Olen 23v mies ja kaverini myös 23. Itseasiassa hän on juuri se paras kaverini ja se jonka kanssa vietän eniten kavereista aikaa.
Olemme olleet kavereita jo iät ja ajat ja molemmat myös pitkään sinkkuja. Tai no kaverini ei ole koskaan seurustellut mutta minulla on joskus aikoja sitten ollut joitain säätöjä.
Nyt on tilanne se että aloin tuossa vuodenvaihteen aikoihin seurustelemaan naisen kanssa jonka kanssa olen samassa koulussa. Tämä paras kaverini ei kuitenkaan näytä olevan kovinkaan ilahtunut suhteestamme ja huomasin tämän jo aivan suhteemme alussa.
Ennen suhdetta vietimme hyvin paljon aikaa kahdestaan mutta suhteen alkaessa ymmärrettävästi eniten ollaan kumppanin kanssa. Kaverini ei tykkää että olen tämän naisen kanssa niin paljon ja kuulemma naiseni vie hänen ainoan kaverinsa eli minut.
Jos tämä kaverini ehdottaa jotain yhteistä tekemistä milloin tahansa ja kerron että olen nyt naiseni kanssa niin hän suuttuu eikä lepy vaikka kerron että joku toinen päivä. Kuulemma olen nykyisin hänen kanssaan vain silloin jos en jostain syystä voi kultani kanssa olla. Ja naiseni hallitsee elämääni kaverini mielestä liikaa etten ole enää oma itseni.
Aina kun olen nykyisin kaverini kanssa kahden niin hän kertoo kuinka naisista on pelkkää riesaa, ne kontrolloivat suhteessa, eivät anna vapauksia ja vievät hirveästi miehen rahaa ja eikä hänellä itellä ole kuulemma minkäänlaista tarvetta parisuhteelle eikä aijo naista hankkia. Hän myös on varma ettei suhteemme kestä kauaa ja vakuuttaa että olen aikanaan onnellisempi kun olen taas sinkku ja saan tuntea taas vapauden. Hän ei suostu olemaan minun ja naiseni kanssa samassa paikassa. Saattaa jättää illanvieton välistä jos naisystäväni on mukana jne. Muitakin kavereita meillä on myös naisia ja näitä "kaveri"naisia vastaan hänellä ei ole mitään ja nauttii itsekkin heidän seurasta. Mutta jostain syystä hän ei lainkaan pidä siitä että seurustelen. Haukkuu toistuvasti kuinka en ole enää oma itseni ja tämä nainen pitää minua vankinaan.
En tiedä mistä tämä johtuu mutta mielessäni on käynyt onko hän kateellinen kun ei itse löydä naista tai ei ikinä ole säätöjä ollut. Ärsyttää kun olimme ennen niin hyviä kavereita ja emme oikeastaan ikinä riidelleet ja nyt tämän parisuhteen myötä on tullut tällaista. Ihmeellistä on myös ettei hän ole muiden kavereiden suhteita katsonut millään lailla pahasti. Alkaa vituttaa enkä tiedä mitä tässä pitäisi oikein tehdä.
Olemme olleet kavereita jo iät ja ajat ja molemmat myös pitkään sinkkuja. Tai no kaverini ei ole koskaan seurustellut mutta minulla on joskus aikoja sitten ollut joitain säätöjä.
Nyt on tilanne se että aloin tuossa vuodenvaihteen aikoihin seurustelemaan naisen kanssa jonka kanssa olen samassa koulussa. Tämä paras kaverini ei kuitenkaan näytä olevan kovinkaan ilahtunut suhteestamme ja huomasin tämän jo aivan suhteemme alussa.
Ennen suhdetta vietimme hyvin paljon aikaa kahdestaan mutta suhteen alkaessa ymmärrettävästi eniten ollaan kumppanin kanssa. Kaverini ei tykkää että olen tämän naisen kanssa niin paljon ja kuulemma naiseni vie hänen ainoan kaverinsa eli minut.
Jos tämä kaverini ehdottaa jotain yhteistä tekemistä milloin tahansa ja kerron että olen nyt naiseni kanssa niin hän suuttuu eikä lepy vaikka kerron että joku toinen päivä. Kuulemma olen nykyisin hänen kanssaan vain silloin jos en jostain syystä voi kultani kanssa olla. Ja naiseni hallitsee elämääni kaverini mielestä liikaa etten ole enää oma itseni.
