Ko.n avaus!
Edelleen muistan sen kaiken kuin eilisen päivän, olin hyvin sairas, ja uusi outo "sairaus" hyökkäsi, olin voimaton, yksin ja taistelin maailman vastaan.
Tiesin, ettei pitää kärsiä pitkään, lähden kun "kaikki" minussa antaa periksi .. niin pitkään taistelen .. hyökkäykselle vastasin samalla tavalla, ei siinä ollut enää ihmillistä myötätuntoa, vaan vahvemmat hävittävät heikomman, luonnonlaki.
Silloin tulit sinä, tiesin sen että jokainen hyökkäys tekee minut heikommaksi ..
Ootelin milloin hyökkäät, mutta et hyökännyt, esitit kysymyksiä ja lähdit silloin. Hämmästyin toden teolla!
Mä en tiedä, missä vaiheessa otit minut suojelun alla ja kaikki oli kunnossa, niin pitkään, kun sinä olit paikalla .. mutta kun lähdit ja ovi sulkusi sinun perässä, niin ei ollut enää kaikki yhtä hymyä.
Alkoi taas pätemään julma luonnonlaki!
Minä kuka olen pärjännyt aina ilman suojelua .. niin yhtäkkiä, heikommassa asemassa olin .. niin, sinä annoit minulle tuen ja suojelit minua .. se oli minulle jotain uutta!
Mutta mä myös tiesin, että minun pitää luottaa ainoastaan siihen ihmiseen, kuka ei hyökkää, vaan antaa minulle aikaa parantua .. niin minun oli pakko mennä, mä itkin, mutta minun piti vaan mennä ..
Mä en halunnut jättää sinut taakseen, mutta, kun mä sanoin että "kolikolla on aina kaksi puolta", niin sä sokeasti kuuntelit vaan yhtä puolta ..
Mutta minä edelleen .. sinua .. *juu nou* 😍
Edelleen muistan sen kaiken kuin eilisen päivän, olin hyvin sairas, ja uusi outo "sairaus" hyökkäsi, olin voimaton, yksin ja taistelin maailman vastaan.
Tiesin, ettei pitää kärsiä pitkään, lähden kun "kaikki" minussa antaa periksi .. niin pitkään taistelen .. hyökkäykselle vastasin samalla tavalla, ei siinä ollut enää ihmillistä myötätuntoa, vaan vahvemmat hävittävät heikomman, luonnonlaki.
Silloin tulit sinä, tiesin sen että jokainen hyökkäys tekee minut heikommaksi ..
Ootelin milloin hyökkäät, mutta et hyökännyt, esitit kysymyksiä ja lähdit silloin. Hämmästyin toden teolla!
Mä en tiedä, missä vaiheessa otit minut suojelun alla ja kaikki oli kunnossa, niin pitkään, kun sinä olit paikalla .. mutta kun lähdit ja ovi sulkusi sinun perässä, niin ei ollut enää kaikki yhtä hymyä.
Alkoi taas pätemään julma luonnonlaki!
Minä kuka olen pärjännyt aina ilman suojelua .. niin yhtäkkiä, heikommassa asemassa olin .. niin, sinä annoit minulle tuen ja suojelit minua .. se oli minulle jotain uutta!
Mutta mä myös tiesin, että minun pitää luottaa ainoastaan siihen ihmiseen, kuka ei hyökkää, vaan antaa minulle aikaa parantua .. niin minun oli pakko mennä, mä itkin, mutta minun piti vaan mennä ..
Mä en halunnut jättää sinut taakseen, mutta, kun mä sanoin että "kolikolla on aina kaksi puolta", niin sä sokeasti kuuntelit vaan yhtä puolta ..
Mutta minä edelleen .. sinua .. *juu nou* 😍
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.