Se on sitte pässiäinen lusittu. Pukit ja pässit

Joo on, pakollinen krapulapäivä.

lääninpässi_ kirjoitti:

Joo on, pakollinen krapulapäivä.

Ei pidä päästää rapuloille...loivasti varovarovasti vaan..

Huomenna tosiaan pitää ottaa loiventavia. Kyl tää tästä lähtee.

Onhan huomenna vielä vappaa, sitten se on taas tottuus eessäpäien. :(

Nicitönnä kirjoitti:

Onhan huomenna vielä vappaa, sitten se on taas tottuus eessäpäien. :(

Onneksi on vapaata. Saa nukkua univelat pois ja voi rauhassa palautua kaikista pässiäisen koitoksista.
Positiivisena yllätyksenä hokasin, suklaamunia on vielä pari jäljellä. Niillä saa laskeutuneet verensokerit taas koholleen ja elämä hymyilee. :)

Vappuna taas uusiksi. Eihän täs oo kun 4 viikkoa aikaa kerätä voimia. Kiirettä pukkaa.

lääninpässi_ kirjoitti:

Onneksi on vapaata. Saa nukkua univelat pois ja voi rauhassa palautua kaikista pässiäisen koitoksista.
Positiivisena yllätyksenä hokasin, suklaamunia on vielä pari jäljellä. Niillä saa laskeutuneet verensokerit taas koholleen ja elämä hymyilee. :)

Vappuna taas uusiksi. Eihän täs oo kun 4 viikkoa aikaa kerätä voimia. Kiirettä pukkaa.

Lue lisää

Minusta taas tuntuu, että on jollain tapaa vapaata kun arki koittaa. Kotona on aika hulinaa.

Nicitönnä kirjoitti:

Minusta taas tuntuu, että on jollain tapaa vapaata kun arki koittaa. Kotona on aika hulinaa.

Joo. Jotenkin viikolla on rauhallisempaa. Energit tuhlataan kouluun ja töihin.

Nyt siepastaan vielä herkuista lisää potkua ja sitähän riittää.

Onneksi itsellä se pahin aika on jo mennyt ohi. Lapset ei enää juokse pitkin kämppää ja sotke sitämukaa. Ja nyt parina päivänä saivat purkaa energioitaan ulkona. Nyt taas tönötetään sisällä...

Dissident kirjoitti:

Joo. Jotenkin viikolla on rauhallisempaa. Energit tuhlataan kouluun ja töihin.

Nyt siepastaan vielä herkuista lisää potkua ja sitähän riittää.

Onneksi itsellä se pahin aika on jo mennyt ohi. Lapset ei enää juokse pitkin kämppää ja sotke sitämukaa. Ja nyt parina päivänä saivat purkaa energioitaan ulkona. Nyt taas tönötetään sisällä...

Lue lisää

Hehh, noita päiviä ootellessa. Kun kukaan ei sotke, meuhkaa ja kiistele periaatteenvuoksi....Epäkiitollista nurinaa mulla nyt, mutta on jotenkin liikaa juhlanpyhät ja sairastelut, lapset käy kierroksilla ja tunnilla kellonajan siirtokin pisti unirytmit rähinäksi. 😐

Kaipaan oikeesti jo töihin ja opiskelemaan. 😌

Nicitönnä kirjoitti:

Minusta taas tuntuu, että on jollain tapaa vapaata kun arki koittaa. Kotona on aika hulinaa.

.. Liikaa Sokeria?.. ;D

NuuskaMuikkune kirjoitti:

.. Liikaa Sokeria?.. ;D

Sitäkin ihan varmaan, mutta rutiinien puutteet taitaa olla pahin levottomuuden syy. Ollaa kaikki haluttu laistaa rutiineista lomalla ja tulos on sen mukaista sitten...😇

Nicitönnäout kirjoitti:

Sitäkin ihan varmaan, mutta rutiinien puutteet taitaa olla pahin levottomuuden syy. Ollaa kaikki haluttu laistaa rutiineista lomalla ja tulos on sen mukaista sitten...😇

.. Sokerin vaikutusta ei kannata AliArvioida.. ;D

Ilman sokeria ei hiiva lähde käymään. Maailma tarvitsee sokeria. :))

Nicitönnä kirjoitti:

Hehh, noita päiviä ootellessa. Kun kukaan ei sotke, meuhkaa ja kiistele periaatteenvuoksi....Epäkiitollista nurinaa mulla nyt, mutta on jotenkin liikaa juhlanpyhät ja sairastelut, lapset käy kierroksilla ja tunnilla kellonajan siirtokin pisti unirytmit rähinäksi. 😐

Kaipaan oikeesti jo töihin ja opiskelemaan. 😌

Lue lisää

Minä taas kaipaan nuolemaan pyllynreikuliasi ;)