Aina kun olen nykyisin kaverini kanssa kahden niin hän kertoo kuinka naisista on pelkkää riesaa, ne kontrolloivat suhteessa, eivät anna vapauksia ja vievät hirveästi miehen rahaa ja eikä hänellä itellä ole kuulemma minkäänlaista tarvetta parisuhteelle eikä aijo naista hankkia. Hän myös on varma ettei suhteemme kestä kauaa ja vakuuttaa että olen aikanaan onnellisempi kun olen taas sinkku ja saan tuntea taas vapauden. Hän ei suostu olemaan minun ja naiseni kanssa samassa paikassa. Saattaa jättää illanvieton välistä jos naisystäväni on mukana jne. Muitakin kavereita meillä on myös naisia ja näitä "kaveri"naisia vastaan hänellä ei ole mitään ja nauttii itsekkin heidän seurasta. Mutta jostain syystä hän ei lainkaan pidä siitä että seurustelen. Haukkuu toistuvasti kuinka en ole enää oma itseni ja tämä nainen pitää minua vankinaan.
En tiedä mistä tämä johtuu mutta mielessäni on käynyt onko hän kateellinen kun ei itse löydä naista tai ei ikinä ole säätöjä ollut. Ärsyttää kun olimme ennen niin hyviä kavereita ja emme oikeastaan ikinä riidelleet ja nyt tämän parisuhteen myötä on tullut tällaista. Ihmeellistä on myös ettei hän ole muiden kavereiden suhteita katsonut millään lailla pahasti. Alkaa vituttaa enkä tiedä mitä tässä pitäisi oikein tehdä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Kuulemma olen nykyisin hänen kanssaan vain silloin jos en jostain syystä voi kultani kanssa olla. "
Pitääkö tämä paikkaansa? Mitä muuten teet tyttöystäväsi kanssa? Aika rajusti kaveriltasi sanottu tuo "ja naiseni hallitsee elämääni kaverini mielestä liikaa etten ole enää oma itseni." Ja että nainen pitää sinua vankinaan. Pitääkö? Onko nainen päättänyt enemmän haluta sinut kuin toisinpäin? Pyörittääkö nainen sinua mielensä mukaan ja haluaa estää sinua tapaamasta ystävääsi? Harkitse ennen vastaamista. Sillä useinkaan tuota ei tule heti itse panneensa merkille.
Muutoin tuossa on ihan normaali tilanne silloin, kun toinen alkaa seurustella. Ja etenkin silloin, kun on ollut "bestis", jonka kanssa yleensä on aikaansa viettänyt. Kaverisi on vähän mustasukkainen sinusta, se on ymmärrettävää. Kuten sekin, ettet voi jakautua kahtia, olla hänen kanssaan ja tyttöystäväsi kanssa, erikseen mutta samaan aikaan...
Rauhoittele kaveriasi. Kerro, että aiot panostaan tyttöystävääsi niin että saatte suhteen toimimaan. Tiiviimpi yhteydenpito kestää usein vain vuodesta kahteen. Niin kauan että kuherrusvaihe on ohi... Haluaisit myös jatkaa kaverina, mutta käytännön syistä se ei onnistu kuten ennen. Tämän vuoksi haluaisit sopia tapaamisia etukäteen, niin voisit paremmin järjestää ystäväaikaa.
Se on rakkautta.....Kaverisi on homo ja nyt mustasukkainen kun toinen vei.
Mitä kaverisi sitten kuvittelee? Että sinä aiot olla loppu elämäsi sinkku, ja hengailla hänen kanssaan monta kertaan viikossa? =D
Mitä jos kerrot ihan suorin sanoin kaverillesi, että on ihan ok, jos hän haluaa elää elämänsä ilman parisuhdetta, mutta että sinä ET HALUA. Ja että sinun arvomaailmassasi parisuhteeseen pitää panostaa, koska kyseessä voi olla potentiaalinen loppuelämän kumppani ja tulevien lastesi äiti -perhe. Ja perhe menee sinun arvomaailmassa hyvin korkealle. Kerro että naisesi ei siis painosta sinua mihinkään, vaan kyse on omasta halustasi.
Kerro myös, että jos tämä nykyinen suhde jostain syystä joskus kaatuisi, niin toivot kuitenkin löytäväsi jonkun pysyvän parisuhteen, eli tulet toivon mukaan AINA olemaan siinä tilanteessa, että kaverin on tajuttava, että sinulla ei ole hinkua olla hänen kanssaan joka päivä.
