Läski lääkärissä

Enpä tiedä, olisko noin? En ole ainakaan kiinnittänyt huomiota.
Se on kyllä tosi, että aina ne lekurit kysyy tuota painoa, ihan aina.

Miksi valitat kun joku haluaa auttaa sinua terveempään elämään? Kai tiedät kuinka epäterveellistä ylipaino on ja millaisia kustannuksia se yhteiskunnalle tuo? Mene itseesi, ole kiltti.

Jep, paljolti totta.
Olin lääkärin hoidossa vallan muista syistä kuin ylipaino. Kyselin omalta lääkäriltäni et onko kyseiseen vaivaan mahd. vaikuttamassa mun ylipaino. Lääkäri sanoi ei, toki oloa yleisesti helpottaisi painonpudotus, sen sanoi hänkin. Vaihtui paikkakunnalla lääkäri ja soittelin labratuloksista. Tämän lääkärin diaknoosi jo puhelimitse oli, että laihduta. Labran tulokset heitti kovasti, mutta lupas et kaikki muuttuu kunhan laihdun. Puhutaan kuitenkin useammasta veriarvosta. Sanoin hämilläni et jos se sitte parantaa mut niin hyvä. Tällöin (asiakaspalvelua osaava?) lääkärini sanoi naurahtaen, et eiköhän kyse ole vain elintapojen korjaamisesta ei paranemisesta. Eli ne tulokset, joista toinen lääkäri oli huolissaan jäi sikseen ja minun käskettiin laihtua. Puhuin tämän uuden lääkärin kanssa puhelimessa kaksi kertaa ja kummallakin kerralla kun kysyin jostain, et ei sit se tai sekään ole haitaksi, niin vastaus oli ettei hän ole minua edes nähnyt. Silti siis tuomion olin saanut.Aikaa ei kuulemma kuitenkaan tarvinnut varata ennen kuin olin käynyt ravintoterapeutilla ja saanut painoa pois.
Uskokaa tai älkää käännyn läheisen aluesairaalan puoleen ja olen hyvässä ja aktiivisessa hoidossa. Vieläkään ei nykyinen lääkäri tuominnut ylipainoani sairauden syyksi. Tässä siis vain yksi lääkäri, mutta yksikin tällainen on mielestäni liikaa. Pistää miettimään kuinka monta ihmistä hänenkin ansiostaan kärsii kotosalla.

Olin pienenä pöyreä ja lääkäri ihmetteli kovasti et on tytöllä pyöreyttä. Isä kaappasi kiukkuisen pikku prinsessansa kainaloon ja sanoi: ei se lääkärikään niin laiha ole ja poistui paikalta. Lääkärillä oli itselläänkin kolmisenkymmentä kiloa ylimääräistä.
Eli kyllä lääkäritkin voisi laskea nokkansa ja ajatella asiakkaansa tunteita vaikka omaisi millaisia mielipiteitä. Asiat voi esittää niin monella tavalla ja tuolla koulutuksella uskoisi pystyvän asialliseen asiakaspalveluun.

Se mitä en sanonut ääneen lääkärissä :

Taustaa : Sydänvika. Sepelvaltimot tutkittu, niissä ei vikaa. Syy siis tuntematon. Labra-arvot hyvät. Muutenkin terveys mennyt edellisestä kerrasta parempaan ja olin jopa onnistunut laihtumaan 10 kg. Kuvittelin saavani kehuja lääkäriltä. Eikä sydänjutusta voi nyt syyttää myöskään elintapoja. Ei kun voi, aina voi syyttää! Ja kuvitellakin voi mitä tahansa. Tosiasiassa käynti meni näin :

