Rakkaat työpaikkakiusaajani.
Oletteko olleet nyt onnellisia kun saitte minut ulos työpaikastani? Oletteko onnellisia kun saitte lyödyksi minut maan rakoon?
Te kymmenet eri henkilöt osallistuitte minusta perättömien juttujen levittämiseen, nauramiseen, ihmisarvon mitätöintiin, savustamiseen ja ulos ajoon, jopa toiselta osastolta. Ymmärrättekö mitä olette tehneet? Tuhositte elämäni.
Olette levitelleet täysin perättömiä juttuja minun mastamaalaamiseksi. Sinäkin isokoinen osaston nimittelijä luottamusmies- häpeä edes! Sanojasi on vaikea unohtaa liki 30-vuoden ajalta.
Kuka on sinun uusin silmtikku, kun minua ei enää ole. Eikö teitä ketään yhtään kolkuta, vai onko teillä omaatuntoa enää ollenkaan?
Te suojelupiirin edustajat ja valtuutetut. Miksi ette tehneet mitään asian korjaamiseksi aikanaan?
Luottamusmiehistä nyt puhumattakaan.
Entä te suuren talon johto. Miksi sallitte kaikenlaisen epäoikeudenmukaisuuden? Miksi ette puuttuneet aikanaan vääryyksien korjaamiseen? Miksi miksi ja miksi???
Oletteko olleet nyt onnellisia kun saitte minut ulos työpaikastani? Oletteko onnellisia kun saitte lyödyksi minut maan rakoon?
Te kymmenet eri henkilöt osallistuitte minusta perättömien juttujen levittämiseen, nauramiseen, ihmisarvon mitätöintiin, savustamiseen ja ulos ajoon, jopa toiselta osastolta. Ymmärrättekö mitä olette tehneet? Tuhositte elämäni.
Olette levitelleet täysin perättömiä juttuja minun mastamaalaamiseksi. Sinäkin isokoinen osaston nimittelijä luottamusmies- häpeä edes! Sanojasi on vaikea unohtaa liki 30-vuoden ajalta.
Kuka on sinun uusin silmtikku, kun minua ei enää ole. Eikö teitä ketään yhtään kolkuta, vai onko teillä omaatuntoa enää ollenkaan?
Te suojelupiirin edustajat ja valtuutetut. Miksi ette tehneet mitään asian korjaamiseksi aikanaan?
Luottamusmiehistä nyt puhumattakaan.
Entä te suuren talon johto. Miksi sallitte kaikenlaisen epäoikeudenmukaisuuden? Miksi ette puuttuneet aikanaan vääryyksien korjaamiseen? Miksi miksi ja miksi???
Vastaukset 18
Vanhimmat
toivottavasti ei olla oltu samassa firmassa töissä...!
Hei !
Ensiksikin jakasamista sinulle , olen todella pahoillani puolestasi ja kaikkien puolesta jotka on joutuneet tuohon samaan helvettiin .
Ymmärrän sinua täysin mutta toivon ettet tee vielä itsellesi mitään ... harkitse vielä !
Olen itse vastaavassa tilanteessa , lähellä myöskin itsemurhaa . Nuo itsetuhoiset ajatukset kuuluu tähän prosessiin niin kuin paljon muutakin joka tekee elämästä helvetin. Omasta työpaikalta lähtemisestäni on jo runsas vuosi ja vieläkin tulee mielleen joskus itsemurha. Onneksi on perhettä ja muutama hyvä ystävä jotka on pitänee pinnalla. Menen hakemaan apua , vaikka kynnys psygolokiselle onkin monelle korkea suosittelen hakeutumaan hoitoon, tuosta jamasta on tosi vaikea enää itse nousta .
Ja noille KIUSAAJILLE ... HÄVETKÄÄ EIKÖ YHTÄÄN TUNNU MISSÄÄN KUN TUHOATTE TOISTEN ELÄMÄN. Tiedän ettette osaa hävetä ettehän muuten tekisikään tuota lähimmäisillenne.
Mikä saa ihmiset toimimään noin ... olen kysellyt sitä samaa itseltani kohta vuoden...
En voi ymmärtää ihmisten raadollisuutta ... minä, joka kumminkin leimattiin työpaikan kiusaajaksi .
En voisi tehdä yhdellekään lähimmäiselleni noin mitä minulle tehtiin... senkin takia tätä on niin vaikea ymmärtäää .
Kannan kiusaajan leimaa pienellä kylällä,
voiko enää julmempaa toiselle ihmiselle tehdä.
Kiusaajani kulkevat sädekehä päänsäpäällä, joukoon kuuluu myös työsuojelu valtuutettu ja luottamusmies.. puolustappa siinä sitten itseäs kun olet vielä toiselta paikkakunnalta ilman tukiverkostoa.