Nicitönnä kirjoitti:

Hehh, noita päiviä ootellessa. Kun kukaan ei sotke, meuhkaa ja kiistele periaatteenvuoksi....Epäkiitollista nurinaa mulla nyt, mutta on jotenkin liikaa juhlanpyhät ja sairastelut, lapset käy kierroksilla ja tunnilla kellonajan siirtokin pisti unirytmit rähinäksi. 😐

Kaipaan oikeesti jo töihin ja opiskelemaan. 😌

Lue lisää

Joo. Kyllä lapsiperheelle tasaisen harmaa arki ilman erityisiä muutoksia olis ihan paras. Siksi kaiketi ei itselläkään ole ollut vuosiin mitään erikoisempaa juhlapyhäneuroosia, ehkä se joulu vielä menee, mutta sekin lyhyenä.

Itsellä mennyt tämä kevät jotenkin monimutkaisten ja sinkoilevien työkuvioitten takia ihan hoomoilasena öhhäilyks. Ei saa arjesta kiinni, kun se on jo mennytkin, sitten jumalaton siivoilu, pyykinpesu ja lumitalkoot viikonloppuna...tjaa...no arkenakin...

Johan noita kaksi, kolme nättiä päivää olikin..voi taas sataa jokatuutin täyteen lunta...helevetti!

Mutta tuossa kävi kaveri pyörähtää. Niillä on alle 5 vuotias down-heppu....huhhuh...on kuule helppoa ollut itsellä aina! Vitsi mikä vauhtiville! Sellainen viikari, että kaks aikuista saa tehdä oikeesti töitä, että kerkee perässä...

kaipaukseni kirjoitti:

Minä taas kaipaan nuolemaan pyllynreikuliasi ;)

Mihin jäi trollailu nikkis?

Btw perse on rumempi vielä kun naama.

Dissident kirjoitti:

Joo. Kyllä lapsiperheelle tasaisen harmaa arki ilman erityisiä muutoksia olis ihan paras. Siksi kaiketi ei itselläkään ole ollut vuosiin mitään erikoisempaa juhlapyhäneuroosia, ehkä se joulu vielä menee, mutta sekin lyhyenä.

Itsellä mennyt tämä kevät jotenkin monimutkaisten ja sinkoilevien työkuvioitten takia ihan hoomoilasena öhhäilyks. Ei saa arjesta kiinni, kun se on jo mennytkin, sitten jumalaton siivoilu, pyykinpesu ja lumitalkoot viikonloppuna...tjaa...no arkenakin...

Johan noita kaksi, kolme nättiä päivää olikin..voi taas sataa jokatuutin täyteen lunta...helevetti!

Mutta tuossa kävi kaveri pyörähtää. Niillä on alle 5 vuotias down-heppu....huhhuh...on kuule helppoa ollut itsellä aina! Vitsi mikä vauhtiville! Sellainen viikari, että kaks aikuista saa tehdä oikeesti töitä, että kerkee perässä...

Lue lisää

Tuntuu ainakin olevan hyvin rutiinikeskeistä. Kai se vaan tarttee antaa noiden mennä ranttatantta tanner tömisten.

Lähinnä toi jatkuva keskenään taistelu ja ähää yhyy, sä rikoit sen..ää eiiii minä päätän, et sinä..rasittavaa sisarusten välistä vääntöä. 😣

Ovat saaneet vilkkaan muksun. Downit on kyllä persoonia siinä missä mekin, mutta jostain syystä useimmiten aika aurinkoisia ja hyväntuulisia.

vammaisuus on kans sitten haasteellista, kun ei aina tiiä miten suhtautua ja huomioida erityistarpeita. Onneks sotkuja saa siivottua...

Yhden adhd- pojan vanhemmat ei juuri pojan kanssa käy missään kylässä, kun poikaa ei saa millään villitä vahingossakaan.. Harmiton huumori riistäytyy äkkiä käsistä ja menee kuulemma riehumiseksi niin että paikat hajoo.

Jossain laitoksessa onkin kaikki arkensa...missä käy kouluakin. Mä en tiennyt, että sitäkin on niin vaikianlaista, ettei kotona pysty pitämään.

Lunta joo sataa, pitäs pihat kolata. Kauheet penkat ja hanki joka puolella. Tympäsee koko talvi jo..

Nicitönnä kirjoitti:

Tuntuu ainakin olevan hyvin rutiinikeskeistä. Kai se vaan tarttee antaa noiden mennä ranttatantta tanner tömisten.

