Tanskassa työttömien pakkoaktivointi on ollut voimassa jo vuosikausia. Tanskalaisessa ”Information” lehdessä on artikkeli pakkoaktivoinnista, josta olen kääntänyt puolet ja pannut tänne. http://www.information.dk/Indgang/VisArtikel.dna?pArtNo=169106
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨
Valtio pahoinpitelee aktivoituja
Pakkoaktivoinnissa ei ole enää kyse siitä, että saadaan ihmiset työhön. Aktivoitu voi varautua nykyisin siihen, että virkailija puuttuu aktivoidun henkilökohtaiseen asenteeseen, kehitykseen ja ulkonäköön. Tutkijat haluavat, että poliitikot alkavat keskustella siitä, eikö pidä olla joku raja sillä, missä määrin valtio voi puuttua ihmisten yksityisasioihin. Jopa demokratia voi loppujen lopuksi kärsiä.
Aktivoinnissa on enemmän ja enemmän kyse työttömän asenteesta itseensä ja ulkomaailmaan. Kun aktivointiohjelma keksittiin, oli sen tarkoitus saada työttömät työhön. Mutta jälkeenpäin kun on osoittautunut, että aktivointi ei johda uusiin työpaikkoihin, on fokus siirtynyt struktuurillisista esteistä yksittäisen työttömän henkilökohtaiseen kehitykseen.
Aktivointi on saanut uuden kohteen: ei ainoastaan asiakkaan sosiaalinen tilanne vaan myös hänen henkilökohtainen kehityksenä on nyt tarkkailun alaisena. ”Käytännössä aktivoinnista on tullut usein henkilökohtaisen kehityksen instrumentti, koska on luovuttu saamasta aktivoitu työmarkkinoille”, sanoo Nanna Mik-Myer, tutkija Sosiaali-instituutiossa (SFI). Hän on sitä mieltä, että aktivointiohjelma on tänä päivänä niin kaukana alkuperäisestä tarkoituksestaan, että kansalaiset eivät enää tue sitä, jos he tietäisivät, mitä siellä tapahtuu:
”Olen sitä mieltä, että aktivointi on otettava uudelleen käsittelyyn, koska olen sitä mieltä, että ei ole poliittista eikä kansan kannatusta sille, että puututaan ihmisten yksityisasioihin sillä tavalla kuin tehdään.”
Kaspar Villadesn, myöskin tutkija SFI:ssä, tuntee tapauksia, joissa aktivoidun on alistuttava valtion puuttumisen niin yksityisiin asioihin kuten kampaukseen, puhetapaan, eleisiin, vaatetukseen, kuinka usein tukka on pesty ja kuinka paljon hänen on hymyiltävä. Mutta samalla kun virkailija valtion puolesta puuttuu työttömän henkilökohtaisiin asioihin, on normi kuitenkin, että systeemi ei saa puuttua liikaa asiakkaan yksityisasioihin:
”Sosiaalivirkailijat sanovat, että he ovat ainoastaan konsultteja, mutta se ei pidä paikkaansa, koska he yrittävät muuttaa asiakkaan omaakuvaa”, Villadsen sanoo.
Rajan siirtyminen mihin valtio saa yksityisen ihmisen elämässä puutta huolestuttaa useita tutkijoita: ”Olen selvästi sitä mieltä, että valtio on mennyt liian pitkälle ihmisten yksityiselämän alueelle”, sanoo Nanna Mik-Meyer.
Aarhusin yhteiskuntatieteellisen instituution lehtori Jörn Loftager on sitä mieltä, että työttömien pakkoaktivointi äärimmäisyyteen vietynä voi kaivaa maata demokratian alta:
”Suhteessa klassiseen demokratiaan on tärkeää, että kansalaisilla on tietty yksityisalue, johon valtio ei puutu. Muussa tapauksessa ihminen ei ole vapaa eikä voi osallistua samoilla ehdoilla demokratiaan”, hän sanoo.
Aikaisemmin sosiaalityöntekijät olivat kiinnostuneita struktuurillisesta syistä työttömyyteen. Mutta nykyisin fokus siirtyy koko ajan yksittäiseen ihmiseen. Se aiheuttaa sen, että sosiaalipolitiikka kasvavassa määrin tekee asiakkaasta syyllisen omaan työttömyyteensä:
”Aikaisemmin katsottiin asiakkaan taustaa ja sosiaalisia oloja. Nyt katsotaan itse asiakkaaseen. Nykyisin keskitytään asiakkaan subjektiiviseen puoleen, kun aikaisemmin taas keskityttiin objektiiviseen puoleen.
