Lastenlasten vertailu heidän kuullen

Up, viesti jostain syystä näy minulla täällä palstalla.

Selittäisin lapsilleni, ettei isoäiti ole enää täysissä ruumiin ja sielun voimissa, päästelee suustaan sammakoita. Sangen pienetkin lapset ymmärtävät, että mummi höperehtii.

Ok, mummu on vain virkeä ja suht nuori, eikä mikään höperehtijä. Vahvat mielipiteet omaava nainen. Mutta ok, noin voisi varmasti tehdä.

Itse olisin varmaankin kysynyt tuollaisessa tilanteessa suoraan, että eikö se toinen ole ihana ja miksi ei? Mummin ei tarvitse vielä olla höperehtijä, on pilvin pimein muitakin kuin mummoja jotka eivät huomaa asiain kaikkia laitoja innostuksissaan tai joistain muista syistä. Ajattelemattomia, kuten tuo "rento ämkin".

En ottaisi puheeksi enkä sanoisi mitään. Mielestäni jokainen aikuinen täyspäinen ihminen on itse vastuussa sanoistaan ja suhteestaan esimerkiksi lapsiin. Eli jos isovanhemmat kohtelee lapsenlapsiaan eri arvoisesti ja arvottavat joitain asioita ihanemmaksi kuin toisia, se on heidän tapansa suhtautua asiaan. Jos toiselle lapselle tulee pahamieli, voi sen itse käsitellä hänen kanssaan ja kertoa, että kyse on yhdestä mielipiteestä... tms...
Oli aika jolloin yritin pelastaa omia lapsia siltä mitä kommentteja kuulevat muilta aikuisilta, kun tuli selvästi tuollaista eriarvoistamista esiin, kunnes tajusin, että kunhan oma suhteeni lapsiin on tasa-arvoinen, niin vain siihen voin vaikuttaa.

Ap. Tässä kävi niin, että olimme niin pöyristyneitä kommentista, ettemme sillä hetkellä osanneet sanoa mitään. Toisaalta lapset olisivat ollaan kuulemassa, joten ei haluttu pahentaa tilannetta alkamalla käymään tätä läpi siinä. Otettiin jälkikäteen yhteyttä, kysyttiin miksi hän sanoi noin. Reaktio oli aluksi kieltäminen ja luuri korvaan. Seuraavalla soitolla hän asian joten kuten myönsi. Toivottiin ettei näin sanottaisi enää. Hän olin kuulemma alkanut itkemään. Lähetin perään tekstiviestin ja kiitin kyläilystä ja selitin, ettei me tästä mitään isompaa numeroa haluta saada aikaan sekä liudan lastenlasten kuvia, niin sanoi myös puoliso. Lapsi on soittanut isoäidille ja kutsunut synttäreille, ei kuulemma sovi tulla. Haluavat olla rauhassa (meiltä) lastenlasten kanssa heillä. Tarjottiin mahdollisuutta siihen, että lapset olisivat menneet juhlimaan synttäreitä heille, ilman meitä. Mitään ei kuulunut. Lapsi on tässä kuukausien aikana lähettänyt viestiä, että milloin nähdään. Ei vastausta. Nyt on mennyt puoli vuotta, ehkä yli, ja lapsi jälleen kysyy tekstiviestillä, milloin pääsisi kylään. Saa vastauksen, että ainahan heille pääsee kylään. (?!) Meihin on pidetty täyttä mykkäkoulua tähän saakka. Muutaman viestin he ovat lähettäneet heidän suunnalta lapselle, onnittelut nimppareista ym. Nyt me olemme heidän mielestä niitä, jotka eivät pidä välejä yllä ja heillä on niiin ikävä.

Oikeastaan en enää jaksa välittää mitä mieltä tästä ollaan. Alan olla jo niin loppu koko hommaan. Pakko jättää voimia muuhun elämään. Lapset voivat vierailla siellä, mutta ensin keskustellaan, että lastenlasten elämästä ei noin vain kadota yhtäkkiä.

Olen ollut tilanteessa jossa sukulaiset ovat antaneet rakkautta ja aikaansa lapsille ja sitten lasten vanhemmat kaikesta nostavat esiin yhden tuonkaltaisen mitättömän huomion (kuten aloituksessa huomio yhdestä "eriarvoistavasta" lauseesta). Onhan tällainen ihan kohtuutonta isovanhempien kannalta.
Kaikki se välittäminen, rakkaus, ajattomuus, syli ja lämpö vilpittömästi mitä annat lapselle ja hänen vanhempansa takertuu johonkin mitättömään pikku seikkaan.
Ymmärrettävää että nämä itsetietoisemmat nuoremmat polvet tuollaisia havaintoja tekee, mutta rajansa kaikella. Itsekeskeisyys huipussaan.

Käsittääkseni tuo ei ole mikään pikkuseikka. Olisitko itse työntämässä lastasi mummolaan, jossa erityisesti toisesta välitetään ja se erityisasema ilmaistaan sanoin. Tässä ei olla mitään muuta yritetty, kuin madella heidän sääntöjen mukaan, kehua heitä ihaniksi isovanhemmiksi tuonkin tapahtuman jälkeen. Mielipide tuokin, kiitos siitä. Mielenkiinnosta, kertoisitko ikäsi ja oletko kenties isovanhempi? Meitä on halveksittu ja aliarvioitu, pidetty hyvin yksinkertaisena ja ohjeistettu tietävänä vauvan/lastenhoidossa. Meille ei ole lähetetty joulukorttia tms. vähään aikaan, vain lapsille. Lasten yhteydenottoihin ei vastata. En minä itseäni tässä ajattele, kuin lasten tunteita. Jossakin se raja menee.

