MeToo ja väkivalta työpaikoilla

Jo termi "työpaikkakiusaaminen" on vähättelevä. Se kertoo vain pienestä nälvimisestä.
Työpaikkakiusaamisen kitkemiseksi on lainsäädäntö, joka hyvin tiedetään toimimattomaksi.

Käypä hoito ja yleinen asenne on kehottaa työpaikkaväkivallasta "nillittäjää" kehittämään huumorintajuaan ja katsomaan peiliin. Hänen on myös hyvä miettiä, miksi hänen käytöksensä provosoi henkisen, ammatillisen ja taloudellisen väkivallan. Miksi hän menikään aiheuttamaan uhkailun, leimaamisen tai omaisuuden rikkomisen, miksi kehtasi sairastua ja esittää ikäviä väitteitä.

Uhria kielletään puhumasta tapahtuneesta, unohtamaan, menemään muualle ja jatkamaan elämäänsä. Sama ohjeistus tulee esimiehiltä, luottamushenkilöiltä, työterveyshuollolta sekä työnantajan rahoittamilta muilta konsulteilta. Miksi? Koska samaiset tahot ovat kehittäneet kyseiset ohjeet päästäkseen hankalasta asiasta mahdollisimman vähällä vaivalla joutumatta vastuuseen. Kätevintä on hankkiutua uhrista eroon. Näin toimitaan, koska uutta osaavaa työvoimaa eli uusia uhreja on aina tarjolla.

Nämä kivikautiset asenteet ja käytännöt ovat tabu, joka aikanaan nousee jonkinlaiseen #metoo -keskiöön ja vasta sitä kautta murtuu. Toivottavasti tämä tapahtuu enemmin kuin vuosikymmenten päästä.