Lähinnä toi jatkuva keskenään taistelu ja ähää yhyy, sä rikoit sen..ää eiiii minä päätän, et sinä..rasittavaa sisarusten välistä vääntöä. 😣

Ovat saaneet vilkkaan muksun. Downit on kyllä persoonia siinä missä mekin, mutta jostain syystä useimmiten aika aurinkoisia ja hyväntuulisia.

vammaisuus on kans sitten haasteellista, kun ei aina tiiä miten suhtautua ja huomioida erityistarpeita. Onneks sotkuja saa siivottua...

Yhden adhd- pojan vanhemmat ei juuri pojan kanssa käy missään kylässä, kun poikaa ei saa millään villitä vahingossakaan.. Harmiton huumori riistäytyy äkkiä käsistä ja menee kuulemma riehumiseksi niin että paikat hajoo.

Jossain laitoksessa onkin kaikki arkensa...missä käy kouluakin. Mä en tiennyt, että sitäkin on niin vaikianlaista, ettei kotona pysty pitämään.

Lunta joo sataa, pitäs pihat kolata. Kauheet penkat ja hanki joka puolella. Tympäsee koko talvi jo..

Lue lisää

Hehheh...

Voin jotenkin niiiin kuvitella sut katsomassa kattoon ja huokaamassa. Ja kaksi killisilmää vieressä kälättää kummanko vika ja mitä häh...

Juu. No jos jonkun ihmisen silloin tällöin täytyy syntyä vammaisena, tämä poju on onnekas. Vanhemmat ovat ottaneet asian tosi oikein. Hällä on täysi tuki ja konsteja jo tulevaisuutta varten. Osaa jo viittoa, jos kuulo ei olekaan hyvä. Kommunikointi on tärkeä asia.

Joo. Kyllä terve lapsi on helppo. Vaikka tottakai sekin vie voimat...ja hermot. Hah...vieläkin huvittaa tuo mielikuva....pikkunicik pistää äitin koville...

Dissident kirjoitti:

Hehheh...

Voin jotenkin niiiin kuvitella sut katsomassa kattoon ja huokaamassa. Ja kaksi killisilmää vieressä kälättää kummanko vika ja mitä häh...

Juu. No jos jonkun ihmisen silloin tällöin täytyy syntyä vammaisena, tämä poju on onnekas. Vanhemmat ovat ottaneet asian tosi oikein. Hällä on täysi tuki ja konsteja jo tulevaisuutta varten. Osaa jo viittoa, jos kuulo ei olekaan hyvä. Kommunikointi on tärkeä asia.

Joo. Kyllä terve lapsi on helppo. Vaikka tottakai sekin vie voimat...ja hermot. Hah...vieläkin huvittaa tuo mielikuva....pikkunicik pistää äitin koville...

Lue lisää

Kyllä tässä välillä isännän kanssa vaihdetaan silmäyksiä ja ilmeitä, että mitähän me on oikeen menty joskus innoissamme tekemään. Noi mukulat!!! No ei vaan, ne on niitä hetkiä joskus, kun kaaos käy hermoon. >:)

Kyllä sitä tuli itsekin mietittyä tuota vammaisuuden mahdollisuutta viimesimmän kanssa varsinkin, kun oli annettu seulonassa riskiluku saada vammainen lapsi ja se oli korkea.

Niskaturvotusta ol ja seurattiin, downiahan meille povattiin. mutta ei sitten tullut. Vähän varjosti raskautta se huoli siitä, miten vaikeesti vammainen lapsi mahdollisesti onkaan. Plus omat terveysongelmat päälle.

Kyllä se ois opettelun paikka ollut, vaikka siihen koitti henkisesti asennoitua. Hattua nostan vanhemmille, joilla tuo tilanne on, sillä se vaatii paljon ymmärrystä, aikaa ja rakkautta. Hyvin paljon pitkä aikajanan sitoutumista ja kykyä hahmottaa tulevaakin. Myös pelkoa lapsen voinnista ja mahdollisesta huononemisesta. Oheisista sairauksista. ja se rakkaus nimenomaan on se mikä vie eteenpäin. Oma lapsi on aarre, vaikka sairaanakin. Mutta ymmärtää, että jokainen vanhempi joskus väsyy ja varsinkin jos kokee jäävänsä ongelmien kanssa yksin.

Eikä tukijoukkoja aina suinkaan helposti löydy.


Aamulla alkas taas koulupäivä. :)

Kait se olisi unten paikka taas, vaikka nukuinkin illalla varmaan toista tuntia. Kestää toi paraneminen jotenkin kauan...menee teenpäin ja taas kohta tuntuu, että ottikin takapakkia ja uudestaan alkaa kurkkukipu ja meinaa tukehtua yskään ja heiluminen saa sen vaan yltymään. Joku tuberkuloosi varmaan. :(

Nicitönnä kirjoitti:

Kyllä tässä välillä isännän kanssa vaihdetaan silmäyksiä ja ilmeitä, että mitähän me on oikeen menty joskus innoissamme tekemään. Noi mukulat!!! No ei vaan, ne on niitä hetkiä joskus, kun kaaos käy hermoon. >:)

Kyllä sitä tuli itsekin mietittyä tuota vammaisuuden mahdollisuutta viimesimmän kanssa varsinkin, kun oli annettu seulonassa riskiluku saada vammainen lapsi ja se oli korkea.

