Tarvitaanko uskoa pelastumiseen?

Uuden testamentin kirjoitukset pitävät sisällään silminnäkijöiden todistuksen siitä, että Jeesus kristus, Nasaretilainen, kärsi ja kuoli ristillä ja valitut opetuslapset näkivät hänet ylösnousemuksen jälkeen elävänä. Kirjoittajista vain osa perustaa todistuksensa omiin havaintoihin: muut kertovat siitä, mitä toiset ihmiset ovat väittäneet nähneensä. Jotkut ovat sitä mieltä, että kirjoittajien joukossa ei ole yhtäkään sellaista ihmistä, joka olisi nähnyt omin silmin Jeesuksen ylösnousseena.

Onko oikein vaatia pelastumiseen niiden asioiden totena pitämistä, joista Uusi testamentti kertoo? Mitä jos joku ei pidä niitä todisteita riittävinä tai tarpeeksi luotettavina, mutta uskoo silti Jumalaan ja tuottaa hyvää hedelmää luojan kunniaksi omassa elämässään: tekee hyvää ja karttaa pahaa? Tuomitseeko Jumala sellaisen ihmisen kadotukseen vain sen vuoksi, että hän ei voi olla varma siitä todistuksesta, joka on annettu Jeesuksen kristuksen kuolleista heräämisestä Raamatussa?

Kumpi on tärkeämpää: elää Jumalan tahdon mukaan hyvää tehden ja pahaa karttaen vai pitää totena joitakin asioita, joita väitetään tapahtuneen kauan aikaa sitten, mutta joita ei voida todistaa varmuudella todeksi nykyaikana eikä edes sen jälkeen, kun ne asiat tapahtuivat? Miksi tällainen asia on jätetty uskon asiaksi, jos se on välttämätöntä sielujen pelastumisen kannalta? Miksi näitä asioita ei ole tarvinnut pitää totena ennen Jeesuksen elämää voidakseen pelastua?

Miksi Jeesuksen opetuslasten ei tarvinnut uskoa hänen kuolleista heräämiseen ja taivaaseen nousemiseen voidakseen pelastua? He näkivät ne asiat omin silmin. Miten voisi olla oikeudenmukaista vaatia muilta ihmisiltä niiden asioiden totena pitämistä pelastumisen ehtona, joiden totena pitämistä ei vaadittu apostoleilta itseltään? Eikö Jumala olisi väärämielinen tuomari, jos pitäisi pelastumisen ehtona vain sitä, miten ihmiset suhtautuvat Jumalan sanan ja Jeesuksen kristuksen todistukseen koskien evankeliumin sanomaa?

unitaari kirjoitti:

Miksi Jeesuksen opetuslasten ei tarvinnut uskoa hänen kuolleista heräämiseen ja taivaaseen nousemiseen voidakseen pelastua? He näkivät ne asiat omin silmin. Miten voisi olla oikeudenmukaista vaatia muilta ihmisiltä niiden asioiden totena pitämistä pelastumisen ehtona, joiden totena pitämistä ei vaadittu apostoleilta itseltään? Eikö Jumala olisi väärämielinen tuomari, jos pitäisi pelastumisen ehtona vain sitä, miten ihmiset suhtautuvat Jumalan sanan ja Jeesuksen kristuksen todistukseen koskien evankeliumin sanomaa?

Lue lisää

Minun mielestäni voitaisiin keskustella ja pohtia sitä, mikä meissä on niin erinomaista, että meille pitää luvata iankaikkinen elämä. Miksi?
Miksi Jumala haluaa ihmisen luokseen, vuosisatojen ja vuosisatojen ajan? Maailmamme kiertää rataansa, elättää ihmiset ja eläimet määrätyn ajan, ja kun ihminen on elänyt elämänsä loppuun rapistuneessa kuoressaan, saa hän ikuisesti olla tuonpuoleisessa.
Kysymykseni on, mitä tekemistä meillä olisi, meillä ja miljardeilla muilla, maallisen elämän taakseen jättäneillä?
Jokin tarkoitus tulisi olla. Mikä se on?

