Olen ollut vuoden suht tiiviissä etäsuhteessä miehen kanssa. Tapaamme pääasiassa arki-iltaisin, viikonloput olemme molemmat kiinni harrastuksissa. Pääpiirteissään meillä menee ihan hyvin, mies sanoo rakastavansa ja olevansa kanssani tosissaan, mutta on muutama asia, jotka pitävät minut koko ajan vähän varpaillaan enkä pysty täysin luottamaan. Välillä pohdin, olenko vain vainoharhainen, mutta mitä te sanotte seuraavasta:
- mies ei ole esitellyt minua missään vaiheessa ystävilleen eikä sukulaisilleen. Kysyttäessä sanoo, ettei ole kovin läheiset suhteet sukuun ja kavereita vähän/tapaavat harvakseen. Oikeasti kyllä todella usein sanoo olevansa kaverilla niinä iltoina, kun ei ole kanssani. Ja vanhempiin yhteydessä useasti viikoittain.
- ei suostu Facebookissa laittamaan parisuhde-statukseen suhdetta kanssani, vaan haluaa pitää itsensä sinkkuna. Perusteluna, kaikki tietää suhteestamme, joiden hänen mielestään tarvitseekin tietää.
- pitää aina puhelimen äänettömällä lähellään, kun olemme yhdessä. Välillä olen kuullut värinän, kun puhelin soi ja jos olen huomauttanut, että "sulla soi puhelin", niin aina sanoo, että ei jaksa nyt kaverille/vanhemmalle vastata.
- On Facebook-kaverini, mutta ei ikinä ole reagoinut minun päivityksiin mitenkään. Stalkkailin vähän ja tykkäilee/päivittelee yleensäkin Facebookissa tosi harvoin, mutta sen huomasin myös, että erään toisen naisen (josta en tiedä, miksi on hänen face-kaveri) profiilikuvista on tykännyt aktiivisesti.
- Pari kertaa kun viime viikkoina on sanonut olevansa niin väsynyt, ettei jaksa tulla luokseni, olen käynyt ajelemassa hänen luonaan ja huomannut, ettei auto ole pihalla. Kysyttäessä keksii aina jotain, että pitikin käydä kaverilla.
Pitäisikö minun vain luovuttaa? Mies on todella ihana, huomaavainen, auttavainen ja muutenkin mukavaa seuraa, eli toisaalta en oikein haluaisi uskoa, että pyörittää useampia naisia samaan aikaan? Ja jos pyörittää, niin mikä tässä voisi edes olla motiivina?
- mies ei ole esitellyt minua missään vaiheessa ystävilleen eikä sukulaisilleen. Kysyttäessä sanoo, ettei ole kovin läheiset suhteet sukuun ja kavereita vähän/tapaavat harvakseen. Oikeasti kyllä todella usein sanoo olevansa kaverilla niinä iltoina, kun ei ole kanssani. Ja vanhempiin yhteydessä useasti viikoittain.
- ei suostu Facebookissa laittamaan parisuhde-statukseen suhdetta kanssani, vaan haluaa pitää itsensä sinkkuna. Perusteluna, kaikki tietää suhteestamme, joiden hänen mielestään tarvitseekin tietää.
- pitää aina puhelimen äänettömällä lähellään, kun olemme yhdessä. Välillä olen kuullut värinän, kun puhelin soi ja jos olen huomauttanut, että "sulla soi puhelin", niin aina sanoo, että ei jaksa nyt kaverille/vanhemmalle vastata.
- On Facebook-kaverini, mutta ei ikinä ole reagoinut minun päivityksiin mitenkään. Stalkkailin vähän ja tykkäilee/päivittelee yleensäkin Facebookissa tosi harvoin, mutta sen huomasin myös, että erään toisen naisen (josta en tiedä, miksi on hänen face-kaveri) profiilikuvista on tykännyt aktiivisesti.
- Pari kertaa kun viime viikkoina on sanonut olevansa niin väsynyt, ettei jaksa tulla luokseni, olen käynyt ajelemassa hänen luonaan ja huomannut, ettei auto ole pihalla. Kysyttäessä keksii aina jotain, että pitikin käydä kaverilla.
Pitäisikö minun vain luovuttaa? Mies on todella ihana, huomaavainen, auttavainen ja muutenkin mukavaa seuraa, eli toisaalta en oikein haluaisi uskoa, että pyörittää useampia naisia samaan aikaan? Ja jos pyörittää, niin mikä tässä voisi edes olla motiivina?
