Käyttökelpoisten (huollon jälkeen) sotasaalisaseiden määrästä liikkuu monenlaista tietoa. Wikipedian mukaan mm. Degtjarjova Pehotnyi (DP) pikakiväärejä olisi saanut sotasaaliina peräti niin paljon ( 9 000) että se syrjäytti rintamakäytössä epäluotettavamman Lahti-Saloranta pikakiväärin. Sen sijaan puna-armeijan konepistoolimääriä ei ole tiedossa.
Suomi valmisti kaikkiaan 1950-luvulle asti noin 80 000 Suomi-konepistoolia joista 90% armeijalle. Ilmeisesti niitä ei menetetty kovinkaan paljon sillä rikkoutumisten ja häviämisten ja tuhotumisten jälkeen niitä oli yhä käytössä yli 50 000 vielä 1950-luvun puolivälissä. Ja kesäkuun alussa 1944 Suomi-konepistoolien määrä oli myös yli 50 000. Lokakuussa 1944 tuhoutumisten, kulumisten ja katoamisten jälkeen (myös piilotetut) niitä oli käytössä reilu 40 000. Sota-aikana Suomi-konepistoolia oli valmistettu yli 50 000, ennen sotia vain reilu 4 000.
Onko mitään koontitietoa kaikista sotasaalisaseista mitä suomalaiset saivat haltuunsa 1939-44?
Suomi valmisti kaikkiaan 1950-luvulle asti noin 80 000 Suomi-konepistoolia joista 90% armeijalle. Ilmeisesti niitä ei menetetty kovinkaan paljon sillä rikkoutumisten ja häviämisten ja tuhotumisten jälkeen niitä oli yhä käytössä yli 50 000 vielä 1950-luvun puolivälissä. Ja kesäkuun alussa 1944 Suomi-konepistoolien määrä oli myös yli 50 000. Lokakuussa 1944 tuhoutumisten, kulumisten ja katoamisten jälkeen (myös piilotetut) niitä oli käytössä reilu 40 000. Sota-aikana Suomi-konepistoolia oli valmistettu yli 50 000, ennen sotia vain reilu 4 000.
Onko mitään koontitietoa kaikista sotasaalisaseista mitä suomalaiset saivat haltuunsa 1939-44?
Vastaukset 95
Vanhimmat
DP-sotasaalisaseiden+määrä,+peräti+9+000+tuntuu+isolta+sillä+Neuvostoliitto+itse+valmisti+niitä+kaikkiaan+vain+noin+800+000.+Aseita+on+ollut+käytössä+II+maailmansodan+jälkeen+mm.+Koreassa,+Vietnamissa,+Afganistanissa+ja+Malissa.+
Nooh!
Jos venäläisten dk:n realistisempi luku ois tuossa 80.000kpl. Laitetaan kaksi nollaa lisää.
löytyvät Talvisodan Historia 4:stä ja Jatkosodan historia 6:sta.
Stallareiltahan historiaan tutustuminen on kielletty, mutta muut voivat sieltä tarkista.
Wikipedia liioittelee kaapattujen neuvostopikakiväärien määriä hieman. Todellisuudessa niitä saatiin sotasaaliiksi talvisodassa n. 3 400 ja jatkosodassa noin 5 000, siis yht. 8 400. Osahan niistä on menetetty sodankäynnissä joten ei niitä ole voinut millään olla 9 000, tuskin edes 8 000. Niitä oli käytössä 2:1 suhteessa Lahti-Saloranta pikakivääreihin rintamajoukoissa. Se oli hiivatin hyvä ja tulivoimainen ase.
Jatkosodan määrävahvuuksilla varustetulla jv.rykmentillä oli 144 pikakivääriä ja jv-pataljoonalla 48. Näin ollen 8 000 DP-pikakiväärillä pystyttäisiin kattamaan 166 pataljoonan pikakivääritarve. Onhan noita aseita ollut kyllä käytössä myös muillakin kuin maavoimien jv- ja jääkäripataljoonille ja suuri osa on ollut käytössä varmaankin koulutuskeskuksissa.
SVT-38 kiväärejä suomalaiset ottivat sotasaaliiksi (käyttökuntoisia) talvisodassa 3 000. Jatkosodassa samaa mallia tai SVT-40 tai AVT-40 mallia yhteensä 17 000. Mutta näitä kaikkia oli yhteensä vain 6 000 käytössä jatkosodan lopussa. AVS-36 (M/36 Simonov) kiväärejä saatiin sotasaaliina joitakin satoja eikä ne olleet sotilaiden suosiossa.
Sotasaaliiksi saatujen Maxim-tyyppisten konekiväärien määriä en ole kyllä löytänyt mistään. Useitatuhansia niitä on joutunut suomalaisten haltuun talvi- ja jatkosodassa. Mutta onko talvisodassa sotasaaliiksi saatujen 954 konekiväärin joukossa ollut vaurioituneita tai muita kuin Maxim-tyyppisiä konekivääreitä?
Talvisodassa virallisesti ilmoitettuja sotasaalisaseita:
Kiväärejä 25 248 kpl
Pikakiväärejä 1 574 kpl
Konekiväärejä 954 kpl
Panssarintorjuntatykkejä
37 mm:n aseita 2 kpl
45 mm:n aseita 123 kpl
Kranaatinheittimiä
50 mm:n aseita 31 kpl
82 mm:n aseita 63 kpl
Kenttäkanuunoita 89 kpl (yleensä 76,2 mm)
Kenttähaupitseja 35 kpl (yleensä 122 mm)
Raskaita kenttähaupitseja 14 kpl (yleensä 152 mm)
Tuo virallinen lukema pikakivääreistä on vain puolet siitä lukemasta joka liittyy pelkästään Degtrajev eli Emma-pikakivääriin (3 400). Ja koska yleensä se pienempi lukema on realistisempi niin silloin tuo 3 400 ei pidä paikkaansa.
Jatkosodan ensimmäisenä kesänä (1941) suomalaiset saivat sotasaaliiksi noin 400 neuvostoliittolaisia 45 mm:n panssaritorjuntatykkiä. Maksimissaan noita aseita oli suomalaisilla käytössä 670 kpl eli ennen kesän 1944 suurhyökkäystä. Vaikka noita tykkejä menetettiin kymmeniä saatiin vastaavasti uusia tilalle joten kokonaismäärä ei laskenut missään vaiheessa alle 600:n sodan viimeisenä vuonna.
Suomen armeija menetti kaikkiaan 85 noita kaapattuja 45 mm:n pst-tykkejä sekä muut aselajit (laivasto ja rannikkopuolustus) 17. Kaapattujen aseiden määrä oli talvisodassa 125 ja jatkosodan kolmen ensimmäisen kuukauden aikana lähes 400. Kaikkiaan 45 mm:n pst-tykkejä aseita on saatu sotasaaliiksi reilusti yli 700. Suomalaiset valmistivat niihin kaikkiaan 470 000 ammusta ja lisäksi Saksan kautta ostettiin 30 000 ammusta.
Onko missään lähteessä tietoa, oliko jokaisella puna-armeijan sotilaalla ase talvisodassa? Kun -41 tilanne oli, ettei komppaniatasolla ollut kaikilla asetta.
Koskiko luettelo vain täysin toimintakuntoisia aseita? Entäs varikolle päättyneet vioittuneet aseet?
Suomen kenttätykistön osalta vuonna 1944 ei kyllä näy mitään vahvistustumista. Kenttätykkien määrä on ollut tammikuussa 1944 suurempi kuin syyskuussa 1944. Raskaampaa kalustoa on ollut tosin enemmän mutta toisaalta järeää vähemmän ja kevyissä näkyy selvää laskua.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomalaisen_kenttätykistön_kalusto_jatkosodassa
Tykkien määrä ei ratkaise, van tuliyksikköjen. Se taas ei riipu vain kaluston, vaan myös käytettävän henkilöstön määrästä. Tykkimäärän pieneneminen 1944 johtui toisaalta linnoituspatteristojen lakkauttamisesta ja toisaalta kalustotappioista ja vaurioituneiden poistoista.
Kesäkuun -44 alussa kenttätykistöä oli 91 patteristoa, joukossa 6 jäykkälvettista linnoitustykistöpatteristoa.
Syyskuun alussa oli 86 pstoa ja 2 ptria. Linnoitustykistö oli poistettu.
