Myönnän että ”torjuntavoitto” on outo termi. Sellaisesta voi puhua esimerkiksi palloilulajeissa, joissa joukkue saa hävitä toiselle joukkueelle korkeintaan niin ja niin paljon voittaakseen turnauksen tai vaihtoehtoisesti välttääkseen putoamisen.
http://kemppinen.blogspot.fi/2008/02/tuomiojan-pljys.html?m=1
Myös Ihantalassa maaliero ratkaisi.
Govorovin hyökkäyskäsky, joka jäi toteuttamatta, on kuvassa. Oli edettävä nopeasti Kymijoelle. Ei edetty.
Stalin oli vaatinut Suomelta ehdotonta antautumista 23.6.1944. Maaliskuiset rauhanehdot olivat mahdottomat, koska niihin sisältyi saksalaisten joukkojen välitön internointi. Vielä Vorosilovin komitea ehdotti Molotoville 21.7. valtakunnanrajaa Kymijoelle ja mm. Turun, Vaasan, Oulun ja Tornion ottamista Neuvostoliiton haltuun.
Ihantalan jälkeen taisteltiin pitkään ja verisesti Vuosalmella ja Laatokan takana U-asemassa. Hyökkäykset torjuttiin. Elokuun lopussa tuhottiin kaksi divisioonaa Ilomantsissa.
Tappiot olivat raskaat, mutta eivät niin raskaat kuin 1941. Armeija oli aseleponeuvottelujen alkaessa paremmin varustettu kuin koskaan.
Tuomioja näyttää palaavan vanhaan myyttiin. Ensimmäinen myytti oli itsenäisyys Leninin lahjana Suomelle. Toinen myytti oli Jatkosodan lopettaminen Stalinin lahjana Suomelle.
Historiantutkijoista en tiedä Tuomiojan ohella kenenkään muun uskovan Stalinin lahjaan.
Syitä valloitusyrityksen keskeyttämiseen oli monta. Useimmiten mainittu sotatoimi Puolaan ja Berliiniin ei pidä paikkaansa, koska se alkoi kuukausia näiden tapahtumien jälkeen.
Mereshkov oli tahtonut lisää joukkoja Syvärille. Stalin ei antanut. Govorovin Kannaksen valiojoukoista ei ollut siirrettäväksi Saksaa vastaan, koska niitä ei sattunut olemaan enää olemassa. Ne oli tuhottu Ihantalaan, etenkin 31. Ja 33. Kaartin armeijakunnat. Joukkoja ja kalustoa alettiin kuljettaa pois Kannakselta heinäkuun puolivälin jälkeen. Sitä sanotaan uudelleen ryhmittämiseksi.
Tietysti Neuvostoliitto olisi kyennyt valloittamaan Suomen – olihan sillä apuna mm. Yhdysvallat ja Iso-Britannia. Suurhyökkäyksen alkaessa kesäkuussa 1944 ylivoima oli jo noin kymmenkertainen, mutta Viipurin kapeikossa sekään ei riittänyt.
Kymijoelle pääsemiseen olisi mennyt ainakin kuukausia.
Harvemmin esitetty syy aselepoon lienee ollut kylmän sodan ensi oireiden ilmestyminen eli orastavat erimielisyydet läntisten liittolaisten kanssa. Niistä saatiin enemmän kuin makua elokuussa 1944. Iso-Britannia vaati rajumpaa Suomen armeijan alasajoa kuin Neuvostoliitto. Siellä varauduttiin eteen työnnetyn satelliittivaltion syntymiseen.
Tali-Ihantalan ”demystifointi” on paluu Kekkosen kauden Neuvostoliittoa silitteleviin tulkintoihin.
Miksi?
Pelkään että tähän on koira haudattuna. Venäjä on yhä uhkaavampi talousmahti ja siellä on kohta vaalit. USA:ssa on pian vaalit. Ja Nato-kysymys on auki.
http://kemppinen.blogspot.fi/2008/02/tuomiojan-pljys.html?m=1
Myös Ihantalassa maaliero ratkaisi.
Govorovin hyökkäyskäsky, joka jäi toteuttamatta, on kuvassa. Oli edettävä nopeasti Kymijoelle. Ei edetty.
