautuksen.

En myöskään usko pelkkien muistutusten tekemisen parantavan psykiatristen potilaiden asemaa. Kirjoitin:

Vaikka valvovat viranomaiset ottaisivat psyykkisistä häiriöistä kärsivien ihmisten valitukset tosissaan ja olisivat sitä mieltä, että pakkohoidosta ja muista pakkotoimenpiteistä tulisi luopua, eivät he yksin pystyisi asioihin vaikuttamaan. Psykiatria ei ole ainoa taho, missä mielenterveysongelmainen voi kohdata huonoa kohtelua ja mielivaltaa. Tämä pätee kaikkien viranomaisten kanssa asioimiseen. Psykiatria tekee yhteistyötä sosiaaalitoimen ja poliisin kanssa. Tätä pyhää kolminaisuutta vastaan on kenen tahansa mahdotonta taistella, saati kaikkein heikompien. Muutos voi tapahtua ainoastaan, jos psykiatrian tarkoitus ja vääryys nousee tarpeeksi esille ja suuri osa ihmisistä tuomitsisi sen. Suhtaudun skeptisesti, mutta eihän sitä tiedä jos riittävän moni ihminen sekoaa ja ajautuu eläkkeelle, että jo taloudellisten syiden takia alettaisiin kiinnittämään huomiota mielenterveyshoitoon ja sen epäkohtiin. Tärkein on kuitenkin totuus. Liian moni uskoo vieläkin psykiatrian esittämiin valheellisiin teorioihin. Vasta kun asioista aletaan puhua niiden oikeilla nimillä, voi muutos olla mahdollinen.

Huomaa ensimmäinen sana vaikka. En pidä todennäköisenä kenenkään viranomaisen kannattavan pakkohoidosta luopumista, ensimmäinen virkkeeni oli puhdasta jossittelua. En myöskään usko tilanteen paranemiseen lähitulevaisuudessa. Ainoastaan yleinen asennemuutos psyykkisiä häiriöitä kohtaan voi ajan kanssa tuottaa tuloksia. Tämä pitäisi viranomaisten lisäksi ulottua tavallisiin ihmisiin.


"Pyydän Maria40 lukemaan tekstit "perusteeton M1 lähete" ja "somaattisten sairauksien laiminlyönti psykiatrialla". Linjajohtaja vastasi muistutukseen, että ei edellytä toimenpiteitä."

Kiitos vinkistä, mutta toivon, että myös minun kirjoituksiani luettaisiin tarkemmin.

Lue lisää

Nyt maalaat turhaa idealismia seinille että kanteluilla tai tohtorien saamilla huomautuksilla tulisi muutoksia.
Muutos tulee vain vakuutus terveyteen siirtymällä joka ei pidätä ketään kidutus keittoihin vastaan otolta jos menet kipujas valittaa kuten barbaari suomen julkinen tekee.

Samoin vakuutus terveys ei hyökkää kuin susilauma jo eteisessä psykiatrisoimaan oireitasi kuten kilpailuton julkinen, joka kaikki nämä pahat ihmisoikeus rikokset tekee ja trauamtisoi suomalaisia tasan yhtä paljon kuin Stalin Marxin teorioilla, Suomi Freudin ja muiden sairauden Kalle gurujen teorioilla.
Suomi on pohja rakenteeltaan venäläinen valtio ja sieltäkin yksilö sai stalininkin aikana paremmin oikeutta kuin suomalainen suomen valtiota vastaan.

Lopettakaa valheellisen toivon anto Etta kanteluilla asiat paranee, ei parane, ei yksikään virkamies käsittele valtiota vastaan tehtyjä kanteluja.

Jos yksityinen tekisi samaa kuin julkinen, avi sulkisi sen heti ja panisi Iltalehteen, se pidätti ihmisiä vastaan otolta suoraan inttäen että kehon kivut on mielisairautta.

Valtio tekee sitä joka sekunti avin psykiatrien kannustaessa siihen, mistä sä luulet oikeutta saavan tässä ihmisoikeus rikos pikku russiassa,? Olet aika naivi jos kuvittelet suomen valtion instituutioita saavasi oikeutta valtiota eli itseään vastaan.

finlexajantasa kirjoitti:

Pitää paikkansa, että etiikka on pelkkä sana paperilla. Tässä psykiatrien tekemiä rikoksia:
Psykiatrit vievät oikeuksia ja paljon muutakin.
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001#L11
Lue tuon lisäksi myös luvut 14, 16, 17, 21, 24, 25, 28, 30, 31, 33, 34, 35, 36, 37, 38, 40, 43, 47, 48, 49, 50, 51

Lue lisää

Pitää myös paikkansa ettei suomi ole koskaan pitänyt omia lakejaan,
Autoritaari julkishallinto ja sen tohtorit tulee päivä päivältä enemmän stalinia muistuttavia kauhu hallitsijoita, kilpailutttomuus tekee ihmisistä tyranneja diktaattoreita ja sadisteja.
Pysy pois julkiselta syö kaurapuuroa ja säästä rahaa OP tai muuhun sivistyneeseen vakuutus terveyteen, Suomen valtion tohtoreille älä mene, ne pidättää kaikki kriitikot ja antisosialistit kuin Stalin.
Hoitavat sossikat ja virkamiehet, mutta sinä joka et kuulu em. Ryhmään pysy poissa, Suomi rakentaa puhdasta SDP vihervasemmisto eli Stalin valtiota, ja jos olet antisosialistit sulle tehdään valhe hullun paprut kehon kivuista ja kiskotaan vankilaan valtion pajojen psykiatrien kidutettavaksi.
Kierrä tämä ja osta vakuutus, saat toimia sivistyneiden tohtoreiden kanssa.

Julkiselle jää vihervasemmisto tohtorit ja muun puolueen tohtorit menee yksityslääkäriksi, koska eivät kehtaa kattoo sitä järkyttävää poliittisten hullun paprujen teko rallia ja järjettömiä pidätyksiä mitä sosialisti tohtorien täyttämä julkinen tekee ihmisoikeus rikoksia, ja olet hullu silloin jos luulet että Suomen valtio tekee oikeutta, unohda oikeus sitä et saa ja osta vakuutus, tää on fakta totuus ja pumpuli ajatukset oikeuden saannista pois.

Totta. Toisaalta jos käännetään niin miksei neuvota kaikkia potilaita välttämään psykiatrian palveluita niin se pienentää riskiä joutua ongelmiin? Toisaalta niitä ongelmia on jo ennen psykiatrisiin palveluihin hakeutumista hyvin usein. Jos itsemurhaa aikovat jätetään kohtalon omaksi, onko se väärin jos elämässä on kohtalosta myös isolta osalta kyse? Se menee ihmisoikeus/filosofiseksi pohdinnaksi myös.

Virheesi on siinä, että kuvittelet psykiatrian olevan (lääke)tiedettä, Psykiatria on politiikkaa, sosiaalikontrollia, kuten poliisitoimi. Ei psykiatrian isokihot ole tyhmiä. Sinä osoitat tyhmyyttäsi sillä, ettet tajua mistä psykiatriassa on kysymys. Olet antanut itsesi tulla huijatuksi ja nyt ihmettelet miksi psykiatrit toimivat niin "alkeellisella tasolla."

Jos haluat oppia alaa niin voit koska tahansa opetella osoitteessa szasz com. Sivuston materiaali on ilmaiseksi luettavissa.

Olen lukenut Götzhen kirjan (tappava psykiatria ja lääkinnän harha) niin tiedän kutakuinkin mistä on kyse. En ole käyttänyt juurikaan palveluita joten en ole tullut huijatuksi. Sen sijaan että ihmetellään joka viestissä psykiatrian pahuutta, niin mitä melestäsi pitäisi tehdä asioiden parantamiseksi yksilö-ja väestötasolla?

kysynvainn kirjoitti:

Olen lukenut Götzhen kirjan (tappava psykiatria ja lääkinnän harha) niin tiedän kutakuinkin mistä on kyse. En ole käyttänyt juurikaan palveluita joten en ole tullut huijatuksi. Sen sijaan että ihmetellään joka viestissä psykiatrian pahuutta, niin mitä melestäsi pitäisi tehdä asioiden parantamiseksi yksilö-ja väestötasolla?

Lue lisää

Peter Götzsche kyllä muistaakseni sivuaa psykiatrian roolia, mutta ei varsinaisesti keskity siihen. Kirja 'Tappava psykiatria ja lääkinnän harha' keskittyy enemmän psykiatrian pseudotieteellisyyteen, psykiatristen huumausaineiden käytön seuraamuksiin sekä ottaa kantaa psykiatrista pakottamista vastaan. Jos haluat ymmärtää psykiatriaa poliittisesta näkökulmasta, mitä tarkoitin, silloin Peter Götzschen teos ei ole riittävä.

Joka tapauksessa, onnea, että et ole psykiatrian haaviin pudonnot, omasta toimesta tai pakotettuna. Kysyit mitä tulisi ylipäänsä tehdä yhteiskunnallisesti? Psykiatriaan liittyvä ongelma katoaa, kun psykiatrinen pakottaminen lakkautetaan. Muuta ei tarvita. Luonto hoitaa niin sanotusti loput. Psykiatrinen pakottaminenhan on jo nykyisellään Suomen perustuslain sekä kansainvälisten ihmisoikeuksien vastaista, joten oikeastaan ainoa mitä pitäisi tehdä on, että Suomen valtio alkaa noudattamaan omaa lakiaan ja kansainvälisesti sovittuja ihmisoikeuksia.

Totta. Virheen myöntämiset elämässä yleensä juurikin lisäävät luottamusta. Virheiden peittely on varma tapa tehdä itsestään epäluotettava muiden silmissä.

Joopa joo...ei lääkäri tee virheitä, vain vääriä diagnooseja...

Tollo.höperö kirjoitti:

Joopa joo...ei lääkäri tee virheitä, vain vääriä diagnooseja...

Väärien diagnoosien jatkeeksi he tekevät vääriä hoitosuunnitelmia. Amerikan tutkimusten mukaan urbanisaatio lisää psykososiaalista stressiä ja maaseutu vähentää sitä, kun maamme psykiatrit käskevät muuttaa kerrostaloihin.

https://www.madinamerica.com/2018/05/study-explores-impact-urban-vs-rural-upbringing-stress-response/

Komppaan vahvasti edellistä.

Minä näin "haamuja" ympärilläni. "Vihasin" psykiatriani. Hammasta purren kävin kuitenkin vstaanotollaan. Kunnes eräänä päivänä sain ahaa-elämyksen! MINÄ olin sairas! Ei suinkaan lääkäri! Siitä alkoi parantuminen. Uskalsin myöntää, että olin sairas. Nyt elän hyvää elämää.

Sinun mielestä siis mielen sairaudet ovat lääkäreiden ja lääkkeiden aiheuttamia?

Päreitä.kainalossa kirjoitti:

Sinun mielestä siis mielen sairaudet ovat lääkäreiden ja lääkkeiden aiheuttamia?

Mielen sairaus tai mielisairaus on kielikuva. Mitä tarkalleen tarkoitat, kun puhut mielen sairauksista?

Onko masennus sairaus? Itsetuhoisuus?

Miksi jouduit monilääkityksi? Mikä oli sairaus?

Psykiatrian uhrien kärsimys laitetaan aina potilaiden nuppivikojen piikkiin. Ihmiset ketkä tekee itsemurhan saadessaan lääkehaittoja kärsivät aina mielensairauksista ja se on syy. itse olen kokenut että lääkkeiden haitat ja aiheuttamat olotilat ja psykiatrian tavat "hoitaa" ihmisiä osastolla voi aiheuttaa niin sietämätöntä kärsimystä että kuolemakin tuntuu hyvältä ratkaisulta.

Olen valinnut taistella enkä luovuttaa. Siitä kiitos ei kuulu psykiatrialle. Sieltä saatu "apu" on turhaa lässytystä ja lääkkeet. Yllä tiivistinkin mitä se on. Diagnoosit on itseisarvoa, jonka kehitteleminen on tärkeämpää, kuin ihmisten kohtelu ihmisarvoisesti. Yhteiskunta tarvii psykiatriaa sosiaaliseen kontrolliin, kirjoittelemaan lausuntoja, diagnooseja ja pitämään ihmiset kirjoittamattomien sosiaalisten normien noudattajina. Uusliberalistiselle kapitalistiselle järjestelmälle sopii hyvin, että ihmiset etsii ongelmat itsestään, aivokemioistaan johon voi myydä lääkkeitä, sen sijaan kuin ongelmista mitä yhteiskunnassa on.

Psykiatria on täyträ teatteria, missä muka leikitään että siellä on jotain apua ongelmiin. Että se on joku suuri avun antaja potilaiden mielen ongelmille. Ei ole. Se on vain yksi paikka, eikä psykiatrit ole mitään mielen ongelmien viisaita ratkaisijoita,jotka tulisi olla suuressa auktoriteettiasemassa, yhteiskuntamme mielentervryden asiantuntijoina. Sieltä saa ongelmia, ihan uudenlaisia, pillerin muodossa tai merkintöjen, jotka jäävät sinne. Yhtäkkiä huomaa että omat entiset ongelmat on pientä, kun yrittää purkaa vuosia käyttäneensä pillerin johon on fysiologisesti tottunut tai kohtaa idiootti psykiatreja joka sanoo että ei, ei kellään tällaisia ongelmia ole. Yhtäkkiä huomaa olevandakin yksin.

Ehkä joskus tulee päivä, jolloin nykyisiä hoitotapoja ja lääkkeitä joiden toimintamekanismia tai pitkäaikaishaittoja ei edes kunnolla ymmärreyä ja joita silti kylvetään ihmisille jopa väkisin, katsotqan kauhistellen, yhyä barbaarisina asioina kuin sitä kun jotain ihmisiä sorkittiin piikillä aivoihin lobotomisoiden heidät tai kun homoja pidettiin sairaina.

Se ei sinulle kuulu yhtään minkä diagnoosimerkinnän sain. En ollut sairas, mitä viittasit. "Sairaus" mikä minulle iski vieroitusoireina oli paljon hirveämpi olo, mihin alunperin söin lääkkeitä. Sen tiedän että kärsin lääkehaitoista koska kun purin lisälääkkeet mitä minulle lääkkeen vieroitusoireissa oli aloitettu, haitat katosivat, jättäen kumminkin minulle tämän kärsimyksen tilan erilaisine fyysisine ja kognitiivisine ongelmineen.

Mitä tulee psykiatrisiin sairauksiin, en enää usko niiden olemassaoloon biologisina aivosairauksina, jotka korjaa lääkkeet. Kun ajattelee että itsellä on vialliset aivot, joihin vetelee pilleriä, se estää oikeasti ratkaisemasta elämänongelmiaan ja moni vaipuu tietynlaiseen avuttomuuden tilaan. Minä en ole enää avuttomuuden tilassa. Teen kaiken mitä voin hyvinvointini eteen ja yritän ratkaista ongelmani, mihin en tarvi laisinkaan psykiatriaa.

Ja miksi jouduin monilääkityksi johtui että kun sain haittoja lääkkeistä mitä kokeiltiin mm lisääntyneenä ahdistuksena ja levottomuutena, lääkäri lisäsi rauhoittavien määrää ja lisäsi sivuun turruttavia lääkityksiä. Niistäkään en vastannut mihinkään oikein hyvin. Lopputulos ei ollut hyvä.

Elikkä jouduit "vahingossa" monilääkityksen "uhriksi"? Outo tapaus. Kuin satukirjsta.

