Miten siis käy, jos toinen puolisko hakee eroa, mutta toinen ei suostu eroon?
Itse en ole ollut aviossa enkä siis ymmärrä, kuin että ainakin Kauniissa ja rohkeissa pitää allekirjoittaa eropaperit, mutta entä jos toinen ei suostu allekirjoittamaan?!
Mikä on suomen lain käytäntö näissä asioissa?
Itse en ole ollut aviossa enkä siis ymmärrä, kuin että ainakin Kauniissa ja rohkeissa pitää allekirjoittaa eropaperit, mutta entä jos toinen ei suostu allekirjoittamaan?!
Mikä on suomen lain käytäntö näissä asioissa?
Vastaukset 12
Vanhimmat
jos yleissivistyksesi on kauniiden ja rohkeiden varassa; siis oikeasti, sellaisen sonnan jatkuva katselu surkastuttaa aivot. Mutta itse kysymykseen: toinen osapuoli joutuu allekirjoittamaan tiedoksisaantitodistuksen mikäli ei allekirjoita itse erohakemusta. Jos ei allekirjoita tiedoksisaantitodistustakaan, annetaan erohakemus tiedoksi haastemiehen välityksellä.
Jos kerran en itse ole ollut aviossa, on kai luonnollista etten ole avioliittoasioista kauheasti perilläkään??
Johan sen suoraan myönsin kuten senkin, että ainoat kokemukseni aiheesta ovat kaunareiden jaksot, joihin ei liene luottaminen..
Kiitos tiedosta kuitenkin..
Joo tähän ei voi olla vastaamatta,olen hakenut eroa miehestäni ja enää ei puutu kuin vahvistus miks kyselisin asiaa ainakaan omalla kohdallani tulevalta ex mieheltäni kieltäytyy allekirjoittamasta paperia yhdessä mut olen sitä mieltä jos lähtee eroa hakemaan miks jättäisi sen kesken onhan mieheni pettänyt vuosikaudet ja silti kehtaa olla allekirjoittamatta yhdessä ero paperia.
Täällä uteliaita riittää. Saantitodistus on haettava eli haet postista puna-valkolapulla henkilökohtaisesti eropaperit. "Teistä on haettu avieroa. Suostukko nää vai et?". Jos et hae papereita, niin kyllä ne joku sinulle varmaan toimittaa....
Suomessa saa eron jokatapauksessa. Jos molemmat kirjoittavat paperin, ero on selvä helposti. Jos toinen "kiukuttelee", eikä kirjoita niin hänelle lähetetään tiedoksianto siitä, että toinen osapuoli on hakenut eroa. Menee ehkä pari vkoa, niin sitten asia etenee ja hakija saa eron ilman nimmariakin (jos siis kyse on jatkohakemuksesta harkinta-ajan päättymisen jälkeen).
vaikka toinen ei hakiskaan postista ilmotusta,haastemies sen toimittaa lopulta perille.
Ja jos pakoilee haastemiestäkin, voidaan avioerohakemuksesta kuuluttaa Virallisessa Lehdessä, esim. jos marokkolainen puoliso on häippäissyt takaisin Marokkoon telttaan asumaan kameleitten kanssa... ;)
...Tuli tuosta ulkomaalaisesta mieleeni; onko siis näin, että jos "se marokkolainen" pakenee Jordaniin, niin haastemiestäkö ei perään lähetetä?
Ystävällämme on pelko, että avioeroprosessinsa kestää ikuisuuksia, jos ulkomaalainen "vaimonsa" lähetetään takaisin kotimaahansa. "lähetetään" siksi, että pysyvää oleskelulupaa tällä "vaimolla" ei tällä hetkellä ole ja opiskelee paikallisessa korkeakoulussa... ties mitä lie.
Ystävämme asuu nyt toistaiseksi perheessämme, saa jatkuvasti "vaimoltaan" alatyylin tekstiviestejä puhelimeensa ja on henkisesti melko rikki. Työpaikallaan tämä "vaimo" käy myös tämän tästä häiriköimässä. Ja meidän kotimme ulkopuolelta on myös ikkunoiden alta löytynyt jalanjälkiä - meidän ne eivät ole, koska lapsemme ovat jo muualla. Eli näin mekin mieheni kanssa olemme tässä myllytyksessä mukana: myös me saamme halventavia tekstiviestejä puhelimiimme.
Lähestymiskieltoa ollaan määräämässä parhaillaan - meidän kaikkien suhteen- ja poliisin kanssa tämä "vaimo" on myös vähän väliä ollut tekemisissä.
-kuinkakohan kauan Suomen laki sallii tällaista ulkomaalaisen toimintaa?-
Käräjäoikeudesta vaan on ystävällemme sanottu, että prosessi saattaa jatkua vaikka kuinka kauan, jos esim. vastapuoli palautuu/palautetaan kotimaahansa? Ystävämme on myös joutunut käännättämään kaikki eroon liittyvät asiapaperit "vaimon" äidinkielelle, jotenka senkin takia on prosessi pitkittynyt, kun asiapapereita on kylmän tylysti häänelle palautettu ja neuvottu käännättämään ne.