"Meitä on halveksittu ja aliarvioitu, pidetty hyvin yksinkertaisena ja ohjeistettu tietävänä vauvan/lastenhoidossa. Meille ei ole lähetetty joulukorttia tms. vähään aikaan, vain lapsille."

Nuo hyvinvoivat isovanhemmat kuulostavat hiukan vinksahtaneilta! sitä on ilmeisesti jatkunut jo vuosikausia.

Korjataksesi tilanteen, miksi odottaa kutsua isovanhempien kotiin kaikille, kun sitä ei kuitenkaan tule? Voitko sinä soittaa heile ja kysysä kuulumisia, ennenkuin lopetat puhelun, sano "odota vielä, meidän pikku Maijalla on sinulle asiaa" ja anna puhelin lapsellesi. Silloin lapsesi voi itse suoraan pyytää mummoa kotiinne tai koulunsa juhlatilaisuuteen tai mihin tahaansa.
Tai:
Ehdota sinä sensijaaan tapaamista perheesi ja isovanmpiesi kanssa lähimpään pizzeriaan! Tai leikkipuistoon tai mihin tahaansa-ei-kummankaan- kotiin. Ts. puolueettomaan ympäristoon.
Tai:
kysy isovanhemmilta mitä he haluaisivat tehdä ja missä tavata (he kun ovat nuoria ja hyvinvoivia, terveitä).

Ellei mikään noista sovi heille, sitten vain on parasta antaa ajan kulua ja keksiä muuta ajan viettoa lapsillennen kuin ruokkia heidän odotustaan isovanhempien ystävyydestä ja rakkaudesta.

On vain ymmärrettävä ja hyväksyttävä että kaikki ihmiset eivät hyväksy teitä, ettekä te kaikkia. Olivat he sitten sukua tai ei.
JA tehdä omasta ja lastenne elämästä tuottoisa, opettava, ohjaava ja rakastava ilman heitä.

Kiitos ideoista, mutta eiväthän he halua tavata meitä ollenkaan, vain lapsenlapsia. He yrittivät keskustella puolisoni kanssa, minua ei haluttu paikalle/keskusteluun. No heillä meni riitelyksi. Oletin, että tällaisen jälkeen kaikkien aikuisten olisi hyvät keskustella ja selvittää tämä, ei vainpelkästään tiettyjen aikuisten. No nyt en myöskään minä halua tavata heitä tällaisen jälkeen, erityisesti kun kykenevät häviämään lastenlasten elämästä yli puoleksi vuodeksi, vaikka on yritetty tarjota mahdollisuutta nähdä heti ko. sananvaihdon jälkeen tai viettää synttäreitä pelkästään mummulassa ilmanmeitä. Nyt heillä on yhtäkkiä ikävä ja yrittävät sopia alle 10v. lapsen kanssa tapaamista ilman meiltä kysymistä ja sitten ihmettelivät, kun tulivat turhaan mökiltä kotiin, eikä lapsenlapsia näkynyt. Eihän pienen lapsen kanssa näistä sovita. Meillä on omat menot, eivät lapset osaa hahmottaa kalenteria tai tiedä mitä koko perhe on aikonut tehdä silloin. Meillä oli mm. kahdet lasten kaverisynttärit. Tämä on jotenkin aivan hullunkurista. Ehdotin nyt, että kaikki neljä aikuista istuu alas ja sovitaan pelisäännöistä ja miten jatkossa. Meitä ei ole pakko sietää tai nähdä, mutta lasten asioista ja kyläilyistä keskustellaan kuitenkin meidän kanssamme, ym. tärkeistä asioista. Lastenlapset voivat kyläillä ja touhuta isovanhempien kanssa ilman meitä, mutta lapsiin ei enää kohdisteta mitään meidän välisiä riitoja olemalla kadoksissa puoli vuotta (tämä on toistunut ennenkin). Saapa nähdä mitä tulee. En väitä, että olisin itse virheetön, mutta voin virheeni heille myöntää ja vastaan ollaan tultu. Mutta heillähän kun ei ole virheitä lainkaan...

Kiitos oppeliini kommentistasi, keskityn mahdollisimman paljon nyt omaan perheeseeni. Haluan kuitenkin, että lapsilla on suhde isovanhempiin, jos se suinkaan vain onnistuu. Mutta... Oma perhe ensin ja siihen kaikki liikenevä voima, mitä tästä oravanpyörämäisestä maailmasta riittää. :)

"Miten reagoisitte, jos isoäiti kommentoisi lastenlasten vieressä ollessaan,että "Olette te niin ihania, varsinkin sinä." Rutistaen...... toista lastaan........, tätä, josta varsinkin pitää. Tämä tapahtui toistamiseen eri kerralla. "

Isoäiti rutisti omaa lastaan, sinun miestäsi, vai jotain toista paikalla ollutta aikuista lastaan???

Voi hyvänen aika, pääsitpä pätemään. Pointsit sulle. Siis lastenlastaan.

Ota mummu puhutteluun.

Eräs ihminen teki lapsilleni sen, et toinen sai kutsun synttäreille
Mäkäriin ja toinen jäi pois,
Jälkikäteen olen harmitellut, et vein edes sen toisen sinne.
Kadun.

Toki voi olla niin et jonkun tuntee läheiseksi,
Mut se tarkoittaa, ettei ole tutustunut siihen toiseen tarpeeksi.
Jokaisessa lapsessa on kauniita ja ihania piirteitä, joihin voi ihastua ja rakastua.

Tai voit seuraavalla kerralla, laittaa lempilapsen kylään kaverille,
Miettiä valmiiksi mitä hyviä asioita kerrot tästä toisesta lapsesta mummolle,
Anna siten tuon lapsen saada kokee olla hetken mummon hellittelyn
Ja huomion keskipisteenä.