Ollaan tällainen uusperhe-systeemillä elävä perhe - kesällä syntyi yhteinen lapsemme. Nyt olen moneen otteeseen kuullut kommentteja ja kiukuttelua mieheni suunnalta, että pidän lastani liian paljon sylissä. Ja tästä liiallisesta sylittämisestä johtuu se, että lapsi ei osaa sitten olla kuin minun sylissäni ja alkaa kiukuttelemaan isälleen. Eilen ei nimittäin rauhoittunut kuin vasta sylissäni. Lapsi on nyt puoli vuotias - istuu tuetta, melkein konttaa ja kävelytuolillaan menee jo melkoista kyytiä ja on luonteeltaan ilopilleri - minun mielestäni ei ole itkuinen eikä turhan itkijä. Miehelleni olen sanonut, että minä sylitän niin paljon lasta kuin ehdin ja jaksan, sillä mielestäni lapsi kehittyy motorisestikin nopeammin kun on sylissä ja oppii hallitsemaan kehoaan ja vauvat ovat vauvoja niin lyhkäsen ajan, että haluan olla lähellä ja antaa läheisyyttä. Eihän minulla ole vauva koko ajan sylissä...teenhän päivän aikana kaikki kotityöt - tiskit, siivoukset, pyykkäykset, uunien lämmitykset, ruoan laiton ja useimmiten osallistun vielä lumitöihinkin... joten mieheni ei tarvitse itseään arkisin näillä hommilla rasittaa. Minä olen myös se, joka hoitaa lapsen iltaisin, viikonloppuisin ja yöllä eli suomeksi sanottuna olen käytettävissä 24 h vuorokaudessa 7 päivänä viikossa. Lapsemme on iltavirkku - se olen minä, joka hänen kanssaan puolille öin valvoo. Sitten kaipaan hetken ns. omaa aikaa...joka sekään hetki ei ole miehestäni normaalia, että valvon keskellä yötä. Olenko aivan tollo kun tunnen, että en ole asioissa aivan väärässä? En koe lastani / lapsiani rasitteena enkä kotitöitten tekemistä raskaana, mutta ärsyttää tuollainen tyhjänpäiväinen kiukuttelu aikuiselta mieheltä!
Voiko lasta "sylittää" liikaa?!?!
Mielestäni ei
141991
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
mielestäni ei koskaan voi lapselle antaa hellyyttä liikaa, eli syliä. Itse annan myös lapselle paljon syliä ja äidin syli paras syli! Lapsi ei meinaa isän sylissä rauhoittuaa, mutta kyllä se siitä! Itse en ole lapseedessani saanut hellyyttä, ei halaamista tai kosketusta ja se näkyy nyt. Onneksi osaan koskeetta lapsia / miestäni. tämä on vain minun ajatus, mutta jos lapsi/nuori ei ole tarpeeksi saanut rakkautta kotoa sitä etsii muualta, kuten miehien sylistä.
eikä helliä pilalle. Ihan järkeviltä kuullostavat nuo mielipiteesi, sanoisin että miehesi on mustasukkainen vauvlle, joka vie sinulta niin paljon aikaa. Etkä ehdi huomioimaan miehesi mielestä häntä tarpeeksi.
Mutta lapsen kehityksen kannalta... sylittele sinä vaan lastasi!
Moi.
Ei lasta voi liikaa sylissä pitää. Noin pikkuinenkin vielä. Ilman muuta hän sinun syliisin enemmän tulee kun sinä olet enemmän käytettävissäkin.
Minun mielestäni mies on vain kateellinen sinulle, kun vaavi "pitää" sinusta enemmän hänen näkökulmastaan katsottuna.
Mutta 3 ensimmäisen vuoden aikana se äiti ihan oikeasti onkin se lapsen tärkein ihminen. Ei siinä ole mitään outoa, että lasta sylitelet.
Sylittele kuule ihan niin paljon kuin voit. Isä tulee sitten enemmän remmiin mukaan kun lapsi isompi. Sitten hänen vuoronsa olla lapsen "ykkönen".
En kyllä tajua miten jotkut voi olla kateellisia. Mutta tiedän, kun oma mies oli. Aina olisi lapsen kuulunut mennä hänelle ensiksi.