En vahingossa. Huonojen sattumien, sen takia että lääkäri uskoi että lääkkeistä tulleita haittoja kannattaa lääkitä kun ei ymmärtänyt niitä lääkehaitoiksi, sen takia että rupesin kokeilemaan uusia lääkkeitä uniongelmiin mitkä alkoi vieroitusoirerna toisesta lääkkeestä mistä tuli lisää haittoja mm. ahdistuksen kohoamisena, eli haittoja lääkittiin uusilla lääkkeillä ja lääkärin epäpätevyyden takia mitä tulee vuosikymmenen käytön lääkepurkuun ja psykiatrisen paskasystermin takia. Yksi lääke johti toiseen. Sen takia että kärsimykseni lääkrvieroituksessa sotkettiin relapsiin. Sen takia että tuolloin uskoin virlä psykiatriaan ja osastolle itse halusin. Osittain voin syyttää itseäni. Opin kantapään kautta.

Jos et usko millaisia määriä suljetuilla osastoilla kylvetään lääkkeitä ja kuinka paska mäihä voi olla jos saat osastolla lääkkeistä haittoja, mikä voi johtaa todella vastuuttomaan lääkekylvöön, niin älä usko. Se ei ole minun ongelmani. Jos et usko lääkkeiden aiheuttamiin hirveisiin oloihin tai vieroitusoireisiin, se ei ole myöskään minun ongelmani.

Tekosyyllä...toivon ettet ole mitenkään harhainen...en oikein usko että sinua vainottaisiin

Ei ole harhoja eikä minua vainota.

Näköjään lääkitys ei sovi kaikille. Itse olen saanut hyvän avun masikseen venlasta. Kokemukset lääkäreistä ihan ok.

Samoin seuraavassa keskustelussa on useita linkkejä psykiatrian tieteellisestä statuksesta osoitteesta madinamerica.com
https://keskustelu.suomi24.fi/t/9143582/sadismi-ja-kidustus-quotpsykiatrianquot-ja-quothoidonquot-nimella

Niin, onhan nähty sekin, että lääkärit tehtailevat toisilleen pakkohoitolähetteitä, kun on näkemyseroja. Lehtitietojen perusteella yrityksistä on virheidenpaljastajia passitettu pakkohoitoon perusteetta. Ilman korruptoitunutta psykiatria sellainen ei onnistuisi. Sairasta.

Loppuanalyysissä haastoin psykiatrin, kun vaadin argumentteja tekaistuille diagnooseille -09. En saanut argumentteja, joten psykiatreilta ja psykologeilta ei vaadita objektiivista tutkimusotetta, tieteellistä ajattelua eikä ongelmanratkaisukykyä. Näin ollen molemmat ovat pseudotieteitä, kuten palstan monissa muissakin keskusteluissa on tullut ilmi.

Niin, perusteluja psykiatreilla ei ole. Kysyin, mikä on ollut erikoinen ajatuskulku. Psykiatri ei vastannut. Kysyin, mikä on ollut paranoidinen harhaluulo. Psykiatri ei vastannut. Minulla oli todistaja kaikelle sanomalleni. Psykiatri ei kyennyt edes silloin myöntämään olleensa väärässä. Ei osannut pyytää anteeksi pakkotoimia ja minulle aiheuttamaansa kärsimystä.

Molemmat ovat pseudotieteitä eli diagnoosi annetaan "hatusta" subjektiivisesti, kun lääketieteen muilla aloilla käytetään kliinisiä tutkimuksia ja laboratoriotestejä objektiivisesti.

Heh heh. Tätä palstaa kun lukee, niin ei voi kuin todeta: paljon on pimeyttä. Psykiatrit, hoitajat, psykologit koettavat tehdä parhaansa, että potilas parantuisi. Mikä on tulos? Luulen ettei YKSIKÄÄN tänne nillittävä hoitohenkilökuntaa syyttävä, tule paranemaan omin avuin, luontaishoidoin ja puoskareiden avulla. Ottakaa jo järki käteen ja myöntäkää SAIRAUTENNE! Niin kauan kun syytätte jotain toista osapuolta sairaudesta, ei paranemista tapahdu. Miksi on niin vaikea myöntää että on sairas? Ja että lääketiede tarjoaa parannuskeinot? Onko niin että ette tahdokaan parantua? Että paranemisprosessi on liian kivulias?

Ei.oikein.älyä kirjoitti:

Heh heh. Tätä palstaa kun lukee, niin ei voi kuin todeta: paljon on pimeyttä. Psykiatrit, hoitajat, psykologit koettavat tehdä parhaansa, että potilas parantuisi. Mikä on tulos? Luulen ettei YKSIKÄÄN tänne nillittävä hoitohenkilökuntaa syyttävä, tule paranemaan omin avuin, luontaishoidoin ja puoskareiden avulla. Ottakaa jo järki käteen ja myöntäkää SAIRAUTENNE! Niin kauan kun syytätte jotain toista osapuolta sairaudesta, ei paranemista tapahdu. Miksi on niin vaikea myöntää että on sairas? Ja että lääketiede tarjoaa parannuskeinot? Onko niin että ette tahdokaan parantua? Että paranemisprosessi on liian kivulias?

Lue lisää

Koska mitään sairautta ei ole? Koska psykiatria ei ole lääketiedettä? Koska ei ole mitään mistä parantua? Koska psykiatria on pseudotiede ja esittäessään lääkäreitä, he ovat huijareita, puoskareita? Koska sellaiselle sairaudelle mitä ei ole olemassa ei voi olla parannuskeinoja? Koska psykiatrinen kohtelu on kivuliaampaa kuin oletettu sairaus? Koska psykiatrit eivät auta vaan alistavat?

Enpä tiedä tosiaan miksi ihmiset ovat niin kovasti psykiatriaa vastaan...

Ei.oikein.älyä kirjoitti:

Heh heh. Tätä palstaa kun lukee, niin ei voi kuin todeta: paljon on pimeyttä. Psykiatrit, hoitajat, psykologit koettavat tehdä parhaansa, että potilas parantuisi. Mikä on tulos? Luulen ettei YKSIKÄÄN tänne nillittävä hoitohenkilökuntaa syyttävä, tule paranemaan omin avuin, luontaishoidoin ja puoskareiden avulla. Ottakaa jo järki käteen ja myöntäkää SAIRAUTENNE! Niin kauan kun syytätte jotain toista osapuolta sairaudesta, ei paranemista tapahdu. Miksi on niin vaikea myöntää että on sairas? Ja että lääketiede tarjoaa parannuskeinot? Onko niin että ette tahdokaan parantua? Että paranemisprosessi on liian kivulias?

Lue lisää

Onpas sinulla tervehenkinen kommentti. Ota nyt vaan iisisti. Jos nämä keskustelut haittaavat elämääsi, niin voi kauheata sentään, miksi sitten tulet tänne hermojasi kiusaamaan. Tämmöistä se vaan aina on, keskustelu potilaiden kokemuksista. Esille tulee sellaisiakin asioita, jotka eivät kaikkien mieleen ole. Eivät nämä ihmisten kokemukset toiseksi muunnu, vaikka sinä ja kaltaisesi heikkohermoiset tulette väliin huutamaan keskustelun hiljentämistoiveitanne. Ota mieluummin järki käyttöösi ja osallistu keskusteluun potilaskokemuksia mitätöimättä (ethän sinä saa potilaita työssäsikään mitätöidä).

Psykiatritkin käyvät tällä hetkellä omissa seuroissa, kuka missäkin piirissä, kiivasta keskustelua hoitokäytännöistä ja potilastietojen kirjausvaatimuksista sekä hoitajien ja lääkärien välisestä työnjaosta psykiatrisissa sairaaloissa. Miksi potilaat eivät saisi näistä asioista puhua? Etenkin kun psykiatria pyrkii nyt käyttämään potilaita apunaan, kokemusasiantuntijoita hoitojensa/palvelujensa "markkinoinnissa". Kun tällä tavoin potilaat otetaan hoitokäytäntöihin mukaan, on ääni myös oikeasti annettava potilaille, ja potilaita on oikeasti myös kuunneltava. Myös entisillä potilailla on sanansa sanottavana. Myös niillä potilailla joiden "paranemisprosessi sairaudesta" alkoikin vasta kun psykiatrian keinot poistettiin hoitovalikoimasta.

Jälleen kerran: myönnä olevasi sairas. Aivotoiminnassasi on jotain vikaa. Synapsien välittäjähormonit ovat heikentyneet. Oikealla diagnoosilla ja lääkehoidolla tilanne parantuu( parane ei täysin, koska tuho on jo tapahtunut). Joka tapauksessa voit elää ihan normi elämää.

Ei.oikein.älyä kirjoitti:

Jälleen kerran: myönnä olevasi sairas. Aivotoiminnassasi on jotain vikaa. Synapsien välittäjähormonit ovat heikentyneet. Oikealla diagnoosilla ja lääkehoidolla tilanne parantuu( parane ei täysin, koska tuho on jo tapahtunut). Joka tapauksessa voit elää ihan normi elämää.

Lue lisää

Trolololloooo trolololol loo, trollolol lolo lolo looooo.

Heh! Osui ja upposi. En tuosta mitään kiksiä saa. Asiallinen keskustelu tuo valitettavasti esiin myös nämä trollololt. Joten näkemyksesi mukaan kiistellään eri hoitolinjoista? No mikä on se OIKEA hoitolinja? Sekö että asiakas sanoo mielipiteensä/kertoo kokemuksensa? No siitä se soppa syntyy! Sata, tuhat hämmentämässä soppaa; keitosta josta ei ikikuunapäivänä synny mitään kunnollista! Alalle perehtyneet, tieteellisiin faktoihin nojautuvat lääkärit ovat oikeat ihmiset mielen sairauksia hoitamaan. Lisänä hoitohenkilökunta kokemuksiaan/näkemyksiään kirjaamassa. Jos asiakas ei voi sitä käsittää ja kapinoi ns auktoriteettejä vastaan, on, valitettavasti, paranemisprosessi pahasti vielä kesken.

Ei.oikein.älyä kirjoitti:

Heh! Osui ja upposi. En tuosta mitään kiksiä saa. Asiallinen keskustelu tuo valitettavasti esiin myös nämä trollololt. Joten näkemyksesi mukaan kiistellään eri hoitolinjoista? No mikä on se OIKEA hoitolinja? Sekö että asiakas sanoo mielipiteensä/kertoo kokemuksensa? No siitä se soppa syntyy! Sata, tuhat hämmentämässä soppaa; keitosta josta ei ikikuunapäivänä synny mitään kunnollista! Alalle perehtyneet, tieteellisiin faktoihin nojautuvat lääkärit ovat oikeat ihmiset mielen sairauksia hoitamaan. Lisänä hoitohenkilökunta kokemuksiaan/näkemyksiään kirjaamassa. Jos asiakas ei voi sitä käsittää ja kapinoi ns auktoriteettejä vastaan, on, valitettavasti, paranemisprosessi pahasti vielä kesken.

Lue lisää

"Alalle perehtyneet, tieteellisiin faktoihin nojautuvat lääkärit" ovat olleet historiaa psykiatriassa alusta alkaen, koska psykiatriassa on subjektiivinen tutkimusote. Tieteen filosofian mukaan tiede perustuu objektiivisesti tutkittuun faktaan, siis kliinisiin kuvauksiin ja verikokeisiin, kun taas psykiatriassa diagnoosi heitetään hatusta ilman tutkimuksia eli subjektiivisesti.

Psykiatrialla ei ole tieteellistä statusta. (madinamerica.com)

Ei.oikein.älyä kirjoitti:

Heh! Osui ja upposi. En tuosta mitään kiksiä saa. Asiallinen keskustelu tuo valitettavasti esiin myös nämä trollololt. Joten näkemyksesi mukaan kiistellään eri hoitolinjoista? No mikä on se OIKEA hoitolinja? Sekö että asiakas sanoo mielipiteensä/kertoo kokemuksensa? No siitä se soppa syntyy! Sata, tuhat hämmentämässä soppaa; keitosta josta ei ikikuunapäivänä synny mitään kunnollista! Alalle perehtyneet, tieteellisiin faktoihin nojautuvat lääkärit ovat oikeat ihmiset mielen sairauksia hoitamaan. Lisänä hoitohenkilökunta kokemuksiaan/näkemyksiään kirjaamassa. Jos asiakas ei voi sitä käsittää ja kapinoi ns auktoriteettejä vastaan, on, valitettavasti, paranemisprosessi pahasti vielä kesken.

Lue lisää

Olen mukana. Trololollotellaan palsta yhdessä. Lolo lolo loo!

Olen pahoillani, että sinua on kohdeltu epäasiallisesti ja väkivaltaisesti. Vaikea tuollaisia muistoja on unohtaa. Nuo menetelmät ovat vaikuttaneet kielteisesti terveyteesi. Selvä se. Toivon sinulle oikein paljon voimia mennä elämässä eteenpäin ja hyviä kokemuksia hoiden huonojen tilalle.

Eiköhän sinun "silmät seisoneet päässä" sairaudesta johtuen? Ja kolme raavasta miestä tuskin on tarvittu 14vee hoitamaan. Ymmärrän että mielen ollessa sekaisin sairaudesta johtuen, on todennäköisesti kyseessä sairauden kieltäminen.

Ei.oikein.älyä kirjoitti:

Eiköhän sinun "silmät seisoneet päässä" sairaudesta johtuen? Ja kolme raavasta miestä tuskin on tarvittu 14vee hoitamaan. Ymmärrän että mielen ollessa sekaisin sairaudesta johtuen, on todennäköisesti kyseessä sairauden kieltäminen.

Lue lisää

Ei nyt ihan näin mennyt. Sinne joutuessani olin enintään ahdistunut nuori, mutta kyllä elämän halu vielä löytyi. Kaikki alkoi "hoidon" alettua.
Luulet oikeasti ettei aikuisille tarkoitetut "lääkkeet" voi vaikuttaa näin alaikäisiin?

Eikä siinä tilanteessa ollut hoito kyseessä, vaan hoitajan mielivaltaisuus.

Niin niin. Okei. Sinä koit hoitajan mielivaltaisuuden? Joten "hoito" ei ollut onnistunut? Nyt koet että hoitaja oli syntipukki? Voisitko asettua hoitajan "nahkoihin"? Ts katsoa asiaa mielikuvallisesti hänen silmin? Mitä sinun kannattaa jumittua tuohon tapahtumaan? Okei koit vääryyttä. No kyllä tässä maailmassa on vääryyttä niin p*rkeleen paljon, että jos sitä alkaa miettimään ei elämästä tule yhtikäs mitään; aivan sama kuin ostaa ruumisarkun ja alkaa siinä maaten odotella kuolemaansa, joka kyllä tulee...aika vain käy niin pitkäksi että on pakko kömpiä ihmisten ilmoille.

Ei.oikein.älyä kirjoitti:

Niin niin. Okei. Sinä koit hoitajan mielivaltaisuuden? Joten "hoito" ei ollut onnistunut? Nyt koet että hoitaja oli syntipukki? Voisitko asettua hoitajan "nahkoihin"? Ts katsoa asiaa mielikuvallisesti hänen silmin? Mitä sinun kannattaa jumittua tuohon tapahtumaan? Okei koit vääryyttä. No kyllä tässä maailmassa on vääryyttä niin p*rkeleen paljon, että jos sitä alkaa miettimään ei elämästä tule yhtikäs mitään; aivan sama kuin ostaa ruumisarkun ja alkaa siinä maaten odotella kuolemaansa, joka kyllä tulee...aika vain käy niin pitkäksi että on pakko kömpiä ihmisten ilmoille.

Lue lisää

Olet selvästi täällä vain huutelemassa. Harmi kun jollain on noin paljon vapaa aikaa että ryhtyy tuollaiseen.

PSYKIATRIA ON HUORAPASKAAA VITTUILUAPERSEESTÄ TUTKITTU JUTTU

Komppaan nimimerkkiä "PsykiatrinTraumatioima".
Iloa elämääsi minunkin puolesta sinulle nimimerkki "Ei.lääkkeille", kulkekoon voima kanssasi.

