Ensimmäinen poikaystävä

Olen aivan samassa tilanteessa kun sä, olen ollut tämän saman poikaystävän kanssa jo pari vuotta ja hän on mun ensimmäinen ja vielä näillä näkymin myös viimeinen.. Rakastan häntä suuresti, ensirakkauteni kun hän on ja onhan meillä hyviä aikoja suurimmaksi osaksi.. Nyt on vaan alkanut suhde vähän rakoilemaan, hyvin suuresta osin siksi, että poikaystäväni on oikeasti välillä maailman itsekkäin ihminen ja osaa olla tosi lapsellinen.. yksinkertaisesti kaipaan joskus ihmistä, joka kohtelisi minua paremmin.. :/

Nykyään vaan mietin salaa omassa mielessä, että vituttaako joskus aikuisena, kun olen jämähtänyt tällaisen henkilön kanssa elämään.. ehken uskalla ottaa sitä irtiottoa, kaduttaako kun on lapsia etten nuorena elänyt nuoruutta, olenko maailman hirvein ihminen kun mietin tällaisia.. varmaan monille tuttuja kysymyksiä. Tämä on vaan niin vaikeaa, en edes tiedä paranisiko tilanne vaihtamalla kumppania.. suoraan sanoen vaan v*tuttaa kun ei tiedä mitä tekisi, pahinta olisi jos huomais että teinkin elämäni suurimman virheen.. apua kaipaisin minäkin..!?

Jos suhteessa on oikeasti kaikki hyvin ja tuntee itsensä onnelliseksi olisi todella tyhmää lähteä hakemaan vain kokemuksia.

Itse en ensimmäiseni kanssa jatkanut vaikka asuimmekin yhdessä, muttä hän saikin itsetuntoni alas, koska ei uskonut minuun ja kykyihini. Silloin päähäni alkoi tulla ajatuksia muista miehistä ja lopulta lopetinkin seurustelun.

Nykyään seurustelen elämäni toisen poikaystäväni kanssa ja häntä en enää ikinä aio kehenkään vaihtaa, koska näin hyviä ihmisiä on todella harvassa. Nykyään en enää kaipaa muita.

Minusta tuo on ihan normaalia, itselläni oli 13-14 vuotiaana kaksi lyhytta suhdetta kunnes tapasin erään jonka kanssa seurustelin sitten 6 vuotta joista 2 vuotta asuttiin yhdessä. Aika ajoin tuli vaiheita jolloin mietti, että millaista olis olla muiden kanssa. Lopulta sitten tapasin uuden miehen ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä.

Siinä tuli mietittyä, että kadunko lopun ikääni jos en lähde uuden miehen matkaan, vai kadunko lopun ikääni jos lähden. Lähdin ja seurusteltu ollaan nyt vuosi, ja olen erittäin onnelinen päätösestäni. Syy lähtööni ei kuitenkaan ollut tämä pelkkä ihastuminen toiseen ja kokeilunhalu, vaan myös se, että minä ja entinen mieheni olimme kuin yö ja päivä ja olin jo vuosia tiennyt, että kaipaan rinnalleni saman henkistä ihmistä (itse olen hevi-ihmisiä).

Jos siis rakastat miestäsi ja hän on hyvä ja kultainen kuten sain ymmärtää, älä hylkää häntä. Kyllä ne tuntemukset siitä kaikkoavat jossakin vaiheessa. :)

Mutta jos tunnet että suhteessanne mättää jokin pahasti, että et voisi elää tämän miehen kanssa ja tälläistä elämää lopun ikääsi, niin silloin kannattaa ehkä mietiskellä vielä. Olet kuitenkin nuori vielä ja maailma on täynnä mahdollisuuksia.

Tapasin nykyisen mieheni teini-iässä, nyt olen 30. Nuo ajatukset on erittäin tuttuja vuosien varrelta! Jossakin vaiheessa ajattelin että voi kunpa oltaisi tavattu vähän myöhemmin.. mutta ei asiat vain mee niin. Tavattiin silloin ja piste. Kyllä mullakin on kaipuu "kokemuksiin" iskeny välillä, ja on sitä tullut sähellettyäkin. Mutta vähitellen sitä on tajunnut että kyllä tää vaan on se jonka kanssa haluan olla. Minkäs sille tekee että tavattiin niin aikasin. Toisaalta se on rikkauskin: on opittu tuntemaan toisemme melkosen hyvin kun niin paljon koettu vuosien varrella. Vaikeita vaiheita on ollut niinku varmasti jokaisessa suhteessa. Mutta jos perusta on kunnossa ja toisen kanssa hyvä olla, se on aika oleellista.
Vaihtoehtoja olis ihan varmasti muitakin! Mutta olisko ykskään niistä vaihtoehdoista lopulta sen kummempi? Pitää vain tehdä päätös.
Mikä se päätös on, se on jokaisen harkittava omalla kohdallaan itse ja siinä ei kukaan toinen voi auttaa. Mut sen verran sanon, ettei
se ole mitenkään niin että "kuuluisi" tapailla paljon muita. Jokainen elää omanlaisensa elämän! Tsemppiä sinulle, koita päästä itsestäsi perille. Jos haluat tosissaan olla poikaystäväsi kanssa, uskot vain siihen, ja kaikki sujuu ihan hyvin!

