Mieheni asenteet lapsiamme kohtaan poikkeavat omistani.
Itse ajattelen, että tärkeintä on se, että lapsen tunteita kunnioitetaan ja lapsi hyväksytään omana persoonanaan.
Mieheni odottaa, että lapset toteuttavat hänen tahtoaan. Hän ei osaa aistia eikä tulkita sitä, miten hänen käytös vaikuttaa muihin. Hän päästää suustaan sellaista, mitä joutuu paikkomaan jälkikäteen.
Onko tuo yleinen miehinen ominaisuus?
Itse ajattelen, että tärkeintä on se, että lapsen tunteita kunnioitetaan ja lapsi hyväksytään omana persoonanaan.
Mieheni odottaa, että lapset toteuttavat hänen tahtoaan. Hän ei osaa aistia eikä tulkita sitä, miten hänen käytös vaikuttaa muihin. Hän päästää suustaan sellaista, mitä joutuu paikkomaan jälkikäteen.
Onko tuo yleinen miehinen ominaisuus?
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Mieheni odottaa, että lapset toteuttavat hänen tahtoaan. "
Ehkäpä tuo ominaisuus kuuluu joillekin miehille, kuten myös joskus naisillekin. Joka tapauksessa kyse on epäterveestä ajattelutavasta.
En sanoisi miehinen vaan joidenkin aikuisten, sellaisten jotka on asenteiltasn jääneet itse lapsiksi tietyiltä osin eli aikuisuus on puutteellinen.
Syy miksi monet aikuiset eivät osaa hyväksyä lapsen tunteita ja lasta omana persoonana on se, ettei aikuista itseään ole hyväksytty lapsena - ja ehkei tunnetasolla ainakaan myöskään vanhempana. Ap:n kirjoitus viittaa mitä ilmeisemmin siihen, ettei hänen miestään ole hyväksytty lapsena omana itsenään. Hänen on pitänyt toteuttaa vanhempiensa tahtoa. Tällaiset kuviot usein jatkuvat sukupolvelta toiselle, ellei niitä ihan tosissaan aleta työstää ja muuttaa paremmiksi.
Juuri tuo onkin hänen kohdallaan syy nykyiseen käytökseen. Kiitos, kun autoit ymmärtämään tilannetta.
Oletko ilmaissut varmasti asian oikein? Vai onko kyse siitä, että miehesi vaatii lapsilta enemmän tottelemista ja vanhempien kunnioitusta kuin sinä, ja sinun mielestä taas on ihan ok, jos lapset osoittavat tunteitaan jopa hyvinkin huonolla käytöksellä?
Teidän lienee syytä keskustella, mikä olisi teille yhteisesti sopiva kasvatuslinja. Tietty tapa ei ehkä ole oikein tai väärin, mutta eniten lapset kärsii siitä, jos äiti sanoo yhtä ja isä toista. Teidän on siis tärkeää löytää kompromissi kasvatukseen. Sellainen, johon molemmat sitoudutte.
Ei ole edes mahdollista, että vanhemmat olisivat aina samaa mieltä. Usein on niin, että tietty lapsen käyttäytymistapa haittaa vain toista vanhempaa, kun taas toista se ei häiritse. Silloin on viisainta olla rehellinen eikä ruveta esittämään, että vedetään muka samaa linjaa.
Ap kirjoitti:
"Itse ajattelen, että tärkeintä on se, että lapsen tunteita kunnioitetaan ja lapsi hyväksytään omana persoonanaan."
Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys. Jokainen lapsi ansaitsee vanhemmiltaan kunnioitusta ja hyväksyntää omana persoonanaan. Ellei näin tapahdu, se on huonoa kohtelua, henkistä väkivaltaa vanhempien taholta.
Vanhemmat eivät lunasta lapsensa kunnioitusta ja arvostusta käskemällä ja vaatimalla, vaan olemalla itse lapselleen kunnioittavana ja arvostavana esimerkkinä. Lapsen kasvatuksessa ei ole mikään sen tärkeämpää kuin rakkaus, lapsen näkeminen omana itsenään, erillisenä arvokkaana yksilönä.
Voi hyvää päivää. Tuommoisia isiä on Suomessa pilvin pimein, äidit voi rauhoittaa mieltään, että yksikin rakastava ja hyvä vanhempi lapsen lähellä on riittävästi. Ja kyllähän nuo isät välittää omalla tavallaan vaikkeivat rakkauttaan osaa näyttää. Se on periytynyt sukupolvelta missä naiset eivät ole voineet tai uskaltaneet vielä kyseenalaistaa miesten valtaa.