Täällä käytyihin keskusteluihin liittyy yhdestä keskusteluketjusta löytämäni tieto, jonka mukaan myös Sairaanhoitajaliitto on havainnut selvityksissään, että hoitajien harjoittama potilaiden kaltoinkohtelu on ongelma, johon ei ole puututtu kuten pitäisi. Eli ei todellakaan ole kysymys siitä, että potilaat mukamas sairautensa vuoksi keksisivät kokemansa hoitajien harjoittamat henkiset ja fyysiset kaltoinkohtelut osastohoidassa. Sairaanhoitajaliiton järjestemässä suuri paneelikeskustelussa käsiteltiin hoitajien työssään harjoittamaa potilaiden kaltoinkohtelua, ja sitä että työkaverit ei puutu ja keskeytä kaltoinkohtelua, joten siksi potilaat kärsivät tuplasti, kun joutuvat vielä senkin havaitsemaan, että vierestä katsovan hoitajan mielestä potilaan kokema kaltoinkohtelu on niin oikein ettei siihen tarvitse puuttua. Tuossa paneelikeskustelussa eräs hoitotyön opettajatutkija painotti sitä, että potilasturvallisuus on taattava kaikille potilaille. Että yhdenkään potilaan ei pidä joutua hoitajan epäasiallisen käytöksen kohteeksi. Ja että jokaisen hoitajan on puututtava heti työkaverinsa epäasialliseen käytökseen potilasta kohtaan.

"Jos et puutu, olet osa ongelmaa", sanoi hoitotyön opettajatutkija tuossa paneelikeskustelussa, ja ehdotti että paraatipaikalle pitää laittaa kyltti jossa lukee: "Tässä työyhteisössä puututaan kollegoiden epäasialliseen käytökseen". Arvosta tätä asennetta. Että on ääneen sanottu, että raja on tullut nyt vastaan, enää ei sallita sitä mitä aiemmin katsottiin läpi sormien. Kunhan vaan joskus kauniit sanat olisivat myös käytäntöä!

Eli Sairaanhoitajliiton kannanoton perusteella voi sanoa, että ei tosiaankaan ole niin, että kaltoinkohdellun potilaan pitäisi asettua epäasiallisesti käyttäytyvän hoitajan nahkoihin, kuten edellä kaikkien hoitajienkin mainetta pilaava, ehkä epäasiallisen käyttäytymisen vuoksi jo irtisanottu hoitaja huutelee.

Tällä hetkellä hoitajien työ psykiatrisissa sairaaloissa on tarkemmassa syynissä kuin koskaan aiemmin, ja ehkä tästä syystä jotkut paljastumista pelkäävät tulevat näihin keskusteluihin esittämään käskyjä, että potilaiden pitäisi lopettaa puhuminen huonoista kokemuksistaan. Ne kun eivät ole hoitajien ja lääkäreiden mieleen.

Silloin kun käy niin, että psykiatrisessa hoidossa tapahtuu virheitä ja potilasturvallisuus vaarantuu, ja kun siinä rikotaan potilaan luottamus terveydenhuoltoon ja koko elämään, niin on hyvää ja hienoa, että on tällainen keskusteluyhteisö, johon voi osallistua, ja jossa voi kirjoittamalla puhua haavojaan umpeen. Minä olen löytänyt näistä keskusteluista paljon tarttumapintaa, olen pystynyt samaistumaan muiden kertomiin kokemuksiin. Tietenkin siitä on apua kun huomaa, ettei ole ainut joka on psykiatrian virheiden uhri.

No jopas. Että olisin irtisanottu hoitaja jne. Entä jos sanoisin että elät jossain oudossa harhaisessa maailmassa? MUTTA en sellaista väitä, koska en tiedä taustojasi, sairauttasi jne. Eikä minulle kuulu se. Kyse on aloituksesta: psykiatrin tekemät virheet. Vielä kerran: Lääkärit eivät ole kaikkitietäviä ja kaikkiosaavia jumalolentoja. Diagnoosi tehdään lääkärin näkemyksen mukaan. Hoitajien kirjaukset otetaan huomioon( mikäli asiakas on osastohoidossa). Tottakai lääkärin täytyy tietää ko henkilön päivittäinen käytös jne. Tuntuu olevan vaikeaa tajuta, että osastolla ollaan PARANTUMISEN vuoksi, ei RANGAISTUKSEN vuoksi! Jos tätä asiaa ei voi hyväksyä, niin parantuminen ei voi alkaa.

Kukaan ei ole arvellut psykiatrien ja mt hoitajien olevan kaikkitietäviä, vaan päinvastoin tekevän liikaa virheitä tietoisesti ja tietämättään. Huomaan kyllä, että et ymmärrä lukemaasi, joten turha enempää kanssasi keskustella nimimerkki "Ei.oikein.älyä".

Perusteeton, vastentahtoinen osastolla olo ja epäasiallinen kohtelu eivät paranna ketään, vaan traumatisoivat ja tuntuvat rangaistukselta. Komppaan nimimerkkiä " Oikeat Arvot Tapetille".

Ei.oikein.älyä kirjoitti:

No jopas. Että olisin irtisanottu hoitaja jne. Entä jos sanoisin että elät jossain oudossa harhaisessa maailmassa? MUTTA en sellaista väitä, koska en tiedä taustojasi, sairauttasi jne. Eikä minulle kuulu se. Kyse on aloituksesta: psykiatrin tekemät virheet. Vielä kerran: Lääkärit eivät ole kaikkitietäviä ja kaikkiosaavia jumalolentoja. Diagnoosi tehdään lääkärin näkemyksen mukaan. Hoitajien kirjaukset otetaan huomioon( mikäli asiakas on osastohoidossa). Tottakai lääkärin täytyy tietää ko henkilön päivittäinen käytös jne. Tuntuu olevan vaikeaa tajuta, että osastolla ollaan PARANTUMISEN vuoksi, ei RANGAISTUKSEN vuoksi! Jos tätä asiaa ei voi hyväksyä, niin parantuminen ei voi alkaa.

Lue lisää

Trollilolliloo

ÄlyänOikeinHyvin kirjoitti:

Kukaan ei ole arvellut psykiatrien ja mt hoitajien olevan kaikkitietäviä, vaan päinvastoin tekevän liikaa virheitä tietoisesti ja tietämättään. Huomaan kyllä, että et ymmärrä lukemaasi, joten turha enempää kanssasi keskustella nimimerkki "Ei.oikein.älyä".

Perusteeton, vastentahtoinen osastolla olo ja epäasiallinen kohtelu eivät paranna ketään, vaan traumatisoivat ja tuntuvat rangaistukselta. Komppaan nimimerkkiä " Oikeat Arvot Tapetille".

Lue lisää

Siinäpä se. Hoitajat tekevät virheitä tietämättään. Ihmettelen edelleen, että olet jumittunut tuohon. Kuka on meistä täydellinen?!!! Työssään tai ylipäätään elämässä?! Jos täydellistä hoitajaa/lääkäriä/lähimmäistä etsit, niin turha on työsi. Ei KUKAAN ole täydellinen. Niin kauan kuin asenteesi on tuo, olet sairautesi vanki. Kun myönnät tarvitsevasi tukihenkilöä, alkaa parantumisprosessi. Sinä itse parannat itsesi. Lääkäri antaa tukipalikat. Hoitajat tukevat prosessia. Jos suhtaudut kielteisesti tähän tosiasiaan, olet mielestäni hakoteillä. Paranemisprosessi on pitkä tie, mutta mahdollinen. Riippuu itsestäsi.

Komppaan edellistä.
Olen menettänyt kaiken luottamuksen terveydenhuollon toimijoihin minuun kohdistuneen pakkotoimen (perusteeton M1 lähete) takia. Tarvitsisin kyllä apua toipuakseni traumasta, mutta en enää uskalla kääntyä terveydenhuollon toimijoiden puoleen missään asiassa. Olkoot keskenään. Eivät asiakkaita ansaitse.

M1 lähete on viimeinen keino. Siihen turvaudutaan vain silloin kun ihminen on vaaraksi itselleen tai muille henkilöille. Kriteerit ovat hyvin tarkat. Usein ao henkilö on tietynlaisessa "shokissa", ts hän ei kykene muistamaan toimintaansa. Jälkeenpäin, kun oikealla lääkityksellä asiakkaan tila on normalisoitunut,hän kokee että lääkärin/Hoitajien toiminta on ollut epäeettistä; kieltänyt hänen itsemääräämisoikeuden. Se on luonnollista ja ymmärrettävää. Jos ao henkilö jumittuu näihin kielteisiin mielikuviin, hän ehkä kokee koko prosessin olleen tarkoitus vahingoittaa häntä sekä psyykkisesti että henkisesti.

Älyä.kehiin kirjoitti:

M1 lähete on viimeinen keino. Siihen turvaudutaan vain silloin kun ihminen on vaaraksi itselleen tai muille henkilöille. Kriteerit ovat hyvin tarkat. Usein ao henkilö on tietynlaisessa "shokissa", ts hän ei kykene muistamaan toimintaansa. Jälkeenpäin, kun oikealla lääkityksellä asiakkaan tila on normalisoitunut,hän kokee että lääkärin/Hoitajien toiminta on ollut epäeettistä; kieltänyt hänen itsemääräämisoikeuden. Se on luonnollista ja ymmärrettävää. Jos ao henkilö jumittuu näihin kielteisiin mielikuviin, hän ehkä kokee koko prosessin olleen tarkoitus vahingoittaa häntä sekä psyykkisesti että henkisesti.

Lue lisää

Trololololloloo

"Usein ao henkilö on tietynlaisessa "shokissa", ts hän ei kykene muistamaan toimintaansa. Jälkeenpäin, kun oikealla lääkityksellä asiakkaan tila on normalisoitunut"

Mitäpäs jos käy niin että vasta lääkkeiden jälkeen tila alkaa normalisoitua ja lääkkeiden ja lääkekokeilujen aikana potilas on ollut sekavassa tilassa? Henkilölle on määrätty lääkettä jos toista, yhä kasvavia määriä ja ja suurella syyllä voi epäillä, että lääkkeet ovat laukaisseet oireita sekä itsemurha-ajatuksia? AIVAN. NÄIN VOI KÄYDÄ. Mitään oikeanlaista "lääkitystä" ei ole löytynyt ja paremmin voiminen on alkanut, kun lääkekokeilut on lopetettu. Myytti oikeanlaisesta lääkityksestä elää vahvana, vaikka moni saa paljon enemmän haittaa kuin hyötyä näistä myrkyistä alias "lääkkeistä" . Potilas ei muista mitään, koska lääkekoktailit vie muistia pois ja lääkkeiden vaikutukset ja epäinhimillinen kohtelu voi aiheuttaa itsessään traumoja, mitkä voi vaikuttaa tilanteen muistamiseen.

"Jos ao henkilö jumittuu näihin kielteisiin mielikuviin, hän ehkä kokee koko prosessin olleen tarkoitus vahingoittaa häntä sekä psyykkisesti että henkisesti. "

Ai jumittuu kielteisiin muistikuviin? Anna mun nauraa. Traumatisoitunut, väkivallasta traumatisoitunut (pakkolääkintä on väkivaltaa), on täysin oikeutettu muistelemaan kokemusta sellaisena, kuin se on ollut. Väkivaltana. Raiskausta muistuttavana, sitä jopa pahempana asiana. Sellaisena minä hän on sen tuntenut, ei hoitoväen kieroutuneen perspektiivin läpi. Jotta hän pääsee siitä yli. Toivon että et ole mikään hoitoalan ihminen vaan kieroutunut läpimätä trolli. Eivät sulje toisiaan pois, tosin.

Näin voi käydä,sillä nämä " lääkkeet " ovat turruttavia, aivokemioita sekoittavia ja sotkevia psykoaktiivisia aineita, joihin jotkut vastaa äärimmäisen huonosti, kuten muihin psykoaktiivisiin aineisiin. Haitat ovat joko emotionaalisia tai fyysisiä. Jos huono tuuri on, saa joko tardiivin dyskinesian ja pakkoliikkeitä, diabeteksen, impotenssin tai ei ole ennennäkemätöntä että joku epäonninen kuukahtaa äkkikuolemaan. Kaikki haitat mainittu paketissa.

Tässä eräs psykiatrien hoitovirhe Englannista, missä autistinen poika kuoli antipsykoottilääkitykseen:

https://twitter.com/PaulaMc007/status/976586824910073857

Ei ole suinkaan ainut psykiatrien uhri. Uhreja löytyy kyllä, osa lähtee oman käden kautta lääkehaittojen myötä. Lääkkeiden lääkehaittojen, jota eivät ole käyttäneet ymmärryksessä haitoista tai eivät ole tehneet päätöstä käytöstä.

Tuota noin. Miksihän kannat huolta toisten terveydestä? Sitä paitsi suurin osa "myrkkyjä" käyttävistä elää ihan normi elämää. Eivät he vaivaa päätänsä sillä, onko joku "ehkä" saanut huonoja kokemuksia lääkkeistä? Toisilla lääkkeet toimivat, toisilla ei, joten turha katkeroitua ja elää koko elämänsä "vääryyttä" märehtien. Eteenpäin elämässä!

Tollo.höperö kirjoitti:

Tuota noin. Miksihän kannat huolta toisten terveydestä? Sitä paitsi suurin osa "myrkkyjä" käyttävistä elää ihan normi elämää. Eivät he vaivaa päätänsä sillä, onko joku "ehkä" saanut huonoja kokemuksia lääkkeistä? Toisilla lääkkeet toimivat, toisilla ei, joten turha katkeroitua ja elää koko elämänsä "vääryyttä" märehtien. Eteenpäin elämässä!

Lue lisää

Minusta on asiallista varoittaa ihmisiä aineiden käyttöön liittyvistä riskeistä, kuten aivovaurioista ja sekavuuden tiloista, koska varoitusta ei kuule virallisista lähteistä. On epäeettistä olla kertomatta käytön aloittamista harkitsevalle henkilölle käyttöön liittyvistä noinkin vakavista riskeistä, jotka voivat vahingoittaa henkilön toimintakykyä ja elämänlaatua niin radikaalilla tavalla. Näin kuitenkin lääkärit ja psykiatrit tekevät, joten, jos vain joku muu onnistuu jotain ihmistä tiedottamaan ja varoittamaan ennalta, on mielestäni hieno teko.

Älyä.kehiin kirjoitti:

M1 lähete on viimeinen keino. Siihen turvaudutaan vain silloin kun ihminen on vaaraksi itselleen tai muille henkilöille. Kriteerit ovat hyvin tarkat. Usein ao henkilö on tietynlaisessa "shokissa", ts hän ei kykene muistamaan toimintaansa. Jälkeenpäin, kun oikealla lääkityksellä asiakkaan tila on normalisoitunut,hän kokee että lääkärin/Hoitajien toiminta on ollut epäeettistä; kieltänyt hänen itsemääräämisoikeuden. Se on luonnollista ja ymmärrettävää. Jos ao henkilö jumittuu näihin kielteisiin mielikuviin, hän ehkä kokee koko prosessin olleen tarkoitus vahingoittaa häntä sekä psyykkisesti että henkisesti.

Lue lisää

M1 lähetteeseen turvautuvat yleensä vain lääkärit, jotka ovat vaaraksi muille ihmisille. Potilaita on turha syyttää.

No jo on. "Potilas ottaa anteeksipyynnön vastaan, mutta ei anna anteeksi".
Mitä h*lvettiä sellaisella anteeksipyynnöllä tekee, jos se ei auta!? Häh!?
Hoitaja: pyydän anteeksi. Minulla on vara pyytää anteeksi tekemääni virhettä. Voisimmeko selvittää asian?
Potilas(ei puhu mitään) ja naama on kuin norsun v***u.

Panaman.kosulina kirjoitti:

No jo on. "Potilas ottaa anteeksipyynnön vastaan, mutta ei anna anteeksi".
Mitä h*lvettiä sellaisella anteeksipyynnöllä tekee, jos se ei auta!? Häh!?
Hoitaja: pyydän anteeksi. Minulla on vara pyytää anteeksi tekemääni virhettä. Voisimmeko selvittää asian?
Potilas(ei puhu mitään) ja naama on kuin norsun v***u.