Mua yritettiin savustaa (=mm. keksimällä tikusta asiaa, pikkuhommia nopeilla aikatauluilla, tiukkaa seurantaa, mustamaalaamista)puolisen vuotta entisen esimiehen ja hänen esimiehensä toimesta ulos työpaikaltani. Homma loppui kun esimies vaihtui, mutta sitten he keksivät "puoliksi tekaistun" töiden uudelleenjärjestelyn, jonka avulla saivat minut pois. Nyt työttömänä möllötän sohvalla ihmettelen, miksi juuri minä ja miten tällainen on mahdollista!!??
saa, kuten tälläkin palstalla huomataan, tällaista aikaan. Itsekin jouduin pois työelämästä sair.lomalle ja lopputili kaupan päälle. Hyvin kauan ainakin minä syytin itseäni, mietin mitä tei väärin, miksei minusta pidetä, jätetään ulkopuolelle, puhutaan kuin ilmaa olisin. Kuitenkin pidin työstäni, asiakaspalvelu oli antoisaa ja tiesin myös asiakkaiden pitävän itsestäni (ei oo kehumista). No kateushan se iski; asiakkaat pitivät, pärjäsin pomon kanssa, tein ylimäär. hommia tälle pomolle, lapsemme ovat pärjänneet opiskeluissaan mukavasti 3x yo, olin rauhallinen ja auttavainen. Kuuntelin huolet, en jatkanut eteenpäin, koska ne miel. ovat luottamuksellisia asioita eli sitten olinkin tylsä ihminen. Halusin työnant. alkavan selvitellä kiusaamista, mutta hän ei katsonut sitä aiheelliseksi, käski minua ja kiusaajaa puhumaan asioista kahden kesken. Monen yrityksen jälkeen sain koottua rohkeutta ja menin ent. työpaikalle käymään. Sanoin työkaverilleni, että meidän pitäisi puhua menneistä, johon hänen mielestään ei ollut aihetta. Hän vain hämmästeli luulleensa meidän olevan ystäviä. Onko mielestänn ystävä sellainen joka liki 3 vuoden aikana ei ole ottanut kertaakaan yhteyttä ja kysellyt kuulumisia. Ei ole mielestäni. Hänen mielestään meillä ei ole mitään selviteltävää keskenämme, hän vain mennä porskuttaa. Minä olen kotona, tunteet ovat edelleen hyvin katkerat, kun mietin mitä kaikkea jouduin jättämään. Onneksi on henki säilynyt, vaikka usein on ollut lähellä kääntää auton rattia sen ison auton alle tms. Mutta se olisi koskenut eniten elämäni tärkeimpiin ihmisiin eli PERHEESEENI. Ainut tukeni on ollyt puoliso ja lapset, työkaverit ovat unohtaneet täysin, joten olenkin mielessäni siirtänyt heidät ystävista tuttuihin ja turhiin sellaisiin. Psykologin luona käymällä ja jatkuvlla lääkkeiden syönnillä selviän päivästä toiseen. Tuskin koskaan takaisin työelämään. Naisvaltaisella työpaikalla ei luottamusmiehelläkään saati työsuojeluvaltuutellu riittänyt rohkeutta kysellä kuulumisiani, soitella, masentunut/jiusattu itsehän ei yhteyksiä jaksa luoda. - JAKSAMISTA meille kaikille kiusatuille!
eräässä työpaikkassa, jossa olin ollut monta vuotta. Samoin minutkin savustettiin pois. Ei esitetty mitään syytä ja nyt vielä monen vuoden jälkeenkin kärsin asiasta. Ne inhottavat ajatukset
pulpahtavat milloin mistäkin pinnalle , ehkä juuri siksi, ettei todellinen syy koskaan valjennut. Hain myös eri instansseista apua silloin, mutta sain todella huomata olevani ihan yksin asian kanssa. Mistään ei saanut apua. Ne tapahtumat tulevat aina vaikuttamaan minuun, kokonaan niistä ei koskaan pääse vaikka vuosia kuluu. Kaikkein vaikeinta on aina uudessa työpaikassa, koska sitä pelkää aina saavansa samanlaista kohtelua ja jatkuvasti tulee tarkkailtua ympäristöänsä melkeinpä vainoharhaisesti. Joo, ja yhtään hyvää ajatusta ei minulla ole entisiä kiusaajiani kohtaan. Toivottavasti kärventyvät helvetin tulessa, elleivät muuten saa ansionsa mukaan.
Olen itsekin käynyt läpi saman ja en muuta syytä löydä kuin rahan.
Työntekijät usutetaan toistensa kimppuun, jotta nähdään kuka haluaa keinoja kaihtamatta pitää työpaikkansa.
Tämä on työnantajalta SAIRASTA! toimintaa.
He kun sallivat kaiken tapahtua ja väittävät sitten, ettei asiasta tiedetty.
Näistä asioista pitäisi puhua isoilla kirjaimilla, niin, että tällainen ei saisi jatkua,tämä murtaa yhteiskuntaa sen moraalia.