Vastaukset 30
Vanhimmat
Tapaatte vain arkisin. Et ole tutustunut hänen ystäviin, et perheeseen. Viikonloppuisin tapaa kavereitaan yms. Voi tyttö parka. Ukkomies sua pyörittää, sori.
Ei+ole+ukkomies,+siitä+olen+100+%+varma.+On+eronnut,+asuu+yksin+ja+ex:n+kanssa+eivät+ole+puheväleissä.++Mutta+se,+onko+joku+toinen+/+useampia+muita+"vakituisia+naisystäviä",++sitähän+tässä+itsekin+olen+alkanut+epäillä.
Jos tiedät eksän, niin käy hänen juttusillaan, siltä saat parhaimman kuvan siitä, minkä vuoksi suhde ei toiminut.
Niin, tätä olen itsekin miettinyt, mutta en ole uskaltanut. Tiedän ex:n, mutta en tunne. Ja eikä minulla tosiaan ole hajuakaan, tietääkö ex minusta.
Itse asiassa ex:n facebook-sivuilta löysin kyllä jonkin avioliiton aikaisen päivityksen, jossa oli tällainen kuvallinen mietelause, jossa viitattiin luottamukseen ja sen loppumiseen. Mutta mies väittää, että heidän avioliittonsa päättyi, kun vaimo löysi uuden.
Jos oma kokemuksesi kyseisestä ihmisestä on jo vuoden perusteella tätä, niin miltä sinusta itsestäsi tuntuu lukea eksän mietteitä?
Tuttua. Se koittelee kepillään toistakin koloa. Kysy suoraan tai jätä se. Valehtelee varmasti tai suuttuu miksi epäilet. Olet sitten stalkkaava, megamustis ja epätoivoinen roikkuja. Kurjaa käytöstä. Älä salli tollaista jos kärsit siittä.
Samoin kävi mulla. Ei ollutkaan eronnut. Ei petollinen mies ansaitse kuin syvän hiljaisuuden. Petollisella ystävälläkään ei tee mitään. En tuhlaa edes ilmaista viestiä. Liian kiltti ja sokea olin. Opiksi otettu.
Miten sait varmuuden? Koska jos jätän hänet vain näillä epävarmojen "fiilisten" perusteella, niin jäänkö sitten jossittelemaan. Jos vain jotenkin voisin varmistua, että hän todellakin on tällainen petturi, niin jättäisin tottakai heti. Mutta juuri se, että voiko noin ihana, hyvin käyttäytyvä, fiksu ja ajatteleva mies olla minulta piilossa aivan jotain muuta?
Ja juuri näinhän tässä on ollut, että kun kerron mm. noilla ylläolevilla perusteilla ihan asiallisesti ja syyttämättä epäilyni, hän järkyttyi kovin, että miten voin edes epäillä hänestä tällaista. Lupaa korjata tilanteen (mennään käymään kaverilla, sukulaisilla jne), mutta mitään ei vain tapahdu, mikään ei muutu.
Ei kannata olla ihmisen kanssa, joka ei ole täysin avoin ja rehellinen omista jutuistaan ja olet jo huomannut, että valehteleekin sinulle, joten miksi uskottelet itsellesi muuta. Rehellinen ihminen kertoo omat menonsa, eikä selittele asioita millään jaksamattomuudella ja sitten mene "kaverilleen". Miksi kertoa valhe, kun yhtähyvin voisi kertoa totuuden ja luottamus toimisi paremmin. Vaikka hän näyttää silmissäsi ihanalta, huomaavaiselta ja auttavaiselta, niin mitä se valehteleminen sitten on, ei ainakaan hyvää käytöstä, joten...
Onhan se näinkin. Mutta näitä valheita on ollut siis vain pari tässä ihan lähiaikoina, muuten ei tällaisia ole ollut. Ja näissäkin selitys voisi ehkä olla ihan "oikea": kaveri soitti hakemaan jotain harrastukseen liittyvää ja oli käynyt vain hetken poissa (en siis stalkkaillut pihalla, ajoin vain pikaisesti ohi).