Lue lisää

kerro lisää itsestäsi :-)

Taisi olla sama ylilihava törkeän ilkeä psykiatri, ilkeä potilasta kohtaan minä sain niin vihan voimaa hänen käyttäytymisestää että en mene tämän sairaalan vastaanotoille koskaa mitä apua voi antaa psykiatri jonka psyyke on täynnä vihaa kirjoittaa hän osaa, perättömiä ilmeisesti antaa käsittää kuinka hän tekee töitä ja palkkahan silloin juoksee sairaalan johdon kannattaaolla valpaana mehän olemme verotmaksettu eli oikeutettu hyvään hoitoon vai mitä Psykkan vanha kierrätys johto samaa katekoriaan kuuluvaa.

järkyttävää kirjoitti:

Taisi olla sama ylilihava törkeän ilkeä psykiatri, ilkeä potilasta kohtaan minä sain niin vihan voimaa hänen käyttäytymisestää että en mene tämän sairaalan vastaanotoille koskaa mitä apua voi antaa psykiatri jonka psyyke on täynnä vihaa kirjoittaa hän osaa, perättömiä ilmeisesti antaa käsittää kuinka hän tekee töitä ja palkkahan silloin juoksee sairaalan johdon kannattaaolla valpaana mehän olemme verotmaksettu eli oikeutettu hyvään hoitoon vai mitä Psykkan vanha kierrätys johto samaa katekoriaan kuuluvaa.

Lue lisää

Psykiatrit ovat kautta aikojen kirjailleet harhansa potilasasiakirjoihin, röyhkeimmät selän takana, antamatta potilaalle lakisääteistä oikeutta tarkastaa ja korjauttaa ne.

Mutta kuka luottaa tuohon hoitajaan?

Noin pahasti häiriintynyt henkilö hoitajana saa paljon tuhoa aikaiseksi. Potilaat traumatisoituu lisää, heitä lääkitään lisää ja heidän sairautensa kroonistuu. Taitaa olla hoitaja sairaampi kuin hoidettavansa.

Heh Heh. Uskottelet itsellesi, että olet lääkitty "seksittömään yksinäisyyteen"?
Kyllä kuule vikaa on "korviesi välissä"!
Oikein titrattu lääkitys toimii ihan normielämässä.
Myös libito säilyy. Jos uskottelet itsellesi, että seksuaalisuutesi on mennyt lääkityksen vuoksi, olet jo alistunut yksinäisyyteesi.
Tarkista ajatuskantasi.

Älyä.kehiin kirjoitti:

Heh Heh. Uskottelet itsellesi, että olet lääkitty "seksittömään yksinäisyyteen"?
Kyllä kuule vikaa on "korviesi välissä"!
Oikein titrattu lääkitys toimii ihan normielämässä.
Myös libito säilyy. Jos uskottelet itsellesi, että seksuaalisuutesi on mennyt lääkityksen vuoksi, olet jo alistunut yksinäisyyteesi.
Tarkista ajatuskantasi.

Lue lisää

SSRI-aineet sekä neuroleptit voivat vaurioittaa seksuaalitoiminnot niin, että käytännössä seksuaalielämä loppuu. Koska aineet vievät myös kyvyn tuntea, katoaa myös seksuaaliset halut ja tunteet kaiken muun tunnemaailman mukana. Ilmiö tunnetaan nimellä PSSD tai post-SSRI sexual dysfunction. Seksuaalitoiminnan ongelmia havaitaan noin 90% SSRI-aineiden käyttäjistä. Pysyvien vaurioiden prosenttiosuudesta ei ole tietoa, mutta sen on arveltu koskettavan jossain määrin suurinta osaa käyttäjistä, mutta eri vaikeusasteisesti.

SSRI-aineita ja neurolepteja käytetään kastroimiseen, joten on ihan yleistietoa, että niillä voi vahingoittaa ihmisen seksuaalitoimintoja ja -haluja pysyvästi.

On todella asiatonta ja julmaa, että haukut ihmisiä, jotka ovat menettäneet seksuaalisuutensa ja mahdollsesti paljon muustakin terveydestään näillä aineilla. Suurinta osaa ei ole varoitettu pysyvistä seuraamuksista ja osalle aineet on syötetty pakottaen. Heillä ei ole ollut sitäkään vähää mahdollisuutta välttyä elämää vakavasti vaurioittavilta seuraamuksilta.

Komppaan sinua. Samoin OSA psykiatreista on sosiaalisesti jälkeenjääneitä.

Osaamaton, narsistisesti käyttäytyvä psykiatrioppilas saa jatkaa väärien diagnoosien ja pakkotoimien tekoa ilman että hänen toimiinsa puututaan vaikka ne on viety johdolle tiedoksi. Hän ehtii vahingoittaa paljon ihmisiä uransa aikana. Mikäli samanlaisia työntekijöitä on enemmänkin, niin ei ole ihme, että Suomessa on paljon huonon ennusteen mielenhäiriöitä.

Epäkohtiin puuttumaton linjajohtaja on osa ongelmaa. Pyytämällä lisärahoitusta psykiatriaan ongelmat ei ratkea. Voisi aloittaa opettelemalla pyytämään anteeksi ihmisoikeus- ja vapaudenriistorikkomuksia. Se auttaisi uhreja toipumaan ja takaisin työelämään.

Oletko tehnyt kirjallista muistutusta? Sen tekemisellä on puolensa ja monet vaikutukset. Itselläni muistutusprosesseilla oli loppupeleissä henkisesti vapauttava vaikutus. Nyt tiedän mustaa valkoisella -papereista, mihin voi luottaa, mihin ei.

Muistutuksen tekeminen on henkisesti hankalaa, koska siinä läpikäyt tarkkaan kokemasi vääryyden. Mutta siitä saa kyllä onnistumisen tunteen sillä hetkellä, kun muistutuksen siirtää omista käsistä hoitotahon käsiteltäväksi. Kirjallisesti tehtyyn muistutukseen on hoitotahon annettava kirjallinen vastaus. Ja koska se vastaus jää ikuisarkistoon, siihen ei voi hoitotaho luritella mitä tahansa tapahtunutta kieltävää selitystä.

On monia syitä, ettei kirjallisia muistutuksia tehdä psykiatrian puolella. Yleisin syy on se, ettei luottamus oikeudenmukaiseen muistutuskäsittelyyn riitä ihmisillä, joilta psykiatrinen hoitotaho on luottamuksen lopullisesti murskannut.

Minulla on kaksi kokemusta muistutuksen tekemisestä. Toisessa psykiatrinen sairaala huomasi muistukseni johdosta tekemässään omassa selvityksessään toimineensa pahasti väärin, ja pyysi minulta anteeksi, ja lupasi ettei vastaava toistu enää muiden potilaiden kohdalla. Toisessa muistutuksessa virheen tehnyt taho ei virhettä selvityksensä perusteella havainnut, mutta pahoitteli virastonsa ongelmista johtunutta haittaa minulle; tämä asia on vielä toisen viranomaistahon käsittelyssä, koska saamani selvitys ei vaikuttanut mielestäni uskottavalta ja katsoin, että siinä hyväksytty viranomaistoiminta on parasta tarkistuttaa vielä tietävämmältä taholta.

Mielenterveyshoitoon liittyviä muistutuksia ei liiemmin tehdä senkään vuoksi, että muistutuksen tekeminen vaatii henkisiä voimavaroja, eikä esim. traumaattisen kokemuksen vuoksi niitä ihmisessä ole.

Kun on iso kärsimys omassa elämässä läsnä ja vähintäänkin rankat stressioireet päällä, niin se on tosi raskasta alkaa paperitöihin ja laatimaan muistutuksia huonosta hoidosta ja kohtelusta. Minäkin tein muistutukset vasta kun olin toipunut siihen kuntoon, että saatoin luottaa jaksamiseeni. Muistutusprosesseissa sain henkistä voimaa siitä, että vein _ihan kaikkien tietooni tulleiden_ hoitooni ja kohteluuni liittyvien epäselvyyksien selvittämiset loppuun asti. Tein näihin liittyviä paperitöitä äärimmäisen väsyneenä ja siksi hitaasti. Monia asioita jouduin tarkistamaan useasti, koska piti varmistaa, että olin ymmärtänyt saamani ristiriitaiset tiedot oikein. Ja aina kuolinväsymyksen partaalla ajattelin vaan että:

Potilaan on tehtävä mitä potilaan on tehtävä. Sillä mielenterveyspotilaan leima otsassa olevaa ihmistä ei kukaan muu auta. Itse on itseään autettava. Myös elämän hankalimpina hetkinä, jotka kuolinkamppailua muistuttavat.

Muistutusten tekeminen auttoi minua jännällä tavalla. Tiedän saamieni tietojen, muistutuskäsittelyjen perusteella, että elämme hyvinvointijärjestelmässä, jossa virkavastuulla tehtyjä virheitä ei omatoimisesti havaita, vaikka ne ovat melkein tappaa virheiden kohteen, ihmisen, koska ihminen ei vaan kaikkea vääryyttä jaksa. Olen nyt kantapääopistani kiitollinen. Sain tekemieni muistutusten kautta tietoa, joka auttaa minua välttämään niitä hoitopolkuja, joita kulkiessa on riski pahan toistumiseen. Siksi en tee enää koskaan sitä virhettä, että haen apua hyvinvointiyhteiskunnan ratasauttajilta. Enää ei minulla ole varaa heittää aikaa hukkaan pomputtelevissa rattaissa pyörimiseen. Avun antamis -arpajaisiin en enää osallistu, koska tiedän mustaa valkoisella -papereista, mihin voi luottaa, mihin ei.
-

En_suostu kirjoitti:

Oletko tehnyt kirjallista muistutusta? Sen tekemisellä on puolensa ja monet vaikutukset. Itselläni muistutusprosesseilla oli loppupeleissä henkisesti vapauttava vaikutus. Nyt tiedän mustaa valkoisella -papereista, mihin voi luottaa, mihin ei.

Muistutuksen tekeminen on henkisesti hankalaa, koska siinä läpikäyt tarkkaan kokemasi vääryyden. Mutta siitä saa kyllä onnistumisen tunteen sillä hetkellä, kun muistutuksen siirtää omista käsistä hoitotahon käsiteltäväksi. Kirjallisesti tehtyyn muistutukseen on hoitotahon annettava kirjallinen vastaus. Ja koska se vastaus jää ikuisarkistoon, siihen ei voi hoitotaho luritella mitä tahansa tapahtunutta kieltävää selitystä.

On monia syitä, ettei kirjallisia muistutuksia tehdä psykiatrian puolella. Yleisin syy on se, ettei luottamus oikeudenmukaiseen muistutuskäsittelyyn riitä ihmisillä, joilta psykiatrinen hoitotaho on luottamuksen lopullisesti murskannut.

Minulla on kaksi kokemusta muistutuksen tekemisestä. Toisessa psykiatrinen sairaala huomasi muistukseni johdosta tekemässään omassa selvityksessään toimineensa pahasti väärin, ja pyysi minulta anteeksi, ja lupasi ettei vastaava toistu enää muiden potilaiden kohdalla. Toisessa muistutuksessa virheen tehnyt taho ei virhettä selvityksensä perusteella havainnut, mutta pahoitteli virastonsa ongelmista johtunutta haittaa minulle; tämä asia on vielä toisen viranomaistahon käsittelyssä, koska saamani selvitys ei vaikuttanut mielestäni uskottavalta ja katsoin, että siinä hyväksytty viranomaistoiminta on parasta tarkistuttaa vielä tietävämmältä taholta.

Mielenterveyshoitoon liittyviä muistutuksia ei liiemmin tehdä senkään vuoksi, että muistutuksen tekeminen vaatii henkisiä voimavaroja, eikä esim. traumaattisen kokemuksen vuoksi niitä ihmisessä ole.

Kun on iso kärsimys omassa elämässä läsnä ja vähintäänkin rankat stressioireet päällä, niin se on tosi raskasta alkaa paperitöihin ja laatimaan muistutuksia huonosta hoidosta ja kohtelusta. Minäkin tein muistutukset vasta kun olin toipunut siihen kuntoon, että saatoin luottaa jaksamiseeni. Muistutusprosesseissa sain henkistä voimaa siitä, että vein _ihan kaikkien tietooni tulleiden_ hoitooni ja kohteluuni liittyvien epäselvyyksien selvittämiset loppuun asti. Tein näihin liittyviä paperitöitä äärimmäisen väsyneenä ja siksi hitaasti. Monia asioita jouduin tarkistamaan useasti, koska piti varmistaa, että olin ymmärtänyt saamani ristiriitaiset tiedot oikein. Ja aina kuolinväsymyksen partaalla ajattelin vaan että:

Potilaan on tehtävä mitä potilaan on tehtävä. Sillä mielenterveyspotilaan leima otsassa olevaa ihmistä ei kukaan muu auta. Itse on itseään autettava. Myös elämän hankalimpina hetkinä, jotka kuolinkamppailua muistuttavat.

Muistutusten tekeminen auttoi minua jännällä tavalla. Tiedän saamieni tietojen, muistutuskäsittelyjen perusteella, että elämme hyvinvointijärjestelmässä, jossa virkavastuulla tehtyjä virheitä ei omatoimisesti havaita, vaikka ne ovat melkein tappaa virheiden kohteen, ihmisen, koska ihminen ei vaan kaikkea vääryyttä jaksa. Olen nyt kantapääopistani kiitollinen. Sain tekemieni muistutusten kautta tietoa, joka auttaa minua välttämään niitä hoitopolkuja, joita kulkiessa on riski pahan toistumiseen. Siksi en tee enää koskaan sitä virhettä, että haen apua hyvinvointiyhteiskunnan ratasauttajilta. Enää ei minulla ole varaa heittää aikaa hukkaan pomputtelevissa rattaissa pyörimiseen. Avun antamis -arpajaisiin en enää osallistu, koska tiedän mustaa valkoisella -papereista, mihin voi luottaa, mihin ei.
-

Lue lisää

Kiitos kommentistasi.

Olen tehnyt muistutuksen, jota linjajohtaja ei käsitellyt asiallisesti, vaan kiisti kaiken vaikka ei ollut itse paikalla. Peitteli virheitä ja laiminlyöntejä. Pitäisi jaksaa viedä asia eteenpäin, mutta voimavarat ovat vähissä, ahdistaa. En tiedä, mikä on oikea taho tutkimaan asiat puolueettomasti. Potilasasiamies sanoi, että jos viet asian talon ulkopuolelle, niin sinun ei käy hyvin. Hän tietää sen ennestään.

Tapahtumista on puoli vuotta enkä ole toipunut vieläkään. Yritän toipua yksin. En uskalla enää olla missään tekemisissä terveydenhuoltojärjestelmään toimijoiden kanssa.

Mistä apua?

PsykiatrinTraumatisoima kirjoitti:

Kiitos kommentistasi.

Olen tehnyt muistutuksen, jota linjajohtaja ei käsitellyt asiallisesti, vaan kiisti kaiken vaikka ei ollut itse paikalla. Peitteli virheitä ja laiminlyöntejä. Pitäisi jaksaa viedä asia eteenpäin, mutta voimavarat ovat vähissä, ahdistaa. En tiedä, mikä on oikea taho tutkimaan asiat puolueettomasti. Potilasasiamies sanoi, että jos viet asian talon ulkopuolelle, niin sinun ei käy hyvin. Hän tietää sen ennestään.

Tapahtumista on puoli vuotta enkä ole toipunut vieläkään. Yritän toipua yksin. En uskalla enää olla missään tekemisissä terveydenhuoltojärjestelmään toimijoiden kanssa.

Mistä apua?