Niskaturvotusta ol ja seurattiin, downiahan meille povattiin. mutta ei sitten tullut. Vähän varjosti raskautta se huoli siitä, miten vaikeesti vammainen lapsi mahdollisesti onkaan. Plus omat terveysongelmat päälle.

Kyllä se ois opettelun paikka ollut, vaikka siihen koitti henkisesti asennoitua. Hattua nostan vanhemmille, joilla tuo tilanne on, sillä se vaatii paljon ymmärrystä, aikaa ja rakkautta. Hyvin paljon pitkä aikajanan sitoutumista ja kykyä hahmottaa tulevaakin. Myös pelkoa lapsen voinnista ja mahdollisesta huononemisesta. Oheisista sairauksista. ja se rakkaus nimenomaan on se mikä vie eteenpäin. Oma lapsi on aarre, vaikka sairaanakin. Mutta ymmärtää, että jokainen vanhempi joskus väsyy ja varsinkin jos kokee jäävänsä ongelmien kanssa yksin.

Eikä tukijoukkoja aina suinkaan helposti löydy.


Aamulla alkas taas koulupäivä. :)

Kait se olisi unten paikka taas, vaikka nukuinkin illalla varmaan toista tuntia. Kestää toi paraneminen jotenkin kauan...menee teenpäin ja taas kohta tuntuu, että ottikin takapakkia ja uudestaan alkaa kurkkukipu ja meinaa tukehtua yskään ja heiluminen saa sen vaan yltymään. Joku tuberkuloosi varmaan. :(

Lue lisää

Joo. Vammaisen lapsen kanssa ei ole kuin arkea. Ja jos juhlaa on, se on vaikka päiväunet.

Onneksi on terveet muksut sulla.

Ja nää taudit on ärhäkkiä. Naapurin täti yski pari kylkiluuta poikki. Kävin taas sen pihankin tuossa putsaamassa, kun näyttää olevan vielä vanhempiensa luona pääsiäisen vietossa.

Päätä tyynyyn ja selätä se pöpö..lunkisti ja killitä nesteitä reippaasti. Täällä jos sairastaisit, juottaisin mummon puna/mustaviinamarjamehua pullotolkulla...

Hyvää yötä Nic. Parane.

Dissident kirjoitti:

Joo. Vammaisen lapsen kanssa ei ole kuin arkea. Ja jos juhlaa on, se on vaikka päiväunet.

Onneksi on terveet muksut sulla.

Ja nää taudit on ärhäkkiä. Naapurin täti yski pari kylkiluuta poikki. Kävin taas sen pihankin tuossa putsaamassa, kun näyttää olevan vielä vanhempiensa luona pääsiäisen vietossa.

Päätä tyynyyn ja selätä se pöpö..lunkisti ja killitä nesteitä reippaasti. Täällä jos sairastaisit, juottaisin mummon puna/mustaviinamarjamehua pullotolkulla...

Hyvää yötä Nic. Parane.

Lue lisää

Jotakuinkin varmaan noin se menee.

"Onneksi on terveet muksut sulla."

- No ei ainakaan vielä ole ilmennyt mitään, mutta vaaransa on. Toisella taitaa olla levottomat jalat kuten mulla, ainakin oirehtii tismalleen kun minä oirehdin jo lapsena. Toisella taas iho ongelmia, kuten isällään. Mutta toivotaan ettei mitään vaikeempaa. Migreeni on mahdollista periytyä, niin voimakas sukurasite ja onhan noi muutkin naisten jutut pidettävä mielessä, jos joskus oirehtivat että on voineet periytyä multa... :/

Joo tulee välillä ihan raudan maku suuhun, kun yskii. Veren maku. :(

Kiva, kun autat naapuriakin. Se on aika harvinaista jo nykyään.

Täytyy mennä joo pötkölleen ainakin, tiedä sitten osaanko nukahtaa. Tuntuu ettei varmaan mee silmä kii. Puhelinta kyttään kuitenkin. Oisin ihan marjan värinen ittekin pullotolkulla mehua juotuani. Mutta tosi kauniisti ajateltu, c-vitamiinia mehun muodssa tarjoilla. Jotta paranee. Kiitos. :D

Hyvää yötä Dissis, kauniita unia. :)

Vielä kovemmaksi homman tekisi se, jos hangessakin käyttäisi pelkkiä biksuja tai uimahousuja.