Olen yrittänyt pääni puhki miettiä, miten saisin hänet oikeasti kiinni valheesta, tai edes jotain konkreettista, että saisin varmat todisteet. En siis haluaisi heittää hyvää ihmistä pois, johon olen kovin kiintynyt, vain pelkkien sattumien/fiilisten perusteella.
Mitä todisteita sinä siihen enää tarvitset, ettet kykene luottamaan ihmiseen. Normaalissa suhteessa, olipa se etänä tai lähellä ei tarvitse epäillä eikä kyseenalaistaa luottamusta, kun ollaan avoimia eikä valehdella, joten ei kannata vaivautua enempää ihmisen suhteen, joka on pettänyt jo luottamuksesi toiminnallaan.
Niin, onhan se näin. Mutta kuten tuossa sanoin yllä, mies on oikeasti aivan ihana kun on kanssani ja voi olla että luottamuspula on aivan omaa vainoharhaisuuttani.
Toisaalta, olen avoimesti puhunut miehelle useammankin kerran näistä itseäni vaivaavista asioista ja osa niistä sellaisia, että olisi helppo korjata (viedä vanhemmille näytille ja ottaa mukaan kaveri-iltaan jne). Eikä mikään vaan muutu. Eli olen ollut selkeästi liian kiltti, hän luottaa siihen, että pystyy pitämään minut ihan näillä omilla ehdoillaan, oli sitten syyt näihin ehtoihin mitkä tahansa.
Olet varmasti terve ihminen, etkä mitenkään vainoharhainen. Hän ei vaan toimi suhteessa luotettavalla tavalla, kuten itse toimit, vaikka olisi kuinka ihana, joten...
"Mutta kuten tuossa sanoin yllä, mies on oikeasti aivan ihana kun on kanssani"
Juuri se ainakin minulla noita hälytyskelloja tässä soittelee kun mies on kahdenkesken kanssasi niin ihana mutta kun ette ole yhdessä niin on kaikkea vähän kummallista. Juuri se että mies on erilainen eri aikoina viittaa siihen että siellä muualla tapahtuu jotain jota ei sinulle näytetä.
Kokemukset omista onnistuneista suhteista ovat aina olleet sellaisia että jos se toinen vaikuttaa kahdenkesken todella ihastuneelta niin kyllä sitä silloin ollaan avoimesti yhdessä myös muiden nähden, esitellään kavereille ja vanhemmille ja kertoillaan avoimesti kaikista menoista jne.
Sinuna pitäisin kyllä tuntosarvet pystyssä enkä ainakaan ihan sokeasti luottaisi siihen että mies on kunnollinen vain koska kahdenkesken sellaiselta vaikuttaa. Joillain miehillä kun on juuri taipumus esittää niin ihanaa aina kun nähdään mutta muu elämä voi sitten olla ihan juuri päinvastaista.
Kiitos vastaajille, sain vahvistusta siihen, etten ainakaan ihan turhaan ole epäileväinen. Eipä tässä taida olla muuta vaihtoehtoa, kuin että laitan välit poikki.
Ja jos ollut jostain muusta kuin toisista naisista kyse, niin eiköhän ne käyttäytymisen syyt paljastu (tai jopa toiminta muutu), kun huomaa, että nyt olen oikeasti lähdössä.
Tänään illalla kun on tulossa käymään, kerron mihin olen päätynyt. Puhelimessa kun ei oikein viitsi ilmoittaa. Tosin, on kyllä TODELLA haastavaa sanoa tätä, koska on aina näkiessämme niin mukava ja ihana...
Mieluummin kannattaa puhelimessa kertoa, eikä enää antaa ihmisen vaikuttaa itseensä muutoin.