Henkilöstöä ei ollut enempään. Sitä oli 43 036.
Olet aivan eri linjoilla, mihin viime sodassa ja sen jälkeen mentiin.
Tiedot ovat eversti Jyri Paulaharjun selvityksestä Jatkosodan Historian 6. osassa 5. luvussa.
Palstan rumpalipoikien jutut ovat omassa sarjassaan.
Kannattaisi katsoa uudempien aikojen tykistön ohjesääntöjä, ei tosiaankaan tarvita miehistöä enää siinä määrin. Tykistön tulivoimaa on lisätty sovietmallin 122-130 mm kanuunahaupitseilla. On työnnettävä mittaus ja tulenjohto kokonaan jalkaväelle.
Ihantalassa oli 1/3 kokotykistöstä eli valmiudessa oli yhteensä vain 750 tykkiä. Pataljoonaa kohti olisi pitänyt olla psto, mieluimmin brittimallin mukaan 6:lla patterilla.
Tosiasiassa vain USA pääsi tilanteeseen 1 patteristo per jv-pataljoona ja aivan sodan lopulla. Britannia ei päässyt, eikä Saksa, NL eikä Suomi.
Suomalaiset saivat jatkosodassa sotasaaliiksi n. 200 kpl 120 mm:n kranaatinheittimiä. Lisäksi samantyyppisiä neuvostoliittolaisia heittimiä Suomi osti Natsi-Saksasta noin 50 kpl. Näitä heittimiä suomalaiset menettivät 13 kpl kesä-heinäkuussa 1944.
Suomalaiset valmistivat omia raskaita heittimiä armeijalle:
1940 94
1941 102
1942 0
1943 60
1944 31
1945 70
1946 20
yhteensä: 377
Ruotsin armeijalle toimitettiin:
1941 - 1942 120
1943 50
1944 49
Yhteensä : 219
Aika omituista että vuonna 1944 Suomi toimitti paljon enemmän näitä heittimä Ruotsille kuin omille joukoilleen. Armeija menetti kesä-heinäkuussa 1944 30 kpl ja laivasto 4 kpl näitä heittimiä. Tuota 120 Krh/40 heitintä ovat monet asiantuntijat kehuneet hyväksi aseeksi kansainvälisillä mittareilla. Ei ihme että Ruotsi sitä osti ja lisenssillä valmisti.
Kauppa on kauppaa. Heittimien myynnillä saatiin varmasti muuta tärkeää tavaraa.
Omiin tarpeisiin aseita oli riittävästi.
Oli muuten tuo neuvostoliittolainenkin 120 mm:n heitin hyvä. Se tuli saksalaisille täytenä yllätyksenä kesällä 1941. Neuvostoliitto tiettävästi testasi sitä salaa talvisodassa vaikka suomalaiset eivät siitä tienneet mitään. Myös suomalaiset havaitsivat talvisodassa että 81 mm:n heitin oli heikkotehoinen kaivautuneita joukkoja vastaan ja 120 mm:n heittimen valmistus otettiin käyttöön. Suomalaisen heittimen etu neuvostoliittolaiseen ole suuntimissa sekä siinä että sillä pystyttiin ampumaan minimimatkalla 600 metriin kuin neuvostoliittolaisella 120 Krh/38:llä se oli 1 380 metriä. Liikkuvuuden suhteen molemmat olivat hyviä.
Kesäkuun 1.päivänä 1944 suomalaisilla oli käytössä venäläisiä raskaita heittimiä 187 joista rintamajoukoilla 112.
"Heittimien+myynnillä+saatiin+varmasti+muuta+tärkeää+tavaraa."
Veikkaan että saksalaisen massatuotannon ansiosta heikäläisten aseet olivat kaikki selvästi halvempia valmistaa kuin pienemmän tuotannon Suomessa. Eli suomalainen heitin oli todennäköisesti valmistuskuluiltaan selvästi arvokkaampi kuin sakujen vastaava.
Totta!
Suomalaisillahan oli kaksi kpl. 300mm krh. Heitintä käytössä jatkosodan aikana. Heittimet oli vähän aikaa käytössä rintamilla. Koska ne oli liian kalliita käytettäviksi suuren kaliperin vuoksi korsujen tuhoamiseen, vaikka olivat tarkkoja.
-80 luvulla ruotsissa valmistettiin näihin Tampellan tekemiin raskaisiin heittimiin "sisäputket" muistaakseni 82mm halkaisijalla. Ettei vaan ruotsin "urheat pullamössöpojat" saisi "rasitusvammoja" harjoituksissa! Nythän niitä "rasitusvammoja" ei olekaan vaarana, kun täällä ei edes ole armeijaa. Tarkoituksena taistella tulevassa sodassa kuten Gustaf ll Adolfin aikana "VIIMEISEEN SUOMALAISEEN".
Venäläisten raskaat heittimet eivät kestäneet käytössä suomalaisilla niin pitkään kuin omat 120 mm:n heittimet. Ainakin kun käytettiin suomalaisvalmisteisiä ammuksia. Niinpä suomalaiset ajoivat ensin loppuun nuo venäläisheittimet ja korvasivat niitä sitä mukaan suomalaisvalmisteisilla. Joka tapauksessa ammusongelmaa ei ollut kuten kevyiden heitinten suhteen (81mm/82 mm). Käytännössä noista venäläisten kevyistä heittimistä ei ollut paljon hyötyä koska venäläisiä kranaatteja ei saatu kovinkaan paljon sotasaaliiksi. Liekö ollut etupäässä koulutuskäytössä ja pantu reserviin.
Suomi valmisti noin 4.9 miljoonaa 81 mm:n ammusta joista kulutettiin sodassa 3.3 miljoonaa kpl.
Taisi olla suomalaisten ammustuotannosta sellainen tieto että yli miljoona 120 mm:n krh-ammusta valmistettiin sodan aikana ja sodan päätyttyä niitä oli jäljellä 300 000. Ammuskulutus on ollut noin 700 000. Yleensä sotasaaliina ammuksia saatiin vähän ja niitä myös menetettiin viholliselle vähän.
"Käytännössä noista venäläisten kevyistä heittimistä ei ollut paljon hyötyä koska venäläisiä kranaatteja ei saatu kovinkaan paljon sotasaaliiksi. Liekö ollut etupäässä koulutuskäytössä ja pantu reserviin. "
82mm heitin on käytössä edelleen sodanajan joukoilla. Eli kyllä niille ammuksia saatiin niin paljon, että vieläkin piisaa varastoissa. Ellei niitä ole sitten tilailtu Neukuista YYA-aikana tai sitten DDR:stä ysärillä, en tiiä.
Ammuskulutus+raskaissa+heittimissä+on+ollut+noin+790+000.+Ja+kaikki+luonnollisesti+jatkosodassa.+Kenttäarmeijan+heittimistä+26.5%+oli+raskaita.
Siis ei menetetty niitä 700 000 120 mm.n krh ammusta viholliselle, vaan ne "luovutettiin" vapaaehtoisesti suunnattuina yläkautta!!
Mikä oli nimeltään venäläinen puoliautomaatti kivääri.Niitä olen nähnyt jopa hirviaseena vieläkin.Oli kirjojen mukaan pidetty ja hyvä ase.
venäläinen puoliauotomaattikivääri oli 9,8 mm ja 97 mm pitkälä patulla ampuva derkjartkewsimossininnagansassonsonaskivväärrri.
Tokarev svt-40 oli venäläisten käytössä oleva kivääri
7,62,54r kaliperi sama kuin suomalaisessa pystykorva kiväärissä.. erittäin tarkka ase vaikka on hieman raskaampi, kuin pystykorva kivääri.
Näitä käytettiin puolustusvoimilla vieläkin tarkkampujien aseena 70 luvullakin hyvän toiminnan ja tarkkuuden vuoksi johon sai istutettua suuremman kiikaritähtäimen omille kiskoille.
Hirvimetsästäjillä löytyy joitakin näitä. Mutta ei ole suosittu painon vuoksi.
Entä sotasaaliina saadut panssarivaunut ja lentokoneet ?
Kevyitä 50 mm:n heittimiä suomalaiset saivat jatkosodassa sotasaaliiksi toista tuhatta. Vielä kesäkuun 1. päivänä niitä oli kirjanpidon mukaan 1 225 mutta vain 1/3 rintamajoukoilla. Niitä vastaavasti menetettiin kesä-heinäkuussa 1944 noin 70 kpl:tta eli noin 1/6.
