Ne tosi miehet rintamalla sodan jälkeen sanoivat että:
"Minä en lahtarin ristiä rintaani ota."
Ne olivat todellisia suomalaisia sotilaita eivätkä takarintaman upseeriporvarirottia jotka keikuttelevat mitaleillaan.
"Minä en lahtarin ristiä rintaani ota."
Ne olivat todellisia suomalaisia sotilaita eivätkä takarintaman upseeriporvarirottia jotka keikuttelevat mitaleillaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ai tämän tyyppisiä tarkoitit?
http://www.mannerheim-ristinritarit.fi/ritarit?xmid=134
Lahrari sanan käyttäjä paljastaa heti historiallisen asiantuntemattomuutensa. Harmi että joissakin suvuissa halutaan yhä toistaa edellisten sukupolvien virheitä. Harhaanjohdettujahan useimmat punikit olivat, yksinkertaiset ihmiset. Suomi alkoi kehittyä ripeästi myös köyhyyden poistamisessa kun päästiin eroon venäjästä ja punikeista.
Katkera käpykaartilaisen jälkeläinen purkaa tunteitaan. Työttömänäkin on kurja olla, kun rahat ei riitä ja lähibaarin lahtarit laskuttaa kaljasta liika.
Älkäänyt hurahtako uskomaan noita Väinö Linnan synnyttämiä myyttejä että jermut olisivat olleet huippusotilaita. Ville Kivimäen tutkimus ("Murtuneet mielet") osoitti vakuuttavasti että sodassa kaikkein parhaimmat ja luotettavimmat sekä uskollisimmat sotilaat olivat hyvän kotikasvatuksen saaneita kilttejä äidin poikia. Nämä purnaajajermut olivat niitä jotka ensimmäisenä ottivat hatkat, laskivat yleistä moraalia suunsoitollaan ja olivat yleensäkin haitaksi.
Tuntemattoman sotilaan stoorit Viirilästä, Rokasta ja muista jermuista kovina sankarina on syytä LAAJEMMASSA PERSPEKTIIVISSÄ asettaa kyseenalaiseksi. Myös Lammion tapaiset johtajat olivat sitten luonteeltaan miten jäykkiä ja kaavamaisia tahansa olivat niitä joiden joukoista keskimäärin vähemmän lähdettiin lipettiin. Sen sijaan hyvää pataa miesten kanssa olleiden upseereiden joukoista näitä käpykaartilaisia vasta löytyikin.
Väinö Linnan myytit on jo aika kumota. Mieluummin kusipäinen mutta pystyvä pataljoonan johtaja kuin "mukava" mutta tiukan paikan tullen avuton upseeri.
Muista tämä asia. Sodan jälkeen varsinkin Linnan Tuntemattoman romaanin ilmestyttyä moni kaveri alkoi esiintyä kovana jermuna. Kirjailija Veijo Meri nauroikin sille miten Linnan romaanin jälkeen hyvin monet veteraanit alkoivat puhua sodasta ihan eri tavalla kuin vuosina 1945-53. Veteraanit siis alkoivat ikäänkuin näytellä jotain tiettyä roolia. Lisäksi Väinö Linna yleensäkin on huijannut suuren osan Suomen kansasta uskomaan myyttejä niin vuodesta 1918 kuin jatkosodastakin.
Mitä ne myytit sitten olivat?
lukeehan nuo pöljät taru sormusten herrastakin ja osa jopa on pukeutunekin niitten vetimiin että on niitä nenästä vedettäviä ennenkin ollut
Yksikään kirjoittajista ei tiedä sodasta hitonkaa vertaa. Aloittaja laskee alleen humalahuuruissaan, saati tosipaikassa. Satuin tuntemaan hyvin erään ritarin, ja oli vielä vanhempana miehenäkin jämäkkä, pelkäämätön mies.
VAIN VIHREÄ RISUPARTA PYSTYY NÄIHIN KUVOTTAVIIN ALOITUKSIIN, KYTKEYTYMÄLLÄ KETJUIN ENSIN LANNOITUSLENTOKONEEN NOKKAPYÖRÄÄN TAI HARVESTERIIN. HYI VITTU !
Tosi miehet vai tosimiehet?