Sano kaverillesi, että jos hän ei ala kunnioittamaan sinun haaveitasi elämän suhteen, niin et tarvitse hänen kaltaistaan riippakiveä elämääsi. Haave parisuhteesta ja perheestä on kuitenkin yksi tyypillisimmistä haaveista ihmisillä, joten voisi olettaa, että kaverisi tämän tajuaa -vaikka itse ei niistä haaveilekaan. Sano että mielummin haluaisit ajatella että kaverisi olisi jonain päivänä sinun ja naisesi lasten kummi, kuin tuollainen valittava riippakivi.
Mihin tarvitset tuollaista mustasukkaista kaveria? Ahdistavaa.
Minunkin sinkku ystävättäreni oli aikoinaan mustasukkainen, kun minä aloitin vakavamman parisuhteen sinkkujakson jälkeen. Sitä mökötystä kesti ehkä pari kuukautta. Annoin hänen kärvistellä ihan itsekseen. Sen jälkeen hän hyväksyi tilanteen. Nyt vuosia myöhemmin hän on puolisoni kanssa myös ystävä ja lapsemme kummi. Hän on myös itse juuri aloittanut vakavamman seurustelun, viimein... Joten ei ole huolta, etteikö elämä olisi opettanut ymmärtämään. ;)
Hyi saatana mitä tekstiä. Hylätään vaan kaikki parhaatkin kaverit kun nyt sattuvat kokemaan ihan luonnollisia vaiheita muutokseen kasvamisessa. Juuri tälläisten asenteiden ja "ohjeiden" takia ei ole mikään ihme että niin moni suomalainen kärsii yksinäisyydestä parisuhteessa. Sulla kävi tuuri että ystäväsi on enkeli.
Kuka on puhunut mitään kavereiden hylkäämisestä? On ihan eri asia hylätä oikea ystävä, joka on puolestasi onnelinen ja jonka kanssa tukeminen ja kannustus kulkee molemmin puolin. Sellainen ei ole kaveri, tai etenkään ystävä, joka itsekeskeisesti haluaa huomion vain itselleen, vaikka toinen on löytänyt hyvän parisuhteen. ;)
Ite olen parisuhteessa, ja meillä molemmilla mieheni kanssa on paljon kavereita/ystäviä. Ei ole yksinäistä ei. Mutta toki perhe ja parisuhde menee kaverisuhteiden edelle, kun parisuhteessa elää. Vaan eipä ole tarvinnut valita, kun ei (onneksi) ole niin ahdistavia kavereita, jotka tätä ei tajuaisi.
On aivan normaalia tuntea olonsa haikeaksi, ehkä hylätyksikin, kun kaveri/ystävä alkaa seurustella. Se kuuluu elämään, mutta siitä selviää kyllä. Järjestä aikaa kaverillesi, älä keskity vain parisuhteeseesi; monet tekevät sen virheen ja ovat sitten parisuhteen päättyessä lopulta yksin. Ei kaikki munia samaan koriin...
Tuossa edellä kaveristasi tehtiin homo ja riippakivi. Ne eivät pidä paikkaansa. Ainakaan riippakivi. Tuskin homokaan. Mutta jotenkin kirjoituksestasi jäi sellainen kuva, että kaverisi on aika hukassa. Eikö hänellä ole muita kavereita? Harrastuksia? Töitä/opiskelua? Ei kai hän vain ole nuori syrjäytymisen polulla oleva mies, juuri sellainen, joista tiedotusvälineet kertovat? Oli tai ei, kohtele kaveriasi hyvin ja reilusti.
Taas sivukaupalla tarinaa oletusarvojen ja omien kokemusten perusteella, ilman että kukaan teitä kolmea tuntisi.
Kerropa tästä parisuhteestasi, ja tyttöystävästäsi. Oletteko paljon yhdessä? Tuntuuko, että tyttöystäväsi vaatii liikaa tms?
Kaverisi voi olla nimittäin oikeassakin, ainakin osittain. Ehkä vietät liikaa aikaa tyttösi kanssa, ehkä elät liikaa uudessa suhteessasi. Kolmikymppiset neuvovat toisiaan usein noin, on tervettä muistaa elää omaa elämää. Itsekin olen neuvonut kaveriani ottamaan vähän etäisyyttä, kun hän oikein eli suhdettaan - ikävä kyllä hän ei kuunnellut, vaan hänen elämältään meni pohja kun suhde päättyi.