Niillä oli vähäinen lähinnä häirintätehtävä ja ammustuotanto (noin 101 000 vuosina 1943-44) kertoo sen hyvin.
Suomalaiset hankkivat Saksasta 210 kpl 75 K/40 pst-tykkejä mutta menettivät kesällä 1944 niistä peräti 60. Tykki oli tehokas mutta erittäin hankala liikuteltava. 75 PstK/97-38 pst-tykkejä hankittiin Saksasta 46 ja niistä 7 menetettiin kesällä 1944. Nämä 75 mm:n tykit olivat pääasiassa divisioonatason pst-aseistuksia. Rykmenttien pst-komppaniat saivat tulla toimeen yleensä 37 mm ja venäläisten sotasaalis 45 mm tykkien kanssa.
Muistaakseni+80%+noista+75+K/40+-pst-tykkimenetyksistä+koitui+IV+AK:n+kontolle.+Ne+yleensä+menetettiin+paitsi+vihollisen+tulessa+myös+yksinkertaisesti+sen+takia+että+niitä+vetävää+kalustoa+ei+ollut+jolloin+ne+oli+tuhottava.+Toinen+iso+menettäjä+oli+Aunuksen+ryhmä+kesä-heinäkuussa+1944+juuri+samasta+syystä.+Niillä+oli+hyvä+teho+mutta+ne+olisivat+tarvinneet+moottoroidun+kuljetuskaluston.+Pst-tykkien+asemapaikan+valinta+(hyvä+näkyvyys+ja+eteenkin+hyvä+suoja+ja+mahdollisuus+vetäytyä+tarvittaessa+suojaan+oli+oleellisinsta).
75mm PAK oli tehokas ase, mutta sen suurin ongelma oli suuri paino ja huono liikuteltavuus, niin asemaanajossa kuin marsseillakin. Tämä korostui entisestään Karjalan ja Kannaksen maastossa, jossa taisteltiin pienillä etäisyyksillä: vihollista ammuttiin usein lähietäisyydeltä eikä hyökkäyksen tai tulen alta ehtinyt pois, etenkään jos panssaroitua veturia ei ollut.
Aakeilla aroilla puolitelojen vetämänä 75mm PAK oli paremmin elementissään. Sillä oli kantamaa ja läpäisyä yllin kyllin, ja aroilla oli tilaa porhaltaa karkuun ja uuteen tuliasemaan jos niin oli tarvis.
Joku kysyi noista sotasaalispanssareista. Ne olivat etupäässä T-26 tyyppisiä ja niillä oli taisteluarvoa vielä 1941-42 muttei sen jälkeen. Muutamia "postijunia" saatiin myös mutta suht ajantasalla olevia oli lopulta vain nuo muutamat T-34/76 vaunut sekä KV-1 vaunu.
Suurin merkitys oli kenttätykeillä joista reilu tuhat oli neuvostoliittolaisia, pikakivääreille, 120 mm heittimillä, ajoneuvoilla, radioilla...
... niin ja niillä pst-tykeillä. Jos ei niitä voinut käyttää raskaita vaunuja vastaan niin sitten kuitenkin kiinteitä maaleja kuten bunkkereita vastaan. Pääsääntöisesti neuvostoliittolaiset aseet olivat hyviä.
Panssaridivisioonan 3.panssarikomppaniassa oli 3 kpl T-34-vaunuja ja 6.komppaniassa 2 KV-1 panssaria. Lisäksi muutamassa joukkueessa oli näitä T-28 vaunuja, yht 7 kpl. Muuten kaikki vaunut olivat tyyppiä T-26,
<<Panssaridivisioonan 3.panssarikomppaniassa oli 3 kpl T-34-vaunuja >>
Ja noistakin vähistä meni yksi Saimaan kanavan pohjaan kun majuri Kiviperä ajatti sen kuorma-autoja kestävälle (noin 10 tn max. kantavuus) rullasillalle. Tästä hirmustuneenna Lagus meinasi ampua Kiviperän heti paikanpäällä. Tästä olen kuullut silminnäkijäkuvauksen eräältä Jääkäriprikaatin 1. pataljoonan sotilaalta. Onneksi vaunun ajaja, Heino, pääsi pinnalle kun vaunu sattui olemaan pohjassa oikein päin. Tämän T-34 vaunun nosto kesti aina elokuulle saakka ja nykyisin vaunu taitaa olla Parolassa. Tämä samainen vaunu koki kovia jo Poventsan tulvassa, jolloin se huuhtoutui sillalta tulvan vaikutuksesta alas. Tämä taisi olla 1. suomalaisten saama sotasaalisvaunu mallia T-34. Tämä vaunu oli juuttunut kantoon kiinni ja samainen Heino sai sen haettua omalle puolelle sahaamalla kannon vaunun alla. Tästä vaununhakureissusta on kerrottu eräässä Kansa Taisteli -lehdessäkin. Sillat ja vesi oli tämän vaunun heikko kohta...
Photo taken 7th of December 1941 in Poventsa. That tank is T-34 R-105, the first T-34/76 taken to Finnish use. It fell from a bridge behind it in ...
http://www.ww2incolor.com/d/638385-2/Finns_tank_in_ditch_Karelia_Nov-Dec1941
https://forum.axishistory.com/viewtopic.php?t=184970
Suomessa on (Parolassa ?) kolme NL:ta sotasaaliiksi saatua / kaapattua T-34 /76 vaunua, jotka on vuosimallia 1941. Poventsan tulvassa uinut vaunu oli 1. sotasaaliksi saatu T-34 /76 mallinen vaunu.
Uimavaunu voisi olla siis tämä, vaikka vaunun alkuperäinen R-105 nro ei käykään kuvasta ilmi.
http://www.andreaslarka.net/ps231002/ps231002.html
Tämä se ei voi olla kun se on kaapattu 1943
http://www.andreaslarka.net/ps231001/ps231001.html
Ja tällä vaunulla Reino Lehväslaiho teki tuhojaan matkallaan Portinhoikkaan 25.6.1944, eli se ajettiin Saimaan kanavan yli (eri paikasta kuin romahtanut rullasilta eli n. 1 km ylempää) valmistuneen raskaamman sillan yli.
http://www.andreaslarka.net/ps231003/ps231003.html
Huomaa kuvassa mainittu alkuperäinen R-111 numero.
R-111 (later Ps.231-3) photographed Januari 30th 1944.
---
Sotakamreeri tuhosi 7 vihollispanssaria: ”Itsenäisyys saavutettu taistellen”. Hän sai tuhoojamerkit kymmenien vuosien perästä kun hänen kertomuksiin ei aiemmin uskottu. Tähän oli eräänä syynä juuri sen upseerin kaatiminen, jonka olisi pitänyt Reiskan "pahat teot" kirjata ylös ja talteen. Lue linkistä koko pitkä juttu.
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/55642-reino-lehvasaho-tuhosi-7-vihollispanssaria-itsenaisyys-saavutettu-taistellen
Portinhoikkaan menevältä tieltä saatiin sotasaaliiksi monta T-34/85 vaunua. Niistä on useita näytillä mm. Panssarimuseossa ja Parolan varuskunnassa.
Kyllä tuo Lehväslaihon vaunun suoritus vaikutti paljon ja sen myötä saatiin muistaakseni 6-7 ehjää T-34 vaunua suomalaisille käyttöön. Niistä osa oli T-34/85 malleja ja lisäksi vielä 2 kpl ISU-152 vaunujakin. Toinen niistä menetettiin pian mutta toista voi vieläkin katsella Parolan Panssarimuseossa. Samoin useimmat T-34 -vaunutkin on säästetty.
Tarkka kuvaus Portinhoikan tapahtumista on Erkki Käkelän kirjassa Laguksen miehet, Marskin nyrkki, Panssarikilta KY, Gummerus 1992 sivuilla 352-375.
Asialla oli siis Rask.Ps.K eli raskas panssarivaunukomppania. Loput revohkasta hoidettiin Sturmeilla, mutta silloin olikin jo kyseessä taiteluiden päävaihe. Kirjassa sivulta 369 alkaen sivulle 380.