Lääkäri murahtaa ja käskee makaamaan kuvausta varten. Riisun paitani. Lääkäri katsoo selvästi inhoten kehoani, sillä tokihan ylipainoa vielä silti on.
(Jos sanoisin, mitä ajattelen, tokaisisin : - Voi harmi, kun sä oot valinnu väärän alan. Joudut kattelee mun läskimakkaroita. Susta ois pitäny tulla missikisojen tuomari. Saisit katella kauniita naisia. No tietty, kaikkihan ei pääse sille alalle. siinä vaaditaan ehkä vähän enemmän diplomatiaa ja sosiaalisia taitoja.)
Lääkäri nousee tuoliltaan ja siirtyy huoneen kauimmaisessa kolkassa olevan pöytänsä ääreen. Kääntää selkänsä, ettei joudu kauempaa katselemaan läskejäni. Mutisee itsekseen. En ole varma, kenelle puhuu, ilmeisesti ei minulle ainakaan. Sydämen tilani ei tietenkään kuulu minulle, ymmärrän sen!
Lääkäri : mmmm... muminaa... voidaan seuraavaksi ottaa vaikka sepelvaltimoiden kuvaus..
Minä : - Ne on jo viimeksi kuvattu!
Lääkäri katsoo minua epäuskoisena. Katsoo sitten tietokonettaan, ja murahtaa harmistuneesti, koska joutui toteamaan, että ne on tosiaan kuvattu ja kunnossa olevaksi todettu.
(Jätän sanomatta, että niin, tietysti ajattelet, että näin lihavalla on pakko olla sepelvaltimot tukossa, eihän näin lihavalla mistään muusta syystä voi olla sydänvika!)
Lääkäri : Painoa pitäis saada pois!
Tähän en malta olla sanomatta, että oon saanu jo 10 kiloa pois viime kerrasta. (Jätän sanomatta, että se olikin kova työ!)
Lääkäri murahtaa jotain. Katselee entistä tympeänpänä.
- Vielä pitäisi saada pois. Vaikka semmonen 5 kiloa.
(Joo, sehän käy helposti! Heti huomiseksiko?! Ivailen mielessäni)
Lääkäri : - Mites vointi? hengästyttääkö?
Minä : Ei. (Ja lisään mielessäni, että ihan hyvin jaksan hengästymättä kulkea sohvan ja jääkaapin väliä! Kun enhän mä koskaan tietenkään mitään muuta tee ku syön ja makaan. Senhän sä hyvin uskot!)

Lähden kontrollikäynniltä itkua nieleksien. Voisi luulla, että olen saanut huonoja uutisia, vaikka terveydentilani on edelliskerrasta parantunut. Tulin toiveikkaana ja innoissani viime kerrasta kohonneesta kunnostani ja lähden pois masentuneena itseni täydeksi nollaksi tuntien. Mitä tapahtui?

Nimimerkillä Se oli laiha lääkäri

Nuorena miehenä kävin sairaan- tai terveysdenhoitajan terveystarkastuksessa. Ylipainoa oli silloin suosituspainoon verrattuna luokkaa 5 - 10 kiloa, mikä nyt sitten onkaan haluttu paino.

Hoitajanainen ryhtyi tylysti huomauttelemaan painostani, joka tulisi aiheuttamaan jatkossa minulle sitä-ja-tätä ja tulee yhteiskunnalle kalliiksi. Sävy ei ollut ystävällinen tai edes ystävällisen asiallinen, vaan kyeessä oli lähinnä ihan puhdas saarna. Epämiellyttävää, ei kannustavaa.

Jos hoitajalla oli tai on vara ruveta pitämään saarnaa alle kymmenen kilon ylipainosta, millaiset ovatkaan lääketieteen lisensiaatin tai tohtorin oikeudet? Voisi kuvitella että tosi läski saa kyllä kuulla kunniansa, joka ei jää edes saarnan asteelle.

Mielestäni asia kannattaa ottaa mieluummin puheeksi jo tuossa vaiheessa. Jos tilanteen antaa mennä huonompaan suuntaan, sen korjaaminen tuottaa paljon suurempia haasteita myöhemmin. Aina ei kannata vetää herneitä nenään jos joku sanoo jotain mikä ei miellytä omaa itseään, vaan voi myös miettiä että olisiko siinä jotain järkeäkin.