Stalin oli vaatinut Suomelta ehdotonta antautumista 23.6.1944. Maaliskuiset rauhanehdot olivat mahdottomat, koska niihin sisältyi saksalaisten joukkojen välitön internointi. Vielä Vorosilovin komitea ehdotti Molotoville 21.7. valtakunnanrajaa Kymijoelle ja mm. Turun, Vaasan, Oulun ja Tornion ottamista Neuvostoliiton haltuun.
Ihantalan jälkeen taisteltiin pitkään ja verisesti Vuosalmella ja Laatokan takana U-asemassa. Hyökkäykset torjuttiin. Elokuun lopussa tuhottiin kaksi divisioonaa Ilomantsissa.
Tappiot olivat raskaat, mutta eivät niin raskaat kuin 1941. Armeija oli aseleponeuvottelujen alkaessa paremmin varustettu kuin koskaan.
Tuomioja näyttää palaavan vanhaan myyttiin. Ensimmäinen myytti oli itsenäisyys Leninin lahjana Suomelle. Toinen myytti oli Jatkosodan lopettaminen Stalinin lahjana Suomelle.
Historiantutkijoista en tiedä Tuomiojan ohella kenenkään muun uskovan Stalinin lahjaan.
Syitä valloitusyrityksen keskeyttämiseen oli monta. Useimmiten mainittu sotatoimi Puolaan ja Berliiniin ei pidä paikkaansa, koska se alkoi kuukausia näiden tapahtumien jälkeen.
Mereshkov oli tahtonut lisää joukkoja Syvärille. Stalin ei antanut. Govorovin Kannaksen valiojoukoista ei ollut siirrettäväksi Saksaa vastaan, koska niitä ei sattunut olemaan enää olemassa. Ne oli tuhottu Ihantalaan, etenkin 31. Ja 33. Kaartin armeijakunnat. Joukkoja ja kalustoa alettiin kuljettaa pois Kannakselta heinäkuun puolivälin jälkeen. Sitä sanotaan uudelleen ryhmittämiseksi.
Tietysti Neuvostoliitto olisi kyennyt valloittamaan Suomen – olihan sillä apuna mm. Yhdysvallat ja Iso-Britannia. Suurhyökkäyksen alkaessa kesäkuussa 1944 ylivoima oli jo noin kymmenkertainen, mutta Viipurin kapeikossa sekään ei riittänyt.
Kymijoelle pääsemiseen olisi mennyt ainakin kuukausia.
Harvemmin esitetty syy aselepoon lienee ollut kylmän sodan ensi oireiden ilmestyminen eli orastavat erimielisyydet läntisten liittolaisten kanssa. Niistä saatiin enemmän kuin makua elokuussa 1944. Iso-Britannia vaati rajumpaa Suomen armeijan alasajoa kuin Neuvostoliitto. Siellä varauduttiin eteen työnnetyn satelliittivaltion syntymiseen.
Tali-Ihantalan ”demystifointi” on paluu Kekkosen kauden Neuvostoliittoa silitteleviin tulkintoihin.
Miksi?
Pelkään että tähän on koira haudattuna. Venäjä on yhä uhkaavampi talousmahti ja siellä on kohta vaalit. USA:ssa on pian vaalit. Ja Nato-kysymys on auki.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Helsingin yliopiston historian professori Henrik Meinander sanoo Tasavallan tiellä -kirjassaan: Torjuntavoittoa ei ollut!
B. O. Alholm kertoo Henrik Meinanderista erikoisen jutun kirjassaan Toisinajattelija suurlähettiläänä.
Suomen ruotsalaisen historian oma profeetta, Henrik Meinander, väittää Tasavallan tiellä -kirjassaan, kuinka kesän 1944 Kannaksen karkuunjuoksu ei todellakaan ollut mikään Torjuntavoitto.
Meinanderin mielestä tuon jopa aivan perättömän termin Oesch lanseerasi kirjaansa Suomen kohtalon ratkaisu Kannaksella v. 1944.
