Hyvän mielen kello

Voi sua reppanaa.

Reppana mikä Reppana, mites ite, ootko miten hyvä ihminen sanomaan tuollaisia. Muuten kello soittaa minulla mieltä ja oloa rauhoittaen ja onhan sekin vanhukselle juttuseuraa, jos muita juttukumppaneita puuttuu. Kun kertoilee asiansa, ei kuulu vastaväitteitä eikä ivanaurua, joka usein kuuluu, jos vanhempi uskaltaa avata suunsa. Nämä nuoret eivät ymmärrä vanhempien mieltymystä kaappikelloihin. Nykyään kellot ovat pattereilla käyviä kun taas ennen vanhaan kellot olivat kaikki vedettäviä ja isäntä piti kunnia-asianaan vetää kodin kaappikellon. Kun minä uskalsin jättää talossamme kellon soittamaan yön ajaksi, odotin mellakkaa, mutta ilokseni huomasin muidenkin pitävän kelloni äänestä. Kelloni on rautalankakiekkoa vasaroiva kaappikello ja sen ääni on kantava, mutta hiljainen, johtuen siitä, että kello on asetettu olo ja makuuhuoneen väliseinään jonka alla eikä yllä kulje putkia, joten ääni ei kaiu minnekkään. Jos ääni kaikuu, se kaikuu patterikellosta, joka sijaitsee kirjahyllyssä ja soittaa englantilaista westminster abbeyn kellon sävelmää. Se soittaa viimeisen kerran illalla kymmenen aikaan ja aamulla soittaa ensi kerran kuuden aikaan. Siinä on yösoiton poisto, joka on yleinen uusissa kaappikelloissa. Ääni kantaa patterin putkia pitkin läpi yläkerran ja toisella seinällä seinän takana ja lattiassa kulkevien vesiputkien kautta. Kukaan ei ole valittanut. Olen hyvin hiljainen eikä elämän kumppanini päästä ääntä pitempään kotona päivittäin, vaikka kommunikoimme muuten. Näin kello on tullut meille tärkeäksi enkä näe syytä, miksi jokainen ihminen ei voisi kerrostalossa soittaa öisinkin tasatunnein kelloa mutta herkempien naapurien avuksi yleensä hankitaan yösoiton poisto tai sammutetaan kello yöksi ja laitetaan aamulla taas päälle ja aikaan. Joskus laitan aave Marian soitannoksi ja nautin täysin siemauksin kellostani.

Tulee hyvä mieli kun vilkaisee ranteessa kiiltelevää Rolexia. Tietää kuuluvansa yhteiskunnan eliittiin.

Minun naapurini ovat fiksuja, monikansallisia ihmisiä, jotka eivät ole erityisemmin huudelleet tai paiskoneet ovia tai hakanneet seiniä. Päin vastoin, heitä voi tervehtiä ulos mennessä ja ovat hyvin itsenäisiä ihmisiä, jotka vetäytyvät kotiinsa työpäivän jälkeen, eikä ulkopuolella tapahtuva häiritse heitä. Siksi minä kehuisin heitä pärjäävinä erilaisten ihmisten kanssa. Itse en erityisemmin välitä liian läheisistä väleistä naapureihin eikä tunnu kukaan muukaan välittävän, kuin kyselee "mitenkä voitte"? "Kiitos hyvinhän meillä." Näin asukkaana tunnen hyvää mieltä lähinaapureita ajatellessani.

Oli väärä aihe edellä. Minä uskon, että naapurini ainakin käyvät töissä ja eläkeläisetkään eivät valita mistään eikä ainakaan kelloista. Minun kelloni on henkilökohtainen valinta minulle ja soitan sitä niin, että se tuottaa iloa, ei ärsytä eikä kenenkään tarvitse itkeä vaan lähinaapureita viime aikoina kolme lienee; jos oikeassa olen; hankkinut kaappikellon. Tämä on heidän henkilökohtainen kannan ostonsa kello-kysymykseen.

Tämä rouva joka kuljeskeli kirveen kanssa, oli ottanut kirveen tuli tueksi aivan ajatuksissaan. Oven takaa yllätti naapuri ja huoltomies talutti rouvan nukkumaan. Rouva osti itsekin soittavan vehkeen ja en ole minä häntä ikinä oven takana nähnyt. Miten lie totta. Näitä juttuja riittää. Myös minä pidän kelloltasikin päällä öisin ja tuskin korvin kuultavan kellon.