Takapenkkiläinen kirjoitti:

Minun mielestäni voitaisiin keskustella ja pohtia sitä, mikä meissä on niin erinomaista, että meille pitää luvata iankaikkinen elämä. Miksi?
Miksi Jumala haluaa ihmisen luokseen, vuosisatojen ja vuosisatojen ajan? Maailmamme kiertää rataansa, elättää ihmiset ja eläimet määrätyn ajan, ja kun ihminen on elänyt elämänsä loppuun rapistuneessa kuoressaan, saa hän ikuisesti olla tuonpuoleisessa.
Kysymykseni on, mitä tekemistä meillä olisi, meillä ja miljardeilla muilla, maallisen elämän taakseen jättäneillä?
Jokin tarkoitus tulisi olla. Mikä se on?

Lue lisää

Ajattelin juuri hiljattain sitä, miltä mahtaisi tuntua, jos tietäisi elävänsä loputtomiin niin että tajunta ei sammu ja tietoisuus säilyy: olisi siitä täysin varma, koska on "päässyt perille". Tämä ajatus tuli ikään kuin vastakohtana sille ajatukselle, että miltä mahtaa tuntua, kun tietää vanhana pian kuolevansa ja päivät kuluvat kuolemaa odotellessa.

Eipä noihin kysymyksiin vastauksia löytynyt. Ainoa, mikä hätkähdytti, on ajatella itseään tietoisena olentona, jonka tietoisuus ei koskaan enää sammu... sitä tulee mietittyä myös siltä kantilta, että tahdonko todella sellaista ikuista elämää vai en? Moni ei tahdo elää ikuisesti ja mielestäni Jumala on armollinen, kun ei anna heidän elää ikuisesti vaan tuhoaa heidät jäljettömiin (en usko päättymättömän piinahelvetin oppiin).

Kun tajunta sammuu ja tietoisuus katoaa pysyvästi, niin se on tavallaan vapautus elämästä, jota kaikki eivät tahdo edes elää. Onhan tunnettua, että syntiä rakastaville "taivas" olisi yksi helvetti, koska siellä ei saa tehdä syntiä... eipä heillä sitä pelkoa ole, että joutuisivat vanhurskaiden seuraan kärsimään hyvyydestä, oikeudenmukaisuudesta ja oikeamielisyydestä, jota he inhoavat jo tässä elämässä pahuutensa vuoksi.

Niin, jos "taivaassa" on tapana nauttia kaikesta hyvästä ja tehdä hyvää muille, niin ehkäpä se aika ei siellä käy pitkäksi. Ja silloin on mahdollista kehittää itseään monella eri tavalla. On mahdollista oppia uusia asioita ja "sivistyä" eli lisätä tietoa Jumalasta ja maailmasta luotuineen. Kun aika ei ole rajoitteena, niin luulisi ihmisistä tulevan monien alojen asiantuntijoita ja mestareita, taitavia käsistään ja lahjakkaita taiteissa tms. Uskon nimittäin materiaaliseen elämään uudessa maassa ja uusissa taivaissa, jotka Jumala on tekevä vanhurskaita varten...

Vaikeahan sellaista ikuista elämää on kuvitella, jossa kukaan ei ole enää itsekäs eikä toimi itsekkäästi eikä ole edes hankala tai vastenmielinen, sillä tässä elämässä sellaisia ihmisiä piisaa ja itsekin tulee oltua välillä sellainen... toivottavasti ei kovin usein ja kovin monen mielestä. Joskus sitä melkein toivoo, että ei tarvitsisi elää ikuisesti, kun ei osaa oikein ajatella sitä, millaista elämä täysin vapaana synnistä ja syntisistä on. On vaikea ajatella omalle kohdalle sellaista muutosta, jota ei ole jo nyt täydellisesti tapahtunut tai loppuun saatettu: synnittömyys.

unitaari kirjoitti:

Ajattelin juuri hiljattain sitä, miltä mahtaisi tuntua, jos tietäisi elävänsä loputtomiin niin että tajunta ei sammu ja tietoisuus säilyy: olisi siitä täysin varma, koska on "päässyt perille". Tämä ajatus tuli ikään kuin vastakohtana sille ajatukselle, että miltä mahtaa tuntua, kun tietää vanhana pian kuolevansa ja päivät kuluvat kuolemaa odotellessa.