Kirjassa käydään laajasti läpi Suomen historiaa ja sotien osalta tapahtumia käsitellään vain ylimalkaisesti. Kuitenkin valtava Tienhaaran torjuntavoitto, jossa JR 61 löi toistuvasti viholliset, nostetaan esiin. Sama juttu toistuu tässäkin kirjassa, Suomi 1944: Sota, yhteiskunta, tunnemaisema, eli JR 61 nimetään Suomen pelastajaksi!
Tämä mies kirjoittaa jostain kumman syystä erillistä Suomen ruotsalaista historiaa!
http://fi.wikipedia.org/wiki/Henrik_Meinander
Henrik Meinanderin Tasavallan tiellä -kirjasta poimittuja otteita: "Kyseessä ei tosiaankaan ollut torjuntavoitto"
Näin siis Suomen ruotsalaisten oma (sota) historian professori Meinander kirjassaan. Miksiköhän muuten aina tarvitaan Suomen ruotsalaisille oma (sota)historian kirjoitus?
JR 61 vedettiin tuossakin kirjassa Suomen pelastajaksi!
Sivu 233: "Puna-armeijan suurhyökkäys käynnistyi Karjalan kannaksella kesäkuussa 1944 kolmen päivän kuluttua länsiliittoutuneiden maihinnoususta Normandiaan. Odotellessaan, miten maihinnousu onnistuisi, Neuvostoliitto iski Saksan puolustusjärjestelmän heikoimpaan kohtaan -Etelä-Suomeen. Heinäkuun puolivälissä 1944 sen hyökkäyksen painopiste siirtyi Baltiaan ja Valko-Venäjälle."
Sivu 236: "Juhannusaattona 23. kesäkuuta venäläiset olivat yrittäneet sitkeästi päästä sen kapean lahden yli, joka erotti Viipurin Tienhaarasta ja Viipurinlahden länsirannasta, mutta suomenruotsalainen JR 61 -rykmentti oli torjunut kerran toisensa jälkeen."
Sivu 237: "Nopea vetäytyminen Karjalan kannakselta oli ajoittain jopa paniikinomaista - kyseessä ei tosiaankaan ollut torjuntavoitto. Viipurin länsi- ja pohjoispuolella onni kuitenkin kääntyi sitkeiden taisteluiden jälkeen Suomen eduksi."
Sivu 238: "Niinpä runsaan kymmenen vuoden kuluttua sodan päättymisestä alettiin puhua torjuntavoitosta. Ilmaisun keksi tiettävästi 1956 kenraaliluutnantti K. L. Oesch, joka oli johtanut operaatioita Kannaksella eikä kaihtanut näitä taisteluja käsittelevän kirjansa jälkisanoissa kutsua lopputulosta "suureksi torjuntavoitoksi". Oesch korosti, että Viipurin pohjois- ja eteläpuolen sitkeä vastarinta oli helpottanut huomattavasti poliittisen johdon yrityksiä päästä solmimaan siedettävä rauha. Vaikka Oesch venytti voiton käsitettä tässä kohdin suorastaan absurdisti, hän oli kuitenkin asiallisesti oikeassa."
Jutussa mainitut muut kirjat:
B.O. Ahlholm: Toisinajattelija suurlähettiläänä, Tammi 2001
Oesch K.L.: Suomen kohtalon ratkaisu Kannaksella v. 1944
Otava, 1956
Henrik Meinander: Tasavallan tiellä: Suomi kansalaissodasta 2000-luvulle.
Henrik Meinander: Suomi 1944: Sota, yhteiskunta, tunnemaisema.
---
Mannerheim-museossa pätevöityy erikoisia historian professoreita?
Eipä taida tulla semmoista Suomen ruotsalaisen kirjoittamaa historian kirjaa jossa ei JR 61 olisi Suomen pelastajana mainittu:
http://www.hs.fi/tulosta/HS20091001SI1KU01rgk
"Jalkaväkirykmentti 61:llä oli avainosa Talin-Ihantalan suurtaistelun ratkaisevalla hetkellä, kun suomalaisten puolustus alkoi menestyä. Se porukka puhui ruotsia."