Eli ystävämme näyttämisen halu - naimalla ulkomaalainen - koitui äärimmäisen pahaksi erehdykseksi. Todellisen luonteensa "vaimo" näytti
välittömästi saavuttuaan Suomeen, jonka jälkeen piakkoin ystävämme eroprosessin laittoi vireille ja muutti meidän luo.
Tulipahan tässä purettua, mutta peruskysymys siis tai varmenne- kirjoittamaasi tuli jo alussa :)
-riitta
Noh, Suomessa jos nakkaa roskiin ilmoitus- / vastineosan niin siten tulee haastemies ja kertoo asian laida.
oottelee harkinta-ajankin lähtemättä (niin kuin tein) ja ex on kirjannu yhteiselämän päättämis sydeemin hakemukseen, niin tiedoksiannossa vaaditaan häädön uhalla muuttamaan veks yhteisestä asunnosta, siis vaikka omaisuuden jakoa ei olis tehty. Blääh, tuli toikin koettua. Hetihän avioeropesästä kandeis häippästä, mut mua ei huvittanu, lähinnä lasten takia. Exdaami siitä kuiteskin häippäs, kun sain (liian) ison lainan ja lunastin kämpän. Häviö rules...
Kirjoitin jo samasta asiasta tämän palstan Only lonely nimimerkille. Nainen on tänään ollut töistä poissa saatuaan avioeropaperit postista.
Katsoin tuon Kauniit ja Rohkeat-jakson, jossa Brooke kieltäytyi allekirjoittamasta avioeropaperia. Minä tein Brookea moninkerroin upeammat voltit pelatessani aikaa. Eräs iäkäs uskovainen nainen neuvoi pelaamaan aikaa. Pelasin sitä sitten tehden Suomen ennätyksen juristipiireissä.
En allekirjoittanut yhtäkään paperia. Postitin kaikki ruskeat kirjeet takaisin miehelle haistatusten kanssa. Haastemiehet kiikuttivat paperit kotiin. Lähetin ne sitten taas postissa avaamattomina miehelle. Ehkä terapeutit kertovat tarinamme lopun. Toivottavasti heillä on joskus aikaa lukea näitä keskustelupalstoja. Mediassa tolkutetaan nykyään jatkuvasti nettikeskustelupalstoista. Välistä tuntuu siltä, että todellinen keskustelu tapahtuu nykyään vain nettisivuilla.
Jos ihmisellä on pokkaa hakea ominpäin avioeroa, niin hän saa kestää leikin leikkinä. Sääliä ei kannata tippaakaan tuntea. Mies ei välittänyt vähääkään perheestään. Naisia riitti joka sormelle. Täysin fiksut ja järkevät naiset lähtivät tuon miehen kelkkaan. Kävin kerrankin häätämässä erään naisen kesämökiltämme.
Lopulta sain nykyisen elämänkumppanin toimesta itselleni lähestymiskiellon. Kokemukseni oli huikea. En kaipaa enää ikinä mitään kickejä miesten taholta. Avioerojupakasta opin sen, että naimisiin ei olisi ikinä kannattanut mennä.
Parisuhde on kahden ihmisen välinen asia. Ei siihen yhteiskuntaa tarvita pykälineen väliin.
Vitkuttelin eroa kolme vuotta. Sen jälkeen oli tehtävä pesänjako pakkohuutokaupan uhalla. Mies on menettänyt oman osuutensa taivaan tuuliin. Hänellä ei ole enää varaa mihinkään välistä ei edes tupakka-askiin. En tiedä teinkö taistelullani hyvää vai pahaa. Ehkä alan oppineet saivat tapauksestamme tutkimusmateriaalia. Pöytäkirjat ovat kaikkien luettavissa. Tapaus X. Toivon, että juttumme mainitaan vielä monen oppikirjan lehdillä.
Yksipuolinen avioeron hakeminen on mielestäni henkistä väkivaltaa. Laki on vielä lapsen kengissä. Samoin mielestäni lähestymiskieltolaki.
Juristiksi en ole ikinä halunnut. Säälin koko ammattikuntaa. Mieluummin hankkisin leipäni vaikka sontakuskina.
muakin otti päähän, kun oma liitto, eli lopetus läksi pyörimään byrokratianrattaissa. Mä en oo kyllä katkera, eri asia löytyykö kakkos kierroksella enää ihmistä messiin. Enimmäkseen ollaan eletyn elämän vuoksi pommeja. Jos vihaat miehiä, niin ala lepakoks. Pitkän liiton jäljiltä on kyllä vaikeeta suunnitella uutta, ehkä se vanha liitto oli ainut ja oikee, se vaan tuli hukattua. Yksin on kyllä v******sta olla, mut Elämä on.