Teppo komensi vaunua, Lehväslaiho ampui, Matti Virtanen ajoi ja radistina toimi panssarimies Lahti. 1. vihollisvaunu ammuttiin 1000 metrin päästä! (s.368)
Jopa Pekka Kantakosken massiivinen teos Punaiset panssarit, väittää Lehväslaihoa satuilijaksi tuon 5 tuhotun panssarin osalta, mutta koska Lehvälaiho haavoittui vähän myöhemmin noista tapahtumista ja joutui sairaalaan, niin oikaisu on jäänyt noinkin myöhäiseen.
S. 369
25.6.1944 tapahtumista Portinhoikassa, eli Se kuuluisa 1. vastahyökkäys:
"Klo 18.10 kärjen saavuttua Portinhoikkaan siellä oli jo yksi komppania JP 4:stä, joka luoteesta oli hyökännyt tienristeysmaastoon. Tien suunnan oli vihollisvaunuista puhdistanut käytännössä Rask.Ps.K:n T-34. Takana edenneet T-50 ja Postijunat hoitelivat varmistuksen. Venäläiset olivat menettäneet seitsemän T-34/85 panssaria, joista he osan olivat ehtineet polttaa. Kolme vaunuista saatiin kuntoon ja taisteluun uusin kansallisuustunnuksin vielä samana iltana. Omia vaunuja ei Ps.D tähän mennessä ollut menettänyt. Rask.Ps.K oli tehnyt veristä jälkeä Juustilan - Portinjoikan tiellä."
Lehväslaihon kirjaa Panssarisotaa 1941-1944, WSOY 1958, on täälläkin pidetty jopa satukirjana.
Miksiköhän näin? Kyseessähän lienee kuitenkin hänen omakohtaiset kokemuksensa aika vapaasti kerrottuna. Kirjoittajahan on myöskin palkittu ammattimies panssarintuhoojana!
Majuri Kiviperästä löytyy kirjallisuudessa mainintoja kuinka hän "reipasotteisena ratsuväen upseerina" ajatti T-34 panssarin Saimaan kanavalla 10 tonnin rullasillalle ja pohjaanhan se meni. Lagus hikentyi titaalisesti kuullessaan mitä tapahtui. Kiviperän nimeä saatte kotvan hake ennenkuin sen löydätte. aina vaan puhutaan majurista joka ajatti vaunun Saimaan pohjaan. Tapasin 2010 syksyllä erään sotaveteraanin joka oli itse näkemässä kyseisen tapahtuman ja kertoi Kiviperän roolista. Mies toimi JP 1:n 1. komppanian 1. joukkueen 1. ryhmän 1. KP -miehenä ja yhtenä, kaikkiaan niistä 7:stä miehestä, koko pataljoonassa selvisi haavoittumatta koko revohkan läpi! Kiviperän nimi käskyn antajana mainitaan asessori Erkki Käkelän eräässä kirjassa.
Toinen suomalaisten kunnossa olevista T-34 vaunuista meni Saimaan kanavan pohjaan ja Teppo melkein hukkui sen mukana. No yksi vaunu saatiin yli kunnollisen pioneerisillan valmistuttua ja Lehväslaiho pääsi tekemään Suomen ennätyksen 25.6.1944 Juustilan-Portinhoikan välisellä tiellä.
” Muutamia "postijunia" saatiin myös mutta suht ajantasalla olevia oli lopulta vain nuo muutamat T-34/76 vaunut sekä KV-1 vaunu. ”
Tali-Ihantalassa saatiin sotasaaliina käyttöön lähteestä riippuen 5-7 kpl T-35/85 vaunuja ja 2 kpl JSU-152 rynnäkkötykkekjä. Toinen rynnäkkötykeistä menetettiin melko pian ja toinen on nyt näytillä Parolan panssarimuseossa!
Paljon saatiin ja paljon menetettiinkin. Tykkien suhteen menetykset oli lukumäärältään samaa luokkaa kun saatu sotasaalis. Toki luvussa on mukana paljon asemiin jätettyjä jäykkälavettisia De Bange -mallisia tykkejä, joista AINA muistetaan sanoa, että niiden ammukset ammuttiin loppuun ennen hyppäämistä.. .
Kalliit päivät kannaksella
Tässä on hieman listaa mitä jäi tai jätettiin Kannaksella 1944 kun peräännyttiin.
Majuri Anssi Vuorenmaa: Kalliit päivät Kannaksella. Huoltoupseeri -lehti 3/1973
Tässä listaa taisteluvälineiden osalta kesäkuulta 1944:
- 675 erilaista tykkiä
- 91 000 kivääriä
- 7 700 konepistoolia
- n. 4000 konekivääriä ja pikakivääriä
- 210 erilaista kranaatinheitintä
- 9 000 000 patruunaa
- 100 000 tykistönlaukausta/ammusta
- 28 000 miinaa
Ja muuta materiaalia samalta ajalta:
- vaatteita noin neljälle divisioonalle
- tuhansia puhelimia
- 18 000 kilometriä kenttäkaapelia
- 10 000 polkupyörää
- 30 000 paria suksia
- 30 000 kg piikkilankaa
- 75 000 tukkia ja sahalaitokset ehjinä
- 70 000 litraa polttoaineita
- 3000 litraa voiteluaineita
- 11 000 kg karbiidia
- 10 divisioonan päiväannosta muonaa
- valtavasti pioneerikalustoa jne.
Lähteenä on Helge Seppälä: Suomi taisteli, osa 5, s.355, jossa artikkeli on myös julkaistu.
Kiväärinpatruunoiden määrä tuntuu pienehlöltä, sillä jossain kirjoissa puhutaan jopa kymmenien miljoonien patruunamenetyksistä. Liekkö ollut eri rintamien kokonaismäärä sitten moninkertainen. Puhuihan jotkut kenraalit päämajassa, että kiväärin patruunoistakin on pulaa. Suomi sai kesällä 1944 Saksasta kiväärin patruunoita kymmeniä miljoonia.
Saiko? Suomi käytti laippakantaista venäläistä patruunaa (7,62) ja saksalaisten kivääriaseistus oli kokoa (7,92) eli ne eivät olleet yhteensopivia! On vaikea kuvitella, että Saksa olisi sota-aikana alkanut valmistaa neukkukaliiperia?
Noihin+lukuihin+on+syytä+suhtautua+varauksellisesti.+Ensinnäkin+hankittujen+kenttä-+ja+pst-tykkien+määriä+verrattaessa+menetettyihin+olisi+vähennys+pitänyt+olla+luokkaa+n.+500+kpl+tai+reilu+400+jos+Ilomantsin+sotasaalis+huomioidaan.+Kuitenkin+kesäkuun+ja+lokakuun+1944+tilastot+viittaavat+pikemminkin+vain+150+kenttätykin,+rannikkotykin+tai+pst-tykin+vähennykseen.+
Tämä+on+totta.+Esim+vuonna+1943+heinä-elokuussa+käydyt+itärintaman+taistelut+velottivat+Saksan+armeijan+ja+ilmavoimien+kalustoa+määrän+joka+vastasi+lopulta+vain+3%+Saksan+koko+vuoden+1943+sotatuotannosta.+Esim.+Kurskin+taistelujen+(1.-14.7.1944)+maavoimien+kalustotappiot+olivat+vain+0.3%+Saksan+sotatuotannon+arvosta+vuonna+1943+ja+ilmavoimien+kalustomenetykset+mukaanlukien+vain+reilu+puoli+prosenttia.+
<<Saiko?>>
SAI!
Saksalla oli valtavat määrät venäläistä (toki kaikista sen valtaamista muistakin maista) saatua sotasaalista ja tietenkin neuvostoliittolaisia kiväärin patruunoita oli vaikka muille jakaa.
Tykkejä saksalaiset porasivat tai uudellenputkittivat omille kalibeereilleen sotasaalisammusten loputtua. Näin tehtiin esim. neuvostoliittolaisten 76 mm ilmatorjuntatykkien kohdalla.
<<Helge Seppälä on tunnettu tapaus joka täysin paisuttelee kesän 1944 tilannetta.>>
Sinähän se outoja päästelet! Helge Seppälä TOIMITTI Suomi Taisteli 1-6- kirjasarjan loppuun kun Jukka L. Mäkelä kuoli kesken toimitustyön. Kirjasarjassa julkaistiin VALMIITA artikkeleita ja kaikki eri lähteet tarkasti mainiten.