Mannerheim -museossa hankittu pätevyys saattaa vaikuttaa asiaan tälläkin kertaa. Toki sukutausta lienee vähäsen auttanut. Eräs Meinander oli sota-aikainen rauhanoppositiomies ja tunnettu syväkurkku eli salaisuuksien vuotaja Ruotsin lehdistölle. Jatkosodan aikaan syväkurkkuna Tukholman lehdille toimi Suomen ruotsalainen Nils Meinander.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kolmenkymmenenkolmen_kirjelmä
Lieneekö tämän Helsingin yliopiston Henrik -herra tämän Nils -professorin sukulaisia?
Henrik on tosin Carl Fredrik Meinanderin poika:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Carl_Fredrik_Meinander
Kummallinen kytky Suomen ruotsalaisille "historintutkijoille" on tämä Mannerheim-museon intendentuuri! Sieltä on "valmistunut" jo 2 historian professoria Helsingin yliopistoon. Laura Kolbe taitaa olla se toinen näistä.
http://www.laurakolbe.net/laurakolbe/cv.htm
Muutakin yhteistä tällä nuoremmalla Kolbella näyttää olevan Henrikin kanssa:
"Toiminut vastaväittäjänä mm. Helsingin yliopisto, historian laitos Henrik Meinanderin historiatieteen väitöskirja:
1984-1991 Mannerheim-museon intendentti
Henrik Meinanderkin "kypsyi" professoriksi samaisessa museossa!
http://fi.wikipedia.org/wiki/Henrik_Meinander
"Meinander on työskennellyt Mannerheim-museon intendenttinä ja Tukholman Suomi-instituutin johtajana.
Siinäpä meillä on todellinen Helsingin yliopiston "sinikeltaisen historian tutkimustaiotoksen" aisapari!
"Tappiot olivat raskaat, mutta eivät niin raskaat kuin 1941. "
Katsotaanpa mitä sanoo Sodissa menehtyneiden tietokanta kun vertaamme jatkosodan 1941 kesän verisintä 30 päivän periodia vastaavaan kesällä 1944.
Kaatuneet, haavoinsa menehtyneet, kadonneet ja kuolleeksi julistetut, sotavankina kuolleet:
30.7-28.8.1941: 8 598
10.6-9.7.1944: 11 130
On lisäksi otettava huomioon että kesä-heinäkuussa NL otti lähes 2 000 suomalaista sotavangeiksi. Taistelullisesti raskain kuukausi jatkosodassa oli tuo jakso 10.kesäkuuta - 9.heinäkuuta 1944. Mutta sodan karmein ja kammottavin jakso koettiin talvisodan 30 viimeisen päivän aikana.
Aika erikoinen torjuntavoitto kun Suomi tunnustaa hävinneensä sodan, maksaa sotakorvaukset, antaa osan alueestaan Neuvostoliitolle sotilastukikohdaksi (50 vuodeksi), kääntää aseensa entistä liittolaista Natsi-Saksaa vastaan. Suomalaiset menivät aselevon alettua valkoista lippua heiluttaen neuvottelemaan neuvostoliittolaisten upseerien kanssa käytännön järjestelyistä.
Aika erikoinen torjuntavoitto, täytyy sanoa.
Tärkeintä oli itsenäisyyden säilyminen eikä vajottu syvään ryccäläisyyteen
JR 61:n panosta on turha korostaa. Se että yksikön tappiot olivat lopulta vain 117 menehtyneinä on osoitus siitä että sen käymä osuus kesän taisteluista oli mitätön. Nimittäin sitä pienemmät taistelutappiot menehtyneinä oli vain Rukajärvellä olleilla JR 10:lle (110 menehtynyttä) ja JR 52:lla (112).
Voitto-osa oli kansallisen itsemääräämisoikeuden, eli itsenäisyyden säilyttäminen.
Nyt itsenäisyydestä on hyvin pitkälti luovuttu, joten nykytilanteesta voitaisiin käyttää hirviötermiä "luovutusrauha".
Eletään luovutusrauhan aikaa.
Käytä sinä ihmeessä haluamaasi termiä!
TODELLISUUDESSA me olemme monta vertaa itsenäisenmpiä kuin 70-luvun suomettumiskaudella, jolloin Suomen 'itsenäisyys (tai sen puute)' ei stallareita laisinkaan huolettanut!