Eipä noihin kysymyksiin vastauksia löytynyt. Ainoa, mikä hätkähdytti, on ajatella itseään tietoisena olentona, jonka tietoisuus ei koskaan enää sammu... sitä tulee mietittyä myös siltä kantilta, että tahdonko todella sellaista ikuista elämää vai en? Moni ei tahdo elää ikuisesti ja mielestäni Jumala on armollinen, kun ei anna heidän elää ikuisesti vaan tuhoaa heidät jäljettömiin (en usko päättymättömän piinahelvetin oppiin).

Kun tajunta sammuu ja tietoisuus katoaa pysyvästi, niin se on tavallaan vapautus elämästä, jota kaikki eivät tahdo edes elää. Onhan tunnettua, että syntiä rakastaville "taivas" olisi yksi helvetti, koska siellä ei saa tehdä syntiä... eipä heillä sitä pelkoa ole, että joutuisivat vanhurskaiden seuraan kärsimään hyvyydestä, oikeudenmukaisuudesta ja oikeamielisyydestä, jota he inhoavat jo tässä elämässä pahuutensa vuoksi.

Niin, jos "taivaassa" on tapana nauttia kaikesta hyvästä ja tehdä hyvää muille, niin ehkäpä se aika ei siellä käy pitkäksi. Ja silloin on mahdollista kehittää itseään monella eri tavalla. On mahdollista oppia uusia asioita ja "sivistyä" eli lisätä tietoa Jumalasta ja maailmasta luotuineen. Kun aika ei ole rajoitteena, niin luulisi ihmisistä tulevan monien alojen asiantuntijoita ja mestareita, taitavia käsistään ja lahjakkaita taiteissa tms. Uskon nimittäin materiaaliseen elämään uudessa maassa ja uusissa taivaissa, jotka Jumala on tekevä vanhurskaita varten...

Vaikeahan sellaista ikuista elämää on kuvitella, jossa kukaan ei ole enää itsekäs eikä toimi itsekkäästi eikä ole edes hankala tai vastenmielinen, sillä tässä elämässä sellaisia ihmisiä piisaa ja itsekin tulee oltua välillä sellainen... toivottavasti ei kovin usein ja kovin monen mielestä. Joskus sitä melkein toivoo, että ei tarvitsisi elää ikuisesti, kun ei osaa oikein ajatella sitä, millaista elämä täysin vapaana synnistä ja syntisistä on. On vaikea ajatella omalle kohdalle sellaista muutosta, jota ei ole jo nyt täydellisesti tapahtunut tai loppuun saatettu: synnittömyys.

Lue lisää

Älkää uskoko unitaaria, joka on väärässä hengessä.

Unitaari on erittäin törkeällä tavalla pilkannut Pyhää Henkeä. Unitaari ei saa syntejään anteeksi ja hän joutuu aikanaan tuliseen järveen. Tämän linkin takana on todisteet hänen tekemästä Pyhän Hengen pilkasta.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/15086725/isan-ja-pojan-ja-pyhan-hn-nimeen-myohempi-lisays#comment-92026867

Unitaari edustaa uskontoa, jota kutsutaan unitarismiksi. Se on Jehovan todistajien tapainen väärä uskonto, joka kieltää Jeesuksen Kristuksen olevan Herra ja Jumala. Tämän takia unitaari vastustaa myös lakia ja Raamatun tervettä oppia.