Mäkelä Jukka L. (toim.) - Seppälä Helge (toim.): Suomi taisteli 1-6 - Sotiemme suurlukemisto
Kustantaja: WSOY, painovuosi:1977-80, 383 383 381 390 413 399 sivua.
Majuri Anssi Vuorenmaan Kalliit päivät Kannaksella artikkeli oli julkaistu Huoltoupseeri -lehdessä 3/1973
Epäilijöille: kyseessä on tunnetun sotahistorian tuntijan, Anssi Vuorenmaan, tekemä kooste suomalaisten omista tappiotilastoista 2-3 viikon ajalta kun vetäytyminen Kannaksella oli kiivaimmillaan. Perkjärven varikko oli suurin menetys ja sitä ei juurikaan ehditty evakuoida.
Ylipäätänsä+ammusmenetykset+olivat+pieniä+sillä+joukoilla+ei+ollut+kovinkaan+paljon+ammuksia+varastoituna+lähelle+asemia.+Niitä+kuljetettiin+kauimmista+varikoista+jotka+olivat+sotatoimialueen+(n.+20+km+paksuinen+vyöhyke)+ulkopuolella.+Puna-armeijan+etenemisvauhti+Karjalan+kannaksella+oli++keskimäärin+10+km+vuorokaudessa+ja+nopeimmillaankin+15+km+päivässä.+Kun+rintama+siirtyi+taaksepäin+siirtyi+välittömästi+myös+varikotkin.+
Taulukkolaskenta+antoi+tulokset+kenttätykistön+osalta:
<<ettei+ollut+vetokalustoa+kuten+saksalaismallisen+75+mm:n+pst-tykin+tapauksessa.+Niitä+menettiin+kesä-heinäkuussa+1944+noin+30%.+>>
Noissa lukemissa 842 vallattua tykkiä tarkoittaa vallattua ja käyttöön kelpaavia (ainakin huollon jälkeen). Sen sijaan 316-318 menetettyä tykkiä tarkoittaa ehjänä menetettyjen lisäksi suuren määrän tuhoutuneita tai pikemminkin tuhottuja tykkejä.
Puna-armeija on menettänyt Suomea vastaan huomattavasti enemmän tykkejä kuin vain nuo 842 vallattua. Jos oli pakko vetäytyä ja tykkejä ei saatu mukaan joka ikinen armeija tuhosi omat tykkinsä kuin antoi ne vihollisen käyttöön. Tämä oli tietysti aivan selvä homma. Ja näin tehtiin myös viouttuneiden panssarivaunujenkin osalta. Ammukset sisään ja tankki tuleen.
316+menetettyä+kenttätykkiä+on+aika+vähän+ottaen+huomioon+sodan+intensiteetin.+151+Kannaksella+1944+menetettyä+tykkiä+oli+lopultakin+vain+vajaat+6%+kenttätykistövahvuudesta.+Ja+Laatokan+pohjoispuolen+menetykset+noin+5%.+Ottaen+huomioon+myös+suuren+osan+olleen+jäykkälavettisia+on+tehon+suhteen+menetykset+olleet+alle+10%.+
Suomen Kenttätykistön Historia, osa 2, -kirjasta, sivu 556:
"Vertailtaessa ammuskulutusta Talvisodan ja Jatkosodan eri vaiheiden kesken, on todettava, että huolimatta aiemmin mainitusta Talvisodan ankarasta ammuspulasta, ammuttiin 30.11.1939-13.3-1940 tykkiä kohden keskimäärin 1000 laukausta. Jatkosodan kahtena ensimäisenä kuukautena vastaava luku oli noin 1400 laukausta ja kesän 1944 kriisin aikana runsaat 1000 laukausta. Luvut osoittavat vain asekohtaisen kulutuksen. Torjuntavaiheessa kesällä 1944 raskaiden aseiden laukausmäärä oli toki aivan toinen, tykkien luku oli lähes 2.5 -kertainen Talvisotaan verrattuna, ja kalipeeritkin olivat keskimäärin suurempia."
Jokainen varmaan tietää kauankos se kesän 1944 kriisi kesti. Jatkosodassahan EI tykistön ammuksia tarvinnut kuulemma säästellä. Jopa yksittäisiä teeripaisteja voitiin hakea asemasodan aikana tykistökeskitysten tuella pois välimaastosta, sieltä EI kenenkään maalta! On Suomen historian kallein teeripaisti kuulemma...
Talvisotahan kesti vain 105 päivää ja välissä oli aika hiljaistakin jaksoa.
<<Tosiasiassa elokuussa 1944 Puolustusvoimilla oli yli 2 800 erityyppistä tykkiä käytössä. Rintamajoukoilla olevien kenttätykkien määrä oli tästä vain reilu 900. >>
Sinähän kirjoitat ihan höpelöitä!
Erään jutun mukaan Talvisodan aikaan ammustyyppejä oli lähes sata erilaista. Lieppä Jatkosodassakin ollut aikamoinen kirjo ammusten suhteen... mutta olikohan ihan noin paljoa?
Tuossa on juttua Talvisodan kenttätykeistä:
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Talvisodan_kenttatykit.htm
Suomen aseistus Talvisota
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Suomen_aseistus_Ts.htm
Kenttätykistö
Aloitan kenttätykistöstä, sillä sen menetelmät ja koulutustaso olisivat mahdollistaneet hyvin suurten tappioiden tuottamisen viholliselle, jos olisi ollut edes riittävästi ammuksia - puhumattakaan paremmasta kalustosta ja kaluston määrästä.
Talvisodan alkaessa tykkimallien ja kaliiperien suuri määrä pahensi tilannetta entisestään - mm. ampumatarvikkeiden ja varaosien, eli huollon kannalta. Kenttätykistöllä oli käytössä 18 erilaista tykkiä ja 8 eri kaliiberia.
”Kenttätykkien jakautuma oli seuraavanlainen: – kenttäkanuunat 75-76 milliä 306 kpl ja 107 milliä 10 kpl sekä kenttähaupitsit 120-122 milliä 72 kpl ja 150-155 milliä 32 kpl. Kaikki edellä mainitut tykit olivat joustolavettisia. Lisäksi oli käytössä 73 kpl vanhoja jäykkälavettisia tykkejä.
Ampumatarvikkeet jakautuivat seuraavasti: – 76 millin laukauksia 205.808 kpl, 107 millin 5.139 kpl, 122 millin 43.487 kpl, 150 millin 6.000 kpl sekä 155 millin 16.944 kpl.
Sotasaaliina saatiin 89 kpl 75-90 millistä kenttäkanuunaa, 35 kpl 105-122 millistä kenttähaupitsia ja 14 kpl 150-155 millistä kenttähaupitsia eli yhteensä 138 tykkiä, joista ehdittiin sodan aikana kunnostaa omaan käyttöön 44 sotasaalistykkiä.”
"Pak40 kulki ihan tavallisen kuorma-auton perässä ja ei sen paino ollut kuin 1500 kg eli jopa miesvoimin sitä tuliasemassa siirreltiin. "
Ehei. Painoi aivan liikaa, kuten tuossa Wikin linkissäsikin sanotaan:
<Kuten muillakin saman kaliiperiluokan tykeillä, oli Pak 40:llä painoa niin paljon, että sitä oli miltei mahdotonta liikutella miesvoimin<
Panssaroimattomilla kuorkeilla ei ollut asiaa taistelukentälle jos vihollinen oli lähietäisyydellä, kuten Suomessa monesti oli. Olisi tarvittu panssaroituja tykinvetäjiä, esim. puoliteloja. Mutta kun niitä ei ollut, jäi tykit helposti jälkeen kun tuli kiire vihollisen alta pois.
Suomen kenttäarmeijan kenttätykkimääräksi on ilmoitettu 4.syyskuuta 1944 kaikkiaan 1 009 kenttätykkiä kun määrä oli 10.heinäkuuta 1941 kaikkiaan 909. Käytöstä kulumisten vuoksi poistettujen tykkien määrää on vaikea arvioida mutta jos putki on "kulunut puhki" keskimäärin 4 000 laukauksen jälkeen olisi näin poistettuja tykkejä ollut 1941 yli 300, vuosina 1942-43 noin 450 ja jatkosodan viimeisenä vuonna noin 300. Siis n. 1050 kenttätykkiä tai ainakin niiden putkia.