Lue lisää

Hyvä että olet tehnyt kirjallisen muistutuksen! Älä piittaa potilasasiamiehen puheista. Soita Avin neuvontaan ja kerro, että haluat keskustella julkista terveydenhuoltoa valvovan viranomaisen kanssa kysyäksesi neuvoja, miten toimia tilanteessa, jossa et ole tyytyväinen hoitopaikastasi saamaan muistutusvastaukseen, koska sitä ei ole käsitelty asiallisesti eikä muistutuksesi johdosta ole mielestäsi selvitetty tapahtumakulkua kunnolla (päättelen tämän kertomastasi). Keskustelu Avin valvovan viranomaisen kanssa vie asiaasi pikkuisen eteen päin, vaikka et vielä jaksaisi tehdä muuta, kuten esimerkiksi kirjallista kantelua Aviin. Nyt kun olet tehnyt jo muistutuksen, niin asiasi jatkokäsittelykin on jo oikeastaan pitkällä. Kanteluun nimittäin laitetaan liitteeksi tekemäsi muistutus ja siihen saamasi vastaus hoitotaholta. Näin Avi saa jo "kättä pisempää" tietoa siitä, miten se asiaa selvittäisi, tai katsooko se, että hoitotahosi on selvitettävä asia tarkemmin. En ole varma, miten nämä nykyiset systeemit toimivat, mutta soitto Aviin kannattaa. Voimia Sinulle!

drthgtfd kirjoitti:

Hyvä että olet tehnyt kirjallisen muistutuksen! Älä piittaa potilasasiamiehen puheista. Soita Avin neuvontaan ja kerro, että haluat keskustella julkista terveydenhuoltoa valvovan viranomaisen kanssa kysyäksesi neuvoja, miten toimia tilanteessa, jossa et ole tyytyväinen hoitopaikastasi saamaan muistutusvastaukseen, koska sitä ei ole käsitelty asiallisesti eikä muistutuksesi johdosta ole mielestäsi selvitetty tapahtumakulkua kunnolla (päättelen tämän kertomastasi). Keskustelu Avin valvovan viranomaisen kanssa vie asiaasi pikkuisen eteen päin, vaikka et vielä jaksaisi tehdä muuta, kuten esimerkiksi kirjallista kantelua Aviin. Nyt kun olet tehnyt jo muistutuksen, niin asiasi jatkokäsittelykin on jo oikeastaan pitkällä. Kanteluun nimittäin laitetaan liitteeksi tekemäsi muistutus ja siihen saamasi vastaus hoitotaholta. Näin Avi saa jo "kättä pisempää" tietoa siitä, miten se asiaa selvittäisi, tai katsooko se, että hoitotahosi on selvitettävä asia tarkemmin. En ole varma, miten nämä nykyiset systeemit toimivat, mutta soitto Aviin kannattaa. Voimia Sinulle!

Lue lisää

Mikä mahtaa olla eduskunnan oikeusasiamiehen rooli julkista valtaa käyttävien viranhaltijoiden eli psykiatrien toiminnan selvittelyssä? Olisiko sieltä odotettavissa apua? Miten poikkeaa avin toiminnasta?

PsykiatrinTraumatisoima kirjoitti:

Mikä mahtaa olla eduskunnan oikeusasiamiehen rooli julkista valtaa käyttävien viranhaltijoiden eli psykiatrien toiminnan selvittelyssä? Olisiko sieltä odotettavissa apua? Miten poikkeaa avin toiminnasta?

Lue lisää

Oikeusasiamies valvoo kaikkien viranomaisten toimintaa, joten ilman muuta voit, ja sinun kannattaisikin, soittaa oikeusasiamiehen neuvontaan ja käydä siinä läpi tilannettasi ja kysellä, voitko tehdä sinne kantelua asiastasi.

Oikeastaan ottaisin yhteyttä ensin oikeusasiamiehen neuvontaan ennen kuin toimisin avin suuntaan, koska

- oikeusasiamies ei ota selvitettäväkseen kanteluja, joiden selvitys on meneillään muualla, esim. avissa/valvirassa

- avi/terveydenhuolto on nykyään hyvin ruuhkainen potilaiden oikeusturvaan liittyvien kantelujen suhteen

- joten kantelusi käsittely avissa saattaisi kestää niin sanotusti iät ja ajat, joten jos voit laittaa kantelusi suoraan oikeusasiamiehelle, niin silloin saisit ratkaisun nopeammin

Selkein ero oikeusasiamiehen ja avin viranomaisvalvonnassa on se, että oikeusasiamies valvoo myös avin toimintaa, sekä se että oikeusasiamies saa tehdä_ ennalta ilmoittamatta_ tarkastuksia esimerkiksi psykiatrisiin sairaaloihin.

Toivon totisesti sinulle voimien kertymistä, jotta saat selvitettyä loppuun asti tuon asiasi luotettavan tahon kanssa/kautta!

Jaa-a.
Kumpiko valehtelee?
Lääkäri vai potilas?
Riippuu siitä kummanko silmin asioita katsotaan.
Joten jos potilas uskoo lääkärin valehtelevan, ei potilas myönnä sairauttaan.
Jos lääkäri uskoo potilaan valehtelevan, ei lääkärillä ole parannuskeinoja.
Joten kumpikin valehtelee.
Tai sitten kumpikin on rehellinen?

Tuo on huomattu ulkomaillakin. Väärän diagnoosin saaneet kertovat kokemuksiaan:
https://www.madinamerica.com/2018/07/diagnostic-dissent-experiences-individuals-disagreed-diagnosis/
Kuten tekstissä tulee ilmi, diagnoosi tehdään uskomuksin (beliefs) ja subjektiivisesti, joten psykiatria on pseudotiede, ei oikea tiede.

Kyllä pitäisi olla vapaus myös kieltää sairautensa. Vapaassa maassa se ei saa riittää syyksi ihmisoikeusrikoksiin. Miksi henkinen sairaus olisi siinä suhteessa erilainen kuin fyysinen?

Huomaatteko, että syyllistytte samaan epäasiallisuuteen kuin psykiatrit haukkumalla vastavuoreisesti heitä mielisairaiksi. Mielisairaus on kielikuva, jota käytetään kohteen stigmatisoimiseen ja toisaalta ihan suoraan herjaamiseen.

Ette ole psykiatreja parempi toimiessanne noin.

Ovat olleet psykiatrien " koulussa": hoitosessiossa oppineet valehtelemaan ja solvaamaan.
Oppi on mennyt hyvin perille.
Itse asiassa, kun lukee täältä " kokemuksia", tulee mieleen vankila: kaikki ovat kakkuaan lusimassa väärinymmärrettynä...

Reno4 kirjoitti:

Ovat olleet psykiatrien " koulussa": hoitosessiossa oppineet valehtelemaan ja solvaamaan.
Oppi on mennyt hyvin perille.
Itse asiassa, kun lukee täältä " kokemuksia", tulee mieleen vankila: kaikki ovat kakkuaan lusimassa väärinymmärrettynä...

Lue lisää

Milloin potilas on kirjoittanut psykiatrille perusteettoman M1 lähetteen ja toimittanut psykiatrin käsiraudoissa lukkojen taakse perusteetta parin vuorokauden ajaksi? Mikäli noin on tapahtunut, niin silloin voit oikeutetusti väittää minun toimivan yhtä huonosti kuin psykiatrin kertoessani kohtelustani.

Älä vähättele muiden kokemaa, jos et tiedä, please.

Just joo.
Kun sairaudentunne puuttuu, syytetään lääkäriä, poliisia, pääministeriä jne.
Iät ajat on ollut näitä " syyttömästi kärsimään joutuneita".
Onnettomia onneja, jotka ovat jumiutuneet tiettyyn tapahtumaan, jonka ovat kokeneet auktoriteettien ylivaltana jne muuta p#skaa
Jätä katkeruutesi ja katso asioita uudesta näkökulmasta.
Vaikka taitaa olla turha sinua neuvoa.
No voit tehdä luontoretken eräs luja sitomisväline mukanasi.
Väännänkö rautalangasta luuseri?

Ja eläisit onnellisena elämäsi loppuun saakka.
Meinaan jos lekuri vedet silmissä anelee anteeksi.
Hyvä ja halpa resepti mielisairaudesta parantumiseen!

Psykiatrin työtehtävä on sosiaalinen kontrolli ja psyykenmyrkkyjen huoraaminen, EI mielisairauksien hoitaminen.

jrirj kirjoitti:

Psykiatrin työtehtävä on sosiaalinen kontrolli ja psyykenmyrkkyjen huoraaminen, EI mielisairauksien hoitaminen.

Muuten ihan lähellä totuutta, mutta mielisairauksia ei ole olemassa. Mielisairaus on kielikuva. Jos tarkastelee mitä ihmiset yleensä ottaen tarkoittavat puhueessaan mielisairauksista, paljastuu, että kyseessä on lopulta siitä miten joku on reagoinut elämään. Toisin sanoen ihmisreaktioista elämäntapahtumiin.

Psykiatria on tosiaan sosiaalikontrollin väline siinä missä poliisivoimat ja oikeuslaitos. Psykiatria ei ole lääketiedettä joskin esiintyy sellaisena intressiensä ajamiseksi. Valtio ja psykiatrian instituutio ovat muodostaneet liiton samalla tavalla kuin aikanaan valtio ja kirkko muodostivat liiton. Tämän liiton myötä psykiatreilla on oikeus käyttää pakottamisvaltaa ihmisiä kohtaan, jos jotkut ihmiset eivät reagoi (käyttäydy, ajattelu ja/tai tunteile) elämään, kuten valtio-psykiatria tahtoo. Sama menettely oli käytössä aikanaan valtion ja kirkon välillä, jolloin papit saivat käyttäää pakottamisvaltaa ihmisiä kohtaan, jos jotkut ihmiset eivät reagoineet (käyttäytyneet, ajatelleet ja/tai tunteneet) elämään, kuten valtio-kirkko tahtoi.

Pilleripeli ja muu humpuukin pakottaminen ja myyminen ihmisille on vain toisisijainen syy mielisairauden myytin ylläpidolle. Tästä hyötyy teollisuus yhdessä valtion ja psykiatrian kanssa. Ensisijainen syy on psykiatrian ja valtion mahdollisuus hankkiutua eroon ei-toivotuista kansalaisista (homot, naiset, työttömät, rikolliset, etniset ryhmät, kehitysvammaiset, epileptikot, toisinajattelit ja opposition jäsenet jne.) aikakaudesta riippumatta. Psykiatrinen instituutio toimii aivan samalla tavalla kuin kirkko yhdessä valtion kanssa aikaisemmin. Tässä pelissä, pääsyyssä, teollisuudella ei ole panosta. Ihmiset usein virheellisesti syyttävät teollisuutta siitä sun tästä psykiatriaan liittyen ja siten niin sanotusti heittävät ohi maalin. Näin psykiatrit hymyilevät, koska tietävät ettei mikään muutu.

Onko kaikki normaalia ihmisreaktiota elämäntapahtumiin? Oliko kouluampuminen vain ihmisreaktio elämäntapahtuniin ei sen enempää?

Stopdancing kirjoitti:

Onko kaikki normaalia ihmisreaktiota elämäntapahtumiin? Oliko kouluampuminen vain ihmisreaktio elämäntapahtuniin ei sen enempää?

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/ss-nuoria-tappajia-yhdistaa-laake-laukaisi-vihan/1904126#gs.rxRoHW8

Kauhajoen ja Jokelan kouluampujat sekä Oriveden ja Hyvinkään ampujat käyttivät raivokohtausriskiä lisääviä lääkkeitä.


Savon Sanomien kokoamien tietojen mukaan aivokemiaan nopeasti vaikuttavat masennuslääkkeet voivat aiheuttaa osalla nuorista voimakasta aggressiivista ja itsetuhoista käyttäytymistä. Lääkintöneuvos Tapani Sipilän mukaan Suomessa jopa 10 000 alle 19-vuotiasta käyttää masennuslääkkeitä, joita nuoret eivät saisi käyttää niiden riskin vuoksi.

Vastaavien lääkkeiden epäillään olleen osasyynä useisiin väkivallantekoihin myös Yhdysvalloissa. Sipilä on esittänyt Suomen sisäisen turvallisuuden ryhmälle tutkijalautakunnan perustamista lisäselvityksen tekemiseksi asiasta.

last kirjoitti:

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/ss-nuoria-tappajia-yhdistaa-laake-laukaisi-vihan/1904126#gs.rxRoHW8

Kauhajoen ja Jokelan kouluampujat sekä Oriveden ja Hyvinkään ampujat käyttivät raivokohtausriskiä lisääviä lääkkeitä.


Savon Sanomien kokoamien tietojen mukaan aivokemiaan nopeasti vaikuttavat masennuslääkkeet voivat aiheuttaa osalla nuorista voimakasta aggressiivista ja itsetuhoista käyttäytymistä. Lääkintöneuvos Tapani Sipilän mukaan Suomessa jopa 10 000 alle 19-vuotiasta käyttää masennuslääkkeitä, joita nuoret eivät saisi käyttää niiden riskin vuoksi.

Vastaavien lääkkeiden epäillään olleen osasyynä useisiin väkivallantekoihin myös Yhdysvalloissa. Sipilä on esittänyt Suomen sisäisen turvallisuuden ryhmälle tutkijalautakunnan perustamista lisäselvityksen tekemiseksi asiasta.

Lue lisää

Amerikassa on tutkittu neuroleptien vaikutusta muuhun hyvinvointiin:
ttps://www.madinamerica.com/2018/06/drug-treatment-medicine-psychiatry-important-differences/
Kuten kirjoituksen lopussa selviää, pitäisi "lääkeuskollisuus" muuttaa Keroputaan malliin.

Sellaisia ovat ainakin munchausen-äidit sekä narsistiset ja läheisriippuvaiset vanhemmat.

Amerikassa on valmistunut tulos, että psykoterapia ei tehoa köyhille asiakkaille. Psykiatrien päätavoite on lisätä taloudellista eriarvoisuutta ajamalla uhrinsa työkyvyttömyyseläkkeelle mahdollisimman nuorena. Siten he aiheuttavat köyhyyttä, johon psykoterapia ei tehoa.

https://www.madinamerica.com/2018/06/158352/

Ei työkyvyttömyyseläkkeellä ole pakko olla.

Mitä tarkoitat että "keksitään jokin ongelma"? Väitätkö että psykiatriset ongelmat ovat keksittyjä?

Kyllä ovat. Ns "hullut" keksivät mitä ihmeellisinpiä "vaivoja" päästäkseen eläkkeelle.
Nämä luuserit ovat valmiit vaikka "myymään isänsä karvoineen nahkoineen".
Hirmuinen lasku kasautuu veronmaksajille, kun nämä tyhjäntoimittajahanttapulit rasittavat erikoissairaanhoitoa.
Koko psykiatria on lopetettava kalliina huuhaahoitona!

Onko hulluus valinta? Saako evoluutiota syyttää siitä?

Nimenomaan. Saako hulluudesta olka ylpeä? Onko miehen kiellettävä oma hulluutensa? Kuka määritteleenhulluuden oikeaoppisesti?

Mitä jos todellisuus onkin huuhaata? Jos olemme keskellä näytelmää nimeltä todellisuus, johon ei ole lisänäytöksiä?

Keksityt ongelmat:
-Jos lapsi on eloisa hänet leimataan ylivilkkaaksi ja siitä seuraa lääkitys.
-Jos lapsi ei ole eloisa hänet leimataan masentuneeksi ja siitä seuraa lääkitys.
Eli niin tai näin, aina väärin päin.

Taas uusi ihme ongelma:

https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/201806172201019834_we.shtml

Siis kielessä ei enää saa enää käyttää minä-ilmaisuja. Voi luoja.

SuukoskenUkko kirjoitti:

Taas uusi ihme ongelma:

https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/201806172201019834_we.shtml

Siis kielessä ei enää saa enää käyttää minä-ilmaisuja. Voi luoja.

Lue lisää

IL julkaissut kyllä luokassaan ala-arvoista *askaa.

Vangitaan laitoksiin seuraavaksi kirjakieltä puhuvat sekä asioistaan vakuuttuneet ihmiset, ja tietenkin he, jotka näyttävät viranomaisille keskisormea.

