Anoppikato

Avo tai avio, anopit ja appiukot ovat viisastuneet ja sulkevat pois lapsensa avo- tai aviokumppanin perinnöstä jos sitä jälkeen jää. Parempi olla haukkumatta, heissä itsessäkin voi olla arvosteltavaa.

Eihän kai kukaan hetkeäkään ajatellut, että itsessä olisi arvosteltavaa. Päin vastoin, palstan miniät ovat tähän asti olleet jaloja ja koulutettuja uranaisia, joilla on ollut täysin tollo anoppi, useinmiten vielä juoppo. Ja nynny aviomies kotona.
Nyt on tullut hiljaisuus tälle rintamalle.

Onkohan niin, että tämän päivän miniät todella ovat hyväkäytöksisiä, koulutettuja ja avarakatseisia. Heille miehen äiti on sukulainen, joka on odotettu vieras joulupöytään ja suureksi avuksi pikkulasten sairastaessa.

Nyt ollaan ymmärretty, että lapsilla on vain yhdet lähiomaiset, ja on oikein ja kohtuullista, että lapset ovat etusijalla suvun keskinäisissä suhteissa.

No ehkä ne vanhan kansan vallanhimoiset ja ilkeät anopit ovatkin jo lopullisesti dementoituneet, tai peräti kuolleet pois? Ja me nuoremmat anopit hallitsemme nykyajan sivistyneen ja kohteliaan käytöksen. Kohtelemme miniäämme niinkuin vierasta aikuista kuuluu kohdella. Ymmärrämme antaa myös pojallemme aikuisen ihmisen oikeudet päättää omat asiansa oman makunsa mukaan. Jolloin miniän ei tarvitse kokea miestään nynnyksi mammanpojaksi.
Kunnioitamme pariskunnan perhe-elämää ja heidän elämäntapaansa.
Autamme, mutta emme tunge emmekä tuppaa.
Tässä selitys nykyminiöiden ja anoppien hyviin väleihin.

Aloituksessa kuvaillulla tavalla tehtiin agraarisukupolvien aikaan ja ehkä vielä1950-1960 luvullakin maaseudulla. Miniä tuli taloon ja kaksi sukupolvea joutui sinnittelemään yhdessä 24/7/365. Kenelläkään ei ollut omaa tilaa eikä omaisuutta. Tottakai silloin niitä ristiriitoja tuli.
Emme me 1950-luvulla syntyneet naiset ole enää miehen kotiin muuttaneet. Me olemme lähteneet maalta kaupunkiin töihin. Maalle jäivät vain nämä peräkammarin pojat. Tunnen kymmeniä ikäisiäni naisia, kaikilla meillä on sama tausta, nuorena tyttönä töihin ja pikkuhiljaa siitä olemme edenneet urallamme paremmille palkoille ja hyvin turvattuun toimeentuloon. Me olemme olleet onnekkaita, työtä on riittänyt, elämä on kohdellut hyvin. Meidän ei ole tarvinnut huonoa miestä katsella loppuelämäämme, olemme eronneet ja kasvattaneet lapset omille jaloilleen ja tulemaan toimeen omilla ansioillaan. Olemme ostaneet itse asuntomme omilla palkkatuloilla, omiin nimiimme. Olemme maksaneet yli 40 vuotta eläkemaksuja, eläkkeemme tulee riittämään hyvin tavalliseen elämään. Eikä eläkeikään ole enää kuin muutama vuosi.

Ei meidän ole tarvinnut, eikä tarvitse nöyristellä yhdenkään miehen lasten edessä saadaksemme asua omassa kodissamme. Meillä on yhtä suuret omaisuudet kuin saman ikäisillä duunarimiehilläkin.