En lukenut noita muita vastauksia, mutta tällaista tuli minun mieleeni.
Tsemppiä! Ole iloinen, kun olet noin energinen. Minä en ihan noin paljoa jaksanut touhuta.
lasta ei voi sylittää ja helliä "liikaa". Lapselle kontakti äitiin ja isään ovat koko maailma- ja sitä kautta hänen vuorovaikutustaitonsa tms. kehittyvät.Lapsi oppii luottamaan ja kokee, että kaikki tunteet ovat sallittuja. Meillä 4- vuotiaan kanssa sylitellään heti hoitopäivän jälkeen, vaihdetaan kuulumiset tms. tai illalla köllötellään ja hassutellaan :) Kyllä lapsi iästä riippumatta tarvitsee huomiota ja rakkautta. Yritä saada mies tajuamaan mistä kyse- osta vaikka joku opus jos sanat eivät tehoa :)
Ei voi helliä liikaa.=)
Ei voi pitää lasta liikaa sylissä......mutta muista se miehesikin..
Olisi hienoa, jos osaisi sylitellä vielä isoakin lasta, ettei se loppuisi esim. kun lapsi menee kouluun tms.
Suhde vanhempaan säilyy parempana sitten murrosiässäkin, kun lapsi on koko lapsuutensa saanut paljon hellyyttä, rakkautta - ja myös halauksia, syliä, läheisyyttä !
Mekin olemme uusperhe, ja jo seurusteluaikana ihalin kuinka miehellä oli luonteva, läheinen ja lämmin suhde lapsiinsa. Ovat koululaisia jo nyt, ja edelleen ainakin isompi tulee syliin.
Meillä on myös yhteinen lapsi, vajaa parivuotias.
Onneksi meillä ei ole ollut tuontyyppistä mustasukkaisuutta miehen taholta ! Olen edelleen lapselle se "tärkeämpi" ihminen. Kun tulee itku ja murhe, äidin syli lohduttaa. Niin se vain on. Toisinaan taas on tilanteita, jolloin äiti ei kelpaa ollenkaan, isi vain...
Miehesi taitaa olla todellakin mustasukkainen lapselle, kateellinen sinun ja lapsen välisestä suhteesta ja siitä, että lapsi menee tietyllä tavalla hänen edelle. Ehkä hän kokee, että lapsi on nyt tärkeämpi kuin hän??? Lapsellista aikuiselta ihmiseltä eikä edes liity ikään mitenkään, mutta...
Olette varmaan jutelleet asiasta moneen kertaan?
Minusta sinä et toimi ollenkaan kummallisesti. On normaalia että ihminen kaipaa omaa aikaa vähäsen. Milloin muulloin sen saat, kuin lapsen nukkuma-aikana???
Joku ottaa sen päiväuniaikaan. Sinä pakerrat kotitöitä ilmeisesti senkin ajan. Tai menee yksin harrastuksiinsa kun mies on kotona, mutta sinä taidat viettää kaiken aikasi kotona miehen ja lapsen kanssa.
Minusta kummallinen on se miehesi.
minä, minä, minä ei ihme jos miehesi jo herpaantuu. Miksi et anna miehesi olla isä ja kotonaan kun on omassa kotonaan. Etkö tajua mitä kirjoitat, sehän on selvää et kelpaa mihinkään tyyliä isää kohtaan.
Ei vika ole sylityksessä, vaan siinä kaikessa muussa.
Sinä ajat käytökselläsi mihesi pois kotoaan ja lapsensa luota. En kyllä ymmärrä ollenkaan tuollaista naista joka omii kaiken eikä päästä miestä (lapsen isää) elämään vastuullisesti lapsensa kanssa. Mitä miehesi on saanut tehdä yleensä kotona ja lapsen kanssa?
Ei varmaan ole kysymys mustasukkaisuudesta vaan mieti nyt itse miten toimit arjessasi perheenäitinä. Kirjoituksesi perusteella näen vain pelkkää sääliä miestäsi kohtaan. Miksikö niin no lue ja mieti omaa tekstiäsi.
Olenko väärässä? Kirjoita siinätapauksessa selvemmin jos en ymmärtänyt edes rivien välistä viestiäsi.
Sinunlaistasi äitiä en lapsillesni hyväksyisi.