Tämä kulumisesta aiheutunut hävikki oli useimmissa maissa suurempi kuin taistelukentillä menetetty.
NLn antama massiivinen aseapu pienelle sotaa käyvälle Suomelle oli vertaansa vailla. Joku voi sanoa tätä sotasaaliiksikin... ;)
Asetoimitukset tehtiin, kaikista vaikeuksista välittämättä ja esteistä piittaamatta, suoraan paikan päälle. 1. asetoimitus tapahtui jo joulukuussa 1939 Tolvajärvellä. Jatkoa seurasi heti perään Suomussalmella alkuvuodesta 1940. Tämä toimituskäytäntö alkoi siis 1939-1940 vuodenvaihteessa jatkuen reilun vuoden keskeytyksen jälkeen, kesäkuun lopulta 1941 aina elokuun puoliväliin 1944 saakka. Onkin siis ihme että aikoinaan Tykistömuseolla näyttelyn avajaisissa vieraillut Neuvostoliiton sotilasasiamies hermostui ja vaati näytteillepanoon muutoksia sanoen, ettei Nl ole koskaan "menettänyt" tuollaista määrää tykkejä Suomelle. Kas kun hän ei käyttänyt sanaa toimittanut! Asiasta nousi ihan diplomaattinen jupakka ja niin oli Tykistömuseon esittelyvihkosta oli yliviivattava nuo "valheet" ja sen uudemmassa painoksessa kerrottiinkin jo puhdasta "Pravdaa". Tiettävästi esillepanoakin muutettiin hieman. Tuo episodi kerrotaan Suomen Kenttätykistön historiiikissa siinä osassa, jossa käsitellään Tykistömuseon perustamista ja -vaiheita.
Talvisodan aikana kiväärejä reilu 25 000, konetuliaseita noin 2 500, pst-tykkejä 123, kranaatinheittimiä 94, kenttäkanuunoita 89, haupitseja 49. Lisäksi suuret määrät ajoneuvoja, sadoittain hevosia, kymmeniä panssarivaunuja, ampuatarvikkeita, pistooleja sekä mm soittimia, lippuja ja valistuskirjallisuutta.
Jatkosodassa luvut moninkertaistuivat. Pelkästään Porlammin motista saatiin 2-3 divisioonan varustus.
Suurin osa sotasaalistykeistä taisi tulla Saksan kautta. Esim vuonna 1943 ostettiin Saksasta 12 patteristoa 152 mm haupitseja.
Porlammin motista saatu sotasaalis suomalaislähteiden mukaan ei viittaa 2-3 divisioonan kalustoon vaan sen aikaista 14 000 määrävahvuutta peilaten vain yhteen armeijakunnan raskaan kaluston osalta ehkä kahteen divisioonaan. Miksi käsiaseita on saatu vain reilu 10 000 vaikka kaatuneiksi ja sotavangeiksi väitetty yhteensä 16 000?
306 erityyppistä tykkiä
yli 19 000 kenttätykin ammusta
246 kranaatinheitintä
46 000 heittimen ammusta
272 konekivääriä
10 000 kivääriä
3,4 miljoonaa patruunaa
55 panssarivaunua
673 autoa
300 traktoria
154 000 litraa bensiiniä
159 000 litraa öljyä
4 500 elävää hevosta
Ammuksia oli asemissa aivan liian vähän ja lisää ei saatu vaikka pyydettiinkin. Tykistökomentajat nimenomaiseti kielsivät moiden täydennyksen, vaikka osalla pattereista oli ammukset likimain lopussa jo 9.6. iltapäivällä. Edes 9.6. päivän jälkeen yölläkään ei ammustäydennystä annettu eikä kenties saatukaan. Kuorma-autoilla riitti ajoja kanikoppien kuskauksessa... Olikohan 10. D:n Mandelin se kaninkasvattaja-tykkipomo, jos nyt oikein muistan. Perkjärvelle jäi noin 80 000-100 000 ammusta ja paljon muutakin (lähteistä riippuen ammuslukema vaihtelee hieman). Ammusten evakuointia taakse yritettiin järjestää sitten kun se oli jo liian myöhäistä. Olisi ajettu nekin vähät asemiin ja ammuttu naapurin niskaan kun ei muutakaan voitu. Nyt useimmat tykit jäikin kylminä naapurille!
Yhteydetkin meni heti poikki ja tulikomennotkin taisi jäädä monelle patterille saamatta. Osa tykeistä ammuskeli vastatykistötoimintaa ennalta suunnittuihin ja tiedettyihin maaleihin. Tuollaisen ammuskelun vaituksista ja tuloksista ei ole saatu mitään tietoa varmaan tähänkään päivään menenssä.
Tirrosen Jylisevät tykit -kirja antaa hyvän kuvan tuosta sekamelskasta.
Sinne jäi Perkjärven varikkoon kaikkiaan noin 100 000 tykinammusta, vaikka kyllä ne olisivat tehteet hyvin kauppansa naapurin niskaankin...
Neuvostoliiton tykistö aiheutti sen omille joukoille 10.6.44 yli tuhannen miehen tappiot. Sen kaksi panssariyhtymää soti myös keskenään sekaannuksen takia Mustamäelle. Tapauksen jälkeen Kannaksella olleen puna-armeijan liikkuvan osaston päällikkö vaihdettiinkin.
Saksa hävisi II maailmansodan pelkästään jo sen takia ettei sillä ollut riittävää omaa raaka-öljyvarantoa ja kykyä tuottaa polttoainetta. Synteettinen tuotanto piti lentotoimintaa yllä kyllä alkuvuoteen 1944 mutta sen jälkeen kumulatiivinen vaikutus tappioiden kanssa romahdutti Luftwaffen. Saksan jalkaväkidivisioonalla oli vain noin 500 kuorma-autoa mutta peräti 5 500 hevosta. Ja hevonen on 4 kertaa hitaampi tavarankuljettaja kuin kuorma-auto ja sen toimintasäde on vain 1/10 kuorma-autojen toimintasäteestä. Tämä yhdessä Luftwaffen romahduksen kanssa aiheutti mm. Valko-Venäjän katastrofin kesällä 1944. Suomelle olisi käynyt yhtä huonosti ellei olisi ollut noita metsäisiä pakoreittejä. Lisäksi Suomen ylipäällikkö ei ollut niin jäykkäniskainen idiootti kuin Fuhrer Saksassa. Suomalaisten sotilaiden itsesäilytysvaisto ja vetäytyminen hyödyttömästä Länsi-Kannaksen puolustamisesta koitui lopulta Suomen onneksi.
Sekä talvisota että kesä 1944 osoitti vakuuttavasti ettei Länsi-Kannasta voida puolustaa. Luonnollinen puolustusvyöhyke alkaa vasta Viipurin takaa ulottuen Kuparisaaren kautta Vuoksen linjalle.
<<Saksa+hävisi+II+maailmansodan+pelkästään+jo+sen+takia+ettei+sillä+ollut+riittävää+omaa+raaka-öljyvarantoa+ja+kykyä+tuottaa+polttoainetta.>>
Juuri näin.
Liittoutuneiden pommitusoffensiivi oli kaikenkaikkiaan valtaisa menestys alkuvaikeuksien jälkeen. Saksan pa-tuotanto vaurioitettiin kriittiseen tilaan ja kuljetuskapasiteetille aiheutettiin myös todella pahat vahingot. Sen jälkeen oli se ja sama, mitä Speerin häthätää pystyyn laitetuissa nyrkkipajoissa saatiin tuotettua; siellä ne tankit ja lentsikat seisoi vaarattomina pajojen pihalla ilman polttoainetta ja vailla kuljetusvälinettä rintamalle.
RAF ja USAAF hoiti homman kotiin.
Pasi Kesseli: Tykistötaktiikan kehitys Suomessa itsenäisyytemme aikana
MAANPUOLUSTUSKORKEAKOULU
EDITA • HELSINKI
https://seamk.finna.fi/Record/eepos.2379369
Löytyy PDF-versiona täältä:
https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/144136/Tykistö taistelee tulellaan (nettipdf).pdf?sequence=1&isAllowed=y
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-25-2941-4
Tykistötaktiikka on oppi tykistön käytöstä taistelussa. Tässä teoksessa tarkastellaan suomalaisen tykistötaktiikan kehittymistä itsenäisyytemme alusta aina tähän päivään. Suomalaisen tykistön satavuotinen taival on ollut kunniakas. Voimavaroihimme mitoitettu ja olosuhteisiimme kehitetty tykistötaktiikka on osoittanut toimivuutensa.
