Vajaakuntoisena ulkomaille

Onko täällä muita ns. hiukan "vajaakuntoisia", jotka haaveilevat ulkomailla oleskelusta/työskentelystä/opiskelusta? Tai ovat kokeneet ulkomailla opiskelun/työskentelyn? Itselläni on oikealla lääkityksellä hyvin hallussa oleva "vaikea" mielenterveysongelma (joka siis ei haittaa arjen toimintaani juuri mitenkään) ja olen tässä kymmenisen vuotta miettinyt omia tulevaisuudennäkymiäni Suomessa ja mahdollisesti Suomen ulkopuolella. Ikää minulla on jo hiukan päälle 30-vuotta ja taskusta löytyy maisterin paperit (STEM-aineesta). Osaan suomea, ruotsia ja englantia, mutta olisin kyllä valmis opettelemaan jonkun uudenkin kielen. Kavereita tai ystäviä minulla ei ole, ei ole perhettä, tai oikeastaan mitään muitakaan siteitä Suomeen sukulaisia lukuunottamatta (joita näen aniharvoin). Miinuksena minulta puuttuu myös lähes kokonaan työkokemus (pieniä pätkiä siellä täällä), armeijasta sain vapautuksen (enkä siis ole käynyt armeijaa enkä siviilipalvelusta) eikä minulla ole ajokorttia (mikä varmaan eliminoi jotkin maat kuten USA, jossa autoilu on käytännössä pakollista). Parisuhdetta/lapsia en ajatellut alkaa enää hankkimaan, joten Suomen käsittääkseni hyvä lastenhoito/päiväkoti/koulujärjestelmä on minulle ihan samantekevää. Plussana voisin sanoa, että asun vuokralla eikä minulla ole velkoja.

Vaikka ymmärrän että tilanteeni ei ole optimaalinen ulkomaille lähdön kannalta, on minulla kuitenkin toivoa tulevaisuuden suhteen ja olen luonteeltani optimisti. Ei ole ollut varaa masentua liiaksi ja tuhlata elämääni sängynpohjalla tai päihtyneenä. En ole koskaan asunut Suomen ulkopuolella, mutta Suomen sisällä olen liikkunut paikkakunnasta toiseen esim. opiskelujen takia. Elän askeettisesti, minulla on käsittääkseni Suomen mittakaavassakin katsottuna köyhyysrajan alittavat tulot eikä tulevaisuus Suomessa näiltä osin vaikuta kovin hyvältä. Käsittääkseni loputtomalla oikeistohallinnolla Suomessa ei ole mitään aikomustakaan helpottaa pienituloisten elämää. En vihaa Suomea, mutta oma realistinen arvioni tämän maan työttömien tai mielenterveysongelmaisten tulevaisuudesta ei kyllä ole mikään kovin ruusuinen.

Palatakseni alun kysymyksiin: onko täällä muita samoja "ongelmia" omaavia henkilöitä, jotka kuitenkin ovat päässeet ja uskaltaneet lähteä Suomesta johonkin toiseen maahan? Mihin maahan kannattaisi lähteä ja miksi?