”Tänään ei ole legitiimiä sanoa niin kuin 70-luvulla, että asiakas on kapitalismin ja yhteiskunnan muutosten tuotetta.”
Aikaisemmin oltiin sitä mieltä, että voitiin poliittisesti tehdä jotain struktuurillisille työttömyyden ongelmille, mutta tänään on maailmankuva enemmän fatalistinen, sanoo Kaspar Villadsen:
”Globalisoinnin seurauksena aiheutuvasta työpaikkojen muuttamisesta ulkomaille on tullut välttämätön asia. Sekä Vasemmistolaiset että Sosiaalidemokraatit sanovat esimerkiksi koko ajan, että meidän on sopeuduttava globalisoinnin vaatimuksiin.”
Ja koska sosiaalityöntekijät eivät enää samassa määrin pane syyksi yhteiskunnallisia muutoksia ihmisten työttömyyteen, selitetään työttömyyden syyt riippuviksi ihmisten luonteesta…
Työmarkkinatutkimuksen tutkinnan adjunkti Thomas Bredgaard on huomannut myös muutoksen aktivoinnin tavoitteessa:
”Aktivoinnissa on aina ollut kyse ihmisten peloittelusta sekä heidän pätevyytensä kohottamisesta, mutta nykyisin sille on tullut myös kolmas tavoite: vahvistaa työttömän sosiaalista integroitumista.” 90-luvulla oli fokus työttömien pätevyyden kohottamisessa, mutta nykyisin käytetään aktivointia enemmän ja enemmän ihmisten säikyttelyyn ja kuriin saamiseen.”
Hän on myöskin huomannut, että keskitytään enemmän yksittäiseen työttömään kuin yhteiskunnan aiheuttamiin esteisiin. ”Sen sijaan että työmarkkinat sopeutetaan, sopeutetaan nykyisin yksittäinen työtön….
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨
Valtio pahoinpitelee aktivoituja
Pakkoaktivoinnissa ei ole enää kyse siitä, että saadaan ihmiset työhön. Aktivoitu voi varautua nykyisin siihen, että virkailija puuttuu aktivoidun henkilökohtaiseen asenteeseen, kehitykseen ja ulkonäköön. Tutkijat haluavat, että poliitikot alkavat keskustella siitä, eikö pidä olla joku raja sillä, missä määrin valtio voi puuttua ihmisten yksityisasioihin. Jopa demokratia voi loppujen lopuksi kärsiä.
Aktivoinnissa on enemmän ja enemmän kyse työttömän asenteesta itseensä ja ulkomaailmaan. Kun aktivointiohjelma keksittiin, oli sen tarkoitus saada työttömät työhön. Mutta jälkeenpäin kun on osoittautunut, että aktivointi ei johda uusiin työpaikkoihin, on fokus siirtynyt struktuurillisista esteistä yksittäisen työttömän henkilökohtaiseen kehitykseen.
Aktivointi on saanut uuden kohteen: ei ainoastaan asiakkaan sosiaalinen tilanne vaan myös hänen henkilökohtainen kehityksenä on nyt tarkkailun alaisena. ”Käytännössä aktivoinnista on tullut usein henkilökohtaisen kehityksen instrumentti, koska on luovuttu saamasta aktivoitu työmarkkinoille”, sanoo Nanna Mik-Myer, tutkija Sosiaali-instituutiossa (SFI). Hän on sitä mieltä, että aktivointiohjelma on tänä päivänä niin kaukana alkuperäisestä tarkoituksestaan, että kansalaiset eivät enää tue sitä, jos he tietäisivät, mitä siellä tapahtuu:
”Olen sitä mieltä, että aktivointi on otettava uudelleen käsittelyyn, koska olen sitä mieltä, että ei ole poliittista eikä kansan kannatusta sille, että puututaan ihmisten yksityisasioihin sillä tavalla kuin tehdään.”
Kaspar Villadesn, myöskin tutkija SFI:ssä, tuntee tapauksia, joissa aktivoidun on alistuttava valtion puuttumisen niin yksityisiin asioihin kuten kampaukseen, puhetapaan, eleisiin, vaatetukseen, kuinka usein tukka on pesty ja kuinka paljon hänen on hymyiltävä. Mutta samalla kun virkailija valtion puolesta puuttuu työttömän henkilökohtaisiin asioihin, on normi kuitenkin, että systeemi ei saa puuttua liikaa asiakkaan yksityisasioihin:
”Sosiaalivirkailijat sanovat, että he ovat ainoastaan konsultteja, mutta se ei pidä paikkaansa, koska he yrittävät muuttaa asiakkaan omaakuvaa”, Villadsen sanoo.