Kirjoittaja, eversti evp. Pasi Kesseli (s. 1958) on tykistöupseeri ja filosofian tohtori. Hän työskenteli palveluksessa ollessaan muun muassa kouluttajana Reserviupseerikoulun kenttätykistöpatterissa, tykistöopettajana Taistelukoulussa sekä sotahistorian opettajana, Sotahistorian laitoksen johtajana, professorina ja sotilasprofessorina Maanpuolustuskorkeakoulussa.
Nämä ukot vaan etenivät urallaan, vaikka kesän 1944 ansiot olisi voineet vaikuttaa toisinkin...
https://fi.wikipedia.org/wiki/Oskar_Sippola
https://fi.wikipedia.org/wiki/Oskar_Mandelin
Oli+paljon+parempi+asia+että+puolet+Kannaksen+tykistöstä+menetettiin+ja+joukot+vetäytyivät+osa+paniikissa+VKT-linjalle+kuin+että+armeija+olisi+jäänyt+taistelemaan+sitkeästi+VT-asemaan+ja+tuhoutunut+sinne.+Niin+paradoksaalista+kuin+se+onkin+juuri+suomalaisten+rivisotilaiden+vaisto+neuvoi+vetäytymään+jyrän+alta.+Sotahistorioitsija+Jarmo+Nieminen+oli+hyvin+oikeassa+todetessaan+että+-+sattumaa+tai+ei+-+Kannaksen+pääpuolustusasemaan+ei+olisi+missään+tapauksessa+kannattanutkaan+jäädä+murskattavaksi.+Puna-armeijan+kaikki+läpimurtoyritykset+1943-45+johtivat+aina+tulokseen.+Oleellista+olikin+se+mitä+tapahtui+myöhemmin.+Saksan+Keskustan+Armeijaryhmä+tuhoutui+90%:sti+Valko-Venäjällä,+Suomen+armeija+ei+Kannakselle.+Yhtään+ainuttu+suomalaista+pataljoonaa+ei+tuhoutunut+saarrostuksessa+ja+jäänyt+sotavangiksi.+Niemisen+mukaan+puolustajan+puolustuvyöhykkeellä+pitikin+olla+syvyyttää+vähintäin+100+km.+Suomalaiset+oppivat+tämän+10+päivässä.+Se+ettei+hyppäykset+taaksepäin+portaittain+olleet+pitempiä+johtui+armeijan+hevosvetoisuudesta.+Jos+armeijalla+olisi+ollut+tuhansia+vetoajoneuvoja+ja+polttoainetta+rajattomasti+ei+noita+kenttätykkejä,+pst-tykkejä+ja+materiaalia+olisi+mennyt+hukkaan+suuria+määriä.
<<Jos armeijalla olisi ollut tuhansia vetoajoneuvoja ja polttoainetta rajattomasti ei noita kenttätykkejä, pst-tykkejä ja materiaalia olisi mennyt hukkaan suuria määriä. >>
Ei kait muutaman sadan tykin vetämiseen tarvittu tuhansia vetoautoja? Tykit jäi asemiin kun ne ja asemiin johtava tiestö oli jatkuvan tulituksen kohteina
Olisi riittänyt JOS Taavetti Laatikaisella olisi ollut hitunenkaan älliä tallella, Samoin tykistön komentajilla. Tykistöhän käytti valtaosan huoltokuljetusten tonnistosta. Polttoainetta oli jopa naapurillekin jättää, 70 000 litraa on niin iso määrä, että 350 kuorma-autoa olisi saanut tynnyrillisen eli 200 litraa bensiiniä ja sillä olisi ajettu 1-2 päivää.
<<Jos armeijalla olisi ollut tuhansia vetoajoneuvoja ja polttoainetta rajattomasti ei noita kenttätykkejä, pst-tykkejä ja materiaalia olisi mennyt hukkaan suuria määriä. >>
Uskotko tuohon edes itsekään?
JOS armeija olisi EDES taistellut... mutta taistelemisen sijaan se JUOKSI KARKUUN! Osa meni jopa Uumajan lohkolle saakka Ruotsiin, mutta suurin osa liittyi ns. Saimaan divisioonaan.
Se että suomalaisilla oli heittää Laatokan pohjoispuolelta tulleet reservit: 4 divisioonaa ja kaksi prikaatia Ihantallan lohkolle osoittaa vakuuttavasti että väitteet "Kannaksen liian heikosta miehityksestä" kesäkuun alussa ovat heikkopäisten höpinää.
Kuvitelkaa nyt tilannetta: kaikki olisi ollut pelissä jo heti 10.kesäkuuta 1944 ja mitään reserviä myöhemmin ei olisi ollut ollenkaan. Nyt nuo Syväriltä ja Maaselältä tulleet reservit pystyivät pysäyttämään vauhdissa läpimurtoa yrittäneet mutta jo kuluneet puna-armeijan joukot. Tapio Tiihosen tutkimuksen mukaan puna-armeijan joukot olivat Viipurin valtaukseen mennessä kärsineet jo yli 60 000 miehen tappiot (Tiihosen arvio oli 65 000 käytyään läpi yksikkökohtaiset tappiot ja vahvuusilmoitukset. Virallinen neuvostoarvio puhui vain noin 31 000 miehen tappiosta).
Kuten+useasti+0n+mainittu,+hyviä+tieto+lähteitä+ovat+"Jatkosodan+historia"-teokset.+Suomen+asehankinnoista+löytyy+tietoa+osasta+1.+hankinnoista+ennen+Jatkosotaa+ja+osasta+6.+hankinnat+Jatkosodan+aikana+vuosina+41-44.+Niissä+on+käsitelty+maa-,+ilma-+ja+merivoimat.
Onpa+erillainen+jakauma+esim.+Saksan+sotatuotannolla.+Lentokoneet+muodostivat+esim+vuonna+1944+noin+48%+hankinnoista+ja+yhdessä+aseiden+ja+ammusten+kanssa+lähes+10%+enemmän.++Aseiden+osuus+oli+n+9%,+ajoneuvojen+noin+5%,+panssareiden+n.+8%,+kuljetuspanssareiden+n.+2.5%.+Ammukset+(sekä+maavoimmille,+ilmavoimille+että+laivastolle)+veivät+noin+1/3+hankinnoista.+
Tuossa ei ole mukana vuoden 1940 tuotanto, liekö edes vuoden 1941 alkupuolenkaan. Kaikkiaan Suomi näet valmisti II maailmansodan aikana 5 miljoonaa kevyen kranaatinheittimen ammusta. Niistä kulutettiin sodassa 3.3 miljoonaa. Raskaiden heittimien ammuksia valmistettiin lähes miljoona kappaletta.
"Britit+käyttivät+vain+20%+ja+amerikkalaiset+vain+25-27%+maasotaan+varustelustaan.+Japani+niinkin+vähän+kuin+16-18%.+"
Iowa-luokan BB: 100 milj. USD, Essex-luokan CV: 70 milj. USD. Cleveland-luokan CL: 31 milj. USD. B-29 bomber 640k USD.
Verrokiksi: M4 Sherman 33k USD
"että sillä rahalla olisi saanut jo ps-divisioonan"
Piti tietysti kirjoitta että useamman ps-divisioonan.
Joskus olen miettinyt,oliko olemassa sota-aikana mitään panssarivaunujen teloihin laitettavia lukkoja lähitaisteluun? Niillähän olisi voinut vaunun vain lukita paikalleen ,yrittämättä tuhota niitä ja huutaa vaunun miehistölle että jos heti antaudutte,emme tapa,pääsette vangeiksi,muuten tapamme.
Vaunun miehistö ei olisi voinut muuta tehdä kuin antautua ,taistella kuoliaaksi tai yrittää tuhota vaunu itse myöskin tuhoutuen. Suurin osa olisi varmaan antautunut ja luovuttanut vaunun vahingoittumattomana jos oli tieto että saavat jatkaa elämäänsä ja saavat ruokaa vankeudessaan.