Kummallista seurustelua? Vuoden olette olleet yhdessä ja teistä tietää siis kuka? Sen vanhemmat? Sen ex vai muut ystävät. Tapailette aina arki iltoina. No mikä harrastus vie koko vkl niin ettei ehdi nähdä rakastaan? Haloo mikä tässä vialla? Selkeästi on kaksi naista joita hoitelee vuoroperiaatteella. Varmaan tuolle toiselle kertoo että arkisin on niin paljon töitä ettei ehdi taas sitä tapailla. Kävit katsomassa ettei auto ollut kotona vaikka sanoi olevansa kotona ja väsynyt. Olikin lähtenyt kavereilleen. Eikö se voisi sinulle soittaa ja kysyä lähdetkö mukaan käymään "kaverilla? Tai jos iltaisin on vapaa mutta väsynyt mutta ei halua sinua hoitamaan sitä? Eikö väsyneenä olisi mukavaa jos laittaisitko sille esim. Syötävää? Monestikko arkena tapaatte? Ja miksi nuo vkl ovat niin varattuja ettei tapaaminen onnistu? Käy vkl katsomassa ja pimpota ovikelloa ja kerro että toit pullaa keitä kahvit. Jos suuttuu siitä on sillä silloin muuta salattavaa. Minäkin olen törmännyt pettämiseen. Arkisin tapailivat ja mies "ylitöissä" poikien saunailta kun istui tuon naisen kanssa oluella. Kävivät syömässä ja kahvilla "ylitöissä" työreissuja mitä ei koskaan ollut vaan oli tuon naisen luona. Helppoa eikö totta? Tuo toinen nainen tiesi olemassa oloni ja siitä huolimatta "kutsui sen kotiinsa. Eikö kerro paljon miten pettää voi ja millä syyllä? Älä viitsi jäädä suhteeseen missä tapaillaan vain tiettyyn aikaan. Vaan tee poikkeus. Sovi vkl vaikka pieni reissu johon yhdessä ja tee nopealla aikataululla tulee ilmi miksei voi tai pääse!
Meistä tietää siis minun ystävät ja sukulaiset. Mies sanoo, että myös hänen kaverit ja sukulaiset tietää, mutta en ole koskaan päässyt heitä tapaamaan, eli tätä epäilen vahvasti. Minua ei ikinä ole pyydetty mukaan mihinkään sukulaisten juhliin, ei kavereita tapaamaan, ei minnekään.
Viikonloput menee tosiaan ainakin hänen puheidensa mukaan harrastamiseen. Satunnaisesti nähdään esim. pe-illalla tai la-illalla, mutta ei aina, koska harrastuksissa menee usein myöhään. Arkisin on luonani noin 2-3:na iltana/yönä viikossa töiden jälkeen. Pyhinä ja lomilla ei myöskään juuri nähdä, aina on ollut jotain. Nyt esim. pääsiäisenä menee kaverin kanssa harrastusmatkalle ja on siellä koko pääsiäisen.
Olen muutaman kerran ehdottanut, että menisin mukaan viikonloppuna harrastusreissulle. Aina sanonut, että sopii, mutta kun sitten viikonloppu lähestyy, alkaa jutut, että "et varmasti viihdy siellä, siellä tylsää, ei kannata tulla". Ja väkisin en sitten ole halunnut änkeä mukaan, koska uskon kyllä että siellä todella on tylsää. Ja itsekin harrastan usein viikonloppuna, joten ei oikein ole sitten ollut intoa mennä mukaan.
Tätä toista naista minäkin epäilen. Mutta olisiko tällä miehellä niin hyvät selittely-taidot, että onnistuisi löytämään kaksi näin tyhmää naista, että molemmille menee nämä samat selittelyt läpi näin pitkän aikaa...
Yllätyskyläilyä minäkin olen ajatellut, mutta nämä kaksi kertaa kun olen mennyt, niin ollut pois kotoa. Toki voisin tunkea väkisin mukaan harrastusmatkalle, tai ainakin mennä piipahtamaan sinne, niin saisin ainakin varmistuksen, että todella on siellä missä sanoo olevansa.
Kertomuksesi perusteella pidän todennäköisenä, että hänellä on verkot myös muilla vesillä. Mutta niinhän on monella muullakin. Ihmiselämä on niin lyhyt, että jos ehdottomasti pitää kiinni peräjälkisyydestä, "vain yksi kerrallaan", aika ei tahdo riittää, vaan ehdokkaat kerkiävät iän karttuessa loppua. Miehesi ei liene tehnyt lopullista valintaa, vaikka näytätkin olevan vahvoilla verrattaessa mahdolliseen kilpailijattareesi.
Mutta ei sinunkaan pidä roikkua hänessä. Kyllä sinullakin on oltava sama mahdollisuus kokeilla. Olet siis vapaa antamaan vittua sinua miellyttävälle miehelle, muille ei tietenkään.