Miehillä ja naisilla on nääs eri kieli.
minulle on joskus vanha nainen sanonut, että pidä lastasi pienenä paljon sylissä sillä tulee vielä aika jolloin hän ei tule syliin vaikka pyytäisit. Ja niin kävi, ei tuo murkku enään äidin syliin tule.Kiva muistella kuinka hellyttävä ja pieni tuo iso mies oli ja tykkäsi olla sylissä.
Rima on tosin niin korkealla, että kaksi aikuista ei sitä helpolla ylitä, Jos lapsi on käytännössä koko valveillaoloaikansa sylissä, voi esim. motoorinen kehitys kärsiä. Lapsen on hyvä myös leikkiä yksikseen. Meidän 0.5v saattaa olla sitterissä puolikin tuntia tyytyväisenä, mutta useimiten kommentti tulee jo moista yrittäessä. 1.5v jaksaa leikkiä yksin pidempäänkin, mutta vain, jos jompi kumpi vanhemmista on läsnä.
Meillä vanhin lapsi 6v viihtyy myös hetken sylissä päivittäin. Nuoremmat ehkä 1h päivittäin minun sylissäni, vaimoni sylissä takuulla kauemmin. Uusioperhe meilläkin.
Huomiotahuomiotahoo: halaa myös miestäsi.
Omitko lastasi vai miksi sylittämisestä tullut ongelma. Ei nyt koko aikaa kannata pitää sylissä mutta ei siitä kai vaaraakaan ole.
Mutta ethän omi lasta? Vai annatko häntä muiten syliin? Minä olen heti ystäviä tai sukulaisia tavatessa törkännyt nyyttini muiden syliin. Ja lapsi ei vierasta muita tänä päivänäkään.
Mutta itkun hetkellä äitin syliin tietysti.
Lasta voi todellakin sylittää liikaa, ja tekstistäsi päätelleen teet niin. Kammoksuttaa nämä saamasi vastauksetkin!
Lapsen motorinen kehitys kärsii, jos hän ei pääse kehittämään sitä yksin lattialla yhtään. Viimeistään neuvolassa sinua kehoitetaan antamaan lapselle omaakin tilaa. Miestäsi kohtaan tunnen myötätuntoa. Ilmeisesti kuvittelet olevasti jonkinlainen superäiti ja -ihminen, joka valvoo 24/7. hoitaa kaikki kotityöt ja lapsi on yksin sinun, auta armias, jos miehesi lapseen koskee!!!! Ei ihme, että miehelläsi on paha olla kotona. Koti ei kuulu enää hänelle ollenkaan, se on vain sinun ja lapsen reviiriä. Et tahdo antaa miehesi harjoitella isänä olemista ja epäilemättä kyttäät selän takana, jos miehesi uskaltaa ottaa vauvan puoleksi minuutiksi.
Älä vouhota ja lopeta marttyyrimainen uhrautuminen.
Olisiko pientä mustasukkaisuutta ilmassa miehesi taholta... Eli annat kaiken aikasi vauvalle, mutta annatko sitä myös miehelle ja hänen lapsilleen. (Vai ymmärsinkö uusioperhe-systeemin oikein...) Saako / haluaako miehesi osallistua vauvan hoitoon vai onko se vain sinun oikeutesi / velvollisuutesi?
Kiitoksia kommenteista, mutta haluan vähän selventää tilannetta. Ei ole kyseessä mikään marttyyri-uhrautumis-valitus-virsi, ei toki, eikä tarkoitus ollut antaa sellaista kuvaa, että moitin miestäni. Mieheni on hyvä mies, osallistuu kotitehtäviin ja lastenhoitoon ja kantaa arjesta vastuuta yhdellä tavalla kuin itsekin. Päivällä vain ehdin tehdä nämä kotihommat kun mies on töissä. Ja tahdon tehdä ne, että jää meille iltasin yhteistä aikaa - sitä kun ei ole koskaan liikaa. Sylittäminen tullut vain puheeksi, kun poju ei tahdo rauhoittua kuin äiteen sylissä. Olen kertonut miehelleni, että käytös on varmasti ihan normaalia eikä hänen tarvitse asiasta tuntea huonommuuttaan. Mutta aika kuluu ja lapsi/lapset kasvavat ja varmasti tarvitsevat molemia vanhempiaan.