Talvisodassa+keveimpiin+vaunuihin+tepsi+kunnon+jämerä+halko.+Se+laittoi+pyörät+pyörimään+vastakkaisiin+suuntiin+katkaisten+telan.+Johonkin+T-34+vaunuun+se+ei+tepsinyt+millään.+
Halko psv:n pysäyttäjänä kuuluu myytteihin. Ennen talvisotaa kokeiltiin Vickerseihin sekä halkoa että rautakankea telojen väliin. Halot pirstoutuivat ja kanki tuli kolisten läpi.
Kyllä keksijänerot kehittivät välineitä panssarintorjuntaankin. Kehitettiin mm. panssarintorjuntakeihäs, jossa siis oli jokin panos heitettävän keihään kärjessä. Ei menestystä.
Yleensäkin ihmeaseet tehoavat vain Pelle Pelottomien aivoituksissa,
Hehe, panssarintorjuntakeihäs! Varmaan marskin itsensä innovaatio, hänhän oli tottunut taistelemaan miekoin, pertuskoin ja tussarein.
Ammus/klp Kotimaa Ulkomaa Sotasaalis Yhteensä
"Kiv.patruunat 292 737 000.... 56 300 000...... 39 557 000...... 388 594 000 "
Aika yllättävä tieto jos pitää paikkaansa että sotasaaliina on saatu jatkosodassa lähes 39 miljoonaa kiväärinpatruunaa. Onkohan siinä mukana myös omien joukkojen kentälle jättämiä (unohtamia) määriä? Yleensä sotatoimialueelle ei oltu varastoitu erityisen suuria määriä ammuksista vaan niitä toimitettiin kauempaa aina tarpeen mukaan. Ilmeisesti huomattava osa tuosta mällistä on saatu Porlammin motin kautta.
Riippuen miten neuvostoliittolainen jv-divisioona määriteltiin koossa voidaan noista päätellä kuinka monen divisioonan aseistuksen suomalaiset ottivat sotasaaliiksi. Jos käytetään vuosien 1943-44 keskiarvona 6 000 miehen divisioonaa päädytään noin 25 divisioonan aseistuksen ( ja ammusten) sotasaaliiseen. Panssarien osalta päädytään 6 ps-prikaatiin. Tykistön osalta 70 patteriston kalustoon. Vastaavasti suomalaisia tykkejä menetettiin tuhoutuneena tai sotasaaliina 25 patteriston verran. Lisäksi suomalaiset tuhosivat kymmenien ellei satojen patteristojen tykistön tulellaan.
"Aika yllättävä tieto jos pitää paikkaansa että sotasaaliina on saatu jatkosodassa lähes 39 miljoonaa kiväärinpatruunaa. "
Ei niinkään. Sehän ei ole kuin 260 patruunaa per sotasaaliskivääri. Ja kun huomioidaan noin 10 000 konetuliasetta on tuollainen normimäärä panoksia mitä joukoilla oli oltava jatkuvasti saatavilla.
Jatkosodan taisteluissa NL melkoisella varmuudella menetti sotasaaliina suomalaisille sekä ennen kaikkea tuhoutuneena reilusti yli 2 000 kenttätykkiä ja saman verran muuta tykkikalustoa. Suomalaisen kenttätykkikalustotappiot olivat hieman yli 300 tykkiä. Liikutaan siis yleisellä 1:6 tai 1:7 tappiosuhteessa joka oli yleistä jatkosodassa.
Puna-armeijan sotasaalismenetyksien saatiin myös yli 40 000 sotavankia. Suomalaisia sotavankeja NL otti puolestaan noin 3 500.
”+Puna-armeijan+sotasaalismenetyksien+saatiin+myös+yli+40+000+sotavankia.+Suomalaisia+sotavankeja+NL+otti+puolestaan+noin+3+500.”
Olen+joskus+spekuloinut+onko+suomalaisten+ammustuotanto+ollut+edes+1%:a+NL:n+ammustuotannosta+viime+sodissa.+Mutta+kenttätykistön+ja+yli+81+mm:n+heittimien+ammustuotanto+viittaa+vuosilta+1941-44+siihen+että+Suomi+on+tuottanut+vähintäin+3%+ja+melkein+4%+NL:n+koko+ammustuotannosta.+Verrattuna+siihen+ammusmäärään+mitä+Saksa+rahtasi+itärintamalle+on+Suomen++tuotannon+(ja+ostojen)+yhteismäärä+ollut+vähintäin+5%+Saksan+tuotanto/kultuksesta+itärintaman+sotaan.+
Saksan kukistettua Puolan, Saksa sai sotasaaliiksi wz.35 panssarintorjuntakivääriä. Näitä aseita toimitettiin myös suomalaisille ja italialaisille. Mitä tapahtui näille aseille Suomessa? Museoissa ei taida olla yhtään kappaletta.
Suomen tulee korvata nämä anastamansa tarvikkeet. Sotakorvaukset kattoivat ainoastaan oikeudetta valloitetuille alueille aiheutetut tuhot.
ettei se ole menettänyt suomalaisille sotasaaliina yhtään mitään.
Siksi sitä ei vaadittu palauttamaankaan.
Stallarin matelevalla nuolemisella ei taida olla mitään rajaa? Säälittävää....
Muistan kuinka 1980-luvulla ihmettelimme kertausharjoituksissa kuinka käytössä oli vielä sota-ajan ammuksia. Kun yksi äijä sitä ihmetteli etteikö nuo ammukset ole loppuneet vastasi yksi kapiainen:
"teidän ampumisellanne ne eivät ikinään lopu". Ja tarvinneeko ihmetellä jos on valmistettu yli 5 miljoonaa kranaattia joista käytettiin sota-aikana "vain" 3.3 miljoonaa.
Kyse oli siis noista krh-kranaateista.
Tuo "Emma" pikakivääri oli helppo ottaa käyttöön, koska se käytti samoja patruunoita kuin suomalaisten omatkin aseet. Venäläisten konepistoolit olivat logistisesti hankalampia, koska niiden patruunat olivat erilaisia, mutta nekin olivat jonkin verran käytössä sotasaalisaseina. Kuriositeettina suomalaiset valmistivat myös omaa 9 mm versiota halvasta PPS-43-konepistoolista nimellä Konepistooli m/44 "Peltiheikki".
Mitenkä "voittamatoton muna-armeija" menetti noin paljon aseita pienelle "täivaltiolle"?
NL/Venäjän virallisen totuuden mukaan ei menettänytkään.
Sotavankeja saatiin 64.000 kpl. Kaipa siinä saatiin samalla aseitakin!
Raskaan+kenttätykistön+osalta+patteristossa+ei+välttämättä+aina+ollut+12+tykkiä+vaan+saattoi+olla+8-10.+Järeissä+patteriin+usein+kuului+vain+2+kpl+203+mm+tykkejä.+Teoriassa+86+patteristoon+kuului+1+032+mutta+käytännössä+5-10%+vähemmän.+Kenttäarmeijan+1+009+tykkiä+syyskuussa+1944+sisältää+myös+kenttäarmeijan+reservissä+olleen+tykkimäärän+ja+osa+oli+korjattavana.
Alkuperäiseen kysymykseen esim. "Emman" sotasaalismääristä: eri lähteissä on voitu ilmoittaa saaliksi saadut, mutta niistä osa on voinut päätyä huoltoon/varaosiksi/varikolle. Kun siis saatiin saaliksi aseita, mutta ei varaosia. Tästä syystä rintamalla -40, -41 ja -44 käytössä olleet lukemat väistämättä eroavat siihen mennessä saaliksi otetuista. Rintamajoukot nappasivat varmaan itselleen parhaat päältä, eikä kukaan esimies luultavasti urputtanut tästä. Kun ryhmässä henki riippui tulivoimasta, niin se Emma otettiin kantoon, vaikka vähän painoikin. Saattoi myös olla, että divisioonatasolla haluttiin jemmata aseita varikolle, ettei niitä tarvinnut luovuttaa ylöspäin. Tämä on ihan peruslogiikkaa taistelujoukoissa.
Lukuja hämmentää se, että Saksasta ostettiin jatkosodan aikana jonkin verran sotasaaliksi tullutta neukkujen aseistusta. Enemmänkin olisi ostettu, mutta esim. tykit ja tankit kelpasivat saksalisillekin.