Ihmisillä on periaatteensa, ja "vain yksi kerrallaan" on hyvä, pidä vaan kiinni siitä ap. Sun ei kannata lähteä sille linjalle ettet tiedä enää kenen kanssa olet ja mitä on sekä millä tasolla on, silloin vasta sekoat itsekin ja olet ihan tuuliajolla, ja loukkaat vaan muita sekä teet itseäsikin kohtaan hallaa, kun suhun ei enää luoteta ja vajut siihen samaan kuin nykyinen kumppanisi.
Olen ollut koko aikuisikäni nainen, jolla on vain yksi mies kerrallaan enkä (vielä) näe syytä luopua tästä periaatteesta. Varsinkin, jos toivon mieheltä samaa periaatetta.
Jos ihmisellä on ns. luovuttamattomia periaatteita, hän saa vapaasti noudattaa niitä. Kerron vain, minkä riskin saattaa ottaa noudattaessaan mekaanisesti, mitä ei ehkä ole ennalta ottanut huomioon. Mutta tietenkin, jokainen on oikeutettu tekemään päätökset itse.
Sama vastaus kuin nikille eikannatapellenkaaolla. Hyvää jatkoa sinulle ja onnea elämässäsi. )
Minusta tuntuu, ettei mies edes halua mitään vakavampaa suhdetta kanssasi. Olet suostunut tuollaiseen suhteeseen jo vuoden, niin mies ei näe mitään tarvetta muuttaa sitä ja niinkuin täällä epäillään, saattaa olla kuvioissa myös muita naisia.
Minkkälaisessa etäsuhteessa ennättää tavata arki-iltaisin? Taidat luulla etäsuhteeksi sellaista missä asutaan eri asunnoissa samassa kylässä. Mä en kerkiäis etäsuhteileen arki-iltoina, on sen verran matkaa gultsin luo, kolme tuntii suuntaansa.
Mihis suuntaan sä nykyisin matkustelet? Olihan tuota aikoinaan 250 km etäisyyttä.
Ja vielä useammin nähtiin kuin lähempänä ollessa.
Pidemmän päälle etäsuhde=tapailua, ellei siihen ole jotain todella pätevää syytä. Silloinkin se yleensä epäonnistuu. On jotenkin turha epäillä, jos antaa itse luvan epäilykseen.
Mun ex-poikaystävä harrasti samaan aikaan meidän tutustumis- ja seurusteluajan nettisivuilta pokattuja panoja useiden naisten kanssa. Hänellä oli yksi vakipano n. 20 min ajomatkan päässä asunnoltaan ja tämän kanssa tapaili 2-3 kertaa kuussa seksin merkeissä. Olivat siis vain panoja toisilleen. Oli harrastanut tätä touhua useita vuosia ja siitä oli tullut hänelle rutiini ja tapa elää. Tapasi myös työmatkoillaan muita naisia panemisen merkeissä.
Tän miehen käytös oli jotenkin omituista alusta alkaen. Oli paljon menoja ja harrastuksia (kuten itsellänikin mm. viikonloppuleirejä) ja muuta epämääräistä touhua, josta puuttui avoimuus. Ja juuri tuollaista juttua kun että laskettelureissulle minua ei pyydetty mukaan jne tuli liian monta kertaa. En mahtunut hänen suunnitelmiinsa. Hän oli luonut kaksi elämää jota eli. Salaiset panotreffit naisten kanssa siellä sun täällä työreissuilla ja kotona viikolla ja toinen elämä jota jostain ihme syystä halusi kuitenkin ylläpitää minun kanssa kunnes kyllästyin ja totuus valkeni.
Mies oli samaan aikaan erittäin mukava, huomaavainen ja hellä. Myös ihana isä aikuisille lapsilleen. Kohteli minua kuin kukkaa kämmenellä, silloin kun nähtiin. Hellä ja huomaavainen kaikin puolin. hemmotteli mm. hyvällä ruualla jne. Siisti, fiksu, keskustelukykyinen jne.
Hänellä oli siis kaksi elämää ja kaksi persoonaa. Oma oikea persoona ja toinen netin kautta salapanoja etsivä panomiespersoona. Hän oli elänyt pitkään poikamiehenä (n. 10 v.) ja tämä panomiespersoona oli jäänyt pysyväksi käyttäytymismalliksi ja riippuvuudeksi, josta oli vaikeaa päästää pois. Surullista mutta niin totta. En jaksanut rueta taistelemaan paikastani ja arvostani satunnaisten nettipanojen kanssa. Jatkoin matkaani.
ET ole!