Ihmiset joilla on "valta" toisiin ihmisiin työelämässä, eivät lue näitä palstoja, heille pitäisi heiluttaa isoilla kirjaimilla lehtien etusivuilla näitä asioita, että he ymmärtäisivät mitä ovat tekemässä josko sitten heistä löytyisi (?) ihminen sisältä.
Mun juttu on sen verran tuore, että olen tässä kuumeisesti miettinyt miten saisin asian tuotua esille. Hesarin mielipidesivuilla käytiin kuukausi takaperin keskustelua tästä aiheesta ja se kyllä toi lohtua, mutta se jäi sitten siihen.
Tekisi niin mieli päästä kostamaan ja vaurioittamaan ko. työnantajan mainetta, mutta taitaa vain kapsahtaa omaan nilkkaan sekin yritys. Todennäköisesti minä olisin se, joka siitä eniten kärsisi!! Sitä paitsi ihmiset, jotka toisten kiusaamista "harrastavat" ovat todennäköisesti tunteettomia narsisteja, joita ei mikään kirjoittelu "vois vähempää kiinnostaa".
Kaikkein oksettavinta on se, kun yritykset julistavat vuosikertomuksissaan/nettisivuillaan hienoja arvojaan, esim. ihmisten kunnioittaminen ja rehellisyys. Totuus aivan muuta! Yäk!
eli miten julkisuutta työnantajien käyttäytymiselle.
Mediaa (lehdet,tv) ei tunnu kiinnostavan aihe, taitaa olle liian kuuma peruna vielä niillekin.
Mutta heti kun tilaisuus tulee, itse ainakin pistän julkisuuteen kaiken mitä minulle on tehty ja mitä tiedän ko. firman toiminnasta. (HP)
Se on kyllä outoa, kun jo pelkästään tämän viestiketjun muiden lukemieni/kuulemieni juttujen perusteella savustusta muuta kiusaamista tapahtuu TODELLA paljon ja useimmissa yrityksissä, ja silti on niin vaiettu aihe!! Onko työntekijät poljettu niin maan tasalle, ettei kerta kaikkiaan ole enää voimavaroja/ei pysty nostamaan kissaa pöydälle ?!
Vähintä mitä nyt minä voin itse tehdä, on kirjoittaa lehtien mielipidesivuille ja epäsuorasti vihjata ex-työnantajaani. Ainakin ko. henkilöt tietäisivät mistä yrityksestä ja keistä on puhe...mä olen kyllä niiiin vihainen!
Mitä muuta keksis?
Niin voi yrittää jättää juttuvinkkejä eri medioihin, niin teen itse ja toivon, että joku haluaisi tehdä jutun työpaikkakiusaamisesta.
Jos joku lehti kiinnostuu, niin voin mielelläni kertoa kokemuksiani myös.
Jos saan vaan jonkun lehden tai ohjelman kiinnostumaan, niin voin laittaa kyselyä onko muita halukkaita kertomaan asoita julkisuuteen.
n. vuosi sitten jouduin itsekin ulos eräästä isosta firmasta jossa minua kiusattiin ja ihmisarvoani alennettiin, naurettiin ja pilkattiin ja viimein ULOS!
Puolivuotta katselin ikkunasta ulos ja itkin ja mietin ottaa itseni hengilta mutta sitten aloin rukoilla että Jumala auttaisi minua kun kukaan ihminen ei sitä voinut/halunnut tehdä.
Sain rauhan mielelleni joskin vieläkin tunnen katkeruutta heitä kohtaa aika ajoin.
Sain uuden työpaikan ja toivon että pääsisin myös katkeruudestani ja voisin anataa anteeksi esimiehelleni joka minut lemppasi ulos.
Hänelle, jota aina olin valmis puolustamaan kun toiset moittivat ja jonka oikeudenmukaisuuteen aina uskoin ja luotin.
Jumala antakoot heille anteeksi sillä itse en siihen pysty, ainakaan vielä vaikka vuosi on kulunut.
Katkeruus on todellakin niin syvällä, että vain Kolmiyhteinen Jumala voi luoda uutta ihmissuhteisiin. Mutta vääryyttä ja toisen hyväksikäyttöä ei silti tarvitse hyväksyä. Ihmiset kyllä ihmisinä.
Nämä samat sanat tahdon osoittaa omille kiusaajilleni ja niitähän on koko pieni kylällinen.
Meillä on uusi keino kiusttujen foorumi:
http://forums.cjb.net/index.php?mforum=mobbinfo
Jonka kautta voimme tehdä suomen kansalle tiedettäväksi, miten meitä kohdellaan!
Emme ole yksin! Vaan meillä on 160.000 kohtalotoveria, jotka on jätetty yksin.
Foorumissa, kukaan ei jää yksin.
Käykää, kirjoittakaa komenuksistanne, jotta voimme kaikki auttaa itseämme!