Rajan siirtyminen mihin valtio saa yksityisen ihmisen elämässä puutta huolestuttaa useita tutkijoita: ”Olen selvästi sitä mieltä, että valtio on mennyt liian pitkälle ihmisten yksityiselämän alueelle”, sanoo Nanna Mik-Meyer.
Aarhusin yhteiskuntatieteellisen instituution lehtori Jörn Loftager on sitä mieltä, että työttömien pakkoaktivointi äärimmäisyyteen vietynä voi kaivaa maata demokratian alta:
”Suhteessa klassiseen demokratiaan on tärkeää, että kansalaisilla on tietty yksityisalue, johon valtio ei puutu. Muussa tapauksessa ihminen ei ole vapaa eikä voi osallistua samoilla ehdoilla demokratiaan”, hän sanoo.
Aikaisemmin sosiaalityöntekijät olivat kiinnostuneita struktuurillisesta syistä työttömyyteen. Mutta nykyisin fokus siirtyy koko ajan yksittäiseen ihmiseen. Se aiheuttaa sen, että sosiaalipolitiikka kasvavassa määrin tekee asiakkaasta syyllisen omaan työttömyyteensä:
”Aikaisemmin katsottiin asiakkaan taustaa ja sosiaalisia oloja. Nyt katsotaan itse asiakkaaseen. Nykyisin keskitytään asiakkaan subjektiiviseen puoleen, kun aikaisemmin taas keskityttiin objektiiviseen puoleen.
”Tänään ei ole legitiimiä sanoa niin kuin 70-luvulla, että asiakas on kapitalismin ja yhteiskunnan muutosten tuotetta.”
Aikaisemmin oltiin sitä mieltä, että voitiin poliittisesti tehdä jotain struktuurillisille työttömyyden ongelmille, mutta tänään on maailmankuva enemmän fatalistinen, sanoo Kaspar Villadsen:
”Globalisoinnin seurauksena aiheutuvasta työpaikkojen muuttamisesta ulkomaille on tullut välttämätön asia. Sekä Vasemmistolaiset että Sosiaalidemokraatit sanovat esimerkiksi koko ajan, että meidän on sopeuduttava globalisoinnin vaatimuksiin.”
Ja koska sosiaalityöntekijät eivät enää samassa määrin pane syyksi yhteiskunnallisia muutoksia ihmisten työttömyyteen, selitetään työttömyyden syyt riippuviksi ihmisten luonteesta…
Työmarkkinatutkimuksen tutkinnan adjunkti Thomas Bredgaard on huomannut myös muutoksen aktivoinnin tavoitteessa:
”Aktivoinnissa on aina ollut kyse ihmisten peloittelusta sekä heidän pätevyytensä kohottamisesta, mutta nykyisin sille on tullut myös kolmas tavoite: vahvistaa työttömän sosiaalista integroitumista.” 90-luvulla oli fokus työttömien pätevyyden kohottamisessa, mutta nykyisin käytetään aktivointia enemmän ja enemmän ihmisten säikyttelyyn ja kuriin saamiseen.”
Hän on myöskin huomannut, että keskitytään enemmän yksittäiseen työttömään kuin yhteiskunnan aiheuttamiin esteisiin. ”Sen sijaan että työmarkkinat sopeutetaan, sopeutetaan nykyisin yksittäinen työtön….
Vastaukset 3
Vanhimmat
Myös itsensä työllistäminen on tehty täysin mahdottomaksi tässä maassa.
Mitään kausiluontoisia ja vähän tuottavia pikkuhommia ei kannata erehtyä tekemään.
Siitä saa rankat sanktiot.
Millä saadaan nuo tämän maan viisaat tajuamaan missä mennään.
Yrittäjää viedään kuin litran mittaa.
Kaikki pitää selvittää.Missä välissä sitä ehtii oikein töitä tekemään.
Miksi odottaa pakkoaktivointia. Minulle ainakin on tarjolla paikkoja työllistämistuella ihan valittavaksi asti.
Kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen ja tosi juttu.
Tällaiset kuvaukset paljastavat viimeistään ne perusoletukset, joiden kautta työttömiä syyllistetään ja suoranaisesti riistetään.