Oletpa kovasti katkera, kun sinun pitää näyttää keskaria!
Olet surkimus ja luuseri, joka hakee omiin ongelmiin syytä MUISTA ihmisistä.
Ja tietysti kasvottomista viranomaisista.
Reppana.
Joka on pudonnut yhteisön ulkopuolelle.
No katkeruus ei kyllä paranna tilannettasi!

Mennyt vissiin kone sekaisin helteessä. Tekstini tullut tuplasti tai triplasti näkyviin.

Siis laite(kin) mennyt sekaisin. Minä olen sitä jo valmiiksi.

On niillä pokkaa. Itse menin joskus yleislääkärille niin hän alkoi paasaamaan bentsojen haitoista, kun hoksasi että käytän niitä. Kertoi kuinka jos hän olisi lääkärini hän purkaisi lääkitykseni, vaihtaisi sen Mirtatsapiiniin (joka ei edes sovi minulle) ja miten hän purkaisi sen (aivan ihmeellisiä keinoja kuten lääkkeettömien päivien pitäminen ).

Minä ajattelin mielessäni että ei hitsi mikä typerys koko lääkäri. Hän ei tuntenut hoitohistoriaani, kaikkia kokeiltuja lääkkeitä unettomuuteen joista ei ollut apua tai oli enemmän haittaa, ongelmia bentsolääkkeen purkamisessa tai muutakaan. Eikä sitä että olin purkamassa lääkettä psykiatrin kanssa omaan tahtiini. Toivottavasti en enää kyseiseen typerykseen törmää. Onneksi hänellä ei ollut minkäänsortin valtuuksia tehdä mitään reseptilleni.

Kaikki tekee virheitä mutta kuka tekee niitä eniten? :)

Et ymmärrä psykiatriasta paljoakaan.

Hoito on sellaista että kun laitetaan lääkekoktail ja siihen tulee riippuvuus on mahdoton parantua. Harvalla on ensinnäkään tietoa ja voimia lopettaa ja kärsiä kauheita vieroitusoireita.

Sairaanhoitajat kuten myös lääkärit ovat sokeita hoitojensa seurauksista, ei ihme että he tuskailevat mitä tuonkin potilaan kanssa pitäisi tehdä. Makuutetaan vaan viikko ja kuukausikaupalla sängyssä osastolla aamuin illoin pillerit naamaan ja yritetään antaa virikkeitä päivään. Eikä kotiuttaakaan voi kun ei ole mitään konkreettista syytä löytynyt parantumiseen. Eihän parantumista voikaan tapahtua niin kauan kun humelääkkeet vaikuttavat elimistössä. Sitten kun potilas on viikkojen päästä sopeutunut lääkkiesiin ja sairaalan hoitosysteemiin katsotaan että on tullut paremmaksi ja pääsee pois.

Ihmisten yksinkertaisuudesta.
Lääkkeillä on myös se ominaisuus että ne muuttavat ihmisen ajatusmaailmaa ja kun lääkäri saattaa sairausidentiteetin ihmiselle, sitä on aika suossa itsensä kanssa. Kyse on lääkäreiden työmenetelmien seurauksista ei ei ihmisen omasta tyhmyydestä.

Kiitos. Siunausta myös sinulle.

Mitäköhän tarkoitat että osaavat myöntää? Niin mitä osaavat myöntää?
Tuohon on aika vaikea ottaa kantaa kun on hieman epäselvä lausahdus.
Toki me kaikki ihmisiä ollaan, siitä ei pääse mihinkään.

Anonyymi kirjoitti:

Mitäköhän tarkoitat että osaavat myöntää? Niin mitä osaavat myöntää?
Tuohon on aika vaikea ottaa kantaa kun on hieman epäselvä lausahdus.
Toki me kaikki ihmisiä ollaan, siitä ei pääse mihinkään.

Lue lisää

Psykiatri teeskentelee olevansa ihminen, ja puhuu siis palturia kun väittää että toki me kaikki ihmisiä ollaan siitä ei pääse mihinkään.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatri teeskentelee olevansa ihminen, ja puhuu siis palturia kun väittää että toki me kaikki ihmisiä ollaan siitä ei pääse mihinkään.

Tuo teeskentely on osittain aivan totta.
Itse olen vuosien varrella tavannut useampia psykiatreja ja kyllä joukkoon on mahtunut oikeastikin ihan mukavia tyyppejä.

Ihmisestä näkee, jos vähänkin osaa ns. lukea ihmistä, minkälainen hän on, oli sitten psykiatri tai kuka muu tahansa.
Jotkut ihmiset ovat aika läpinäkyviä eli heistä nopeasti huomaa kuka ja mitä siellä taustalla ( kuoren alla ) on.

Muutamia tosi hyviä kohtaamisia mulla on jopa jäänyt mieleen hyvällä koska ne ovat olleet näitä hyviä.
Tosin ikävätkin tapaukset jäävät joskus vähän kummittelemaan.

En millään tavalla puolustele tätä ammattikuntaa mutta en ala yleistämällä haukkuakaan.
Me kaikki ollaan ihmisiä kuten on myös psykiatritkin ja siitä johtuen olemme kaikki erilaisia.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo teeskentely on osittain aivan totta.
Itse olen vuosien varrella tavannut useampia psykiatreja ja kyllä joukkoon on mahtunut oikeastikin ihan mukavia tyyppejä.

Ihmisestä näkee, jos vähänkin osaa ns. lukea ihmistä, minkälainen hän on, oli sitten psykiatri tai kuka muu tahansa.
Jotkut ihmiset ovat aika läpinäkyviä eli heistä nopeasti huomaa kuka ja mitä siellä taustalla ( kuoren alla ) on.

Muutamia tosi hyviä kohtaamisia mulla on jopa jäänyt mieleen hyvällä koska ne ovat olleet näitä hyviä.
Tosin ikävätkin tapaukset jäävät joskus vähän kummittelemaan.

En millään tavalla puolustele tätä ammattikuntaa mutta en ala yleistämällä haukkuakaan.
Me kaikki ollaan ihmisiä kuten on myös psykiatritkin ja siitä johtuen olemme kaikki erilaisia.

Lue lisää

"Itse olen vuosien varrella tavannut useampia psykiatreja ja kyllä joukkoon on mahtunut oikeastikin ihan mukavia tyyppejä..."

Ketjun aloituksessa kysyttiin, ei sitä onko olemassa hyviä psykiatreja, tai psykiatreja jotka ovat mukavia tyyppejä, vaan kykenevätkö psykiatrit pyytämään anteeksi virheitään.

Minäkin olen tavannut monta psykiatria, jotka ovat mukavia tyyppejä ja hyväntahtoisiakin. Silti en ole vielä tavannut yhtään, joka olisi pyytänyt anteeksi selkeitä virheitään, virheitä joista on ollut minulle paljon haittaa, ja ottanut niistä täyden vastuun. Se vaan on psykiatreille niin vaikeaa. Vastuunotto.

On vaikea arvostaa ihmistä, joka on kiva ja hyvä, mutta täysin vastuuton.

Anonyymi kirjoitti:

"Itse olen vuosien varrella tavannut useampia psykiatreja ja kyllä joukkoon on mahtunut oikeastikin ihan mukavia tyyppejä..."

Ketjun aloituksessa kysyttiin, ei sitä onko olemassa hyviä psykiatreja, tai psykiatreja jotka ovat mukavia tyyppejä, vaan kykenevätkö psykiatrit pyytämään anteeksi virheitään.

Minäkin olen tavannut monta psykiatria, jotka ovat mukavia tyyppejä ja hyväntahtoisiakin. Silti en ole vielä tavannut yhtään, joka olisi pyytänyt anteeksi selkeitä virheitään, virheitä joista on ollut minulle paljon haittaa, ja ottanut niistä täyden vastuun. Se vaan on psykiatreille niin vaikeaa. Vastuunotto.

On vaikea arvostaa ihmistä, joka on kiva ja hyvä, mutta täysin vastuuton.

Lue lisää

Tarkoitinkin lähinnä noilla hyvillä kohtaamisilla etupäässä sellaisia psykiatreja jotka eivät kohdallani virheitä tehneet.
Eivät kaikki ole virheitä tehneet. Itse en sitä pidä suurena virheenä että lääkkeitä aikoinaan määräsivät, itsehän ne ostin ja nielin, jopa enemmän kuin määrättiin.

Lähinnä mun mielestä virheet ovat olleet kohteluun ja käytökseen liittyviä, kuinka on joskus alistettu ja nöyryytetty, sekä valehdeltu. Ja nämä tapahtuneet osastoilla, ei avohoidossa.

Senkin aikoinaan ymmärsin täysin kun olin psykoosissa ja vaaraksi itselle ja muille niin pakkohoitoonhan siitä määrättiin.
Ja pois pääsin kun vointi koheni, eli pakko ei jatkunut pidempään kuin oli tarvetta.

Ja se kun sanotaan että ollaan kaikki ihmisiä niin tarkoittaa mun mielestä että kaikkia pitäisi myös kohdella ihmisinä, eli kunnioittaen ihmisarvoa.

Psykiatrian puolen asiakkaasta/potilaasta ei kovin paljoa välitetä ihmisenä ja hänelle itselleen se on kaikkein raskain " taakka " kantaa. Muiden käytös on enemmänkin syyllistävää, että oma vikas, ja se jos mikä tuntuu pahalta etenkin silloin kun se tulee ammattilaisten suunnalta.

Joskus osastoilla kohtelu on ollut sen verran alentavaa että on tuntunut että ihmisarvo on viety kokonaan. Eli todella ala-arvoista kohtelua, ja se on sitä mikä on mun mielestä virhe, eikä ne niitä ole koskaan anteeksi pyydelleet.

Mutta en elä menneessä, ne ajat ovat taakse jääneet enkä niitä murehdi. Kuitenkin nyt on nyt, tätä päivää ei kannata pilata eilisellä.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo teeskentely on osittain aivan totta.
Itse olen vuosien varrella tavannut useampia psykiatreja ja kyllä joukkoon on mahtunut oikeastikin ihan mukavia tyyppejä.

Ihmisestä näkee, jos vähänkin osaa ns. lukea ihmistä, minkälainen hän on, oli sitten psykiatri tai kuka muu tahansa.
Jotkut ihmiset ovat aika läpinäkyviä eli heistä nopeasti huomaa kuka ja mitä siellä taustalla ( kuoren alla ) on.

Muutamia tosi hyviä kohtaamisia mulla on jopa jäänyt mieleen hyvällä koska ne ovat olleet näitä hyviä.
Tosin ikävätkin tapaukset jäävät joskus vähän kummittelemaan.

En millään tavalla puolustele tätä ammattikuntaa mutta en ala yleistämällä haukkuakaan.
Me kaikki ollaan ihmisiä kuten on myös psykiatritkin ja siitä johtuen olemme kaikki erilaisia.

Lue lisää

Minusta näkee heti, että olen ihmisenä läpimätäpassska ja terapian tarpeessa. Varmaan tästä johtuu se, että yksikään psykiatri ei eväänsäkään heilauttanut auttaakseen minua, vaan he katsoivat vaan vierestä, kun heidän kollegansa teki vääryyksiä minulle.

Minä en osaa vieläkään erottaa pahaa hyvästä.

Anonyymi kirjoitti:

Tarkoitinkin lähinnä noilla hyvillä kohtaamisilla etupäässä sellaisia psykiatreja jotka eivät kohdallani virheitä tehneet.
Eivät kaikki ole virheitä tehneet. Itse en sitä pidä suurena virheenä että lääkkeitä aikoinaan määräsivät, itsehän ne ostin ja nielin, jopa enemmän kuin määrättiin.

Lähinnä mun mielestä virheet ovat olleet kohteluun ja käytökseen liittyviä, kuinka on joskus alistettu ja nöyryytetty, sekä valehdeltu. Ja nämä tapahtuneet osastoilla, ei avohoidossa.

Senkin aikoinaan ymmärsin täysin kun olin psykoosissa ja vaaraksi itselle ja muille niin pakkohoitoonhan siitä määrättiin.
Ja pois pääsin kun vointi koheni, eli pakko ei jatkunut pidempään kuin oli tarvetta.

Ja se kun sanotaan että ollaan kaikki ihmisiä niin tarkoittaa mun mielestä että kaikkia pitäisi myös kohdella ihmisinä, eli kunnioittaen ihmisarvoa.

Psykiatrian puolen asiakkaasta/potilaasta ei kovin paljoa välitetä ihmisenä ja hänelle itselleen se on kaikkein raskain " taakka " kantaa. Muiden käytös on enemmänkin syyllistävää, että oma vikas, ja se jos mikä tuntuu pahalta etenkin silloin kun se tulee ammattilaisten suunnalta.

Joskus osastoilla kohtelu on ollut sen verran alentavaa että on tuntunut että ihmisarvo on viety kokonaan. Eli todella ala-arvoista kohtelua, ja se on sitä mikä on mun mielestä virhe, eikä ne niitä ole koskaan anteeksi pyydelleet.

Mutta en elä menneessä, ne ajat ovat taakse jääneet enkä niitä murehdi. Kuitenkin nyt on nyt, tätä päivää ei kannata pilata eilisellä.

Lue lisää

Olen pahoillani siitä mitä olet joutunut kokemaan, ja hyvä, että nyt olet voinut jättää ne asiat taakse :) edell.

Ja useimmat potilaat ovat hyvin tyytyväisiä tähän "kiltteyteen" psykiatrin ( ja muiden vastaavien mt-eksperttien) taholta. Se on kuitenkin niin harvinaista. Että otetaan vastaan ihmisenä, vaivaudutaan vähän kuuntelemaan, ja se käsien levittely etenkin, se on niin suuri myönnytys psykiatrin taholta että potilas on ihan hämääntynyt. Ei osaa odottaa enempää. Ja tukholmansyndrooman oireet saavat vauhtia: olen melkein pahoillani psykiatrin puolesta! Kun hän on näin hankalassa asemassa, tehtyään pikku mokan (lue: tuhottuaan elämäni lääkehuumeilla ja diagnooseilla...) Äkkiä lohduttelemaan psykiatria. Ettei minun takiani pilaa päiväänsä.

Onkohan kukaan niin hullu että menis oikeuteen hakemaan kumousta päätökseen jossa joutuis maksamaan sairaueläkkeensä esim. takaisin vai oikeinko ne maksais oikeuskulut ja korvaukset ehkä jossain toisessa maassa mutta ei Suomessa

Anonyymi kirjoitti:

Onkohan kukaan niin hullu että menis oikeuteen hakemaan kumousta päätökseen jossa joutuis maksamaan sairaueläkkeensä esim. takaisin vai oikeinko ne maksais oikeuskulut ja korvaukset ehkä jossain toisessa maassa mutta ei Suomessa

Lue lisää

Potilaiden ei tarvitse maksaa psykiatrien tekemien virheiden seurauksena syntyneiden ratkaisujen purusta tai oikaisemisesta. Kysy lisää potilasasiamieheltäsi.

Anonyymi kirjoitti:

Onkohan kukaan niin hullu että menis oikeuteen hakemaan kumousta päätökseen jossa joutuis maksamaan sairaueläkkeensä esim. takaisin vai oikeinko ne maksais oikeuskulut ja korvaukset ehkä jossain toisessa maassa mutta ei Suomessa

Lue lisää

Toivottavasti psykiatri ei ole niin hullu että pelottelee tuollaisilla uhkailuvalheilla potilaat perumaan psykiatrin toimintaa koskevat kantelut. Potilaiden pelottelu uhkailemalla hiljaiseksi on vakava asia. Kuten aiemmassa todettu, toivotaan että hullumpikin psykiatri saa oikeaa tietoa vastaanottopaikkansa potilasasiamieheltä.

Sitäkin sanotaan virheeksi jos psykiatri sattuu määräämään väärää lääkettä joka ei ihmiselle sovi ja hän siitä vaikka sairastuu.