Kyllä se sama tilanne on edelleen, ainakin näiden 60-70v anoppien kanssa. "vanhempia ihmisiä pitäisi kunnioittaa", käyttäytyvät he sitten miten tahansa. He saavat sanoa ja piikitellä miten tahtovat, mutta siitä ei saa loukkaantua. Jos asiasta mainitsee asiallisesti, voitaisiinko keskustella, se on ryöpytystä ja toisen ihmisen itkettämistä (!). Ei päästäessä siihen asialliseen keskusteluun. Miniä aiheuttaa siis loukkaantumisellaan riidan. Ei saa loukkaantua, ei saisi olla mielipiteitä, edes omien lasten eli heidän lastenlasten suhteen. Olen turtunut tilanteeseen, surullinen miehen puolesta (hänen ja vanhempiensa välien tulehtumisesta), "miehen pitäisi olla mies" apen mielestä ja pitää heidän puoliaan. Minä kuulemma vieraannutan miestä ja lapsenlapsia heistä. Ja paskanmarjat,olen puolestani kehoittanut lapsiani ottamaan heihin yhteyttä, lähettämään kortteja, näkemään isovanhempiaan. Mutta ei, minä vieraannutan. Olen puhunut miehelle, että he ovat kuitenkin hänen vanhempiaan. Itse olen jo luovuttanut. Minulla ei ole enää mitään tunteita heitä kohtaan. 15v yritinmiellyttää. Nyt se on loppu. Mies saa tehdä mitä lystää heidän kanssaan.

Olen tottunut siihen, että ihmisiä kunnioitetaan heidän käytöksensä perusteella, iästä huolimatta. Ei sen takia, että ihminen on vanha. Minä en ole koskaan ollut omasta mielestäni heidän lapsi, vaan tasa-arvoinen ihminen, vaikka nuori olinkin kun aloitimme seurustelumme. Oletan ja oletin, että myös minuakin kunnioitetaan. Heillä oli eri näkemys asiasta.

Ehkä miniät ovat vaan kyllästyneet jauhamaan asiasta. Ei ne ihmisten luonteet muutu. Tilanne voi olla korkeintaan siedettävä tai sitten ihan kamala tällaisessa tilanteessa. Se on vain hyväksyttävä. Poikkeuksia tietysti on.

Anop72pi, kuulostat ihanalta anopilta.

Minneemi:
Yleistävä lauseesi: Kyllä se sama tilanne on edelleen, ainakin näiden 60-70v anoppien kanssa.

Vaikka sinulla on ikäviä kokemuksia miehesi vanhemmista, ei miehesi vanhempien käytös sinua kohtaan tee meistä muista 60-70 vuotiaista naisista kuvailemasi kaltaisia ihmisiä.
Sanot tottuneesi siihen, että muita ihmisiä kunnioitetaan heidän käytöksensä perustella iästä huolimatta. Ikävä kyllä yllä oleva lauseesi kertoo jotain aivan muuta. Sinä syyllistät kaikki 60-70 vuotiaat anopit ja apet ja väität meidän olevan anoppisi kaltaisia. Miksi?

Ne jäkättävät miniät ovat nyt anoppeja. Nykyajan miniät eivät ota vastaan anopilta mitä tahansa, sitä paitsi he eivät ole pojan kanssa naimisissakaan, joten lähtö suhteesta on helppo. Avoanopille voi sanoa suoraan, että tuttavuutemme ei tule olemaan pitkäikäinen, joten pidä mölyt mahassasi.

Olisikohan niin, että tämän päivän naiset eivät korosta ikäänsä. He pukeutuvat ajan hengen mukaan, he eivät enää pidä sitä 20 v. vanhaa mustaa leninkiä jokaisille vieraskutusilla. He käyvät kampaajalla, meikkaavat, harrastavat. Monet urheilevat ja kuntoilevat viikottain.
Ikäerot ovat haihtuneet. On kiva mennä miniän kanssa shoppailemaan vapaapäivänä tai käydä syömässä koko perhekunnan kanssa hyvässä ravintolassa.
Sukupolvien eroa ei enää korosteta, eikä ehkä kukaan muista toisen ikää. Eri ikäiset naiset voivat olla hyviä ystäviä keskenään, toisiaan kunnioittavia ja arvostavia, toisen seurasta nauttivia.