Tuo vaihe oli taloudellisesti menestyksekäs, mutta henkisesti katastrofi. Alkaen 50-luvulta ja huipentuen 70-lukuun naapurin painostus ja puuttuminen Suomen sisäisiin asioihin leimasi kaikkea toimintaa Suomessa! Naapuri päätti sisäpolitiikassamme presidentin henkilöstä, hallitusratkaisuista ja yksittäisistä politiikoista. Jotkut puolueet eivät olleet koskaan mukana ja toiset aina... vaalimenestyksestä riippumatta. Jouduimme alistumaan sensuuriin ja itsesensuuriin! Naapuri puuttui jopa historiaamme, kirjallisuuteemme ja TV-ohjelmien sisältöön!
Demokratian ja parlamentarismin kannalta tuo aika oli maan alennustilaa ja sen jatkumiselta meidät pelasti naapurimaan romahdus.
Syntyvyys eli kansan uudistumishalu on se oikea, eli lahjomaton mittari kansakunnan tulevaisuudenuskosta ja henkisestä tilasta, eikä suinkaan mitkään 70-suomettumishöpinät ja demokratia-haihattelut.
Nyt tilanne on siltä osin mennyt niin huonoksi, ettei meillä taida olla enää paljoa toivoa tulevaisuudesta itsenäisenä kansakuntana.
Tiltulle on demokratia aina ikuista ’haihattelua’? Ja suomettuminenkin on hänelle jotenkin ”ikävä aihe”?
Hallitus voisi pyrkiä aktiivisesti parantamaan lapsiperheiden asemaa! Ensi työkseen se voisi palauttaa lapsilisisien rahallisen tason vuoden 1990 tasolle!
Dildoista tiedä, fetissejä kun en harrasta. Ja "suomettuminen" on niitä väritermejä, joita näkee jos ja kun katselee maailman menoa vain tietyn väristen lasien läpi.
Mutta demokratiasta UKK kyllä kirjoittaa jo varhain melko hienosti.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Demokratian_itsepuolustus
http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/8677/TMP.objres.2345.html?sequence=1&isAllowed=y
UKK oli yksi niistä, joita suomettuminen suorastaan hyödytti.Hän käytti mielellään ulkopoliittisia leimakirveitä ja jakeli tuomioita niissä asioissa. Kun hänet monesti käsitettiin eräänlaiseksi Kremlin takuumieheksi niin Urkin puuttuminen joka asiaan hyväksyttiin vaieten.
Suomi luopui omasta rahasta (lopullisesti 2002), omasta valuuttapoliikasta ja omasta ulkopolitiikasta vuonna 1995 joten Suomen itsenäisyydestä ei oikeastaan kannata enää edes puhua lämpimikseen.
Voi toki! Suomi käytännössä menetti itsenäisyytemme 70-luvulla, jolloin ulkopuolinen valtio puuttui kaikkiin vaaleihimme, hallituksen kkoonpanoon, presidentin henklöön ja muihinkin henkilökysymyksiin! Tuolloin ei äärivasemmistolla ollut pienintäkään huolta maamme itsenäisyydestä. Kun liityimme EU:n jäseneksi niin tuon kaltainen puuttuminen lakkasi kokonaan! Kukaan ei piittaa enää vaaleistamme eikä sanele tv-ohjelmia, kirjoja, lehdistöä, elokuvia jne! Ankeaan suomettumiskauteen verraten on kaikenlaiset vapaudet hämmentävän suuria!
Ja juuri se kiukuttaa stallareita!
Onko Meinander tutustunut käsitteeseen Munsalan Soutajat?
Sotapoliisin+toimintakertomuus+touko-elokuu+1944
Jos torjuntavoittoa ei olisi saavutettu, niin ainakin lapiomme varret olisivat vallan erilaiset tänä päivänä. Nyt lapioimme ns. ponnellisilla lapiolla kuten linkki esittää. Jos torjuntavoitto olisi epäonnistunut, niin lapioistamme puuttuisi tuo "ponsi" kokonaan. Kultturilliset toimet Venäjällä, kuten myöskin lapioiminen, on harrasta joskin ei niin tehokasta kuin Suomessa lapioiden puuttuvien posien takia.
https://levinrauta.fi/verkkokauppa/tuote/fiskars-lapion-ponsi/