Itsellenikin kävi aikoinaan niin että sain kahta eri masennuslääkettä samanaikaisesti käytettäväksi ja aloin pikkuhiljaa ajan myötä sairastella outoja flunssia.
Kesti puolisen vuotta ennenkuin tilanne eskaloitui niin pahaksi että tuli kiire päivystykseen ja tilanne oli jo vakava.
Eivät lääkkeet oikein sopineetkaan yhteen.

Sattuipa lääkkeet määrännyt psykiatri olemaan samaisessa sairaalassa päivystämässä ja hän oli ilmeisesti ollut aika hädissään koska oli kuulemma käynyt katsomassa vointiani yön aikana vajaa puolen tunnin välein.

Että tällaiset ovat tapauksia joita voi myös virheeksi kutsua.

Anonyymi kirjoitti:

Sitäkin sanotaan virheeksi jos psykiatri sattuu määräämään väärää lääkettä joka ei ihmiselle sovi ja hän siitä vaikka sairastuu.

Itsellenikin kävi aikoinaan niin että sain kahta eri masennuslääkettä samanaikaisesti käytettäväksi ja aloin pikkuhiljaa ajan myötä sairastella outoja flunssia.
Kesti puolisen vuotta ennenkuin tilanne eskaloitui niin pahaksi että tuli kiire päivystykseen ja tilanne oli jo vakava.
Eivät lääkkeet oikein sopineetkaan yhteen.

Sattuipa lääkkeet määrännyt psykiatri olemaan samaisessa sairaalassa päivystämässä ja hän oli ilmeisesti ollut aika hädissään koska oli kuulemma käynyt katsomassa vointiani yön aikana vajaa puolen tunnin välein.

Että tällaiset ovat tapauksia joita voi myös virheeksi kutsua.

Lue lisää

Lääkärithän eivät pääsääntöisesti ole vastuussa määräämiensä lääkkeiden haitoista.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkärithän eivät pääsääntöisesti ole vastuussa määräämiensä lääkkeiden haitoista.

Lääkärien pitää tietää vähintään mitkä lääkkeet sopivat yhteen ja mitkä ei.

Psyykenlääkkeet ovat huumeita, ja huumeet eivät "sovi" kenellekään. En tuomitse, jos joku saa hetken helpotusta päihteestä tai huumeesta. Elämä on joskus niin raskasta, että on inhimillistä koettaa lieventää sitä kaikin keinoin, myös epäterveellisin. Mutta riskit pitää tietää. Eikä pitäisi suositella kenellekään huumeiden käyttöä.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkärithän eivät pääsääntöisesti ole vastuussa määräämiensä lääkkeiden haitoista.

Eivät varmaan vastuussa pääsääntöisesti olekaan mutta jos potilaalta todistettavasti lääkityksestä johtuen sattuisi lähtemään henki niin aika moni lääkäri, oli sitten psykiatri tai ei, kokisi varmaankin jonkinlaisia omantunnon tuskia.

Minä kirjoitin siitä kun päivystävä psykiatri oli käynyt yhtenään katsomassa tilaani päivystyksessä. Tuskin hän olisi siellä edestakaisin rampannut jos ei olisi yhtään välittänyt toimiensa seurauksista.

virheet voisivat vähetä, jos kaikenlaiset saarenmiestsykiatrit malttaisivat paneutua vaikkapa arvostetun tutkijan ja luotettavan mielenterveystiedon jakajan, thl:ssä työskentelevän partosen tutkimuksiin. tutkimustiedolla lisääntyisi saarenmiestsykiatrienkin tieto ja ymmärrys erilaisten oireiden syistä ja seurauksista.

Anonyymi kirjoitti:

virheet voisivat vähetä, jos kaikenlaiset saarenmiestsykiatrit malttaisivat paneutua vaikkapa arvostetun tutkijan ja luotettavan mielenterveystiedon jakajan, thl:ssä työskentelevän partosen tutkimuksiin. tutkimustiedolla lisääntyisi saarenmiestsykiatrienkin tieto ja ymmärrys erilaisten oireiden syistä ja seurauksista.

Lue lisää

Psykiatrian Tutkimussäätiön mielenterveyspalkinto on myönnetty tutkimusprofessori Timo Partoselle. Palkinnon perusteluissa korostetaan Partosen mittavaa uraa lääkärinä, opettajana, tutkijana ja yhteiskunnallisena vaikuttajana. *Lääkärilehti, Ajankohtaista, 13.8.2020

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrian Tutkimussäätiön mielenterveyspalkinto on myönnetty tutkimusprofessori Timo Partoselle. Palkinnon perusteluissa korostetaan Partosen mittavaa uraa lääkärinä, opettajana, tutkijana ja yhteiskunnallisena vaikuttajana. *Lääkärilehti, Ajankohtaista, 13.8.2020

Lue lisää

Niin ne kovasti kyllä tutkivat mutta mitään muutoksia ei ikinä saada aikaiseksi.
Taitavat nekin tutkimusrahat mennä hukkaan kun luulisi että tutkimukset paljastaisivat juuri esim. epäkohtia.

Anonyymi kirjoitti:

Niin ne kovasti kyllä tutkivat mutta mitään muutoksia ei ikinä saada aikaiseksi.
Taitavat nekin tutkimusrahat mennä hukkaan kun luulisi että tutkimukset paljastaisivat juuri esim. epäkohtia.

Lue lisää

Psykiatri hoitaa potilaan masennusta ja määrää tälle masennuslääkityksen, joka aiheuttaa potilaalle haittoja, mutta psykiatri ei osaa eikä halua tunnistaa lääkehaittoja. Lopulta haitallisen masennuslääkityksen purun jälkeen potilaalle jää masennuksen lääkitysten haittana pitkäkestoinen unettomuus, joka kroonistuu vakavilla seurauksilla. Näissä tilanteissa potilas ei saa terveydenhuollosta mitään hoitoa, joka tehoaa eikä aiheuta uusia haittoja. Maksukykyiset voivat hyvässä lykyssä saada apua, mutta harva masennukseensa haitallista hoitoa pitkäkestoisesti saanut ihminen on enää maksukykyinen. Eikä psykiatriassa ole käytäntöä, jossa potilaalle korvattaisiin psykiatrin antaman masennushoidon aiheuttamien terveyshaittojen korjaaminen. Eihän psykiatrit edes tunnista antamiensa hoitojen haittoja.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatri hoitaa potilaan masennusta ja määrää tälle masennuslääkityksen, joka aiheuttaa potilaalle haittoja, mutta psykiatri ei osaa eikä halua tunnistaa lääkehaittoja. Lopulta haitallisen masennuslääkityksen purun jälkeen potilaalle jää masennuksen lääkitysten haittana pitkäkestoinen unettomuus, joka kroonistuu vakavilla seurauksilla. Näissä tilanteissa potilas ei saa terveydenhuollosta mitään hoitoa, joka tehoaa eikä aiheuta uusia haittoja. Maksukykyiset voivat hyvässä lykyssä saada apua, mutta harva masennukseensa haitallista hoitoa pitkäkestoisesti saanut ihminen on enää maksukykyinen. Eikä psykiatriassa ole käytäntöä, jossa potilaalle korvattaisiin psykiatrin antaman masennushoidon aiheuttamien terveyshaittojen korjaaminen. Eihän psykiatrit edes tunnista antamiensa hoitojen haittoja.

Lue lisää

Näinhän se on.

Yhteiskunnassa on mielenterveyden suhteen selkeästi kahden kerroksen väkeä. Maksukykyiset, jotka voivat hoitaa stressinsä ja psyykkisen kärsimyksensä jo ennaltaehkäisevästi yksityissektorin keskusteluavulla ja terapialla. He eivät koskaan saa leimaavaa diagnoosia, ja heidän elämänsä säilyy heidän yksityisasianaan, koska Omakannassa voi tehdä yksityisten lääkäriasemien kohdalle kieltoja, niin etteivät terapeutin kirjaukset näy muualle. Julkisella sektorilla tämä ei ole mahdollista, vaan stigma leviää Kannan kautta koko terveydenhuoltoon.

Maksukyvyttömät (lue: normaalituloiset ja köyhät) joutuvat hoitamaan psyykeään julkisen sektorin hoidoilla, jotka ovat lähes poikkeuksetta itsemääräämistä loukkaavia ja usein vahingollisiakin, etenkin lääkehoidon osalta. Pätevää terapiaa ei julkiselta sektorilta voi saada muuten kuin jos saa sitä kautta lähetteen Kelan kuntoutusterapiaan tai sairaanhoidon ostopalveluna yksityiseltä. Nämä kaksi väylää ovat lain mukaan tarkoitettu kaikille kansalaisille, mutta julkinen sairaanhoitopiiri toimii niiden suhteen lähetteitä panttaavana "portinvartijana." Terapiaan haluavia ihmisiä kiusataan erilaisilla yksityisyyttä loukkaavilla soveltuvuusarvioilla ennen kuin heille myönnetään lähete, ja moni ei pääse koskaan niin pitkälle, koska psyk.polien heikolla ammattitaidolla varustetut peruspsykiatrit arvioivat jo käyttelyssä, itse muodostamallaan pärstäkertoimella, että osa potilaista ei hyödy terapiasta. Lopputuloksena maksukyvyttömälle kansalaiselle on julkiselta sektorilta usein lievimmillään turhautuminen, pahimmillaan lopuniän psyykkis-fyysiset haitat, stigmatisoituminen ja hoitokierre.

Julkisen sektorin psykiatrinen hoito johtaa näin usein kansalaisen sosiaalisen statuksen laskuun. Yksityisiä mielenterveyspalveluja ostanut hyvätuloinen sen sijaan porskuttaa eteenpäin entistä ehompana, työkykyisempänä ja sen myötä - varakkaampana.

Vastaava kahden kerroksen jako on näkynyt aina mielen ongelmiin tarjolla olevissa hoidoissa. Vuosisata sitten oli esimerkiksi tyylikkäitä "hermoparantoloita" varakkaalle väelle, joissa he voivat leputella raajojaan miellyttävissä kylvyissä ja keskustella halutessaan ymmärtäväisen lääkärin kanssa "rasituksistaan." Köyhä kansa ja työväki kun tuli hulluksi, heidät kiikutettiin samantien hourulaan, jossa he tuskin saivat edes ruokaa, jossa hoitona oli julmia konsteja alkaen tarkoituksellisesta säikäyttämisestä esimerkiksi maakuoppaan pudottamalla (totta, se muka paransi) seinään kahlitsemiseen. Stigmatisointi toteutui silloin samalla tavalla kuin nykyäänkin, erotellen varallisuuden mukaan. Rikkaat eivät koskaan saaneet hullunleimaa "hermolepojensa" vuoksi, köyhät saivat sen heti ja se ratkaisi heidän loppuelämänsä.

Psykiatrian historiaan voi tutustua esimerkiksi Petteri Pietikäisen Hulluuden historia -kirjasta.

Minna Canthin pienoisromaanissa Köyhää kansaa kuvataan, kuinka köyhyydestä ja nälästä kärsinyt perheenäiti Mari Holpainen menettää järkensä jatkuvasta surusta ja huolesta, ja joutuu lopulta hullujenhuoneelle. Kirja on luettavissa netissä kahdessa linkissä:

https://fi.wikisource.org/wiki/Köyhää_kansaa:_I_luku

https://fi.wikisource.org/wiki/Köyhää_kansaa:_II_luku

Anonyymi kirjoitti:

Minna Canthin pienoisromaanissa Köyhää kansaa kuvataan, kuinka köyhyydestä ja nälästä kärsinyt perheenäiti Mari Holpainen menettää järkensä jatkuvasta surusta ja huolesta, ja joutuu lopulta hullujenhuoneelle. Kirja on luettavissa netissä kahdessa linkissä:

https://fi.wikisource.org/wiki/Köyhää_kansaa:_I_luku

https://fi.wikisource.org/wiki/Köyhää_kansaa:_II_luku

Lue lisää

Linkit eivät näköjään toimi, mutta tekstit löytyvät kun kopioi rivin.

Anonyymi kirjoitti:

Näinhän se on.

Yhteiskunnassa on mielenterveyden suhteen selkeästi kahden kerroksen väkeä. Maksukykyiset, jotka voivat hoitaa stressinsä ja psyykkisen kärsimyksensä jo ennaltaehkäisevästi yksityissektorin keskusteluavulla ja terapialla. He eivät koskaan saa leimaavaa diagnoosia, ja heidän elämänsä säilyy heidän yksityisasianaan, koska Omakannassa voi tehdä yksityisten lääkäriasemien kohdalle kieltoja, niin etteivät terapeutin kirjaukset näy muualle. Julkisella sektorilla tämä ei ole mahdollista, vaan stigma leviää Kannan kautta koko terveydenhuoltoon.

Maksukyvyttömät (lue: normaalituloiset ja köyhät) joutuvat hoitamaan psyykeään julkisen sektorin hoidoilla, jotka ovat lähes poikkeuksetta itsemääräämistä loukkaavia ja usein vahingollisiakin, etenkin lääkehoidon osalta. Pätevää terapiaa ei julkiselta sektorilta voi saada muuten kuin jos saa sitä kautta lähetteen Kelan kuntoutusterapiaan tai sairaanhoidon ostopalveluna yksityiseltä. Nämä kaksi väylää ovat lain mukaan tarkoitettu kaikille kansalaisille, mutta julkinen sairaanhoitopiiri toimii niiden suhteen lähetteitä panttaavana "portinvartijana." Terapiaan haluavia ihmisiä kiusataan erilaisilla yksityisyyttä loukkaavilla soveltuvuusarvioilla ennen kuin heille myönnetään lähete, ja moni ei pääse koskaan niin pitkälle, koska psyk.polien heikolla ammattitaidolla varustetut peruspsykiatrit arvioivat jo käyttelyssä, itse muodostamallaan pärstäkertoimella, että osa potilaista ei hyödy terapiasta. Lopputuloksena maksukyvyttömälle kansalaiselle on julkiselta sektorilta usein lievimmillään turhautuminen, pahimmillaan lopuniän psyykkis-fyysiset haitat, stigmatisoituminen ja hoitokierre.

Julkisen sektorin psykiatrinen hoito johtaa näin usein kansalaisen sosiaalisen statuksen laskuun. Yksityisiä mielenterveyspalveluja ostanut hyvätuloinen sen sijaan porskuttaa eteenpäin entistä ehompana, työkykyisempänä ja sen myötä - varakkaampana.

Vastaava kahden kerroksen jako on näkynyt aina mielen ongelmiin tarjolla olevissa hoidoissa. Vuosisata sitten oli esimerkiksi tyylikkäitä "hermoparantoloita" varakkaalle väelle, joissa he voivat leputella raajojaan miellyttävissä kylvyissä ja keskustella halutessaan ymmärtäväisen lääkärin kanssa "rasituksistaan." Köyhä kansa ja työväki kun tuli hulluksi, heidät kiikutettiin samantien hourulaan, jossa he tuskin saivat edes ruokaa, jossa hoitona oli julmia konsteja alkaen tarkoituksellisesta säikäyttämisestä esimerkiksi maakuoppaan pudottamalla (totta, se muka paransi) seinään kahlitsemiseen. Stigmatisointi toteutui silloin samalla tavalla kuin nykyäänkin, erotellen varallisuuden mukaan. Rikkaat eivät koskaan saaneet hullunleimaa "hermolepojensa" vuoksi, köyhät saivat sen heti ja se ratkaisi heidän loppuelämänsä.

Psykiatrian historiaan voi tutustua esimerkiksi Petteri Pietikäisen Hulluuden historia -kirjasta.

Lue lisää

Nostat esille tärkeitä pointteja. Nyt olisi tarpeellista, ja jo aikakin, että sairaanhoitopiirit, kunnat, Kela, THL, Valvira ja tiedetutkijat heräisivät ja kommentoisivat kirjoituksissaan konkreettisesti asioita, jotka liittyvät masennuspotilaiden arkitason ongelmiin sekä masennushoitojen vaikuttavuuteen ja tehottomuuteen.

