Aloitin seurustelun n. Vuosi sitten, olin kerennyt seurustella muutaman kuukauden kunnes rupesi kyllästyttämään ja käyttäydyin välinpitämättömästi ja aiheutin kumppanille pettymyksiä. Kun olimme olleet yhdessä n.4kk niin laitoin poikki, koska koin että en haluaisi seurustella tyttöystävän kanssa ollenkaan, vaikka tyttöystävä oli aika täysillä silti suhteessa mukana ja halusi sen toimivan. Kesti reilu pari viikkoa eron jälkeen kun tajusin mitä olin tehnyt ja tajusin etten voi elää ilman sitä ihmistä. Päätettiin jatkaa suhdetta, ja kesti pari kuukautta ja tuli kyllästymisen tunteita taas kehiin ja käyttäydyin taas melko välinpitämättömästi ja en osannut antaa tarvittavaa tukea kumppanille, nyt kumppani laittoi poikki (ihan syystä) ja tuntuu todella, todella pahalta koska menetin tärkeimmän ihmisen. Miksi käyttäydyn näin? Miksi tajuan jälkiviisaana tehdyt virheet kun olen ollut kus*pää? Ei ole siis ensimmäinen parisuhde mikä päättyy näin. En osaa tulkita omia tunteitani
En osaa tulkita tunteitani
Mikäminuavaivaa
151131
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olisiko sinulla sitoutumiskammo kenties? Tai halu hallita? Mitään tervettähän tuollainen ei ole. Kannattaa alkaa tutustua itseesi, ja seurustella vasta sitten, kun tiedät itsestäsi enemmän, tunnet itsesi ja oikeasti tiedät mitä etsit ja haluat. Haluatko ylipäänsä seurustella, onko sinulla sisäinen motivaatio siihen? Vai ulkoinen - ajattelet seurustelun muiden ja koko yhteiskunnan mielestä sopivan sinulle.
Ehkä se ei ole niinkään kyllästymisen tunnetta vaan sitä että jotenkin liikaa sekoitut suhteeseen tai menet iteltäsi hukkaan. No oli se tuntemus mitä hyvänsä, yleensä se meinaa sitä että tarttee omaa tilaa, on ollut liikaa omistautumista itseltä tai toiselta. Monet tekee siinä kohti hätäisen paniikkiratkaisun ja katkaisee suhteen saadakseen ilmaa ja irtioton, mutta terveesti voi irrottautua, harjoitella tilan ottamista ja opetella tunnistamaan sitä missä kohti "kyllästyttää" menee liian tiiviiksi. On yleistä että parisuhteessa omat tunteet "sakkaa". Toiset ratkaisee sen herkemmin erolla kuin toiset. Parisuhde on opettelua ja omat tunteet pääsee yllättämään joka tapauksessa, mutta voihan esim olla, että olleet kumppanit ovat olleet myös epäsopivia.
Kiitos paljon asiallisista vastauksista! En varmaan tunne itseäni vielä tarpeeksi hyvin, joten olen hukassa. Parisuhteitten lopettaminen tuntui todella vapauttavalta, joka viittaa varmaan siihen että tarvitsin omaa tilaa. Ja jälkeenpäin ratkaisut kaduttaa. Ei tässä auta muuta kuin kasvaa ihmisenä ja alkaa tutkiskelemaan itseään
Aiheetonta psykologisointia, kyökkipsykologian tavoittelua, joka parhaimmillaan antaa tunteen, että on selvitetty jotakin, mutta todellisuudessa ei mitään.
Mitä tulkitsemista tunteissa muka on. Eivät ne sisällä tietoa jostakin ylempien aivokerrosten tarvitsemasta tiedosta. Ne vain ovat.
"Mitä tulkitsemista tunteissa muka on."
No jos ymmärtää mikä saa aikaan jonkun tietyn tunteen, sitä asiaa tai tilannetta osaa jatkossa välttää tai hakea sen mukaan onko kyseessä mukava vai ikävä tunne.
Nimimerkkivammainen jatkaa takertumistaan,
Ehkä sä vaan olet alkanut miettiä sitä omaakin elämää ja omaa vapauttasi mennä sekä tulla elämässä. Suhteen alussa ollaan niin tiiviisti yhdessä ja ihastuneita, ettei nähdä kuin toinen toisensa ja kaikki käy, mutta kun ihastumisen tunteet alkaa häipyä, niin aletaan miettimään omaa itseäänkin enemmän ja omia menoja sekä omaa tilaa ja aikaa. Aina ei kaikki välttämättä käy yksiin, ja kun se toinen ihminen ja hänen tapansa nähdään raadollisimmillaan, voi tullakin inhotus siitä, ettet haluakaan tuota ihmistä. En tiedä millainen kumppanisi on ihmisenä, mutta kannattaa miettiä sitäkin, että aiheuttaako hän itse omalla käytöksellään sinulle juuri sitä hallaa, minkä vuoksi loittonet suhteestanne, etkä saakaan tilaa hengittää ja sua ahdistaa. Itse olen ollut huonoissakin suhteissa ja tullut kohdelluksi toisen osapuolen taholta väärin, kun en itse ole osannut pitää kiltteyttäni omia puoliani, vaan olen erehtynyt miellyttämisen tielle. Voiko olla niin, että sinä et vain saa olla sinä suhteessasi, vaan toinen pyrkii vain muuttamaan sua, kun hänen sen sijaan pitäisi hyväksyä ja se ahdistaa sua. Onhan niitä hyviäkin juttuja, joiden vuoksi itse omasta tahdosta muuttuu, mutta pääsääntöisesti se on sitä toinen toisensa hyväksymistä tapoineen päivineen.