On paikallaan miettiä, millaisiin kärsimyksiin Pyhän Hengen pilkkaaja unitaari joutuu Raamatun mukaan ? Unitaari joutuu kokemaan seuraavaa:

-hän joutuu kärsimään koko ajan palovammakipua, kun liekit nuolevat vartaloa. Erityisen kivulias on suu, koska sieltä liekehtii kuuma tuli. Rikas mies ei saanut lievitystä suunsa kipuun, eikä unitaarikaan saa
-madot purevat hänen lihaansa koko ajan kuin veitsi viiltäisi ihoa
-ilma haisee helvetissä rikiltä, mihin ihminen ei koskaan pysty tottumaan
-hän puree koko ajan hampaitaan, koska kärsimykset saavat poskilihakset kouristelemaan
-hän itkee koko ajan, koska kivut ovat erittäin suuret
-viimeisenä päivänä unitaari joutuu tunnustamaan maahan polvistuneena, että Jeesus Kristus on Herra ja Jumala
-enkelit nöyryyttävät unitaaria siten, että hän joutuu kumartamaan sellaista uskovaa, joka noudatti Mooseksen lakia. Tämä uskova lukee unitaarille tuomion, joka on unitaarille hyvin nöyryyttävää
-lopuksi enkelit heittävät unitaari tuliseen järveen, jossa hän kärsii ikuisia aikoja, eikä saa edes yön lepoa kärsimyksissään.

Sinä uskot. Mihin kuolemasi jälkeen siirryt?

Synti on erehdys, erillisyys, usko Jumalaeroon hyvin monilla ja myös alkuperäisilä kielillä sanotuna.
Raamatun mukaan synnin palkka on kuolema. Mikä tässä mättää SYNTI kuolee erehtyminen päättyy.
Miten siihen ihmisen elämä liittyy. Synnin palkka on kuolema. Lue vielä kerran SYNTI kuolee. - Raamatussakin se todistetaan. Erilisyys ymmärretään synniksi. Kaikki mielikuvat Jumala erosta häviävät lopullisesti

Kaikki on jo pelastettu.

George_L

Pidät siis ihmisen uhria halvempana kuin eläinten uhria, sillä vanhan liiton kirjoitusten mukaan eläinuhrit toivat sovituksen synneistä ja sitä kautta myös anteeksiantamuksen. Onhan se tapa tuokin ajatella... ;-)

unitaari kirjoitti:

George_L

Pidät siis ihmisen uhria halvempana kuin eläinten uhria, sillä vanhan liiton kirjoitusten mukaan eläinuhrit toivat sovituksen synneistä ja sitä kautta myös anteeksiantamuksen. Onhan se tapa tuokin ajatella... ;-)

Lue lisää

Eläinuhrit ja ihmisuhrit eivät voi tuoda lopullista sovitusta kaikista synneistä. Vanhan liiton uhrijärjestelmä oli vain esikuvallista, ja nekin toivat anteeksiannon vain tahattomista synneistä.

George_L kirjoitti:

Eläinuhrit ja ihmisuhrit eivät voi tuoda lopullista sovitusta kaikista synneistä. Vanhan liiton uhrijärjestelmä oli vain esikuvallista, ja nekin toivat anteeksiannon vain tahattomista synneistä.

Lue lisää

Vaikka vanhan liiton uhrit olivat esikuvallisia, niin kyllä ne toivat sovituksen ja anteeksiantamuksen synneistä ihan kirjaimellisesti sen mukaan, mitä luemme Raamatusta. Luemme Heprealaiskirjeestä tosin myös sen, mihin viittasit, eli Kristuksen uhri on korvannut ne vanhan liiton uhrit ja tuonut yhdellä kerralla lopullisen ja pysyvän sovituksen...

Jeesus uhrasi itsensä nimenomaan ihmisenä ristillä ja hän uhrasi itsensä Jumalalle. Jumala ei voi kärsiä lihaa ja verta olevassa ruumiissa eikä kuolla, mutta ihminen voi. Jos isä Jumala on sitä mieltä, että Jeesuksen kristuksen uhri toi meille sovituksen, niin eikö sitä hyvää sanomaa voi uskoa? Miksi pitää tehdä Jeesuksesta Jumala, joka hän ei ole?