Olen nyt 20-vuotias ja ollaan oltu monta vuotta (ensimmäisen ja ainoan) poikaystäväni kanssa yhdessä, ja ollaan jo kihloissakin.
Jos ajattelet noin, että ns. on vain ollut sen yhden kanssa.. Niin aika huono homma.
Minulla ei ole mitään halua olla kenenkään toisen kanssa, ei harrastaa seksiä kenenkään muun kanssa saati seurustella, kuin oman rakkaan kanssa.
Minusta on SÄÄLITTÄVÄÄ miten samanikäiset sinkkukaverini ihmettelevät tilannettani, että ollaan jo kihloissa ja hyvin rakastuneita, he sanovat että "mä en ainakaa viel haluu rauhottuu, haluun viel testata monii ja sit joskus kolmekymppisenä rauhotun".... Ookooo.. Mulla ei ole mitään tarvetta sekstailla muiden miesten kanssa, koska omalla miehellä on juuri minulle täydellinen kroppa ja seksi on upeaa. Ei todellakaan innostaisi olla sinkku, surkeat yhdenyön jutut joidenkin kännisten miesten kanssa joilla ei humalassa edes seiso ja joiden kikkeli paljastuu pikkuruiseksi nakiksi.. Tässä ketjussa ei ole vaan yhtään puhuttu seksistä, mikä on parisuhteessa todella tärkeä osa.. Jos parisuhde toimii ja seksikin on ihanaa ja tajunnanräjäyttävää (muista että siihen voitte molemmat itse vaikuttaa, oppia koko ikä ;) ! ) niin miksi hemmetissä heittää se kaikki hukkaan parin "kokeilun" takia? JOS JA KUN löytää sen ihmisen, kenen kanssa haluaa viettää loppuelämänsä, niin sen vain löytää. Jos olette vielä edelleen yhdessä, mitä toivon, niin toivon että unohdat sinkkujen puheet tai muiden ketkä ovat aloittaneet pysyvän suhteen paljon vanhempina kuin sinä tai minä, ja nautit täysin rinnoin.. Ajattele, ei tarvitse itkeä öisin itseään uneen kun ei ole vielä löytänyt ketään rinnalleen..

Juuri näin, ei onni tule siitä asiasta, että on harrastanut seksiä mahdollisimman monen eri ihmisen kanssa. Hyvää paria on tosi vaikea löytää, vaikka "kokeilisi sataa", voi olla ettei silti löydy. Jos on ollut onni löytää se oikea, kannattaa satsata ja tehdä kaikkensa suhteen eteen, eikä haikailla jotain vieraita.

Kylä naisen kannattaa jakaa pimppiä monelle miehelle ennen kun alkaa lapsia tekemään. kannattaa perrustaa sellanen lutkien yhdistys jossa naiset sitten voi jutella keskenään niistä miehistä kelle on jakanut.

Kannattaa erota ekasta hyvästä poikaystävästä ja jakaa pil.lua kaikille juopoille saastaisille hyväksikäyttäjille. Niin mun exäni teki kunnes huomasi ettei se olekkaan hauskaa. No sillä aikaa minä löysin uuden ihanan naisen ja exäni alkoi itkee mua takas. Uhkasi itsarilla ja vaikka millä. Sanoin vaan et oma mokasi ja menin naimisiin mun uuden kanssa jonka kanssa olen tänäkin päivänä.

Alkuperäinen viesti on lähes 8 vuoden takaa, mutta kommentoinpa silti jotain tähänkin.

Tuollaisia ajatuksia voi tulla, jos ovat ryhtyy suhteeseen kokemattomana teininä. Monilla on suhteet on päättyneet, kun on jossain vaiheessa tullut tarve hakea kokemuksia, jotka nuoruudessa ovat jääneet saamatta. Välttämättä näin ei tietenkään käy, mutta alkuperäinen kirjoittaja todellakaan ole ainoa, jolle on tullut tuollaisia ajatuksia. Olisi kiva tietää miten tilanne kehittyi viimeisen 8 vuoden aikana.

Ei nuorena KUULU tapailla monia ihmisiä. Jotkut tapailee, jotkut ei. Älä välitä mitä muut sanovat tai mitä mukamas ihmisten kuuluisi tehdä.

Tee se mikä tekee sinut onnelliseksi.