Seurustelu alkaa tuntua vähän ajan jälkeen vastenmieliseltä, ja näen kumppanini vain ihmisenä jonka kanssa pitää pakosti olla. Sen olen huomannut että kumppanin käyttäytyminen häiritsee minua jatkuvasti, vaikka syytä ei välttämättä aina olisi.. Voiko ikävä tulla vain sen takia suhteen päättymisen jälkeen, koska ikävöin niitä kumppanin hyviä puolia? Varmaan parempi olla seurustelematta ollenkaan vielä tässä vaiheessa, etten aiheuta ihmisille pettymyksiä ja tuskaa
Oletko kuitenkin tähän mennessä seurustellut enemmän vain seurustelun vuoksi, ei sen takia että ihan todella välittäisit tuosta toisesta? Jotenkin minulle jää kuva että et oikeasti kaipaa tuota toista vaan sitä tunnetta että olet jonkun kanssa. Sitten taas kyllästyt kun suhteessa ei ole oikeaa tunnetta, eron jälkeen taas kaipaat seurustelua ja sama uudestaan ja uudestaan.
Ehkäpä tosiaan olisi hyvä jos pitäisit vähän taukoa tiiviimmästä seurustelusta ja katselisit vain mitä sattuu tulemaan eteen. Jossain vaihessa toivottavasti tapaat jonkun joka kolehtaakin sitten ihan eri tavalla ja sen jälkeen se seurustelu onkin myös ihan erilaista.
Itselläni oli aikoinaan myös aika jolloin ihmettelin että miksi oikein mikään suhde ei tunnu miltään. Oli kyllä sinällään ihan ok mutta mikään ei oikein koskaan edennyt mihinkään. Lopulta tajusin että ei niissä ole ollut sitä oikeaa tunnetta mukana, lähinnä vai halua olla jonkun kanssa että ei tarvitse olla yksin.
SItten tapasin sen erityisen naisen ja äkkiä kaikki olikin aivan erilaista ja seurustelu tuntui vain niin luonnolliselta ja helpolta eikä tullut mieleenkään että se olisi loppunut.
Voipi olla, en vain osaa selittää miksi esim. sitten sattuisi se että kumppani löytäisi toisen ihmisen parisuhteen päätyttyä, eli tulen mustasukkaiseksi. Jos kumppani antaa todella paljon huomiota ja roikkuu omasta mielestä kiinni, niin haluaisin vain työntää hänet pois, mutta sitten kun en saa tätä huomiota ja saan ansaitusti kylmää kohtelua ja näen että kumppania ei kiinnosta, niin silloin herään tunnevyöryyn ja toivon että kaikki olisi ennallaan ja toivon näitä asioita jotka tuntuvat seurustellessa vastenmieliseltä. Tulee kaikinpuolin kumppania ikävä, enkä voisi kuvitella suhdetta kenenkään muun kanssa.
Kaipaat selvästi paljon hyväksyntää eli että joku on sinun kanssasi mutta toisaalta vain sinun ehdoillasi. Sinä saat jättää jos ahdistaa mutta et oikein osaa hyväksyä että sinut jätetään.
Tunnut myös luovat noita mielikuvia siitä suhteesta enemmän vain oman tarpeesi mukaan eivätkä ne ole ihan oikeita tunteitasi. Kuvittelet kaipaavasi sitä mitä et voi saada vaikka et sitä oikesti ole aikaisemmin halunnut.
Jotenkin sinun pitäisi nyt vähitellen oppia tuntemaan jotenkin vapautuneemmin ilman ajatuksia siitä mitä pitää olla tai mitä haluat ja perustaa ne siihen miltä se toinen ihminen ihan oikeasti tuntuu.
Tämä juuri, tämä teksti laittoi miettimään. En haluaisia myöntää, mutta voi olla että omaan suhteessa pitemmän päälle narsistisia piirteitä.. Nämä vastaukset ovat saaneet minut miettimään, ja omasta mielestä tunnistamaan enemmän itseäni ja olen sitä myöten saanut mielen avoimemmaksi. Täytyy jatkaa tunnetutkimusmatkaa oman itseni kanssa, vaatii tottakai aikaa mutta se aika ei mene hukkaan. Kiitos paljon vastauksista!!!
Narsismia on sekin, että koko ajan kuulostelee miltä minusta nyt tuntuu, mitä minä nyt teen, mitä teen joskus myöhemmin ym. Tottakai itsekseen on hyvä välillä miettiä,utta muuten.
Välillä on hyvä miettiä omia etuja järjellä, mutta tottakai joustaa tietyissä asioissa katsoen kumppanin kantilta, itsestäänselviä asioita joita olen laiminlyönyt
Minusta vaikuttaa siltä, että sinulla on ongelma oman sitoutumiskykysi kanssa ja sua ahdistaa suunnattomasti se sitoutumisen taso. Suosittelisin sulle Irene Kristerin kirjaa luettavaksi, jospa siitä olisi apua omaan tutkimusretkeesi itseesi...
https://www.adlibris.com/fi/e-kirja/tule-lahelle-mene-pois-9789522883629
Itsekin olen lukenut tuon kirjan pariinkin kertaan, kun olen pohtinut ja läpikäynyt omia suhteitani.