Viime vuosien aikana on viranomaisten tietoon tullut masennuksiin liittyvissä diagnosoinneissa, lääkityksissä ja psykoterapioissa niin paljon vakavia epäkohtia ja virheitä, että jo senkin takia on saatettu Kelassa ja sairaanhoitopiireissä "vetää liinoja kiinni" psykoterapioiden suhteen.

Kun havaituista epäkohdista johtuen psykoterapiaan pääsy on muuttunut äkkiä entistäkin vaikeammaksi, niin tämä on aiheuttanut yksittäisten palveluntarjoajien keskuudessa hämmennystä ja kiukkuakin, koska he kokevat epäluottamuslauseeksi tarkentuneet laatuvaatimukset. Potilaissa samat tunteet ovat vieläkin voimakkaampia, koska kaikki eivät tiedä, että psykoterapiallekin on olemassa laatuvaatimukset, joita viranomaisten pitää valvoa. Kun ei tiedä ongelmien oikeasta syystä mitään, niin silloin ollaan milloin kenenkin antaman tiedon varassa.

Nyt tarvittaisiin julkiseen keskusteluun selittävää, ajantasaista ja monitieteellistä tietoa siitä, mitkä kaikki asiat ovat menneet pieleen suomalaisessa masennushoidossa, mitä tällä hetkellä tiedetään epäonnistumisista ja onnistumisista, ja millaisia suunnitelmia on hahmotteilla, jotta masennuksen hoitoketju toimii hyvin, kuten esimerkiksi astman hoitoketju.

Astman hoitoketju on mielestäni masennukselle sopivampi vertaus kuin syövän hoitoketju. Syövän hoitaminen vaatii aina erikoissairaanhoitoa. Astmaa taas on eri asteista kuten masennustakin. Siksi näissä sairauksissa ei pidä ohjata potilaita oikopäätä erikoissairaanhoitoonä vakavien sairauksien hoitoihin.

Lääkefirmoille ja yksityisten psykoterapiapalvelujen tuottajille on ollut taloudellisesti kannattavaa olla mukana isoissa yhteiskunnallisissa hankkeissa ja tutkimuksissa, joissa masennuksesta maalataan niin vaikeaa sairautta, ettei kukaan selviä siitä ilman lääkefirmojen pillereitä ja psykoterapeuttien terapiapalveluja. Ohjat on annettu väärille tahoille.

Nyt yhteiskunnan tulisi ottaa psykiatrien ja psykoterapeuttien vastuulta pois niiden asioiden hoitaminen, jotka kuuluvat yhteiskunnan hoitovastuulle.

Masennuksessa on kyse terveyspulasta.

Terveyttä ihmisille tehdään paljon enemmän muualla kuin itse terveydenhuollossa lääkäreiden ja terapeuttien vastaanotoilla.

Jos tätä eivät vieläkään poliitikot, tutkijat ja terveydenhuollossa toimivat lääkärit ole havainneet ja ymmärtäneet, niin tästä masennuksen nykysuosta ei nousta ikinä. Koko Suomi uppoaa samaa tahtia kuin masentuneet ihmisetkin.

Melkoisen erikoista on, että ihmiset tietävät hyvin, millaista hoitoa masennukseen "tarvitaan", mutta itse masennuksesta, sen moninaisuudesta ja vaiheikkuudesta, ihmiset tietävät kovin vähän. Miten tämmöinen tilanne on päässyt edes kehittymään, ja kenen etujen mukaista?

Anonyymi kirjoitti:

Linkit eivät näköjään toimi, mutta tekstit löytyvät kun kopioi rivin.

Nykyään parempaa hoitoa saa Holopaisen sukupuolen edustajat. Äidit ja tytöt. Ovat haluttuja psykoterapiapotilaita helpompina käsiteltävinä ja nöyremmin hakevat terapioitakin. Meidän isät ja pojat on nykyisille terapioille hankalia tapauksia kun ei riitä maltti jatkuvaan jauhamiseen. Surun pitäminen sairautena on huuhaata. Sen terapiahoitoihin ei pidä rahoja laittaa niin kuin ollaan tekemässä. Nekin rahat kuuluu skitsofreniapotilaiden ihmismäisen hoidon järjestämiseen. Lainaan ajatusta mikä myöhemmässä on esitetty. Myös skitsofreniassa on kyse ihmisen terveyspulasta. Jos käsitin oikein on termissä kyse siitä, että skitsofreniaakin sairastavalle ihmiselle tuottaa terveyttä, jos hänellä on varaa tehdä asioita, jotka on hänelle merkityksellisiä ja tuo elämään rytmiä. On oltava mahdollisuus muokata omaa elämää, vaikuttaa omaan elämään.

Anonyymi kirjoitti:

Nostat esille tärkeitä pointteja. Nyt olisi tarpeellista, ja jo aikakin, että sairaanhoitopiirit, kunnat, Kela, THL, Valvira ja tiedetutkijat heräisivät ja kommentoisivat kirjoituksissaan konkreettisesti asioita, jotka liittyvät masennuspotilaiden arkitason ongelmiin sekä masennushoitojen vaikuttavuuteen ja tehottomuuteen.

Viime vuosien aikana on viranomaisten tietoon tullut masennuksiin liittyvissä diagnosoinneissa, lääkityksissä ja psykoterapioissa niin paljon vakavia epäkohtia ja virheitä, että jo senkin takia on saatettu Kelassa ja sairaanhoitopiireissä "vetää liinoja kiinni" psykoterapioiden suhteen.

Kun havaituista epäkohdista johtuen psykoterapiaan pääsy on muuttunut äkkiä entistäkin vaikeammaksi, niin tämä on aiheuttanut yksittäisten palveluntarjoajien keskuudessa hämmennystä ja kiukkuakin, koska he kokevat epäluottamuslauseeksi tarkentuneet laatuvaatimukset. Potilaissa samat tunteet ovat vieläkin voimakkaampia, koska kaikki eivät tiedä, että psykoterapiallekin on olemassa laatuvaatimukset, joita viranomaisten pitää valvoa. Kun ei tiedä ongelmien oikeasta syystä mitään, niin silloin ollaan milloin kenenkin antaman tiedon varassa.

Nyt tarvittaisiin julkiseen keskusteluun selittävää, ajantasaista ja monitieteellistä tietoa siitä, mitkä kaikki asiat ovat menneet pieleen suomalaisessa masennushoidossa, mitä tällä hetkellä tiedetään epäonnistumisista ja onnistumisista, ja millaisia suunnitelmia on hahmotteilla, jotta masennuksen hoitoketju toimii hyvin, kuten esimerkiksi astman hoitoketju.

Astman hoitoketju on mielestäni masennukselle sopivampi vertaus kuin syövän hoitoketju. Syövän hoitaminen vaatii aina erikoissairaanhoitoa. Astmaa taas on eri asteista kuten masennustakin. Siksi näissä sairauksissa ei pidä ohjata potilaita oikopäätä erikoissairaanhoitoonä vakavien sairauksien hoitoihin.

Lääkefirmoille ja yksityisten psykoterapiapalvelujen tuottajille on ollut taloudellisesti kannattavaa olla mukana isoissa yhteiskunnallisissa hankkeissa ja tutkimuksissa, joissa masennuksesta maalataan niin vaikeaa sairautta, ettei kukaan selviä siitä ilman lääkefirmojen pillereitä ja psykoterapeuttien terapiapalveluja. Ohjat on annettu väärille tahoille.

Nyt yhteiskunnan tulisi ottaa psykiatrien ja psykoterapeuttien vastuulta pois niiden asioiden hoitaminen, jotka kuuluvat yhteiskunnan hoitovastuulle.

Masennuksessa on kyse terveyspulasta.

Terveyttä ihmisille tehdään paljon enemmän muualla kuin itse terveydenhuollossa lääkäreiden ja terapeuttien vastaanotoilla.

Jos tätä eivät vieläkään poliitikot, tutkijat ja terveydenhuollossa toimivat lääkärit ole havainneet ja ymmärtäneet, niin tästä masennuksen nykysuosta ei nousta ikinä. Koko Suomi uppoaa samaa tahtia kuin masentuneet ihmisetkin.

Melkoisen erikoista on, että ihmiset tietävät hyvin, millaista hoitoa masennukseen "tarvitaan", mutta itse masennuksesta, sen moninaisuudesta ja vaiheikkuudesta, ihmiset tietävät kovin vähän. Miten tämmöinen tilanne on päässyt edes kehittymään, ja kenen etujen mukaista?

Lue lisää

Tähän lisään vielä, että selvästikin psykiatriassa on myös sitä porukkaa, joka vaatii, että psykiatrisia hoitoja ja lääkkeitä on tutkittava tieteen hyväksymien sääntöjen mukaan. He vaativat, että psyk.hoitoja ei saisi ottaa käyttöön ellei hoitojen ja lääkkeiden haittoja ole selvitetty ja turvallisuutta varmistettu laadukkailla tieteellisillä tutkimuksilla. Selvästi tätä psykiatriporukkaa on. Ja siksi se aika lähestyy, kun kaikki vaikeimmistakin psyykkisistä oireista kärsivät potilaat tulevat saamaan hyvää ja oikeaa lääkinnällistäkin apua silloin kun he lääkehoitoa tarvitsevat.

Kamalan vaikeaa on saada nopeasti aikaiseksi muutoksia parempaan mitä tulee psykiatristen sairauksien hoitoihin ja koko hoitoketjuremppaan. Pitää korjata niin monta asiaa samaan aikaan. Samaan aikaan pitää katsoa eteen ja taakse, ja huomioida myös kaikki sivuun viskatut epäkohdat, jottei mikään väärä käytäntö unohdu kapulaksi rattaisiin. Jos jotkut psykiatrit tuota korjaushommaa tekee ja vielä moniammatillisessa yhteistyössä. niin ei muuta kuin onnea yritykseen. Heippa kaikkile.

Anonyymi kirjoitti:

Tähän lisään vielä, että selvästikin psykiatriassa on myös sitä porukkaa, joka vaatii, että psykiatrisia hoitoja ja lääkkeitä on tutkittava tieteen hyväksymien sääntöjen mukaan. He vaativat, että psyk.hoitoja ei saisi ottaa käyttöön ellei hoitojen ja lääkkeiden haittoja ole selvitetty ja turvallisuutta varmistettu laadukkailla tieteellisillä tutkimuksilla. Selvästi tätä psykiatriporukkaa on. Ja siksi se aika lähestyy, kun kaikki vaikeimmistakin psyykkisistä oireista kärsivät potilaat tulevat saamaan hyvää ja oikeaa lääkinnällistäkin apua silloin kun he lääkehoitoa tarvitsevat.

Kamalan vaikeaa on saada nopeasti aikaiseksi muutoksia parempaan mitä tulee psykiatristen sairauksien hoitoihin ja koko hoitoketjuremppaan. Pitää korjata niin monta asiaa samaan aikaan. Samaan aikaan pitää katsoa eteen ja taakse, ja huomioida myös kaikki sivuun viskatut epäkohdat, jottei mikään väärä käytäntö unohdu kapulaksi rattaisiin. Jos jotkut psykiatrit tuota korjaushommaa tekee ja vielä moniammatillisessa yhteistyössä. niin ei muuta kuin onnea yritykseen. Heippa kaikkile.

Lue lisää

kaikkile -> kaikille

Anonyymi kirjoitti:

Tähän lisään vielä, että selvästikin psykiatriassa on myös sitä porukkaa, joka vaatii, että psykiatrisia hoitoja ja lääkkeitä on tutkittava tieteen hyväksymien sääntöjen mukaan. He vaativat, että psyk.hoitoja ei saisi ottaa käyttöön ellei hoitojen ja lääkkeiden haittoja ole selvitetty ja turvallisuutta varmistettu laadukkailla tieteellisillä tutkimuksilla. Selvästi tätä psykiatriporukkaa on. Ja siksi se aika lähestyy, kun kaikki vaikeimmistakin psyykkisistä oireista kärsivät potilaat tulevat saamaan hyvää ja oikeaa lääkinnällistäkin apua silloin kun he lääkehoitoa tarvitsevat.

Kamalan vaikeaa on saada nopeasti aikaiseksi muutoksia parempaan mitä tulee psykiatristen sairauksien hoitoihin ja koko hoitoketjuremppaan. Pitää korjata niin monta asiaa samaan aikaan. Samaan aikaan pitää katsoa eteen ja taakse, ja huomioida myös kaikki sivuun viskatut epäkohdat, jottei mikään väärä käytäntö unohdu kapulaksi rattaisiin. Jos jotkut psykiatrit tuota korjaushommaa tekee ja vielä moniammatillisessa yhteistyössä. niin ei muuta kuin onnea yritykseen. Heippa kaikkile.

Lue lisää

En enää jaksa uskoa että mitään suurta muutosta tapahtuisi, ehkä joskus lähemmäs 50 vuoden kuluttua jos sittenkään.

Olen 30 vuotta seurannut tätä psykiatrian touhua enkä ole koko sinä aikana huomannut mitään kummempaa muutosta.
Lääkkeitä kirjoitetaan ehkä vielä herkemmin kuin ennen.
Ainoa mihin olen kiinnittänyt huomiota niin enää ei ilmeisesti ihmisiä lääkitä aivan tokkuraan.
Olen senkin kokenut aikoinaan, kävelin kahden sauvan kanssa ja siltikään en pystyssä pysynyt, oli niin vahva lääkitys.

Lähes yhtä kauan, sen 30 vuotta, on jatkuvasti puhuttu kaikenlaisista muutoksista jne...
Mutta enimmäkseen se on puheeksi jäänytkin.

Luulisi ettei muutosten tekeminen olisi niin tajuttoman vaikeaa, ehkä kysymys on vaan resursseista ja rahasta, ja ilmeisesti suurelta osin tahdosta.

Anonyymi kirjoitti:

Tähän lisään vielä, että selvästikin psykiatriassa on myös sitä porukkaa, joka vaatii, että psykiatrisia hoitoja ja lääkkeitä on tutkittava tieteen hyväksymien sääntöjen mukaan. He vaativat, että psyk.hoitoja ei saisi ottaa käyttöön ellei hoitojen ja lääkkeiden haittoja ole selvitetty ja turvallisuutta varmistettu laadukkailla tieteellisillä tutkimuksilla. Selvästi tätä psykiatriporukkaa on. Ja siksi se aika lähestyy, kun kaikki vaikeimmistakin psyykkisistä oireista kärsivät potilaat tulevat saamaan hyvää ja oikeaa lääkinnällistäkin apua silloin kun he lääkehoitoa tarvitsevat.

Kamalan vaikeaa on saada nopeasti aikaiseksi muutoksia parempaan mitä tulee psykiatristen sairauksien hoitoihin ja koko hoitoketjuremppaan. Pitää korjata niin monta asiaa samaan aikaan. Samaan aikaan pitää katsoa eteen ja taakse, ja huomioida myös kaikki sivuun viskatut epäkohdat, jottei mikään väärä käytäntö unohdu kapulaksi rattaisiin. Jos jotkut psykiatrit tuota korjaushommaa tekee ja vielä moniammatillisessa yhteistyössä. niin ei muuta kuin onnea yritykseen. Heippa kaikkile.

Lue lisää

Psykiatriassa pyritään tekemään tunteista, ajatuksista ja käytöksestä sairauksia, niin kauan kuin psykiatria perustuu tähän mitään todellisia muutoksia ei tulla näkemään.Keroputaan avoimen dialogin malli on tuottanut parhaat tulokset ja siellä apu on psykososiaalista ja lääkkeitä ja diagnooseja vältetään,kun taas psykiatriassa diagnoosit ja lääkkeet ovat keskeisiä muiden seikkojen olessa toisijaisia.Jos myönnettäisiin että psykiatriset sairaudet eivät ole sairauksia ei tarvittaisi myöskään psykiatreja.